Itsenäisyyspäivän paikkeilla moni pysähtyy muistelemaan Suomen historian käännekohtia. Millaisia uhrauksia itsenäisyytemme on vaatinut aiemmilta sukupolvilta? Sitä ajatellessa tulee mieleen, miten ukrainalaiset parhaillaan taistelevat itsenäisyytensä puolesta. He ovat puolustautuneet Venäjän hyökkäykseltä nyt jo yli tuhannen päivän ajan.
Suomalaiset tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta ukrainalaisia ja heidän ponnistelujaan kohtaan. Ylivoimaiselta tuntuvan vihamielisen valtion hyökkäys pienemmän naapurin kimppuun on osa kollektiivista muistiamme. Suomen ohella myös Ukraina ja sen kansa ovat osoittaneet sinnikkyyttä ja taistelutahtoa vihollista vastaan.
Suomi ei onneksi enää koskaan ole yksin, sillä kuulumme Natoon ja Euroopan Unioniin. Myöskään Ukraina ei ole yksin, vaan länsimaat ovat tukeneet sitä sodan alusta alkaen. Kaikki maat eivät kylläkään yhtä paljon. Eniten Ukrainan tukena ovat olleet Yhdysvaltojen lisäksi Itä- ja Pohjois-Euroopan maat. Niissä maissa tiedostetaan, että Ukraina taistelee eurooppalaisten arvojen ja vapauden puolesta.
Eräät muut eurooppalaiset maat ovat vasta pikkuhiljaa heräämässä muuttuneen maailman haasteisiin. Suomi on aina huolehtinut vahvasta puolustuskyvystään ja toimii esimerkkinä muille. Nyt osa eurooppalaisista maista käy meillä opintoretkillä opettelemassa maanpuolustusta. Voisi jopa sanoa, että olemme tässä asiassa Euroopan vahvin lenkki. Monilla muilla mailla on valitettavasti kirittävää puolustuksensa rakentamisessa.
Suomi on tukenut myös Ukrainaa paljon ja tulee tekemään niin jatkossakin. Suomi on lähettänyt Ukrainaan puolustusmateriaaleja sekä humanitaarista tukea. Poliitikot yli puoluerajojen ovat puolustaneet eduskunnassa Ukrainan tukemista. Vakavien kysymysten äärellä poliitikot puhaltavat Suomessa yhteen hiileen, vaikka muuten vähän kinastelisivatkin. Laaja yksimielisyys kertoo siitä, miten tärkeä kysymys tämä on Suomelle.
Sen jälkeen kun Trump valittiin presidentiksi, on arvailtu sitä, millaista rauhaa hän havittelee Ukrainaan. Mahdollisten rauhanneuvottelujen alkaminen ei saa tarkoittaa sitä, että Ukraina jää ilman oikeuksiaan. Kun rauhanneuvottelun aika tulee, Suomen on varmistettava, että Ukrainan ääni kuuluu neuvottelupöydissä. Sellaista tilannetta ei voi ajatella, missä suuret maat sopisivat rauhanehdoista pienen maan ylitse. Mitään uusia Molotov-Ribbentrop-sopimuksia ei Eurooppaan kaivata.
Ukrainan auttaminen on paitsi moraalinen velvollisuutemme, myös oman turvallisuutemme eteen tehty teko. Pysäytämme Venäjän mieluummin Ukrainassa kuin omalla rajallamme. Eurooppalaisten kansojen turvallisuus kytkeytyy toinen toistensa turvallisuuteen. Venäjän laajentumispyrkimykset on estettävä ja annettava sille selvä viesti: Me emme hyväksy rajojen muuttamista väkivalloin.
Ukrainan tuen lisäksi Suomen on huolehdittava omasta puolustuksestaan. Turvallisuus ei ole pysyvä tila, vaan jatkuvaa työtä ja varautumista. Kun loppuvuodesta muistelemme edellisten sukupolvien uhrauksia, niin samalla koemme, että olemme velkaa turvallisuuden myös tuleville sukupolville. Vapaus on haavoittuvaa ja sen puolustaminen on meidän vastuullamme.