Sovittelusta luovuttava lähisuhdeväkivallan osalta

Hallitus aikoo tehdä uudistuksia väkivallan torjumiseksi ja lisätä tietoa väkivallan eri muodoista. Mm. kunniaan liittyvää väkivaltaa on pystyttävä tunnistamaan nykyistä paremmin. Hallitus haluaakin lisätä tietoisuutta sen eri muodoista ja kiristää siihen liittyviä rangaistuksia. Tämä on erittäin hyvä tavoite ja tarpeellista saada läpi.

Jätin eduskunnalle jo viime vaalikaudella aiheesta kirjallisen kysymyksen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin torjua muun muassa vahvistamalla ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Samoin on tärkeää, että myös poikiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tunnistetaan paremmin, myös se on kirjattu hallitusohjelmaan. Miesten kokemaa väkivaltaa esimeriksi parisuhteissa tunnistetaan hyvin heikosti ja siihen liittyy voimakkaita tabuja. Väkivaltaa kohtaavien miesten tulee yhtä lailla saada apua ja heidät tulee kohdata, kuten kenet tahansa väkivallan uhri – inhimillisesti ja vähättelemättä.

Hallitus haluaa vahvistaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lisäksi on tärkeää, että uhrien tietoisuutta mahdollisuuksista saada suojelua ja turvaa lisätään. Esimerkiksi turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saavutettavuutta on tärkeää vahvistaa.

On tärkeää, että lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksissa sovittelusta luovutaan hallitusohjelman mukaan. Sovittelu tällaisissa tapauksissa ei ole uhrin näkökulmasta oikein, sillä tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa.

Lähisuhdeväkivallan luonteeseen kuuluu jaksottaisuus. Parisuhdeväkivallan tekoa seuraa usein tekijän sovittelu, anelu ja uhrin anteeksianto. Hetken parisuhde voi näyttää hyvin onnelliselta ja osapuolet vastarakastuneilta. Tekijä lupaa muuttua, mutta ei todellisuudessa pyri muutokseen. Vähitellen tunnelma alkaa kiristyä, kunnes tekijä käyttää taas väkivaltaa. Jos sovittelu sattuu tällaiseen sovintovaiheeseen ja uhrilta kysytään silloin jälkeen parisuhteen tilasta, voi uhri olla taivuteltavissa jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa.

On tärkeää, että väkivallan kierre katkaistaan mahdollisimman pian. Väkivaltaisesta suhteesta pyristely on kuitenkin hyvin vaikeaa. Sovittelu vain vaikeuttaa lähtemistä väkivaltaisesta suhteesta, sillä väkivaltaa kokenut saa nyt ulkopuoleltakin vakuuttelua, että kaikki olisi sovittavissa anteeksiannolla. Näin ei ole. Väkivaltaisen toimintamallin muuttaminen vaatii tekijältä todella pitkällisen työn ja vie aikaa.

Lähisuhdeväkivallalla on taipumus muuttua koko ajan pahemmaksi. Yhteiskunnan ei missään nimessä pidä antaa signaalia, että väkivalta parisuhteessa on normaali riita, joka sovitaan keskustelemalla.

Sovittelu sopii väkivaltatilanteisiin, joissa uhri ja tekijä on tuntemattomia ja tasavertaisia. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on alisteisessa asemassa tekijään nähden. Omat tunteet voivat saada uhrin antamaan anteeksi ja yrittämään uudelleen, vaikka järjellä hän tietäisikin, että väkivalta ei lopu.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Verkkouutisten blogissa.

Kirjallinen kysymys pakottavan kontrollin, kunniakontrollin ja kunniaväkivallan tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta

Vihdin Nummelassa tehtyä henkirikosta, jonka oikeuskäsittely alkoi viime vuoden lopussa, on pidetty Suomen ensimmäisenä kunniamurhana. Kunniaväkivaltaa tapahtuu Suomessa kuitenkin paljon enemmän. Sen tunnistaminen on haastavaa, eikä kaikkia muotoja tunnisteta vieläkään. Ihmisoikeusliiton mukaan Suomi ei tee riittävästi kunniamurhien ehkäisemiseksi. Pakottavaan kontrolliin ja kunniaväkivaltaan tulee myös puuttua kovemmilla rangaistuksilla. 

Kunniaväkivalta ja kunniaan liittyvä kontrolli ei ole vain fyysistä vakivaltaa, joka on usein helpoimmin tunnistettavaa, vaan kyseessä on tätä huomattavasti laajempi ilmiö, jossa väkivallanteot ovat vain sen näkyvin osa. Kyse on kokonaisvaltaisesta kontrollista. Kontrolli voi kohdistua omaan puolisoon, perheenjäseneen tai sukulaiseen. Kunniakontrollissa keskiössä on erityisesti tyttöjen ja naisten kuviteltu ”siveellisyys”, joka on kytköksissä perheen kunniaan. Kunnian puolustaminen väkivallalla nähdään oikeutettuna ja jopa välttämättömänä.  

Erityisesti tyttöjen ja naisten käytöksen nähdään kontrollia harjoittavassa yhteisössä vaikuttavan suoraan perheen, suvun ja yhteisön kunniaan. Tämä voi tarkoittaa pukeutumisen, vapaa-ajanviettotapojen, ystävyyssuhteiden ja seurustelusuhteiden rajoittamista, puhelimen ja viestien läpikäymistä ja yleisesti ottaen kaikkea arkiseen elämään liittyvien toimintojen kontrollointia. Kontrolli voi olla hienovaraisia vihjauksia, kiristämistä, henkistä väkivaltaa tai eristämistä. Kunniaväkivaltaa voivat kohdata myös miehet. Kunniaväkivaltaa kohdistetaan etenkin uskonnollisen yhteisönsä jättäneisiin sekä seksuaalivähemmistöön kuuluviin miehiin.  

Poliisin tietoon tulleet vakavat väkivallanteot, pahimmillaan henkirikokset, ovat ilmiön näkyvin osa. Paljon enemmän on kuitenkin Suomessa eläviä tyttöjä ja naisia, joita kontrolloidaan tavoilla, jotka eivät välity viranomaisten tietoon. Kontrollin muodot eivät kaikissa tapauksissa ole nykyään kriminalisoituja. Ei ole laitonta estää teini-ikäistä nuorta viettämästä aikaa kavereidensa kanssa tai käymästä elokuvissa. Jatkuvat ja ylimitoitetut rajoitukset, joiden motiivina ei ole lapsen ja nuoren ikätasoisen kehityksen turvaaminen, vaan perheen kunnian säilyttäminen, ovat kuitenkin haitallisia ja jättävät pitkäkestoiset jäljet. Kontrollointi voi ulottua myös aikuisiin perheenjäseniin.  

Kaiken väkivallan tarkoituksena on  pyrkiä  alistamaan ja  kontrolloimaan  toista  ihmistä. Kunniaväkivalta liittyy laajempaan ”pakottavan kontrollin” (englannin ”coercive control”) ilmiöön. Mm. Isossa-Britanniassa pakottava kontrolli on jo kriminalisoitu. Pakottavaa kontrollia voi esiintyä osana kunniaväkivaltaa, mutta myös ilman sitä. Pakottava kontrolli voi tarkoittaa toimintaa, jossa puoliso kontrolloi pukeutumista, ajankäyttöä, sitä, mitä toinen saa nähdä tai tehdä, hänen ihmissuhteitaan, rahankäyttöään, töidentekoa ja kaikkea yksilön arkeen ja elämään liittyviä valintoja. Fyysinen väkivalta on vain yksi, vaikka usein näkyvin lähisuhdeväkivallan muoto. Sitä on usein edeltänyt ja sen rinnalla tapahtuu henkistä väkivaltaa, kuten kontrollointia, alistamista ja rajoittamista. 

Parisuhdeväkivallan rinnalla esiintyvään puolison kontrollointiin on tärkeää puuttua. On kuitenkin huomattava ”tavanomaisen” parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan ero kunniaväkivaltaan. Ensimmäisessä on kyseessä yhden ihmisen toiminta. Jälkimmäisessä on kyseessä järjestelmällisempi, lukuisten ihmisten harjoittama sorto. Keskeistä on ympäröivän yhteisön suhtautuminen — kunniaväkivaltaa harjoittava henkilö ei välttämättä kohtaa yhteisönsä sisällä paheksuntaa. Varsinkin kunniakulttuuriin kasvaneet pojat saattavat oppivat haitallisia käytös- ja ajatusvinoutumia, jotka johtavat näkemään tytöt ala-arvoisempina kuin pojat. Tiedämme tutkimusten perusteella, että aikuisten ihmisten ajatusmalleja on vaikeaa muokata, ellei ihmisellä itsellään ole halua muuttua.  

Väkivaltaisessa ihmissuhteessa elävän voi olla hyvin vaikeaa päästä eroon haitallisesta ihmissuhteesta. Kun ihmisen sortamiseen ja väkivaltaiseen kohteluun osallistuu lukuisia ihmisiä, on irtaantuminen, avun saaminen ja väkivallan loppuminen vielä paljon suuremman ponnistelun takana. Ihminen voi joutua eroon koko siihenastisista sosiaalisista turvaverkoistaan ja ihmissuhteistaan. Tällaiset ihmiset tarvitsevat paljon nykyistä enemmän apua väkivallan piiristä irti pääsemiseen ja traumojen käsittelyyn.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hyvin Suomessa nykyisin tunnistetaan pakottava kontrolli henkisen väkivallan ilmentymänä ja toisaalta kunniaväkivalta,

miten parisuhteissaan ja lähisuhteissaan pakottavaa kontrollia kokevia ihmisiä voitaisiin auttaa nykyistä paremmin,

onko lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä sekä yleisemmin viranomaisilla keinot tunnistaa pakottavaa kontrollia ja kunniaväkivaltaa sekä puuttua siihen,

millä lainsäädännöllisillä keinoilla näihin väkivallan muotoihin voitaisiin puuttua paremmin,

tulisiko pakottavasta kontrollista ja kunniaväkivallasta tehdä rikosten rangaistusten koventamisperuste,

millä keinoin kunniaväkivaltaan syyllistyneitä ihmisiä autetaan vankiloissa ja

tunnistetaanko väkivallan erityispiirteet ja yhteisön merkitys väkivallanteon taustalla?

Helsingissä 11.1.2023 

Terhi Koulumies kok