Kirjallinen kysymys koirahyökkäysten ennaltaehkäisemisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Koirien hyökkäykset ihmisiä sekä toisia koiria kohtaan ovat olleet kasvussa vuosi vuodelta. Korona-aikana koirien hankkiminen on lisääntynyt, ja asiantuntijat ovat arvioineet tämän näkyvän tulevina vuosina myös koirahyökkäysten kasvuna. Pahimmillaan koiran purema voi johtaa ihmisellä haavan tulehtumiseen ja myös pysyvään vammautumiseen. Joidenkin koirien geneettinen ominaisuus saa ne lukittamaan leukansa purressa, jolloin pureman aiheuttama kudosvaurio on vakavampi. 

Suomessa on uutisoitu viime vuosina myös koiriin kohdistuneista hyökkäyksistä, joiden seurauksena toinen koira on kuollut vammoihinsa. Kaikilla omistajilla ei ole kykyä ja ymmärrystä kouluttaa koiraansa, eikä niiden elekieltä osata lukea. Jokin tietty koirarotu saatetaan hankkia esimerkiksi ”statusarvon” vuoksi, vaikka oma osaaminen ja koulutustaito eivät riittäisi kyseisen koiran yhteiskuntakelpoiseksi kouluttamiseen. Tämä johtaa helpommin tilanteisiin, joissa koira voi aiheuttaa vaaraa ympäristölleen. Myös koiranomistajia koskevan lainsäädännön huono tuntemus ja välinpitämättömyys johtavat siihen, että koiria pidetään taajama-alueilla irti siihen soveltumattomilla alueilla, mikä on taas koirahyökkäyksiä aiheuttava tekijä. 

Voimakkaasti kasvanut koiranpentujen kysyntä näkyy myös pentutehtailun kasvuna: kaikki koiranpennun haluavat eivät ole valmiita tutustumaan rotuun ja odottamaan, vaan koira halutaan mahdollisimman nopeasti, ja tällöin koiran taustoihin ei välttämättä olla valmiita perehtymään. Näin koira voidaan ottaa jalostukseen sopimattomista vanhemmista ja mahdolliset käytösongelmat voivat myös yllättää omistajat, jotka eivät tiedä koiransa perimästä mitään. Koiran hankkiminen liian hätäisesti voi johtaa myös eläimen hoidon laiminlyömiseen. Usein koirahyökkäyksiin ja eläinsuojelurikoksiin saattaa liittyä myös omistajan elämänhallinnan puute sekä päihdeongelma. Päihtymys koiraa ulkoilutettaessa ja hoidettaessa voi myös aiheuttaa vahinkoja, joiden seurauksena hyökkäyksiä voi tapahtua helpommin. 

Vuonna 2019 Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan enemmistö vastaajista kannatti koirahyökkäysten ehkäisemiseksi jonkinlaista koira-ajokorttia. Myös kuonokopan pakollisuus tietyille roduille ja tiettyjen koirarotujen kieltäminen olivat ehdotettujen keinojen kärjessä. Euroopassa muun muassa Tanskassa on kokeiltu koirarotukieltoja keinona puuttua koirahyökkäyksiin. Kielto on koskenut tilastoinnin perusteella eniten hyökkäyksiä tekeviä koirarotuja. Kielto ei ole kuitenkaan tuonut toivottua tulosta  eikä  ole  onnistunut  vähentämään koirahyökkäyksiä. Tiettyjä koirarotuja saatetaan piilotella. Espanjassa tiettyjen koirarotujen omistaminen edellyttää lisenssiä. Lisenssiä edellyttävän rotuista koiraa ei saa ulkoiluttaa päihtyneenä. 

Koirien hyökkäykset ovat olleet kasvussa jo ennen korona-aikaa, ja ”pentubuumi” tulee mitä todennäköisimmin näkymään yhä suurempina määrinä vaaratilanteita. Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:Miten hallitus aikoo reagoida koirahyökkäysten kasvaneisiin määriin,tulisiko tiettyjen koirarotujen hankinnan edellytyksenä olla jonkinlainen lupa jatulisiko tiettyjen, hyökkäyksille alttiimpien rotujen jalostamista, hankintaa ja omistamista rajoittaa lainsäädännöllä? 

Helsingissä 30.9.2021

 Terhi Koulumies kok 

Toimenpidealoite – tiedonkeruuta koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista

Eduskunnalle

Koirahyökkäysten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Helsingin poliisin karkean arvion mukaan koirahyökkäysten määrä olisi lähes kaksinkertaistunut viime vuodesta. Vakuutusyhtiöiden mukaan trendi on nouseva ja koirahyökkäyksistä tulee yhtiöille useampia ilmoituksia viikoittain.

Koirahyökkäyksistä uutisoitaessa on tuotu usein esiin, että esimerkiksi Tanska on kieltänyt useita koirarotuja, Espanjassa taas riskikoirilla pitää olla kuonokoppa julkisilla paikoilla eikä omistajalla saa olla rikostaustaa. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin epäselvää, mikä vaikutus lemmikkieläinten pitoon liittyvillä kielloilla olisi ja mitä rotuja ja millaisia lemmikkien omistajia kieltojen oikein pitäisi koskea.

Suomessa ei ole saatavilla virallista tilastoitua tietoa siitä, mitkä koirarodut useimmiten syyllistyvät hyökkäyksiin muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Tietoja, kuten koirahyökkäysten lukumäärä, koirarodut tms, ei kirjata systemaattisesti poliisin järjestelmään niin, että niistä voisi saada suoraan tilastoja, saatavilla on ainoastaan suuntaa antavaa tietoa. Näitä tietoja saa poliisiasiaintietojärjestelmästä hakemalla rikosilmoituksista sellaisia asiasanoja kuten ”koira” ja ”hyök*”.

Koirahyökkäysten rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi ”eläimen vartioimatta jättäminen”, mikä tarkoittaa lähtökohtaisesti, että koira on purrut jotakuta. Järjestysrikkomuksessa koiran omistaja on voinut jättää koirankakan keräämättä, pitää koiraa vapaana kielletyllä alueella. Ensimmäisestä rikoksesta tuomitaan yleensä sakkoja, mutta vammantuottamuksista asia menee yleensä tuomioistuinkäsittelyyn. Hurjimmissa tapauksissa tuomio voi olla jopa kuusi kuukautta vankeutta koiran omistajalle.

Poliisi on virallisen tilastoinnin ohella kirjannut epävirallisesti ja epäsystemaattisesti muistiin tietoja purematapauksista ja niiden perusteella purematapauksissa nousevat selvimmin esiin sekarotuiset koirat. Koirahyökkäykset painottuvat vilkkaimmin asutuille alueille eli niitä on eniten pääkaupunkiseudulla. Helsingin poliisi ilmoittikin viime vuonna perustavansa eläinsuojelurikoksiin keskittyvän yksikön.

Koirarotujen ja eläintä koskevien tietojen lisäksi olisi hyödyllistä saada tietoja omistajista, joiden lemmikit syyllistyvät hyökkäyksiin. Millaisille henkilöillä on ongelmakoiria ja keillä näyttäisi olevan suurimpia vaikeuksia lemmikkinsä asianmukaisessa kasvatuksessa ja hoidossa? Jo ennestään tiedetään, että eläinsuojelurikoksiin liittyy yleensä myös muutakin rikollisuutta kuten talous- ja verorikoksia.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla hankitaan systemaattisempaa tilastotietoa koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista ja pohditaan tarpeita mahdollisille lisätoimenpiteille saadun tiedon pohjalta.