Kirjoituksia (blogi)

Terveisiä eduskunnasta!

Itärajalta – erityisesti Nuijamaan ja Vaalimaan rajanylityspaikoilla – on pyrkinyt Suomeen viime aikoina tavallista enemmän tulijoita puutteellisin turvapaikanmatkustusasiakirjoin. Tulijat ovat olleet kotoisin Lähi-idän ja Afrikan maista, suurimmat tulijamaat ovat olleet Irak, Somalia ja Jemen. Tulijoiden lukumäärä on edelleen suhteellisen alhainen, mutta se on kasvanut lyhyessä ajassa. Viime viikolla saapui 71 henkeä, maanantain ja tiistain aikana on saapunut yhteensä n. 60 henkilöä.

Aiemmin Venäjän viranomaiset eivät sallineet rajalle matkustettavan ilman asianmukaisia asiakirjoja, mutta nyt venäläisten toimintatavat ovat muuttuneet. Puolustusministeri Antti Häkkänen totesi tänään tiistaina, että merkit viittaavat ohjattuun maahantuloon. Myös rajavartiolaitoksen mukaan tilanne on näyttäytynyt organisoidulta.

Monella suomalaisella on varmasti noussut mieleen vuoden 2015 tapahtumat, jolloin Venäjä ohjasi Suomen rajalle suuren määrän turvapaikanhakijoita. Tilanne on nyt kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen.

Suomi vahvisti rajaturvallisuuttaan viime vuoden heinäkuussa. Kansanedustajien kesälomat viivästyivät silloin hyvästä syystä, kun päätimme eduskunnassa rajalain uudistuksista. Uudessa laissa itärajan voi sulkea tarvittaessa kokonaan myös turvapaikanhaulta, jos Suomea uhattaisiin käyttämällä suuria väestömääriä hybridivaikuttamisen välineenä. Vuonna 2015 sellaista lainsäädäntöä ei siis vielä ollut, mutta nyt onneksi on. 

Hallitus on nyt jo ryhtynyt ennakoiviin toimiin sen varalta, että itärajan yli olisi tulossa Suomeen yhä lisää tulijoita. Hallitus käynnisti rajavartiolain 16 §:n liittyvän esityksen pikaisen valmistelun. Pykälässä säädetään rajanylityspaikan väliaikaisesta sulkemisesta, rajaliikenteen rajoittamisesta ja kansainvälisen suojelun keskittämisestä. 

Pykälän mukaan hallitus voi päättää rajanylityspaikan sulkemisesta tai rajanylitysliikenteen rajoittamisesta määräajaksi tai toistaiseksi, jos sulkeminen tai rajoittaminen on välttämätöntä vakavan yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi. Koko itärajan sulkua arvioitaessa on samanaikaisesti varmistettava se, että mahdollisuus turvapaikan hakemiseksi toteutuu. Käytännössä siis koko rajan sulku edellyttäisi suojelun hakemisen keskittämistä jonnekin muualle kuten esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalle. 

Turvapaikanhaku voidaan keskittää itärajalta muualle, jos kyse on 1) lyhyessä ajassa tapahtuvasta poikkeuksellisen suuresta maahantulijoiden määrästä; tai 2) tiedosta tai perustellusta epäilystä, että maahantulo on vieraan valtion tai muun toimijan vaikutuksesta tapahtuvaa. 

Kun rajan sulkemisesta viime vaalikaudella puhuttiin, kokoomus esitti myös aidan rakentamista itärajalle. Ehdotus liittyi tilanteeseen, jossa pelättiin Venäjän käyttävän turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisen keinona Suomea vastaan. Valko-Venäjän ja Euroopan unionin välillä oli nähty kärjistynyt tilanne, jossa Valko-Venäjä oli houkutellut Lähi-idästä tuhansia ihmisiä tarkoituksenaan lähettää heitä rajan yli EU:n alueelle. 

Aitaa ryhdyttiinkin sitten rakentamaan Suomen ja Venäjän rajalle koemielessä, mutta kuten uutisista tiedetään, valmistunut testiaita on aika lyhyt, vain 3 km pitkä, ja joidenkin mielestä vähän heppoisen näköinen. Suomella on maarajaa Venäjän kanssa sentään 1 340 kilometriä. Rajavartiolaitos on arvioinut, että siitä 10–20 % olisi perusteltua aidata. Rajavartiolaitos on nyt kerännyt lähinnä kokemuksia testiaidan käytöstä. Varsinainen rakentaminen alkaa ensi talven aikana rajanylityspaikkojen läheisyydessä, valmista pitäisi olla kesällä 2025.

Juutalaisvastaisuuden nousu huolestuttaa

Juutalaisvastaisuus on jälleen nousussa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Surullisena olemme lukeneet uutisia Euroopasta, jossa juutalaisten asuintaloihin on piirretty viime aikoina Daavidin tähtiä. Berliinin juutalaisyhteisön puheenjohtajan mukaan näinä päivinä on vaarallisempaa elää juutalaisena Saksassa kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.

Olemme eläneet täällä Suomessa vähän laput silmillä, emmekä ole havahtuneet jo vuosia uutisoituun antisemitismin lisääntymiseen maailmalla. Uutiset ovat kuulostaneet kaukaisilta, eivätkä ole koskettaneet meitä. Kuitenkin gallupit kertoivat jo viisi vuotta sitten, että vaikka toisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut yli seitsemän vuosikymmentä, Saksa ei ollut päässyt vieläkään eroon antisemitismistä. Silloisten tutkimusten mukaan joka viidennellä saksalaisella oli ennakkoluuloja juutalaisia kohtaan.

Samoihin aikoihin julkaistussa EU:n perusoikeusviraston laajassa kyselyssä 90 % juutalaisista koki antisemitismin lisääntyneen kotimaassaan ja 28 % oli itse joutunut juutalaisvastaisen häirinnän kohteeksi kuluneen vuoden aikana. Vakavimmissa 30 %:ssa häirintätapauksista vastaajat määrittelivät syyllisen äärimuslimiksi, 21 %:ssa vasemmistolaiseksi ja 13 %:ssa oikeistolaiseksi.

Myöskään Pohjoismaat eivät ole lintukoto. Ruotsissa seurakunta joutui hiljattain varoittamaan juutalaisia, että heidän ei pitäisi puhua hepreaa julkisesti ja että heidän pitäisi jättää daavidintähti kotiin, jotta he eivät joutuisi väkivallan kohteeksi. Myös Suomessa juutalaiset kokevat olonsa aiempaa uhatummiksi. Helsingin juutalainen seurakunta on sulkenut synagogansa ovet vierailijoilta uhkauksien vuoksi ja on joutunut kiristämään turvallisuustoimiaan. 

Yhteiskunnan vakauden kannalta meidän tulisi tunnistaa paljon nykyistä paremmin ne vihamieliset aatteet ja ideologiat, jotka vaikuttavat pinnan alla. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain hieman pintaa raapaisemalla Euroopasta löytyy niin paljon antisemitismia. Sitä kuvittelisi, että viimeistään toisen maailmansodan perintö olisi varmistanut sen jääneen historiaan.

Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on osaltaan nyt aktivoinut sekä vasemmistolaisia että äärioikeistolaisia, jotka molemmat jakavat yhteisen viholliskuvan juutalaisista. Israelin puolustautuminen Hamasin hyökkäystä vastaan on nostanut meidänkin yhteiskunnassamme piilevän antisemitismin esille, eikä näky ole kaunis. 

Palestiinan puolesta pidetyissä mielenosoituksissa on huudettu Suomessa juutalaisvastaisia sloganeita. Jopa kansanedustajia on ollut tällaisissa mielenosoituksissa pitämässä puheita. Tällainen toiminta on erityisen tuomittavaa – kansanedustajien tulisi käyttää parempaa harkintaa siihen, millaisissa tilaisuuksissa käyvät puhumassa.

Meillä Suomessa käytiin kesällä keskustelua rasismista ja natsisymboleista. Silloin useimmat kansalaiset eivät olleet varmasti koskaan kuulletkaan esimerkiksi pesukarhu- tai jonkinlaisista mäyräsymboleista uusnatsismin kuvastona. Moni seurasi uutisointia hyvin hämmentyneenä. 

Tuon keskustelun seurauksena hallitus kertoi alkavansa ennaltaehkäistä vihatekoja juutalaisia kuten myös muslimeja, kristittyjä ja muita uskontoryhmiä kohtaan. Lisäksi hallitus toi eduskunnalle erityisen rasismin vastaisen ohjelman. Hallitus haluaa sitouttaa koko suomalaisen yhteiskunnan siihen, että Suomessa jokainen voi elää turvassa ja hyväksyttynä. Pääministeri sanoi tuolloin yksiselitteisesti, että rasismille ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa tilaa.  

Hallitus päätti myös kriminalisoida juutalaisten joukkotuhon eli holokaustin kieltämisen. Tuntuu lähtökohtaisesti käsittämättömältä, että joku yrittäisi kiistää sellaisen historiallisen tapahtuman totuudenmukaisuuden. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa niin voisi tapahtua vahingossa. Sen sijaan holokaustin kiistäminen kuuluu olennaisena osana monien juutalaisvastaisten liikkeiden maailmankuvaan. Samantyyppiseen historian vääristelyyn kuuluvat tavallaan myös Venäjän väitteet, että sen raakalaismaisessa hyökkäyksessä Ukrainaan olisi kyse “denatsifikaatiosta”.

Vähänpä siis vielä syyskuun alussa tiesimme, kun äänestimme eduskunnassa rasismin vastaisen ohjelman hyväksymisestä. Silloin ei olisi voinut vielä arvata, että jo lokakuussa antisemitismi ryöpsähtäisi esiin näin avoimesti. 

Henkilökohtaisesti minun on hyvin vaikea ymmärtää, miksi juutalaisvastaisuutta on olemassa ja miten ihmeessä sillä voi olla Euroopassa niin pitkät perinteet. Ylen Areenassa on katsottavissa erinomainen sarja ”Antisemitismin historia”, joka avaa ilmiötä vuosisatojen varrelta. On hyvä virkistää eurooppalaisten historiallista muistoa näiltä osin. Suosittelen kyseistä ohjelmaa kaikille!

Kirjallinen kysymys koronarokotteiden sekä Paxlovid-lääkkeen jakelusta

Jätimme kirjallisen kysymyksen koronarokotteiden sekä Paxlovid-koronalääkkeen jakelusta eduskunnalle. Voit lukea kysymyksen tästä julkaisusta.

Eduskunnan puhemiehelle

Empiirisen makrotaloustieteen professori Antti Ripatti on arvioinut endeemisen koronan eli vapaasti leviävien, toistuvien koronatartuntojen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Hänen laskelmansa osoittavat, että toistuvat koronatartunnat tulevat yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, minkä lisäksi vaikutukset kasvavat ajan myötä. Suurin osa tuotannon menetyksistä johtuu toistuvista sairastumisesta, loput tulevat pitkäkestoisesta koronasta johtuvista poissaoloista tai vajaatyökykyisyydestä. Koronan toistuvan sairastamisen tuotantotappiot nousevat Ripatin laskelmien mukaan yli kolmeen prosenttiin BKT:stä.  

Koronaan sairastumista kannattaa siis ennaltaehkäistä. Euroopan lääkevirasto suositti jo syyskuussa uuteen koronavarianttiin päivitetyn tehosterokotteen antamista kaikille yli viisivuotiaille riippumatta siitä, kuinka monta rokotetta he ovat aiemmin saaneet.  

Myös Yhdysvaltojen kansanterveydestä vastaava virasto CDC hyväksyi syyskuussa uuteen varianttiin päivitettyjen koronarokotteiden käytön. Tehosteen voi halutessaan käydä ottamassa jokainen yli kuusi kuukautta vanha amerikkalainen. CDC kannusti kansalaisia käymään hakemassa rokotuksen toteamalla, että rokotus on paras tunnettu keino torjua riskiä kuolla tai joutua sairaalaan koronan sairastamisen seurauksena. Virasto lisäsi, että rokottautuminen vähentää myös riskiä saada long covid. CDC kehotti kaikkia, jotka eivät ole saaneet koronarokotusta kahta kuukautta aiemmin, hakemaan tehosteen pikimmiten. Myös esimerkiksi naapurimaamme Viro tarjoaa tehosterokotteita vapaasti halukkaille. 

Suomessa näin ei tehdä, vaan tehosterokotteen saaminen on estetty valtaosalta kansalaisia. THL sallii uuden tehosterokotteen antamisen vain 65 vuotta täyttäneille, 18 vuotta täyttäneille lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville sekä 12 vuotta täyttäneille voimakkaasti immuunipuutteisille. Lisäksi koronarokotteen jakelu on kytketty influenssarokotteen antamiseen samalla kertaa hyvinvointialueilla eli rokotuksen saaminen viivästyy  käytännössä loppuvuoteen.  Suomessa koronarokotusta ei ole myöskään mahdollista hakea omakustanteisesti yksityiseltä lääkäriasemalta, vaan Suomessa on jopa mieluummin tuhottu rokotteita. 

Myös PCR-testiin pääsy on nykyään Suomessa erittäin vaikeaa, paitsi jos päätyy potilaaksi erikoissairaanhoitoon. Se on yhtä vaikeaa myös niille, joilla olisi ikänsä ja perussairauksiensa vuoksi mahdollisuus aloittaa Paxlovid-kuuri koronaan. Paxlovid-kuuri täytyy aloittaa mahdollisimman pian oireiden alettua, viimeistään viiden vuorokauden kuluessa. On arvioitu, että mm. Paxlovidin panttaus kansalaisilta olisi syynä Suomen kansainvälisestikin korkeaan ylikuolleisuuteen pandemian alkamisen jälkeen.  

Paxlovid on lääketieteellisissä tutkimuksissa todettu erittäin tehokkaaksi koronan vaikeita tautimuotoja vastaan. Ministeriö on ohjeistanut hyvinvointialueita, että lääkettä voidaan käyttää kliinisen arvion perusteella kaikille niille potilaille, joiden arvioidaan hyötyvän lääkehoidosta. Osa hyvinvointialueista on kuitenkin rajannut mm. hoitokotien iäkkäät pois lääkkeen kohderyhmästä, minkä seurauksena lääkettä vanhenee varastoihin.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus mahdollistaa päivitetyn koronarokotteen antamisen kaikille halukkaille,

aikooko hallitus sallia koronarokotteen hankkimisen yksityiseltä omalla kustannuksella kuten muidenkin rokotteiden kohdalla,

paljonko koronarokotteita on tuhottu Suomessa käyttämättöminä tai lahjoitettu pois,

onko hallituksella tarkempaa tietoa hyvinvointialueiden käytännöistä Paxlovid-kuurin mahdollistamisen suhteen,

aikooko hallitus edesauttaa Paxlovid-lääkkeen käytön laajentamista ja myös tiedottaa kansalaisia sen hyödyistä,

onko Suomessa hävitetty vanhentuneita Paxlovid-annoksia tai onko sellainen uhka olemassa, että niitä joudutaan hävittämään käyttämättöminä ja

aikooko hallitus edesauttaa koronan PCR-testausta, mikä mahdollistaisi Paxlovid-lääkkeen käytön lisääntymisen?

Helsingissä 23.10.2023 

Terhi Koulumies kok 

Mia Laiho kok 

Kirjallinen kysymys Business Finlandin rahankäytöstä ja sen valvonnasta

Jätimme yhdessä kokoomusedustajien kanssa kirjallisen kysymyksen eduskunnalle koskien Business Finlandin rahankäyttöä ja sen valvontaa. Kirjallinen kysymys on kokonaisuudessaan luettavissa alta.

Eduskunnan puhemiehelle

Viikonloppuna uutisoitiin  valtion vienninedistämisyhtiö  Business Finlandiin  liittyvästä kavallusepäilystä. New Yorkissa asuvaa yhtiön entistä työntekijää epäillään veronmaksajien rahojen kavalluksesta miljoonien eurojen edestä. Naisen jäljiltä on kirjanpidossa vuosina 2011—2017 noin 4,8 miljoonan dollarin epäselvyys. 

Finpron / Business Finlandin varojen väärinkäytössä on kyse valtavasta yksittäisen työntekijän aiheuttaman vahingosta. Valtio ei kuitenkaan tehnyt kavalluksesta rikosilmoitusta, vaan asiaa alettiin käsitellä Yhdysvalloissa pelkästään siviilikanteena. Menetettyjä rahoja sen avulla tuskin saadaan takaisin, sillä epäilty on hiljattain hakeutunut henkilökohtaiseen konkurssiin.  

Olisi tärkeää selvittää se prosessi, joka on mahdollistanut tämän mittaluokan varojen väärinkäytön, ja se, onko tekoon mahdollisesti osallistunut myös muita henkilöitä. Keskusrikospoliisi on kertonut aloittaneensa esiselvityksen Finpron / Business Finlandin tytäryhtiön toiminnasta. KRP selvittää nyt, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja ovatko Suomen viranomaiset toimivaltaisia käsittelemään asiaa. 

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko valtionhallinnossa tehty omaa selvitystä siitä, miten tämänkaltainen varojen väärinkäyttö on ollut mahdollista,

mitä tästä kavallusepäilystä on opittu ja 

miten Business Finlandin ja valtion muun rahankäytön valvontaa kehitetään sen vastuullisuuden varmistamiseksi?

Helsingissä 26.9.2023 

Terhi Koulumies kok 

Tere Sammallahti kok 

Mia Laiho kok 

Oskari Valtola kok 

Ville Väyrynen kok 

Pauli Kiuru kok 

Juha Hänninen kok 

Työttömyys ei johdu siitä, että työttömät olisivat laiskoja

Nyt kun rasismikeskustelu on takana, pitäisi alkaa puhua ikärasismista työmarkkinoilla. Työttömyys johtuu siitä, että työpaikkoja ei riitä kaikille halukkaille ja varsinkin yli 50-vuotias on todella vaikeaa saada töitä. Vaikeaa työnsaanti on kyllä nykyään muillekin, kuten perheenperustamisiässä oleville naisille ja ensimmäisten töiden saaminen nuorille. Ylipäätään työpaikat ovat nykyään kiven alla.

Tunnen useita ihmisiä pk-seudulla, jotka ovat hakeneet jos jonkinlaista työtä, mutta he eivät pääse edes haastatteluun tai saa edes vastausta hakemuksiin. He ovat hakeneet kaikenlaisia töitä alkaen kauppojen hyllyntäyttäjistä muihin matalapalkkatöihin, eivät ole saaneet työpaikkaa. Mm. ratikkakuskiksi haki tänä syksynä Helsingissä satoja halukkaita ja heistä vain 28 valittiin.

Työttömyys ei siis johdu siitä, että työttömät olisivat laiskoja, vaan siitä, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Tämä päälle vyörynyt taantuma ei helpota tilannetta. Jotta työttömyyttä voisi vähentää, pitäisi parantaa yritysten mahdollisuuksia palkata uutta henkilöstöä. Vaikka sosiaaliturvaa kuinka leikattaisiin, niin se ei johda työllisyden kohenemiseen, jos yritykset eivät palkkaa ihmisiä töihin.

Hämmentävästi kauppakamarit tekivät jäsenyrityksilleen pari vuotta sitten kyselyn, jonka tulokset viittasivat työmarkkinoilla kovaan työvoimapulaan. Kyselyn mukaan kolme neljästä yrityksestä koki pulaa työvoimasta ja melkein 70 % yrityksistä arvioi, että pula osaavasta työvoimasta oli rajoittanut niiden kasvua. Suomen Yrittäjien gallupin mukaan työvoimapula tuli joka paikassa vastaan ja hidasti yritysten kasvua. Kuitenkin moni työtön kertoi samaan aikaan ettei saanut töitä, vaikka oli niitä hakenut.

Työpaikat ja työnhakijat eivät tunnu kohtaavan. Tämä ongelma alkoi voimistua 2010-luvulla ja ikävä kyllä rakenteellista työttömyyttä on vaikea ratkaista helposti. Olisi kuitenkin hyödyllistä saada vähintään lisätietoa siitä, millaisesta osaamisesta työnantajilla on pulaa, kun ne ilmoittavat rekrytointivaikeuksista. Osaamisvajeiden ja osaamistarpeiden tunnistamiseen tarvittaisiin enemmän työkaluja.

Työ- ja elinkeinotoimistojen ammattibarometrin mukaan työntekijäpula on jo vuosia kohdistunut tietyille toimialoille ja ammattipätevyyksiin. Työvoimapulan painopiste on edelleen terveys- ja sosiaalialan ammateissa. Onkin ymmärrettävää, että jos pula työvoimasta kohdistuu hoivatyön lisäksi esimerkiksi puheterapeutteihin, sosiaalityöntekijöihin tai erityisopettajiin, niin ilman ammatillista pätevyyttä niihin ei kuka tahansa voi työllistyä. 

Epämääräisemmin yksilöitävä syy siihen, että työnantaja ei palkkaa työnhakijaa avoimena olevaan työhön, olivat barometrin mukaan hakijan ”henkilöön liittyvät syyt”.

TEM:n julkaisussa ”Työvoiman hankinta toimipaikoissa” kysyttiin työnantajilta rekrytointiongelmista el siitä,i mitkä olivat heidän käsityksiään, miksi työpaikkaa oli vaikea täyttää. 90% työnantajista sanoi syynä olevan ”hakijan osaamiseen liittyvät puutteet”.

Kun TEM selvitti työnantajilta työvoiman saatavuusongelmien syitä, melkein puolet mainitsi syyksi jättää työnhakija palkkaamatta hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksistaan johtuen. Hakija ei ole esimerkiksi vaikuttanut aloitekykyiseltä, motivoituneelta tai oppimiskykyiseltä. Onko noin oikeasti ollut vai ei, on vaikea ulkopuolisen sanoa, koska nämä hakijasta tehdyt arviot ovat niin subjektiivisia ja tulkinnanvaraisia.

TEM:n kyselystä ei käynyt ilmi sitä tärkeää tietoa, että oliko avoimena olevaa työpaikkaa yleensäkin hakenut joku työhaluinen. Toisin sanoen – johtuiko työvoimapula siitä, että työpaikkaan ei ollut tarjolla kerta kaikkiaan ketään, vai siitä, että hakija oli työnantajan näkökulmasta vääränlainen? Jotkut työpaikat voivat näyttää olevan auki pitkään, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä, etteikö niihin olisi kukaan hakenut töihin. Monilla suomalaisilla on kokemus, että heiltä ei puutu työhaluja, vaan työpaikkoja ei ole tarjolla riittävästi. 

Avoimiin työpaikkoihin tehdyistä hakemuksista ei kerätä systemaattista seurantatietoa työvoimahallinnossa. Työnantajilta ei erikseen tiedustella paikkaa hakeneista, eikä tietojärjestelmistä saada seurantatietoa siitä, onko avoimiin työpaikkoihin tullut hakemuksia työntekijöiltä, vai eikö niistä ole kukaan ollut kiinnostunut. Tietoa on saatavilla vain siitä, kuinka paljon avoimiin työpaikkoihin on tehty työtarjouksia. 

Arvioitaessa rakenteellista työttömyyttä, sen syitä ja toimivia ratkaisuja siihen, olisi suuri hyöty tiedosta, tuleeko avoinna oleviin työpaikkoihin työhakemuksia paljon, vai ei ollenkaan. Jos paikkoja haetaan runsaasti, niin työvoimapulan taustalla ei ole työnteon kannustimien puute vaan jotkin muut tekijät. Olisi erittäin tärkeää hankkia seurantatietoa siitä, kuinka paljon avoimiin työpaikkoihin tulee hakemuksia. Vain siten saisimme tietää, eivätkö työttömät oikeasti hae avoinna olevia paikkoja, vai ovatko työnantajat vain todella valikoivia rekrytoinnissaan.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkkouutisten blogissa.

Kirjallinen kysymys koirahyökkäyksiin puuttumisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Koirien ihmisiin ja toisiin eläimiin kohdistamat hyökkäykset ovat olleet kesän aikana jälleen otsikoissa. Etelä-Saimaa uutisoi 21.8.2023 tapauksesta, jossa lemmikkikoiraan kohdistunut hyökkäys oli johtanut koiranomistajan sydänkohtaukseen. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut lemmikkikoira oli kuollut hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin. Vastaavanlaisia tapauksia on uutisoitu tasaiseen tahtiin.  

Koirahyökkäys voi johtaa vakaviin vammoihin ja jopa koirien kuolemaan. Vaikka koira selviäisi hengissä hyökkäyksestä, voi edessä olla pitkä hoitojakso, mikä on koiranomistajalle sekä henkisesti että taloudellisesti raskasta. Koirahyökkäykset kohdistuvat myös ihmisiin. Koiran purema voi aiheuttaa ihmisellekin vakavia vammoja, ja lisäksi puremat tulehtuvat helposti. Yksittäisestä tapauksesta voi aiheutua hyvin pitkäkestoisia seurauksia koirahyökkäyksen uhriksi joutuville. 

Korona-aika lisäsi koirien määrää Suomessa. Samalla lisääntyivät erilaiset lieveilmiöt, kuten pentutehtailu. Myös koirien pitämiseen ja käytökseen liittyvät ongelmat ovat olleet kasvussa. Osin tätä selittää koirapopulaation kasvu mutta myös osaamattomien omistajien toiminta ja tietyn tyylisten koirarotujen suosio. Koira on saatettu hankkia liian kevyin perustein ja tutustumatta lainkaan kyseiseen koirarotuun ja sen tyypilliseen käytökseen. Koira- ja ihmissosiaalisuus ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia, joten genetiikalla on merkitystä siihen, miten koira osoittaa aggressiivista käytöstä, joka kohdistuu koiriin ja ihmisiin. Tällaisten koirien omistajien on tunnettava koiransa ominaisuudet ja osattava ennakoida sen kanssa arjessa, sillä näitä ominaisuuksia ei voi koiran kouluttamisella poistaa. 

Koirahyökkäyksistä tarvitaan aiempaa laajempaa tilastointia. On tärkeää ennalta ehkäisevien toimenpiteiden kannalta tilastoida, mitkä rodut aiheuttavat eniten hyökkäyksiä. Myös sekarotuisten rekisteröimättömien koirien kohdalla on tilastoitava tarkemmin, minkä rotuinen tai tyyppinen koira on kyseessä. Kahden eri taistelukoirarodun risteytys ja pienten rauhallisten seurakoirarotujen risteytys tilastoidaan samalla tavoin ”sekarotuiseksi”, eikä se anna riittävää tietoa siitä, minkä tyyppiset koirat erottuvat hyökkäysten määrässä. 

Koirahyökkäyksistä on saatava aina tieto viranomaisille. Nykytilanteessa sama koira ehtii usein hyökätä monta kertaa, ennen kuin viranomainen pystyy puuttumaan tilanteeseen. 

Jotkin taistelukoirat, kuten pitbullrotuiset koirat, on kielletty jo Isossa-Britanniassa, Tanskassa, Norjassa, Ranskassa ja Saksassa. Kyseisiä koiria ei ole sallittua tuoda maahan eikä niitä ole sallittua omistaa. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä koirahyökkäyksiin puuttumiseksi,

aikooko hallitus arvioida taistelukoirarotujen hallussapidon ja kasvattamisen rajoittamista Suomessa tai vähintään määritellyn koulutuksen vaatimista näiden rotujen omistajilta ja

miten hyökkäyksistä saatavaa tietoa aiotaan kerätä ja hyödyntää päätöksenteossa aiempaa paremmin?

Helsingissä 25.8.2023 

Terhi Koulumies kok 

Mia Laiho kok 

Onneksi liityimme Natoon!

Eduskunta äänesti Suomen liittymisestä Natoon ensimmäisen kerran runsas vuosi sitten keväällä ja lopullisesti tänä vuonna viime töikseen ennen vaaleja. Sen jälkeen suomalaisten turvallisuuden tunne on parantunut huomattavasti. Tuoreen Uutissuomalaisen gallupin mukaan jopa yli 70 % suomalaisista kertoo turvallisuuden tunteensa vahvistuneen jäsenyyden myötä. Tunnustan kuuluvani tähän joukkoon.

Viime vuoden alkukevät oli todella stressaavaa aikaa. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, eikä kukaan tiennyt, miten nopeasti sota päättyisi. Ainakin minä luulin Venäjän armeijaa todella tehokkaaksi. Ilmeisesti maa uskoi myös itse nopeaan voittoon. Hyökkäyskalustossa oli mukana rummut ja liput valmiina eli Venäjä oli valmistautunut helppoon salamasotaan ja sitä seuraavaan voitonparaatiin.

Aika moni mietti tuolloin huolestuneena, että kun Venäjä oli hyökännyt Suomea isommankin maan kimppuun, niin mitä takeita olisi, ettei se voisi uhata myös pienempää Suomea. Mediassa käytiin läpi mahdollisuutta, että jos Venäjä olisi päässyt tavoitteeseensa vallata Ukrainan, niin saisiko se siitä kannustinta hyökätä myös muihin Naton ulkopuolisiin rajanaapureihinsa. Sen tavoitteen ei voinut antaa toteutua, Ukrainaa piti auttaa puolustautumaan, oli parempi pysäyttää Venäjä siellä kuin täällä.

Alussa Ukrainalle annettu apu kuulostaa kuitenkin vaatimattomalta jälkikäteen, hallitus kursaili varsinkin asemateriaalien lähettämisessä. Toisaalta kun Suomi kiistelyn jälkeen ilmoitti lähettävänsä Ukrainaan parituhatta kivääriä, osa kansalaisista suuttui. He pelkäsivät aidosti hyökkäystä Suomeen ja olivat sitä mieltä, että tarvitsemme kaiken materiaalin omaan puolustukseemme.

Noihin aikoihin Taloustutkimuksen gallupin mukaan jopa 74 % suomalaisista oli huolissaan Venäjän aiheuttamasta sotilaallisesta uhasta. Lähes puolet vastaajista piti myös todennäköisenä, että sota leviäisi laajemmalle Eurooppaan ja että myös Suomi joutuisi puolustautumaan Venäjää vastaan.

Iltapäivälehdissä pohdittiin, miten Suomi kestäisi hyökkäyksen verrattuna Ukrainaan. Kansalaisille annettiin ohjeita siitä, mitä väestönsuojaan saa ottaa mukaan. Yleisiä hälytyssireeneitä testattiin, mutta ne eivät toimineetkaan toivotusti” ja Hätäkeskuslaitos selvitteli yllättävää teknistä vikaa Helsingin väestöhälytinjärjestelmissä. Erilaisista palveluestohyökkäyksistä raportoitiin usein ja välillä pankkien nettipalveluissa oli häikkää.

Huolta lisäsi se, että Venäjä lähetti noihin aikoihin Suomelle ja länsimaille kummallisen kirjeen. Se vaati länneltä selvitystä siitä, miten Nato ja Etyj aikovat täyttää velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan toisen turvallisuuden kustannuksella. Mediassa pohdittiin noihin aikoihin kuumeisesti myös sitä, kyseenalaistiko Putin puheessaan myös Suomen itsenäisyyden, kun hän nimitti Ukrainaa historiallisen Venäjän maiksi ja valitteli, miten Lenin oli erottanut sen omaksi alueekseen.

Ei ollut mikään ihme, että kansalaisten mielipide kääntyi nopeasti kannattamaan Suomen liittymistä Natoon. Kiitos ja ansio siitä, että Suomi sai aikaiseksi liittyä Natoon, kuuluu kansalaisille! Välillä tuntui, että poliitikot eivät meinanneet pysyä vauhdissa perässä.

Kun presidentti Niinistö matkusti pikaisesti Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Bidenia, moni odotti tapaamiselta konkreettisia askelmia Natoon liittymiseen ja pettyi. Lopputulos oli todella epämääräiseltä kuulostanut ”Suomen ja Yhdysvaltojen suhteen syventäminen puolustusyhteistyössä uuden prosessimuotoisen menettelyn kautta”. Kuulosti siltä, että Yhdysvallat pelkäsi sodan eskaloitumista kolmanneksi maailmansodaksi.

Suoria turvatakuitakaan Washingtonin matkalta ei tullut, vaan toteamus, että ”Nato ei tunne erillisiä määräaikaisia turvatakuita hakemusprosessin ajaksi”. Pettymys tuntui painavalta. Vaikutti siltä, että Suomi ei pääsisi Natoon ainakaan Ukrainan sodan kestäessä vaan pitäisi odottaa vakaampia aikoja. Jopa Natoa aiemmin kannattaneet ulkopoliittiset kommentaattorit alkoivat puhua huolestuttavasti, kuinka ”Naton aika ei ole nyt”.

Yhdessä vaiheessa myös pääministeri meni sanomaan kansainväliselle lehdistölle, että Suomi ei liity Natoon hänen vahtivuorollaan, ”not on my watch”. Onneksi sitten hän ja muutkin Natoon aikoinaan kriittisesti suhtautuneet muuttivat mieltään. Oli valtava helpotus, kun prosessi lähti lopulta käyntiin. On kunniakasta, että hallitus ja eduskunta saivat jäsenhakemuksen lähetettyä niin laajan yksimielisyyden vallitessa. Se osoitti, että kun isänmaan etu vaatii, niin päivänpoliittiset kiistat pystytään laittamaan sivuun.

Täytyy tosin myöntää, että välillä prosessi tuntui tolkuttoman hitaalta ja vaati useamman byrokraattisen selonteon ja valiokunta- ja täysistuntokäsittelyn. Keväällä puhuttiin siitäkin, että Naton sääntöjen mukaan se ei ota jäsenikseen maita, joilla on avoimia rajakahakoita. Moni pohdiskeli silloin, että voisiko Venäjä luoda rajakahakan estääkseen liittymisemme, mutta onneksi pelot osoittautuivat turhiksi.

Stressi alkoi lieventyä pikkuhiljaa, kun jäsenyydenhakuprosessi eteni ja mm. Britannia antoi Suomelle turvatakuut, jotka vastasivat Naton 5. artiklan mukaisia turvatakuita. Loppujen lopuksi jäsenyyden ratifiointi myös Turkissa ja Unkarissa meni maaliin, vaikka Suomen ja Ruotsin jäsenyystiet vähän erkaantuivatkin. Lisäksi Suomi vahvisti rajaturvallisuuttaan viime kesänä toisella tapaa. Kansanedustajien kesälomat viivästyivät tuolloin hyvästä syystä, kun päätimme lakiuudistuksista, joilla itärajan voi sulkea tarvittaessa kokonaan myös turvapaikanhaulta, jos Suomea uhattaisiin käyttämällä suuria väestömääriä hybridivaikuttamisen välineenä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaikka Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä onkin tapahtunut perustavanlaatuista heikkenemistä Venäjän hyökättyä Ukrainaan, niin oma tilanteemme on nyt silti ratkaisevasti parempi. Suomen lippu liehuu Naton lipputangoissa! Venäjä ei ole vielä koskaan hyökännyt mihinkään Nato-maahan. Vuoden kestäneen prosessin huipentumana presidentti Biden teki Suomeen näyttävän valtiovierailun ja totesi että ”puolustamme jokaista Naton kolkkaa, Suomi mukaan lukien.”

Kirjoitus on alunperin julkaistu Verkkouutisten-blogissa.

Toimenpidealoite huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vahvistamisesta

Venäjän hyökkäyssota ja pandemia ovat pakottaneet Suomen tarkastelemaan huoltovarmuuttaan ja riippuvuutta muiden valtioiden toiminnasta sekä pitkistä alihankintaketjuista. Ukraina on ollut yksi maailman keskeisimmistä viljan tuottajista. Maan joutuminen tuhoisaan sotaan on tarkoittanut myös viljan viennin pysähtymistä, mikä näkyy ruoan hinnassa pitkän aikaa. 

Myös suomalainen maatalous on kriisissä. Tuotantokustannukset ovat nousseet energian hinnan sekä lannoitteiden kallistuttua, ja tuottajilla on ollut vaikeuksia selvitä laskuistaan. Viime kesän sato on ollut huono. Kun maailman viljantuotannon tila heikkenee, korostuu suomalaisen ruoantuotannon merkitys ja sen myötä omavaraisuus entisestään.  

Valitettavasti viime vuonna uutisoitiin suomalaisten maatalousyrittäjien ahdingosta. Maata-lousyritysten määrä vähenee noin tuhannen vuosivauhdilla. Kahdessa vuodessa vuosina 2020—2021 maatalous- ja puutarhayritysten määrä väheni yhteensä yli 2 100:lla, eli joka päivä on kadonnut keskimäärin noin 2—3 alan yritystä. Tämä kehitys on pysäytettävä, tai maataloustuottajien kato vaarantaa suomalaisen elintarviketuotannon omavaraisuuden. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt näkyväksi myös energiantuotannon omavaraisuuden merkityksen. Kylmien talvien maassa kotien lämpenemiseen on voitava luottaa, eivätkä maailmanpolitiikan mullistukset saa vaikuttaa sähköntuotantoomme. Ulkomailta ostettavan ydinvoiman sijasta Suomen pitää panostaa omaan osaamiseen ja tekniikan kehitykseen. Ydinvoiman ja etenkin pienydinvoimaloiden pitääkin olla keskeinen osa ratkaisua ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja hiilivapaan energian tuottamiseksi.  

Teknologiamme on vahvasti riippuvaista kiinalaisesta tuotannosta. Samalla kun EU-maat ovat pyrkineet nopeasti eroon Venäjän energiariippuvuudesta, vihreän siirtymän ja liikenteen sähköistymisen tarvitsemat raaka-aineet tuotetaan suurimmaksi osaksi Kiinassa. Kun myös esimerkiksi lääkkeiden saatavuudessa on ilmennyt yhä enemmän puutteita, olemme alkaneet havahtua siihen, että yli 75 % lääkkeiden raaka-aineista tulee länsimaihin Kiinasta ja Intiasta. 

Myös ilmastonmuutos tulee tulevaisuudessa olemaan yksi huoltovarmuutta haastava tekijä, johon meidän on varauduttava. Vaikka kasvukausi voi pidentyä Suomessa, voi muuttuva ilmasto tuoda mukanaan uudenlaisia tauteja ja tuhoeläimiä, joihin ruokatuotannon on sopeuduttava. Maa- ja metsätaloutta ei pidä kehittää liian yksipuoliseksi, vaan monipuolinen tuotanto ja kasvit parantavat selviytymistä kriiseissä. 

Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen, kaikkia yhteiskunnan aloja koskevan pitkän aikavälin suunnitelman omavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme vahvistamiseksi. Tarvitsemme myös selvityksen keskinäisriippuvuuksistamme ja heikkouksistamme erityisesti suhteessa ihmisoikeuksia polkeviin autoritaarisiin valtioihin. Varautumisen ja erilaisten uhkakuvien kartoituksen tulee olla monipuolisempaa ja ennakoivampaa, jotta emme tule yllätetyiksi kriiseissä.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin suomalaisen huoltovarmuuden kokonaisvaltaiseksi turvaamiseksi.

Helsingissä 16.2.2023 

Terhi Koulumies kok 

Toimenpidealoite kännyköiden käytön rajoittamisesta kouluissa

Suomalaisen peruskoulun tila on saanut paljon huomiota mediassa viime kuukausina. Oppimistulokset ovat heikentyneet ja koulutunneilla on levotonta. Yksittäisistä syistä lasten keskittymisvaikeuksien takana on noussut esiin mm. se, että kännyköiden ja sosiaalisen median käyttö tunneilla heikentää oppilaiden keskittymistä.

Erityisesti teini-ikäisten aivot ovat herkkiä dopamiinille: aivot hakevat nopeita palkintoja, kuten mielihyvää jatkuvasti päivittyvästä somesisällöstä. Puhelimen selaaminen ja jatkuvat uudet ärsykkeet sekä työn keskeytyminen tekee hallaa lasten ja nuorten keskittymiskyvylle. Keskeytykset ja somen vaikutus työntekoon ja keskittymiseen ovat valitettavasti tuttuja myös monille aikuisille. Jos aikuisen, jonka aivot ovat jo täysin kehittyneet, voi olla vaikeaa rajoittaa koukuttavaa puhelimenkäyttöään ja itseohjautua, miten voimme vaatia tällaista toimintaa lapselta tai nuorelta, joiden itsesäätelytaidot ovat vielä kehittymässä?

On lyhytnäköistä ja vastuutonta vierittää lapsille ja nuorille liikaa vastuuta heidän omasta oppimisestaan. Aikuisten täytyy tukea lapsia ja auttaa heitä oppimaan ja opettelemaan oppimista. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia rajoja ja ohjausta, on aikuisten tehtävä antaa heille parhaat mahdolliset olosuhteet tähän.

Kännykkä on valitettavasti myös kiusaamisen väline. Kiusaaminen on siirtynyt ainakin osittain verkkoon, mikä tekee puuttumisesta vaikeampaa. Kiusaaminen ei välttämättä näyttäydy niin selkeästi luokissa tai koulupäivän aikana, jolloin se voi jäädä koulun aikuisilta herkemmin huomaamatta. Kännykät mahdollistavat toisaalta erilaisten salavideoiden kuvaamisen ja jakamisen sekä myös väkivalta- ja kiusaamistilanteiden kuvaamisen ja levittämisen verkossa, mikä tekee kiusaamisesti uhrilleen vieläkin vaikeamman ja nöyryyttävämmän asian. Kerran verkkoon levitettyä materiaalia on hyvin vaikeaa saada sieltä pois. Kuvaaminen voi kohdistua myös opettajiin. Kaikilla on oikeus turvalliseen oppimis- ja työympäristöön eikä kenenkään kuuluisi joutua pelkäämään, että joutuu salakuvaamisen kohteeksi koulupäivän aikana. 

Puhelinten käytön rajoittaminen valtakunnallisesti koulupäivien tai ainakin oppituntien aikana olisi hyvin yksinkertainen toimi. Se ei korjaisi kaikkia koulunkäynnin haasteita, mutta olisi helppoa toteuttaa ja sen vaikutukset olisivat nähtävissä ja arvioitavissa hyvinkin nopeasti. Jos kännykköjen käyttö ja siihen liittyvät käytännöt vaihtelevat kouluittain, se asettaa oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan. Toisessa koulussa oppilaat saavat keskittyä opetukseen, toisessa koulussa opettaja taas joutuu huomauttamaan kännykän käytöstä oppitunneilla jatkuvasti.

Edellä olevan perusteella ehdotan

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valtakunnallisen ohjeistuksen luomiseksi kännykän käytöstä kouluissa.

Helsingissä 08.02.2023

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys pakottavan kontrollin, kunniakontrollin ja kunniaväkivallan tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta

Vihdin Nummelassa tehtyä henkirikosta, jonka oikeuskäsittely alkoi viime vuoden lopussa, on pidetty Suomen ensimmäisenä kunniamurhana. Kunniaväkivaltaa tapahtuu Suomessa kuitenkin paljon enemmän. Sen tunnistaminen on haastavaa, eikä kaikkia muotoja tunnisteta vieläkään. Ihmisoikeusliiton mukaan Suomi ei tee riittävästi kunniamurhien ehkäisemiseksi. Pakottavaan kontrolliin ja kunniaväkivaltaan tulee myös puuttua kovemmilla rangaistuksilla. 

Kunniaväkivalta ja kunniaan liittyvä kontrolli ei ole vain fyysistä vakivaltaa, joka on usein helpoimmin tunnistettavaa, vaan kyseessä on tätä huomattavasti laajempi ilmiö, jossa väkivallanteot ovat vain sen näkyvin osa. Kyse on kokonaisvaltaisesta kontrollista. Kontrolli voi kohdistua omaan puolisoon, perheenjäseneen tai sukulaiseen. Kunniakontrollissa keskiössä on erityisesti tyttöjen ja naisten kuviteltu ”siveellisyys”, joka on kytköksissä perheen kunniaan. Kunnian puolustaminen väkivallalla nähdään oikeutettuna ja jopa välttämättömänä.  

Erityisesti tyttöjen ja naisten käytöksen nähdään kontrollia harjoittavassa yhteisössä vaikuttavan suoraan perheen, suvun ja yhteisön kunniaan. Tämä voi tarkoittaa pukeutumisen, vapaa-ajanviettotapojen, ystävyyssuhteiden ja seurustelusuhteiden rajoittamista, puhelimen ja viestien läpikäymistä ja yleisesti ottaen kaikkea arkiseen elämään liittyvien toimintojen kontrollointia. Kontrolli voi olla hienovaraisia vihjauksia, kiristämistä, henkistä väkivaltaa tai eristämistä. Kunniaväkivaltaa voivat kohdata myös miehet. Kunniaväkivaltaa kohdistetaan etenkin uskonnollisen yhteisönsä jättäneisiin sekä seksuaalivähemmistöön kuuluviin miehiin.  

Poliisin tietoon tulleet vakavat väkivallanteot, pahimmillaan henkirikokset, ovat ilmiön näkyvin osa. Paljon enemmän on kuitenkin Suomessa eläviä tyttöjä ja naisia, joita kontrolloidaan tavoilla, jotka eivät välity viranomaisten tietoon. Kontrollin muodot eivät kaikissa tapauksissa ole nykyään kriminalisoituja. Ei ole laitonta estää teini-ikäistä nuorta viettämästä aikaa kavereidensa kanssa tai käymästä elokuvissa. Jatkuvat ja ylimitoitetut rajoitukset, joiden motiivina ei ole lapsen ja nuoren ikätasoisen kehityksen turvaaminen, vaan perheen kunnian säilyttäminen, ovat kuitenkin haitallisia ja jättävät pitkäkestoiset jäljet. Kontrollointi voi ulottua myös aikuisiin perheenjäseniin.  

Kaiken väkivallan tarkoituksena on  pyrkiä  alistamaan ja  kontrolloimaan  toista  ihmistä. Kunniaväkivalta liittyy laajempaan ”pakottavan kontrollin” (englannin ”coercive control”) ilmiöön. Mm. Isossa-Britanniassa pakottava kontrolli on jo kriminalisoitu. Pakottavaa kontrollia voi esiintyä osana kunniaväkivaltaa, mutta myös ilman sitä. Pakottava kontrolli voi tarkoittaa toimintaa, jossa puoliso kontrolloi pukeutumista, ajankäyttöä, sitä, mitä toinen saa nähdä tai tehdä, hänen ihmissuhteitaan, rahankäyttöään, töidentekoa ja kaikkea yksilön arkeen ja elämään liittyviä valintoja. Fyysinen väkivalta on vain yksi, vaikka usein näkyvin lähisuhdeväkivallan muoto. Sitä on usein edeltänyt ja sen rinnalla tapahtuu henkistä väkivaltaa, kuten kontrollointia, alistamista ja rajoittamista. 

Parisuhdeväkivallan rinnalla esiintyvään puolison kontrollointiin on tärkeää puuttua. On kuitenkin huomattava ”tavanomaisen” parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan ero kunniaväkivaltaan. Ensimmäisessä on kyseessä yhden ihmisen toiminta. Jälkimmäisessä on kyseessä järjestelmällisempi, lukuisten ihmisten harjoittama sorto. Keskeistä on ympäröivän yhteisön suhtautuminen — kunniaväkivaltaa harjoittava henkilö ei välttämättä kohtaa yhteisönsä sisällä paheksuntaa. Varsinkin kunniakulttuuriin kasvaneet pojat saattavat oppivat haitallisia käytös- ja ajatusvinoutumia, jotka johtavat näkemään tytöt ala-arvoisempina kuin pojat. Tiedämme tutkimusten perusteella, että aikuisten ihmisten ajatusmalleja on vaikeaa muokata, ellei ihmisellä itsellään ole halua muuttua.  

Väkivaltaisessa ihmissuhteessa elävän voi olla hyvin vaikeaa päästä eroon haitallisesta ihmissuhteesta. Kun ihmisen sortamiseen ja väkivaltaiseen kohteluun osallistuu lukuisia ihmisiä, on irtaantuminen, avun saaminen ja väkivallan loppuminen vielä paljon suuremman ponnistelun takana. Ihminen voi joutua eroon koko siihenastisista sosiaalisista turvaverkoistaan ja ihmissuhteistaan. Tällaiset ihmiset tarvitsevat paljon nykyistä enemmän apua väkivallan piiristä irti pääsemiseen ja traumojen käsittelyyn.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hyvin Suomessa nykyisin tunnistetaan pakottava kontrolli henkisen väkivallan ilmentymänä ja toisaalta kunniaväkivalta,

miten parisuhteissaan ja lähisuhteissaan pakottavaa kontrollia kokevia ihmisiä voitaisiin auttaa nykyistä paremmin,

onko lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä sekä yleisemmin viranomaisilla keinot tunnistaa pakottavaa kontrollia ja kunniaväkivaltaa sekä puuttua siihen,

millä lainsäädännöllisillä keinoilla näihin väkivallan muotoihin voitaisiin puuttua paremmin,

tulisiko pakottavasta kontrollista ja kunniaväkivallasta tehdä rikosten rangaistusten koventamisperuste,

millä keinoin kunniaväkivaltaan syyllistyneitä ihmisiä autetaan vankiloissa ja

tunnistetaanko väkivallan erityispiirteet ja yhteisön merkitys väkivallanteon taustalla?

Helsingissä 11.1.2023 

Terhi Koulumies kok