Kirjoituksia (blogi)

Suositellut

Kirjallinen kysymys koronan leviämisestä kouluissa ja päiväkodeissa

Jätin juuri eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten koronan leviämistä ehkäistään kouluissa ja päiväkodeissa. Lue kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan alta.

SARS-CoV-2 leviämisen estämisestä kouluista ja päiväkodeista

Eduskunnan puhemiehelle

Keväällä hallitus päätti viisaasti sulkea koulut, kun SARS-CoV-2-virus alkoi levitä Suomessa laajalti. Tiukat rajoitukset ja varsinkin koulujen siirtyminen etäopetukseen johtivat siihen, että epidemia saatiin Suomessa kuriin ja se lähes tukahtui keväällä. Syksyllä koulut ovat toimineet pääasiassa lähiopetuksessa. Niinpä heti elokuussa lähtivätkin kasvuun sekä lasten ja nuorten koronatartuntojen määrät että tartunnat muissa väestöryhmissä. Nyt syksyllä on kevääseen verrattuna toisin myös se, että päätöksentekovastuu koronarajoitusten käyttöönotosta on paikallisilla viranomaisilla, eikä valtiojohdolla. Tämä aikaansaa sen, että koronan torjunnassa on poikkeavia käytäntöjä eri puolilla maata. Joissakin kunnissa koulutartuntojen leviämistä muualle väestöön on pyritty ehkäisemään tehokkaammin kuin muualla.

Valtakunnallinen etäkoulu lakkautettiin erikoisena toimenpiteenä jo toukokuun lopussa kahdeksi viimeiseksi viikoksi ennen kesälomia. Päätöksen taustalla vaikutti ilmeisesti vielä keväällä kuviteltu mahdollisuus muodostaa koronalle laumasuoja sairastamisen kautta. Mm. HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen sanoi huhtikuussa, että koska muut infektiosairaudet yleensä vähenevät kesää kohti, joten olisi hyvä idea pitää koronaan sairastuneiden määrässä yllä kesällä ”tasainen kasvuvauhti” ja ”yrittää saada sitä väestönosaa sairastumaan, jolle tauti todennäköisesti ei ole vaarallinen eli lapset, nuoret ja aikuiset”. Toisin sanoen hän vaikutti toivovan, että päiväkotilapset, koululaiset ja heidän vanhempansa sairastuisivat kesäksi koronaan ja auttaisivat muodostamaan virusta kohtaan laumaimmuniteetin. Nämä toiveet laumasuojan muodostumisesta sairastamisen kautta ovat sittemmin osoittautuneet täysin virheellisiksi.

Keväisen koulujen avaamisen jälkeen THL teki erikoisen tutkimuksen koronan leviämisestä kouluista käyttäen aineistonaan vain yhtä (1) aikuista ja yhtä (1) lasta. Koronavirukselle altistuneilta tutkittiin selvityksessä jälkikäteen muodostuneet vasta-aineet, mistä vedettiin johtopäätös, että ainoastaan oireisesta aikuisesta seurasi jatkotartuntoja, mutta lieväoireisesta lapsesta ei seurannut. Tämän jälkeen viralliseksi totuudeksi tuli, että kouluista ei seuraisi koronan jatkotartuntoja. Lasten ja nuorten aikaansaamia jatkotartuntoja vähätelläänkin Suomessa edelleen.

Kun THL selvitti nyt syksyllä uudestaan sitä, seuraako lasten raportoiduista altistustapauksista jatkotartuntoja päiväkodeissa ja kouluissa, jatkotartunnoiksi ei katsottu lapsen perheenjäsenen saamaa jatkotartuntaa. Se oli hyvin erikoinen valinta. Eli vaikka koululainen saisi koronan koulusta ja tartuttaisi siihen kaikki perheenjäsenensä, perheenjäsenten tartuntoja ei THL:n mielestä katsota koulusta seuranneiksi jatkotartunnoiksi. Sellainen tartunta tilastoidaan perheen sisäiseksi tartunnaksi, eikä jatkotartunnaksi koulusta edes siinä tapauksessa, että lapsi olisi ollut käytännössä ainoa vaihtoehto perheenjäsenten tartunnan lähteeksi. Ei siis mikään ihme, että esimerkiksi pk-seudulla, jossa epidemia leviää jatkuvasti, ei enää pystytä selvittämään alkuperää suurimmalle osalle tartunnoista ja kaikista yleisin tartunnanlähde on tilastoissa ”koti”.

Lasten koronainfektiot ovat onneksi usein lievempiä kuin vanhemmilla ikäluokilla, vaikka lapset ja varsinkin teini-ikäiset voivat sairastua koronaan myös vakavasti. Lapsilla on todettu mm. koronan aiheuttamaa hyperinflammatorista oireyhtymää ja lisäksi koronan pitkäaikainen tautimuoto LongCocid voi tulla kaikenikäisille koronan saaneille ja riippumatta siitä, kuinka vakavana tai lievänä henkilö on alkuperäisen tartunnan sairastanut. WHO on antanut tälle pitkäaikaiskoronalle jo virallisen sairausluokituksen, jota Suomi ei ole kuitenkaan ottanut käyttöön. Lasten ja nuorten riskiä koronan suhteen tarkastellaan päätöksenteossa yhä yksinomaan kuolemanriskin näkökulmasta, vaikka vuoden mittaan kertynyt tutkimustieto koronasta on osoittanut, että lapsille ja nuorille riskit tulevat pääosin koronan pitkäkestoisten seurausten muodossa. Jos tämä näkökulma tunnustettaisiin, tulisi näkyväksi myös tarve suojella lapsia koronatartunnoilta.

Lisäksi päätöksenteossa ei näy toistaiseksi kansainvälisten tutkimusten osoittama havainto, että lapset ja nuoret tartuttavat koronaa yhtä tehokkaasti eteenpäin kuin aikuisetkin. Koulut ja päiväkodit ovat merkittävä epidemiaa ylläpitävä moottori yhteiskunnassa ja lasten kautta tartunnat leviävät myös vanhempiin ikäluokkiin. Ympäri maailmaa on havaittu yhteys mm. tartuntojen määrän kasvun ja koulujen aukeamisen kanssa. Tyypillisesti loma-aikaan tartuntojen määrät vähenevät ja koulujen auettua tartuntojen määrät taas kasvavat.

Esimerkiksi marraskuisen SAGE:n brittitutkimuksen mukaan koululaisilla on iso rooli nimenomaan tartuntojen kuljettamisessa perheisiin. Tartuttavuus 2-11 ja 12-16 -vuotiailla on brittitutkimuksen mukaan yhtä suuri kuin aikuisilla, mutta 2-16-vuotiaat lapset tuovat tartuntoja perheeseen jopa enemmän kuin aikuiset.  Marraskuussa myös walesilainen tutkimus osoitti, että koululaiset levittävät tartuntoja huomattavasti enemmän kuin oli oletettu ja varsinkin oireettomasti koronaa sairastaneet 11-17-vuotiaat levittivät jatkotartuntoja perheenjäseniinsä.

Lukuisten tutkimusten, kuten tuoreen belgialaistutkimuksen mukaan lapset sairastavat koronaa saman verran kuin aikuisetkin eikä vasta-ainetutkimuksissa ole eroja eri ikäisten koululaisten välillä. Sciensano terveysinstituutti ja KU Leuven yliopiston tutkijat tutkivat hiljattain 362 koululaista kymmenestä eri koulusta ja totesivat, että huomattavasti suurempi osa lapsista kuin oli oletettu, yli 9%, oli muodostanut vasta-aineita koronalle. Itävaltalaisessa 243 koulua vertailleessa tutkimuksessa havaittiin marraskuussa, että alle 10-vuotiaat lapset saivat koronan yhtä usein kuin vanhemmatkin koululaiset. Tässä Wienin, Linzin, Grazin ja innsbruckin yliopistojen tutkimuksesta havaittiin myös, että koulujen tartunnat ja tartuntojen lisääntyminen muualla yhteiskunnassa linkittyvät toisiinsa ja koululaiset levittävät tartuntoja sitä todennäköisemmin, mitä enemmän alueella on tartuntoja ylipäätään.

Eteläkorealainen tutkimus havaitsi jo aiemmin, että koska moni lapsi sairastaa koronan täysin oireettomana, niin jos koulualtistumisen jälkeen testataan vain oireilevat oppilaat, jatkotartunnoista jää havaitsematta 93%. Eli käytännössä katsoen lähestulkoon kaikki koululaisten tartunnat jäävät pimentoon, jos kaikkia altistuneita ei testata kouluissa ja päiväkodeissa. Vantaa tiedotti marraskuun alussa omasta kokeilustaan, jossa Rekomäen koulussa testattiin tutkimusmielessä kaikki koronatartunnalle koulussa altistuneet oppilaat. Kun myös 58 oireetonta altistunutta testattiin, heistä 6 eli runsas 10% oireettomista sai positiivisen testituloksen.

Jos testauskapasiteettia on aluekohtaisesti käyttämättä, kouluissa ja päiväkodeissa kannattaisikin edes tutkimusmielessä testata kaikki altistuneet alaikäiset vain oireilevien sijasta.  Se tietenkin maksaa paljon, joten taloudellisesti merkittävästi halvempaa olisi yksinkertaisesti siirtyminen etäopetukseen. Ilmeisesti lasten tartuntoja ei edes aina saada kiinni nenätestillä. Geneven yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että lapset ovat aliedustettuina koronan akuuttivaiheen tunnistamisen suhteen nenätestin tuloksissa. Sen sijaan veritestejä tutkimalla todettiin, että seropositiivisten lasten osuus oli vastaava kuin aikuisillakin. Se tarkoitti, että lasten tartunnat olivat vasta-ainetutukimuksen perusteella huimat 100-kertaisia PCR-testillä varmennettuihin tapausmääriin verrattuna.

Washingtonin lastensairaalan infektio-osaston johtaja Roberta L. DeBiasin on muistuttanut päättäjiä siitä, että koululaiset levittävät koronaa yhtä paljon kuin aikuisetkin. Hänen mukaansa koulujen aukiolon turvallisuutta on pohdittava sen perusteella, paljonko alueella on tartuntoja. Jos tartuntoja on vähemmän kuin 5 tartuntaa 100 000 asukasta kohden, koulut voivat olla turvallisesti auki. Lähikoulun turvallisuus on siinä ja siinä, jos tartuntoja on 10 per 100 000 asukasta. Jos tartuntoja on yli 10 tapausta 100 000 asukasta kohti, koulut eivät voi DeBiasin mukaan toimia turvallisesti lähiopetuksessa.

Koronaepidemia on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, jossa todetaan valtaosa maan tartunnoista. HUS-alueella koronan ilmaantuvuus on ollut kasvussa ja 17.11. ilmaantuvuus oli jo 112 tapausta 100 000 asukasta kohden viimeisen kahden viikon ajalta. Samoin korona-altistumisten määrä kasvaa jatkuvasti HUS-alueella ja altistumiset ovat tapahtuneet pääasiassa kouluissa. Kartta HUS-alueen altistumisista osoittaa, että 12.11. altistumisista jo 92% oli kouluissa. Nopeasti pahenevasta epidemiasta huolimatta oireettomia koululaisia ei kuitenkaan testata, vaikka testauskapasiteettia on käyttämättä. Niinpä valtaosa koulualtistuksista seuranneista jatkotarutunnoista jää havaitsematta ja tartunnat leviävät heidän kauttaan vanhempiin ikäluokkiin. 

Koulutartuntoja vähätellään muutenkin. Esimerkiksi Helsinki raportoi koulujen altistumiset viiveellä, koska kaupunki on päättänyt, että tartunnoista saa tiedottaa vasta, kun epidemiologinen yksikkö on selvittänyt kaikki altistuneet. Altistuneiden kartoituksessa on tullut Helsingissä syksyn mittaan pitkiä viiveitä ja kartoitus on voinut kestää jopa viikon. On katastrofaalista viivyttää tiedottamasta mahdollisesta altistumisesta niin pitkään. Tieto mahdollisille altistuneille eli koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille, pitäisi saada mahdollisimman pian, mielellään heti seuraavaan koulu- ja työpäivään mennessä, jos tartuntaketjut halutaan oikeasti saada kontrolliin ja katkaistua.

Marraskuun 7. päivän tienoilla kasvoivat Suomessa ikäryhmittäin nopeimmin 0-10 -vuotiaiden ja 10-20 -vuotiaiden tartunnat. Onkin loogista, että runsaan viikon päästä siitä, tartunnat kasvoivat eniten yli 40-vuotiaiden keskuudessa eli koululaisten vanhempien ikäryhmissä. Kehitys on huolestuttava. Tilastollisesti on havaittu, että sairaalapaikat täyttyvät noin 10 päivää sen jälkeen, kun yli 40-vuotiaat saavat tartunnan.

Olisi aika myöntää myös Suomessa, että merkittävä osa koronatartunnoista on peräisin kouluista ja päiväkodeista. Tilastoanalyysissa havaitaan, että päiväkoti- ja peruskouluikäisten saamat tartunnat näyttäisivät olevan linjassa altistuneiden henkilöiden lukumäärän kanssa, noin 5 % altistuneista saa vahvistetun tartunnan 4-5 päivän kuluttua altistumisesta. Koulujen merkitystä koronatartuntojen levittämisessä osoittaa myös se, että tartuntojen kasvu lähti hidastumaan etelän isojen kaupunkien koulujen syyslomien aikaan 12.10., ja lähti nousemaan päivää näiden koulujen avautumisen jälkeen 20.10.

Edinburghin yliopisto tutki hiljattain koronatartuntojen leviämistä 131 eri maassa ja päätyi havaintoon, että koulujen avaaminen lähiopetukseen lisää koronatartuntojen määrää pahimmillaan jopa 24 prosentilla 28 päivässä. Ainoa toinen toimenpide, joka vaikutti yhtä voimakkaasti tartuntojen leviämiseen oli joukkotapahtumien enimmäisosallistujamäärän poistaminen, joka johti r-luvun kasvuun 25 prosentilla. R-luku kertoo sen, kuinka monta henkilöä yksi koronatartunnan saanut jatkotartuntaa. Kun luku on yli yhden, epidemia voi levitä eksponentiaalisesti.  Lancetin artikkelissa oli myös rohkaiseva tieto, joka kaikkien päättäjien pitäisi huomata viimeistään nyt, että koulujen siirtyminen etäopetukseen johti tartuntojen vähenemiseen jo viikossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että kouluista ja päiväkodeista aiheutuvat SARS-CoV-jatkotartunnat tunnistetaan, että lapsia ja nuoria suojellaan koronatartunnoilta yhtä tehokkaasti kuin aikuisiakin ja miten hallitus aikoo huomioida koronaa hillitsevien rajoitusten määräytymisessä sen, että lapsilla ja nuorilla on merkittävä rooli epidemian moottorina yhteiskunnassa?

Helsingissä 17.11.2020

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys osakesijoittamiseta tiedottamisesta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten tieto osakesijoittamisesta tavoittaa kaikki suomalaiset riittävän hyvin. Kirjallinen kysymys on luettavissa tästä blogitekstistä.

Eduskunnan puhemiehelle

Vuodesta 2020 lähtien on ollut mahdollista aloittaa sijoittaminen osakesäästötilin muodossa. On hyvä huomata, että kansalaiset lähtevät osakesijoittamiseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Osalla ihmisistä ei ole lähipiirissään yhtään osakesijoittajaa, eikä heidän lapsuudenperheessään ole koskaan puhuttu sijoittamisesta. Heidän on haastavampaa aloittaa osakesijoittaminen kuin sellaisen henkilön, joka on kasvanut sijoittamisen kulttuuriin nuoresta saakka. Kyse ei ole vain taloudellisista resursseista, vaan myös henkisestä pääomasta: hiljaisen tiedon ja kokemuksen välittämisestä eteenpäin. 

Tällä viikolla on uutisoitu opiskelijasta, joka avasi epähuomiossa kaksi osakesäästötiliä sallitun yhden sijasta. Verottajan tulee lain mukaan määrätä veronkorotus, jos henkilöllä on useampi kuin yksi osakesäästötili. Mikäli toinen tili on avattu epähuomiossa, voi henkilö olla kuitenkin oikeutettu veronkorotuksen lievennykseen, mutta se ei tapahdu automaattisesti, vaan on aina tilannekohtaista. Sakkomaksu ylimääräisen tilin avaamisesta on tällä hetkellä 10 euroa vuorokaudessa tiliä kohden. Kyseiselle opiskelijalle sakkoa tulisi maksettavaksi yli kymmenentuhatta euroa. Se on ankara seuraus vahingosta, josta ei ole seurannut taloudellista hyötyä henkilölle itselleen eikä haittaa kellekään muulle. 

Osakesäästäminen on erinomainen keino erityisesti pienituloisille ja naisille lisätä varallisuuttaan. Naisten palkka sekä eläkkeet ovat keskimäärin pienempiä, ja lasten saamisen taloudellinen vastuu jakautuu monilla pareilla yhä epätasa-arvoisesti. Moni pienituloinen ei pysty työtä tekemällä vaurastumaan, joten pääoman kerryttäminen on hyvä lisäkeino lisätä passiivisesti tuloja, turvata tulevaisuutta ja pienentää esimerkiksi vanhemmuuden taloudellisia riskejä. Sijoittamisesta pitäisikin tehdä turvallisempaa ja houkuttelevampaa juuri niille, jotka eivät siihen vielä ole uskaltaneet lähteä. Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:Miten hallitus aikoo varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on pääsy riittävään tietoon osakesäästämisestä jamiten osakesäästötilien perustamiseen kannustetaan jamiten varmistetaan se, ettei kukaan vahingossa avaa kahta osakesäästötiliä puutteellisen tiedonsaannin vuoksi? 

Helsingissä 15.9.2021 

Terhi Koulumies kok 

Miten terveellistä on rescuekoirien maahantuonti?

Antibioottiresistenssin lisääntyminen on Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yksi suurimpia globaaleja terveysuhkia. Antibioottiresistentit bakteerit tulevat vastustuskykyisiksi antibiooteille, mikä tarkoittaa monien nykyään antibiooteilla hoidettavien sairauksien muuttumista tappaviksi ihmisille.

Antibioottiresistenssiä lisäävät muun muassa tuotantoeläimille syötetyt antibiootit, ihmisille määrätyt tarpeettomat tai kesken jätetyt antibioottikuurit, antibioottien päätymien luontoon sekä eläinten maahantuonti. Suomen tilanne on toistaiseksi hyvä, mutta tilannetta uhkaa erityisesti lisääntynyt rescue-koirien tuonti muista maista. Koirien kysyntä on lisääntynyt viime vuosina ja entistä useampi saattaa tulla ajatelleeksi pennun hakemista ulkomailta. Kun koiria tuodaan alueilta, joilla antibioottien käyttö on yleisempää eikä niin valvottua kuin Suomessa, vaikuttaa tämä myös koirien mukanaan tuomiin antibiotti- ja moniresistentteihin bakteereihin. Nämä bakteerit leviävät helposti koirista ihmisiin.

Suomessa viranomaistahoista muun muassa Ruokavirasto on esittänyt huolensa ulkomaisten rescue-koirien mukana tulevista taudeista. Myös Suomen eläinlääkäriliitto on nostanut tämän aiheen esille. Usein kadulta pelastettavien kulkukoirien taustat ovat tuntemattomat ja näin ollen myös se, mille taudeille koira on mahdollisesti altistunut ei ole aina koiran tuonnista vastaavien tahojen tiedossa.

Antibioottiresistenttien bakteerien lisäksi Suomeen tuoduissa rescue-koirien tuonnissa huolta herästtää rabies. Suomi on ollut rabiesvapaa vuodesta 1991. Rabies on vaarallinen ja helposti tarttuva tauti, joka tarttuu paitsi eläimistä toisiin, mutta myös ihmisiin. Tartunnan saanut eläin voi levittää tautia eteenpäin jo päivä ennen oireiden alkamista. Tauti on ihmiselle hengenvaarallinen ilman riittävän nopeasti saatavaa suojausrokotesarjaa. Rabies luokitellaan lainsäädännössämme eläintautilain nojalla vaaralliseksi sekä vastustettavaksi eläintaudiksi.

Raivotautia esiintyy erityisesti Venäjällä sekä Itä-Euroopan maissa. Esimerkiksi vuonna 2017 Romaniassa rabiesta on löydetty koirasta. Rescue-koiria tuodaan kasvavia määriä juuri näiltä alueilta. Lisäksi rabieksen pitkä itämisaika – jopa puoli vuotta – lisää riskiä taudin leviämiseen: jo rokotettu koira on voinut sairastua rabiekseen ennen rokottamista ja rokottamisesta voi olla kulunut tarpeeksi pitkä aika, jonka jälkeen koiran saa tuoda Suomeen. Koira voi alkaa oireilla rabiesta näin ollen vasta kuukausienkin maahantuonnin jälkeen. Suomessa on myös uutisoitu tapauksista, joissa koirien rokotustodistukset tai muut asiakirjat ovat väärennettyjä eikä koirilla ole väitetyn rabiesrokotuksesta huolimatta vasta-aineita elimistössään. Myös viranomaiset ovat nostaneet esille huolensa väärennetyistä asiakirjoista. Lisäksi on vaarana, että rokotteiden laatu on heikompi tai että niiden annostelussa on toimittu väärin.

Rabiesaltistumiset ovat Suomessa kasvaneet viime vuosina. Suurin selittävä tekijä on ulkomailta saatujen altistumisten kasvu, mutta myös Suomeen laittomasti tuodut koirat ovat aiheuttaneet altistumisia. Jos koiran tuonnissa ei noudateta viranomaisten asettamia rajoituksia (esimerkiksi rabiesrokote puuttuu tai siihen liittyviä muita ehtoja ei ole noudatettu), on kyseessä laiton tuonti. Suomen eläinlääkäriliiton lausunnon mukaan ihmisen kuolema rabiekseen on vain ajan kysymys.

Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan rabiesrokotus sekä lääkitys ekinokokkoosia vastaan. Muita rokotevaatimuksia ei ole, vaikka Suomessa syntyville koiranpennuille rokoteohjeistus pitää sisällään myös rokotuksen penikkatautia, parvoa (nopeasti leviävää ripulia aiheuttava virus) ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan.

Erityisesti maailmaa ja Suomea ravistelleen koronapandemia on opettanut yhteiskuntaamme siitä, että erilaisten vakavien terveysuhkien ehkäisyyn tulee olla riittävän kattavat ennaltaehkäisevät toimenpiteet eikä vakaviin tartuntatauteihin tule suhtautua liian kevyesti. Antibioottiresistenssin vähentäminen on globaali haaste, mutta myös Suomen on kaikin keinoin tehtävä osansa. Rabies on erittäin vaarallinen tartuntatauti, joka vaatii riittäviä rajoituskeinoja.

Jätin syyskuun alussa eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo huomioida kasvavan rescue-koirien tuonnin sekä tuontiin liittyvät terveysuhat. Miten antibioottiresistenssin kasvua ehkäistään ja miten Suomi pidetään jatkossakin rabies-vapaana, kun taudin pitkän itämisajan ja mahdollisesti väärennettyjen asiakirjojen vuoksi maahan pääsee rabieksen saaneita koiria? Ovatko ulkomailta tuotavien koirien  tuontivaatimukset ja niiden valvominen riittävällä tasolla ja vastaavatko tuontivaatimukset nykyajan tuontimääriä alueilta, joilla esiintyy rabiesta?

Kirjoitus on julkaistu alunperin Verkkouutiset.fi -sivustolla.

Kirjallinen kysymys hyönteismyrkkyjen käyttämisestä ja pölyttäjien suojelusta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen hermomyrkkyä sisältävän hyönteismyrkyn käyttämisestä. Kirjallisen kysymyksen sisältö löytyy tästä artikkelista.

Eduskunnan puhemiehelle

Tällä viikolla on uutisoitu hyönteiskarkotteen Thermacellin mahdollisista haitoista myös muille hyönteisille kuin hyttysille. Laite karkottaa hyttyset pralletriini-nimisen — hyönteisille hermomyrkkynä toimivan — aineen avulla. EU suorittaa tällä hetkellä tutkimuksia aineesta, ja tulevaisuudessa valmistajien tulee hakea lupa aineen käytölle. Kyseistä ainetta käyttävä tuote on kuitenkin TUKESin hyväksymä. 

Pölyttäjien ja muiden hyönteisten määrän lasku on huolestuttanut lukuisia tutkijoita viime vuosina. Niiden merkitys on ekosysteemien kannalta keskeinen: pölyttäjät huolehtivat siitepölyn levittämisestä ja ovat edellytys tiettyjen kasvien leviämiselle. Hyönteiset ovat myös monien muiden eläinlajien ravintoa, ja niillä on osansa ravintoketjussa. Monet suomalaiset ovat osallistuneet kimalaisten ja mehiläisten suojeluun erilaisin pölyttäjäystävällisin ratkaisuin omalla pihallaan. On kummallista, että toisaalta huoli pölyttäjien elintilasta kasvaa ja samaan aikaan markkinoille pääsee potentiaalisesti niitä uhkaavia tuotteita, joiden vaikuttavia aineita ei ole vielä EU-tasollakaan tutkittu loppuun saakka.  

Jos laitetta käytetään rajatulla alueella tontilta, mikä estää sen vaikutuksien ulottumista laajemmalle alueelle? Mökkitontilta tai omakotitalon pihalta naapurin käyttämä myrkky voi kulkeutua helposti myös ympäröiville tonteille ja häiritä kasvien ja eläinten eloa myös hyönteismyrkkyä käyttävän tontin rajojen ulkopuolella. Kimalaiset ymmärrettävästi eivät tiedä, missä tonttien rajat kulkevat ja ylittävät ne siksi tietämättään. 

Aikakaudella, jolla ihmisen vaikutus luontoon ja luonnon monimuotoisuutta uhkaavat ilmiöt esiintyvät usein julkisessa keskustelussa, on outoa, että tällaisia luonnon monimuotoisuudelle mahdollisesti erittäin haitallisia tuotteita voidaan myydä viranomaisten luvalla. Luonnon monimuotoisuuden suojelun tulee tapahtua etupainotteisesti eikä niin, että ensin tehdään virheitä, joita myöhemmin yritetään paikata.  

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo suojella ekosysteemien kannalta välttämättömien pölyttäjien elinolosuhteita ja tulisiko Suomen seurata paremmin EU-tason sääntelyä erilaisten hyönteiskarkotteiden vaikuttavien aineiden myynnistä ja markkinoinnista? 

 Helsingissä 18.6.2021 

Terhi Koulumies kok  

Sote vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden

Näin kuntavaalien alla kannattaa hiljentyä sen äärelle, että hallitus on sote-esityksellään lakkauttamassa kunnat siinä muodossa kuin ne tunnemme. Puolet kuntien tehtäväkentästä ja rahoista otetaan niiltä pois ja päätöksenteko siirretään käytännössä valtion keskushallinnolle sekä suuriin aluekeskuksiin, kauas paikallistasolta. Pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa peruspalveluihinsa supistuvat lähes olemattomiin, kun valta siirtyy hyvinvointialueiden suurille keskuskaupungeille. ”Herrojen Helsinki” on ainoa, joka säilyy kokonaisena kuntana jatkossakin.

Isompien kaupunkien sote-määrärahoja leikataan sote-uudistuksessa niin paljon, että niiden asukkaiden peruspalvelut vaarantuvat. Esimerkiksi sairaanhoitopiiri HUS:lta leikataan yli 100 miljoonaa euroa. Helsingiltä leikataan sote-uudistuksen seurauksena 65 miljoonaa ja Espoolta 100 miljoonaa, Uudeltamaalta yhteensä 400 miljoonaa euroa. Hallituksen sote-malliin sisältyy myös vahvana keskitetyn suunnitelmatalouden leima. Hyvinvointialueet joutuisivat jatkossa laatimaan 4-vuotissuunnitelmat rahoitukseensa ja hyväksyttämään investointinsa valtion keskushallinnolla.

Hallitus haluaa myös täysin ideologisesti rajoittaa yksityisen sektorin palveluntuotantoa, sote-uudistuksessa rajoitetaan mm. yksityislääkärien mahdollisuutta hoitaa potilaitaan. Uudistuksen jälkeen vain julkisen sektorin virkalääkäri saisi päättää, onko potilaalla oikeus saada sairaalahoitoa eli päästä erikoissairaanhoitoon. Lisäksi esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö Sydänsairaala joutuisi ilmeisesti lopettamaan toimintansa. Lukuisista asiantuntijalausunnoista käy kuitenkin ilmi, että kolmannen sektorin ja yritysten tuottamat palvelut ovat olleet erityisen tärkeässä roolissa sote-palveluiden tuottajina. Ei pitäisi päästää julkisomisteisten, tärkeitä palveluja tuottavien osakeyhtiöiden sekä kuntayhtymämuodossa tuotettujen päihdekuntoutus- ja vammaispalveluiden toimintaedellytyksiä heikkenemään!

Jos hallituksen sote toteutuu, hoitoon tulevat pääsemään varmimmin enää ne, joilla on varaa yksityiseen terveysvakuutukseen. Pienituloiset ihmiset joutuvat yhä piteneviin hoitojonoihin ja lääkäriin pääsy vaikeutuu heillä entisestään. Terveyserot tulevat kasvamaan sekä eri tulotasoista tulevien ihmisten välillä että alueellisesti. Tätäkö hallitus todella haluaa? Sote-uudistus tulee myös kasvattamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Tuottavuus ei tule paranemaan, sillä kokonaan uusi hallintotaso kuntien ja valtion väliin ja lisääntyvä byrokratia syövät sen rahan, joka pitäisi käyttää ihmisten hoitamiseen.

Hallituksen sote-uudistuksen kannustimet eivät suosi hyvinvointialueiden budjetin alittamista, vaan rahoitusmalli on rakennettu niin, että hyvinvointialueiden kannattaa käyttää mahdollisimman paljon resursseja, riippumatta palvelujen laadusta. Jos jättäisimme sote-uudistuksen tekemättä ja antaisimme edes osan siitä rahasta terveyskeskuksille lääkärien ja hoitajien palkkaamiseen nykyjärjestelmän puitteissa, ihmisten palvelut paranisivat. Sote-uudistus sen sijaan heikentää hoitoon pääsyä nykyiseenkin verrattuna.

Hallituksen sote-uudistus ei ole oikeastaan edes maakuntauudistus, vaikka sitä markkinoidaan sellaisena, koska alueiden omat vaikutusmahdollisuudet palveluihinsa ja niiden rahoittamiseen heikkenevät siinä. Uudistus ansaitsee pikemminkin nimikkeen ”sosialisti-sote”. Vaikka vastustin myös edellisen Sipilän hallituksen sote-esitystä, niin se oli silti askeleen verran parempi kuin nykyinen, sillä se lisäsi sote-palveluihin paljon uutta tarjontaa ja olisi tuonut uusia palveluntuottajia julkisen sektorin rinnalle. Sosialisti-sote puolestaan supistaa palveluntarjoajien kirjoa nykyiseen verrattuna.

Kokoomus on jättänyt hallitukselle välikysymyksen tästä surkeaakin surkeammasta soteuudistuksesta. Peruspalveluiden saatavuus tulee eriarvoistumaan eri alueilla uudistuksen seurauksena. Hallituksen malli, jonka keskeisinä tavoitteina on ollut kulujen karsiminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen, epäonnistuu näissä molemmissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Soteuudistus tulee kasvattamaan julkisia menoja, lisäämään byrokratiaa ja hidastamaan ihmisten hoitoon pääsyä.

Kirjallinen kysymys nuorten lisääntyneestä väkivallasta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien nuorten lisääntynyttä väkivaltaa. Kirjallisen kysymyksen voi kokonaisuudessaan lukea tästä blogikirjoituksesta.

Eduskunnan puhemiehelle

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia viimeisen vuoden aikana lisääntyneistä uudenlaisista väkivaltarikoksista, joiden tekijänä on nuori, jopa alaikäinen tekijä. Usein mukana on ollut teräaseita ja kyseessä on ollut joukolla tehty rikos. Rikoksiin liittyy huumekauppaa, jengiytymistä ja järjestäytynyttä toimintaa. Uhreina on ollut nuoria, jopa selvästi alaikäisiä lapsia. Rikokset eivät tapahdu yksityisasunnoissa, tuttujen ihmisten välillä — kuten väkivalta- ja henkirikokset Suomessa perinteisesti tapahtuvat — vaan julkisilla paikoilla, ja uhreiksi valikoituu myös täysin sivullisia ihmisiä sattumanvaraisesti.  

Poliisi on esittänyt huolensa siitä, että Ruotsissa yleistynyt jengirikollisuus on rantautumassa Suomeen. Erityisessä vaarassa jengiytymiselle ovat nuoret ja nuoret aikuiset, syrjäytymisvaarassa olevat, usein maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset miehet. Nuoria yhdistää usein osattomuuden ja epäonnistumisen kokemukset, työttömyys, heikko kielitaito ja koulutustaso. Jengi ja sen parissa tehtävät rikokset voivat olla keino nuorelle yrittää saada hyväksyntää. Väkivalta ja ihmisten pelottelu voi olla nuorelle ainoita keinoa tulla huomatuksi ja kokea pystyvänsä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. Esikuvia haetaan rikollisesta maailmasta ja rikosten tekemistä ja väkivallan käyttöä ihannoidaan. Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta.  

Alueellinen eriytyminen tulee jatkumaan ja pahentumaan, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Olemme jo nähneet Ruotsista ja muutamista muista Euroopan valtioista, mitä tapahtuu, kun jengirikollisuuden annetaan edetä liian pitkälle. On olemassa lähiöitä, joihin poliisin tai pelastusviranomaisen on vaikeaa mennä kohtaamansa väkivallan vuoksi. Mikä takaa sen, että vastaavaa kehitystä ei tapahdu Suomessa?

Ihmiset, jotka kykenevät muuttamaan turvattomammilta alueilta pois, tekevät niin, ja jäljelle jäävien asukkaiden turvattomuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt nähtävissä huolestuttava ilmiö alueiden eriytymisessä. Koulujen oppimistulokset vaihtelevat voimakkaasti. Heikomman sosioekonomisen alueen lapsilla on yhä huonommat mahdollisuudet nauttia turvallisesta ja rauhallisesta oppimisympäristöstä ja keskittyä  oppimiseen.  Tämä  on omiaan lisäämään ulkopuolisuuden tunnetta, mikä taas altistaa syrjäytymiselle.  

Vaikka uutisointi on viime aikoina lisääntynyt, jengiongelma ei ole kehittynyt Suomessa hetkessä. Se ei ole kehittynyt hetkessä myöskään muualla Euroopassa. Myöskään ratkaisut siihen eivät tapahdu hetkessä. Siksi on äärettömän tärkeää reagoida asiaan nyt ja riittävällä vakavuudella.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä jengiytymisen estämiseksi,miten julkisten paikkojen ja kulkuvälineiden turvallisuus taataan,miten lasten ja nuorten koulumatkat ja turvallisuus koulupäivän aikana varmistetaan jamiten takaamme sen, ettei tilanne eskaloidu ja esimerkiksi ampumavälikohtauksista tule yleisempiä?

Helsingissä 6.5.2021

Terhi Koulumies kok  

Ilkka Kanerva kok

Anna-Kaisa Ikonen kok  

En kannata EU:n elpymispakettia

Eduskunta äänesti jokin aika sitten kokoomuksen esittämästä epäluottamuslauseesta hallitukselle, koska se on epäonnistunut EU:n elpymisvälinettä koskevissa neuvotteluissa. Suomi maksaisi elvytysrahastosta 6,6 miljardia ja saisi 2,7 miljardia euroa. Neuvottelutulos on surkea. Ministerit eivät ole joko osanneet tai uskaltaneet pitää neuvotteluissa Suomen puolta. Lisäksi vaikka muuta on julkisuuteen sanottu, ei ole uskottavaa, että tämä elpymispaketti jäisi kertaluonteiseksi. Kun rahanjaon pää on kerran avattu, kynnys uusille päätöksille on madaltunut huomattavasti.

En usko monenkaan suomalaisen kannattavan Euroopan unioniin sellaista järjestelyä, jossa asiansa hyvin hoitaneet ja korkeita veroja maksavat kansalaiset joutuvat kustantamaan tuhlailevien, matalamman verotuksen maiden kuluja. Jokaisella maalla täytyy olla vastuu omasta taloudestaan ja omista veloistaan, niitä ei saa sysätä muiden maksettaviksi.

Olen jo aika kyllästynyt siihen, että Suomi on EU:ssa niin korostetusti aina maksajan roolissa. Se ei tarkoita, että vastustaisin EU:ta sinänsä, päinvastoin unionista on ollut Suomelle hyötyä monessakin mielessä. Elpymisvälinettä ja tulonsiirtounionia voi siis kritisoida ilman, että vastustaisi EU:ta.

Elpymisväline tarkoittaa valtavaa 750 miljardin euron rahoitusta, josta jäsenmaille kohdennetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia euroa lainoina. EU-rahoituksen olisi tarkoitus kompensoida koronaepidemian vaikutuksia ja edistää Euroopan talouden toipumista. EU-maat sopivat paketista viime vuoden heinäkuussa. Päätöksen elpymisvälineestä teki EU:n huippukokous, joka on jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten välinen kokous. Suomea edusti kokouksessa pääministeri Sanna Marin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi Marinille evästykseksi hyvin kriittisen lausunnon Suomen mahdollisuuksista osallistua elpymisvälineeseen. Valiokunta linjasi, että hallituksen ei pitäisi hyväksyä unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.

Valiokunnan mukaan ehdotettu järjestely ei välttämättä kaikilta osin ole EU:n oikeuden mukainen ja että Suomen vastuuta ja sen toteutumisen riskiä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi koostuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista. Valiokunnan mukaan EU-komission ehdotukset olivat laadullisesti ja rahoituksen määrän osalta uudenlainen elementti komission toiminnassa. Suomen EU-kantoja ruotiva suuri valiokunta oli maltillisempi ja katsoi, että Suomen etu ei olisi kuitenkaan jättäytyä pois neuvotteluista.

Viime kesän päätöksissä ei ollut vielä kyse lopullisesta sinetistä elpymisvälineeseen osallistumiselle. Kaikkien jäsenmaiden täytyy omassa päätöksenteossaan hyväksyä neuvottelutulos eli siitä äänestetään eduskunnassa.

Koen, että minun on mahdotonta äänestää elpymispaketin puolesta. Se johtaisi epäoikeudenmukaiseen taloudellisten vastuiden jakoon jäsenmaiden kesken ja sitä myötä lisääntyvään moraalikatoon. En myöskään usko elvytyspaketin jäävän kertaluonteiseksi, vaan se päinvastoin tasoittaa tietä vastaaville rahanjaoille jatkossakin. Tällä ensimmäisellä, 2/3 enemmistöllä tehtävällä, päätöksellä siunataan merkittävä toimivallan siirto Suomelta EU:lle tulevaisuutta ajatellen. Aion siksi äänestää elvytyspakettia vastaan.

Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien lasten yksityisyyttä ja sen toteutumista sosiaalisen median aikakaudella. Kirjallinen kysymys löytyy kokonaisuudessaan tästä artikkelista.

Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen ja lainsäädännön ajantasaisuudesta

Sosiaalinen media on asettanut ihmisten yksityisyyden suojaamiselle erityisiä haasteita. Aikuisilla on erityinen velvollisuus suojella lapsia ja näin ollen myös heidän yksityisyyttään. Kuitenkin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on syntynyt sukupolvi, jonka henkilökohtaisia tietoja ja valokuvia on jaettu laajalle yleisölle heti lapsen syntymästä asti. Aikuisen oikeus julkaista haluamaansa materiaalia ei saa mennä lapsen edun edelle, mutta lainsäädäntö ja vallitsevat käytännöt ovat tämän suhteen melko epäselviä. 

Pieni lapsi ei ole vielä kykenevä ymmärtämään sitä, miten laajalle nettiin leviävä materiaali voi yltää. Näin ollen pieni lapsi ei kykene myöskään antamaan suostumustaan siitä, haluaako hän, että häntä kuvataan ja kuvia jaetaan erilaisilla sosiaalisen median kanavilla. Kun lapsi on viimein sen ikäinen, että hän pystyy tekemään päätöksiä ja on ikänsä puolesta kykenevä myös itse käyttämään sosiaalisen median kanavia, voi hänen digitaalinen jalanjälkensä olla jo huomattavan suuri — etenkin, jos kuvia, videoita ja muuta henkilökohtaista tietoa on jaettu julkisilla tileillä, joilla on lukuisia katsojia tai seuraajia.

Aina lapsen selväsanaisia kieltoja ei oteta huomioon. Pahimmillaan sosiaalisessa mediassa on tuhansille ihmisille esillä videoita, joissa lapsi selvästi näyttää sanallisesti tai muuten, ettei halua olla kuvattavana, mutta vanhemmat tai muut aikuiset jatkavat kuvaamista silti. 

Vanhemmat eivät omista oikeutta lastensa yksityisyyteen. YK:n lastenoikeuksien sopimuksessa, jonka myös Suomi on ratifioinut, todetaan seuraavaa: ”Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etu.” Nolot kuvat ja videot voivat tuntua aikuisista hauskoilta, mutta lapsi kykenee tuntemaan häpeää, ja niillä voi olla ikävä vaikutus lapsen itsetuntoon. Viattomat ja tilanteessa hauskalta vaikuttavat videot ja muistot voivat muuttua hyvin negatiivisiksi, kun ne kiertävät nettiä vuosia ja kuka tahansa tuntematon voi ne löytää. Kerran nettiin jaettua ei saa sieltä pois, eikä jakaja voi myöskään hallita, mitä materiaalille tapahtuu.  

Videon ja kuvien ohella henkilökohtaisten tietojen jakaminen suurelle yleisölle voi johtaa lapsen turvallisuuden heikkenemiseen. Kuka tahansa voi käyttää näitä tietoja hyväksi ja pahimmillaan onnistua rakentamaan luottamuksen lapseen jopa rikollisia tavoitteita edistääkseen.

Yksittäiset tiedot eivät välttämättä johda tähän, mutta lapsista voi kertyä vuosien aikana valtava määrä dataa, joka päätyy suurelle yleisölle: koulusta, kodista, lapsen omasta huoneesta, lempivaatteista, leluista ja niin edelleen. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että hänestä ja hänen perheensä elämästä paljon tietävä aikuinen voi olla joku täysin tuntematon ja jopa vaarallisissa aikeissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus yksityisyyteen säilyy sosiaalisen median aikakaudella ja onko lainsäädäntömme aiheesta ajankohtainen, ja mikäli ei, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen uudistamiseksi?

 Helsingissä 9.2.2021 

Terhi Koulumies kok

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

En ole koskaan ymmärtänyt, miten omituisten ja vaarallisten johtajien on ollut mahdollista nousta valtaan ja saada laajaa kannatusta. En edelleenkään sitä ymmärrä, mutta ilmiöstä on saatu viime aikoina paljon uusia esimerkkejä. Miten esimerkiksi on inhimillisesti mahdollista, että puolet amerikkalaisista on äänestänyt presidentiksi Donald Trumpin ja lähes yhtä moni edelleen uskoo hänen puheisiinsa huijatuista vaaleista?

Osa hänen kannattajistaan on ns. Qanon-uskovaisia, jotka uskovat Trumpin olevan hyvän puolella pahaa vastaan ja käyvän taistelua kansainvälistä poliittista ja taloudellista eliittiä vastaan. Nämä salaliittoteoreetikot uskovat ”suureen heräämiseen” ja ”great resetiin”, jonka jälkeen kuulemma maailmassa kielletään esimerkiksi yksityisomistus ja autolla ajo sekä asetetaan ihmisiin mikrosiru. He uskovat, että koronaa ei ole oikeasti olemassakaan, vaan se on keksitty keino uuden maailmanjärjestyksen luomiseen.

Olisi helppo kuvitella, että sellaisia höyrypäitä on vain USA:ssa ja että he näyttävät sellaisilta kummajaisilta kuin se eräs Yhdysvaltojen kongressirakennukseen tunkeutunut naamansa maalannut, turkiksiin pukeutunut sarvipää. Että hulluihin asioohin mukaan lähtevät ihmiset ovat ”toisia”, eivätkä voisi mitenkään olla ”meitä”. Se olisi kuitenkin itsensä huijaamista. Minäkin tunnen noihin juttuihin uskovan suomalaisen ja lisäksi saan sellaisilta kansanedustajana sähköpostia joka päivä. Uskoisin, että ilmiössä on taustalla pandemian aiheuttama epävarmuus ja pelko yhdistettynä omaan heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Silloin osa ihmisistä ehkä saa lohdutusta yksinkertaisista ja helpoista ratkaisuista.

Kenties tähän samaan kokonaisuuteen liittyy se ilmiö, että monissa maissa kansalaisten luottamus maansa johtajiin on noussut valtavasti koronan aikana. Sillä ei vaikuta olevan merkitystä, onko maa hoitanut asiansa hyvin vai huonosti, vaan iso joukko ihmisiä kertakaikkiaan haluaa uskoa ja totaalisesti luottaa johtajaan. Sellainen ihminen suuttuu aivan silmittömästi, jos kohtaa mitään kritiikkiä kyseisiä johtajia kohtaan. Suomalaisetkin ovat hyvin auktoriteettiuskovaista kansaa. Siitä on ollut toisaalta onneksi myös hyötyä esimerkiksi siten, että olemme omaksuneet maskinkäytön ja noudattaneet koronarajoituksia hienosti. Onkin lähes kokonaan kansalaisten omaa ansiota se, että tartuntatilanne on pysynyt meillä tähän asti niin hyvänä. On kuitenkin yleisesti ottaen vaarallista uskoa, että joku on oikeassa tai tietää paremmin ainoastaan korkean asemansa vuoksi.

On onni onnettomuudessa, että meillä ei ole saanut jalansijaa läntisen naapurimaamme valtionepidemiologi Anders Tegnellin kaltainen johtohahmo. Mikä ikinä voi selittää hänen saamaansa suosiota vastoin kaikkea järkeä? Osa ruotsalaisista on jopa tatuoinut hänen kuvansa kehoonsa, vaikka kyseessä on henkilö, joka on vastuussa valtavista määristä turhia kuolemista ja sairastumisista. Henkilöstä, joka yhä edelleen totuuden paljastuttua kiistää faktat, ei myönnä virheitään, vaan antaa hymyssä suin haastatteluja kuolleiden määrästä. Itse asiassa hän on uusimpien uutisten mukaan yrittänyt myydä tuhoisaa koronastrategiaansa muihinkin maihin kuten Suomeen. 

Ehkä kriittisellä medialla on jotain tekemistä maidemme erilaisten tilanteiden kanssa. Ruotsissa media ilmeisesti ei tuonut esiin poikkeavia näkemyksiä, vaan oli myötäsukainen valitulle strategialle. Suomessa medialla taas oli ratkaiseva rooli siinä, että maskisuositus lopulta annettiin. Joissakin kysymyksissä meilläkin on kuitenkin viime aikoina siirrytty hymistelevämmälle linjalle. Esimerkiksi Eroon koronasta-liikkeen tutkijat ja asiantuntijat kertovat, ettei heidän näkemyksistään uutisoida enää kuten ennen. Myöskään etäkoulua ja lasten ja nuorten tartuntoja koskevaa tutkimustietoa ei meinaa löytää uutisista muuta kuin yhdestä näkökulmasta.

Virallinen media menettää kuitenkin jatkuvasti asemaansa sosiaaliselle medialle, jonka sisältö voi olla suunnilleen mitä tahansa tutkimustiedosta mielikuvitukseen. On hieman pelottavaa kuvitellakaan, mitä kaikkea se mahdollistaa. Keskustelupalstoilla ja esimerkiksi Twitterissä näkyy paljon ihan selvää ammattimaista mielipiteenmuokkausta. Pietarin trollitehtaasta on kirjoitettu paljon ja kieltämättä välillä tulee miettineeksi, että onko joku kommentti, jonka netissä näkee, sittenkään ihan oikean ihmisen kirjoittama. EU pyrkii nykyään tunnistamaan ja jakamaan tietoa netin informaatiosodasta ja disinformaatiosta. Kun maskisuositus annettiin, Suomessakin netissä näkyi todella kovaa propagandaa niiden käyttämistä vastaan. Nyt varsinkin rokotevastaisten viestien kirjoittajat näyttävät aika usein boteilta, eli niiden takana ei ole oikeaa ihmistä. 

Mitenköhän olisi käynyt, jos historian hirmuhallitsijoilla olisi ollut käytettävissään sellainen propagandakoneisto kuin nykyinen some? Ilkka Remeksen uusi kirja Kotkanpesä kuvaa sellaista maailmaa. Tarinan juonena on, että natsit olisivat voitttaneet maailmansodan ja heillä on nyt käytössään kaikki nykyajan tekniikka. Olen toistaiseksi halunnut uskoa, että Natsi-Saksassa valtaosa kansasta olisi aikoinaan edes hiljaa mielessään vastustanut Hitleriä ja ollut hiljaa lähinnä kauheiden kostotoimien pelosta. Voiko olla mahdollista, että laajat joukot olisivat ihan oikeasti kannattaneet diktatuuria? Uskomatonta, mutta totta, vuonna 2017 uutisoitiin, että Josef Stalin on nykyään Venäjällä huippusuosittu ja jopa 46% kansasta suhtautuu häneen ihaillen tai kunnioittaen. Muutos on suuri verrattuna 90-lukuun, jolloin lähes kaikki pitivät häntä sadistina, diktaattorina ja syyllisenä terroriin ja massamurhiin.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo varmistaa, että jokainen lapsi Suomessa oppii suomen kielen. Kysymys sivuaa myös vanhempien kielitaitoa, joka on aivan keskeisessä roolissa intergroitumisessa Suomeen.

Kirjallisen kysymyksen voi lukea kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen alapuolelta.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Hyvä suomen kielen taito on yksi merkittävä tekijä yhteiskunnan aktiivisena osan toimimiseen. Kielitaito vaikuttaa paljon myös vieraskielisten lasten mahdollisuuksiin tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

 Maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet ovat etenkin pääkaupunkiseudulla keskittyneet tietyille alueille. Niinpä asuinpaikasta riippuen vieraskielisiä lapsia on paljon samoissa kouluissa ja samoilla luokilla. Tämä osaltaan hidastaa lasten suomen kielen oppimista, jos kieltä ei pääse käyttämään sitä äidinkielenään puhuvien lasten kanssa tarpeeksi usein. Jos koulupäivän jälkeenkin harrastustoiminnassa tai muutoin vapaa-ajalle vietetään aikaa ainoastaan muiden vieraskielisten lasten kanssa, ei suomen kielen kielitaito kehity. Jokainen kieliä koskaan opetellut ja opiskellut tietää, että kielitaidon edistämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää päästä käyttämään sitä tarpeeksi usein ja säännöllisesti.

Kouluissa, joissa on paljon vieraskielisiä lapsia, opetushenkilökunnan opetusaikaa kuluu paljon enemmän kielitaidon aiheuttamiin haasteisiin kuin opetukseen verrattuna kouluihin ja luokkiin, joissa on vähemmän vieraskielisiä lapsia ja nuoria. Vaikeudet suomen kielen kanssa voivat turhauttaa lapsen ja vievät iloa oppimisesta, jossa ei muuten välttämättä olisi mitään ongelmia. Haasteet kielen kanssa voivat kertautua ja heikentää yleisesti opiskelumotivaatiota, vaikka lapsella ei olisikaan itse opittavien aineiden sisältöön liittyviä vaikeuksia. Kielen osaamisella on vaikutus lapsen itsetuntoon ja käsitykseen hänen kyvystään oppia.

Lisäksi haasteita vieraskielisille lapsille voi aiheuttaa vanhempien puutteellinen kielitaito. Lapselle voi koitua kohtuuttomasti taakkaa oman koulutyönsä hoitamisesta, jos vanhemmat eivät ymmärrä koulusta tulevia viestejä eivätkä pysty seuraamaan lapsensa koulunkäyntiä suomen kieltä osaavien vanhempien tavoin. Vaikka jokaisella lapsella on tietynlainen vastuu omien koulutehtäviensä hoitamisesta, on vanhemmilla erittäin tärkeä rooli lastensa opiskelun tukemisessa ja he ovat viimekädessä vastuussa siitä, että lapsi hoitaa koulutyönsä.

Myös erilaisiin käytöshäiriöihin tai vaikkapa lapseen kohdistuvaan kiusaamiseen tulee voida puuttua heti ja tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät koulusta tulevat viestit ja pystyvät kommunikoimaan opetushenkilökunnan kanssa erilaissa ongelmatilanteissa. Vaikka koulussa ei olisikaan ongelmia ja koulutyö sujuisi hyvin, on lapselle helpottavaa, kun hän voi luottaa vanhempiensa olevan tietoisia hänen koulunsa arjessa tapahtuvista asioista.

Maahanmuuttajataustaiset lapset voivat joutua toimimaan perheissään vanhempiensa tulkkina esimerkiksi virallisten lomakkeiden kääntämisessä ja täyttämisessä, mikäli vanhempien kielitaito ei riitä näiden asioiden hoitamiseen. Pahimmillaan lapsi voi joutua vastuuseen esimerkiksi perheen raha-asioista. Tällainen on omiaan lisäämään lasten stressiä ja henkistä kuormitusta ja asettaa vieraskieliset lapset eriarvoiseen asemaan suomenkielisiin lapsiin nähden. Lapsia tulisi suojella eikä heidän tulisi joutua ottamaan vastuuta aikuisten auttamisesta virallisissa asioissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että vieraskieliset lapset oppivat suomen kielen koulussa pärjäämisen edellyttämälle tasolle? Miten vieraskielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan tuetaan käyttämään ja oppimaan suomea myös koulun ulkopuolella? Miten hallitus aikoo toimia ehkäistäkseen vieraskielisten lasten kuormitusta, jota aikuisten virallisten asiakirjojen yms. tulkkauksesta mahdollisesti aiheutuu? Miten hallitus varmistaa, että jokaisen koululaisen vanhemmat osaavat suomen kieltä riittävän hyvin voidakseen huolehtia lastensa koulunkäynnistä ja toimiakseen yhteistyössä koulun kanssa?

Helsingissä 8.12.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Terhi Koulumies kok