Kirjoituksia (blogi)

Suositellut

Kirjallinen kysymys koronan leviämisestä kouluissa ja päiväkodeissa

Jätin juuri eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten koronan leviämistä ehkäistään kouluissa ja päiväkodeissa. Lue kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan alta.

SARS-CoV-2 leviämisen estämisestä kouluista ja päiväkodeista

Eduskunnan puhemiehelle

Keväällä hallitus päätti viisaasti sulkea koulut, kun SARS-CoV-2-virus alkoi levitä Suomessa laajalti. Tiukat rajoitukset ja varsinkin koulujen siirtyminen etäopetukseen johtivat siihen, että epidemia saatiin Suomessa kuriin ja se lähes tukahtui keväällä. Syksyllä koulut ovat toimineet pääasiassa lähiopetuksessa. Niinpä heti elokuussa lähtivätkin kasvuun sekä lasten ja nuorten koronatartuntojen määrät että tartunnat muissa väestöryhmissä. Nyt syksyllä on kevääseen verrattuna toisin myös se, että päätöksentekovastuu koronarajoitusten käyttöönotosta on paikallisilla viranomaisilla, eikä valtiojohdolla. Tämä aikaansaa sen, että koronan torjunnassa on poikkeavia käytäntöjä eri puolilla maata. Joissakin kunnissa koulutartuntojen leviämistä muualle väestöön on pyritty ehkäisemään tehokkaammin kuin muualla.

Valtakunnallinen etäkoulu lakkautettiin erikoisena toimenpiteenä jo toukokuun lopussa kahdeksi viimeiseksi viikoksi ennen kesälomia. Päätöksen taustalla vaikutti ilmeisesti vielä keväällä kuviteltu mahdollisuus muodostaa koronalle laumasuoja sairastamisen kautta. Mm. HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen sanoi huhtikuussa, että koska muut infektiosairaudet yleensä vähenevät kesää kohti, joten olisi hyvä idea pitää koronaan sairastuneiden määrässä yllä kesällä ”tasainen kasvuvauhti” ja ”yrittää saada sitä väestönosaa sairastumaan, jolle tauti todennäköisesti ei ole vaarallinen eli lapset, nuoret ja aikuiset”. Toisin sanoen hän vaikutti toivovan, että päiväkotilapset, koululaiset ja heidän vanhempansa sairastuisivat kesäksi koronaan ja auttaisivat muodostamaan virusta kohtaan laumaimmuniteetin. Nämä toiveet laumasuojan muodostumisesta sairastamisen kautta ovat sittemmin osoittautuneet täysin virheellisiksi.

Keväisen koulujen avaamisen jälkeen THL teki erikoisen tutkimuksen koronan leviämisestä kouluista käyttäen aineistonaan vain yhtä (1) aikuista ja yhtä (1) lasta. Koronavirukselle altistuneilta tutkittiin selvityksessä jälkikäteen muodostuneet vasta-aineet, mistä vedettiin johtopäätös, että ainoastaan oireisesta aikuisesta seurasi jatkotartuntoja, mutta lieväoireisesta lapsesta ei seurannut. Tämän jälkeen viralliseksi totuudeksi tuli, että kouluista ei seuraisi koronan jatkotartuntoja. Lasten ja nuorten aikaansaamia jatkotartuntoja vähätelläänkin Suomessa edelleen.

Kun THL selvitti nyt syksyllä uudestaan sitä, seuraako lasten raportoiduista altistustapauksista jatkotartuntoja päiväkodeissa ja kouluissa, jatkotartunnoiksi ei katsottu lapsen perheenjäsenen saamaa jatkotartuntaa. Se oli hyvin erikoinen valinta. Eli vaikka koululainen saisi koronan koulusta ja tartuttaisi siihen kaikki perheenjäsenensä, perheenjäsenten tartuntoja ei THL:n mielestä katsota koulusta seuranneiksi jatkotartunnoiksi. Sellainen tartunta tilastoidaan perheen sisäiseksi tartunnaksi, eikä jatkotartunnaksi koulusta edes siinä tapauksessa, että lapsi olisi ollut käytännössä ainoa vaihtoehto perheenjäsenten tartunnan lähteeksi. Ei siis mikään ihme, että esimerkiksi pk-seudulla, jossa epidemia leviää jatkuvasti, ei enää pystytä selvittämään alkuperää suurimmalle osalle tartunnoista ja kaikista yleisin tartunnanlähde on tilastoissa ”koti”.

Lasten koronainfektiot ovat onneksi usein lievempiä kuin vanhemmilla ikäluokilla, vaikka lapset ja varsinkin teini-ikäiset voivat sairastua koronaan myös vakavasti. Lapsilla on todettu mm. koronan aiheuttamaa hyperinflammatorista oireyhtymää ja lisäksi koronan pitkäaikainen tautimuoto LongCocid voi tulla kaikenikäisille koronan saaneille ja riippumatta siitä, kuinka vakavana tai lievänä henkilö on alkuperäisen tartunnan sairastanut. WHO on antanut tälle pitkäaikaiskoronalle jo virallisen sairausluokituksen, jota Suomi ei ole kuitenkaan ottanut käyttöön. Lasten ja nuorten riskiä koronan suhteen tarkastellaan päätöksenteossa yhä yksinomaan kuolemanriskin näkökulmasta, vaikka vuoden mittaan kertynyt tutkimustieto koronasta on osoittanut, että lapsille ja nuorille riskit tulevat pääosin koronan pitkäkestoisten seurausten muodossa. Jos tämä näkökulma tunnustettaisiin, tulisi näkyväksi myös tarve suojella lapsia koronatartunnoilta.

Lisäksi päätöksenteossa ei näy toistaiseksi kansainvälisten tutkimusten osoittama havainto, että lapset ja nuoret tartuttavat koronaa yhtä tehokkaasti eteenpäin kuin aikuisetkin. Koulut ja päiväkodit ovat merkittävä epidemiaa ylläpitävä moottori yhteiskunnassa ja lasten kautta tartunnat leviävät myös vanhempiin ikäluokkiin. Ympäri maailmaa on havaittu yhteys mm. tartuntojen määrän kasvun ja koulujen aukeamisen kanssa. Tyypillisesti loma-aikaan tartuntojen määrät vähenevät ja koulujen auettua tartuntojen määrät taas kasvavat.

Esimerkiksi marraskuisen SAGE:n brittitutkimuksen mukaan koululaisilla on iso rooli nimenomaan tartuntojen kuljettamisessa perheisiin. Tartuttavuus 2-11 ja 12-16 -vuotiailla on brittitutkimuksen mukaan yhtä suuri kuin aikuisilla, mutta 2-16-vuotiaat lapset tuovat tartuntoja perheeseen jopa enemmän kuin aikuiset.  Marraskuussa myös walesilainen tutkimus osoitti, että koululaiset levittävät tartuntoja huomattavasti enemmän kuin oli oletettu ja varsinkin oireettomasti koronaa sairastaneet 11-17-vuotiaat levittivät jatkotartuntoja perheenjäseniinsä.

Lukuisten tutkimusten, kuten tuoreen belgialaistutkimuksen mukaan lapset sairastavat koronaa saman verran kuin aikuisetkin eikä vasta-ainetutkimuksissa ole eroja eri ikäisten koululaisten välillä. Sciensano terveysinstituutti ja KU Leuven yliopiston tutkijat tutkivat hiljattain 362 koululaista kymmenestä eri koulusta ja totesivat, että huomattavasti suurempi osa lapsista kuin oli oletettu, yli 9%, oli muodostanut vasta-aineita koronalle. Itävaltalaisessa 243 koulua vertailleessa tutkimuksessa havaittiin marraskuussa, että alle 10-vuotiaat lapset saivat koronan yhtä usein kuin vanhemmatkin koululaiset. Tässä Wienin, Linzin, Grazin ja innsbruckin yliopistojen tutkimuksesta havaittiin myös, että koulujen tartunnat ja tartuntojen lisääntyminen muualla yhteiskunnassa linkittyvät toisiinsa ja koululaiset levittävät tartuntoja sitä todennäköisemmin, mitä enemmän alueella on tartuntoja ylipäätään.

Eteläkorealainen tutkimus havaitsi jo aiemmin, että koska moni lapsi sairastaa koronan täysin oireettomana, niin jos koulualtistumisen jälkeen testataan vain oireilevat oppilaat, jatkotartunnoista jää havaitsematta 93%. Eli käytännössä katsoen lähestulkoon kaikki koululaisten tartunnat jäävät pimentoon, jos kaikkia altistuneita ei testata kouluissa ja päiväkodeissa. Vantaa tiedotti marraskuun alussa omasta kokeilustaan, jossa Rekomäen koulussa testattiin tutkimusmielessä kaikki koronatartunnalle koulussa altistuneet oppilaat. Kun myös 58 oireetonta altistunutta testattiin, heistä 6 eli runsas 10% oireettomista sai positiivisen testituloksen.

Jos testauskapasiteettia on aluekohtaisesti käyttämättä, kouluissa ja päiväkodeissa kannattaisikin edes tutkimusmielessä testata kaikki altistuneet alaikäiset vain oireilevien sijasta.  Se tietenkin maksaa paljon, joten taloudellisesti merkittävästi halvempaa olisi yksinkertaisesti siirtyminen etäopetukseen. Ilmeisesti lasten tartuntoja ei edes aina saada kiinni nenätestillä. Geneven yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että lapset ovat aliedustettuina koronan akuuttivaiheen tunnistamisen suhteen nenätestin tuloksissa. Sen sijaan veritestejä tutkimalla todettiin, että seropositiivisten lasten osuus oli vastaava kuin aikuisillakin. Se tarkoitti, että lasten tartunnat olivat vasta-ainetutukimuksen perusteella huimat 100-kertaisia PCR-testillä varmennettuihin tapausmääriin verrattuna.

Washingtonin lastensairaalan infektio-osaston johtaja Roberta L. DeBiasin on muistuttanut päättäjiä siitä, että koululaiset levittävät koronaa yhtä paljon kuin aikuisetkin. Hänen mukaansa koulujen aukiolon turvallisuutta on pohdittava sen perusteella, paljonko alueella on tartuntoja. Jos tartuntoja on vähemmän kuin 5 tartuntaa 100 000 asukasta kohden, koulut voivat olla turvallisesti auki. Lähikoulun turvallisuus on siinä ja siinä, jos tartuntoja on 10 per 100 000 asukasta. Jos tartuntoja on yli 10 tapausta 100 000 asukasta kohti, koulut eivät voi DeBiasin mukaan toimia turvallisesti lähiopetuksessa.

Koronaepidemia on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, jossa todetaan valtaosa maan tartunnoista. HUS-alueella koronan ilmaantuvuus on ollut kasvussa ja 17.11. ilmaantuvuus oli jo 112 tapausta 100 000 asukasta kohden viimeisen kahden viikon ajalta. Samoin korona-altistumisten määrä kasvaa jatkuvasti HUS-alueella ja altistumiset ovat tapahtuneet pääasiassa kouluissa. Kartta HUS-alueen altistumisista osoittaa, että 12.11. altistumisista jo 92% oli kouluissa. Nopeasti pahenevasta epidemiasta huolimatta oireettomia koululaisia ei kuitenkaan testata, vaikka testauskapasiteettia on käyttämättä. Niinpä valtaosa koulualtistuksista seuranneista jatkotarutunnoista jää havaitsematta ja tartunnat leviävät heidän kauttaan vanhempiin ikäluokkiin. 

Koulutartuntoja vähätellään muutenkin. Esimerkiksi Helsinki raportoi koulujen altistumiset viiveellä, koska kaupunki on päättänyt, että tartunnoista saa tiedottaa vasta, kun epidemiologinen yksikkö on selvittänyt kaikki altistuneet. Altistuneiden kartoituksessa on tullut Helsingissä syksyn mittaan pitkiä viiveitä ja kartoitus on voinut kestää jopa viikon. On katastrofaalista viivyttää tiedottamasta mahdollisesta altistumisesta niin pitkään. Tieto mahdollisille altistuneille eli koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille, pitäisi saada mahdollisimman pian, mielellään heti seuraavaan koulu- ja työpäivään mennessä, jos tartuntaketjut halutaan oikeasti saada kontrolliin ja katkaistua.

Marraskuun 7. päivän tienoilla kasvoivat Suomessa ikäryhmittäin nopeimmin 0-10 -vuotiaiden ja 10-20 -vuotiaiden tartunnat. Onkin loogista, että runsaan viikon päästä siitä, tartunnat kasvoivat eniten yli 40-vuotiaiden keskuudessa eli koululaisten vanhempien ikäryhmissä. Kehitys on huolestuttava. Tilastollisesti on havaittu, että sairaalapaikat täyttyvät noin 10 päivää sen jälkeen, kun yli 40-vuotiaat saavat tartunnan.

Olisi aika myöntää myös Suomessa, että merkittävä osa koronatartunnoista on peräisin kouluista ja päiväkodeista. Tilastoanalyysissa havaitaan, että päiväkoti- ja peruskouluikäisten saamat tartunnat näyttäisivät olevan linjassa altistuneiden henkilöiden lukumäärän kanssa, noin 5 % altistuneista saa vahvistetun tartunnan 4-5 päivän kuluttua altistumisesta. Koulujen merkitystä koronatartuntojen levittämisessä osoittaa myös se, että tartuntojen kasvu lähti hidastumaan etelän isojen kaupunkien koulujen syyslomien aikaan 12.10., ja lähti nousemaan päivää näiden koulujen avautumisen jälkeen 20.10.

Edinburghin yliopisto tutki hiljattain koronatartuntojen leviämistä 131 eri maassa ja päätyi havaintoon, että koulujen avaaminen lähiopetukseen lisää koronatartuntojen määrää pahimmillaan jopa 24 prosentilla 28 päivässä. Ainoa toinen toimenpide, joka vaikutti yhtä voimakkaasti tartuntojen leviämiseen oli joukkotapahtumien enimmäisosallistujamäärän poistaminen, joka johti r-luvun kasvuun 25 prosentilla. R-luku kertoo sen, kuinka monta henkilöä yksi koronatartunnan saanut jatkotartuntaa. Kun luku on yli yhden, epidemia voi levitä eksponentiaalisesti.  Lancetin artikkelissa oli myös rohkaiseva tieto, joka kaikkien päättäjien pitäisi huomata viimeistään nyt, että koulujen siirtyminen etäopetukseen johti tartuntojen vähenemiseen jo viikossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että kouluista ja päiväkodeista aiheutuvat SARS-CoV-jatkotartunnat tunnistetaan, että lapsia ja nuoria suojellaan koronatartunnoilta yhtä tehokkaasti kuin aikuisiakin ja miten hallitus aikoo huomioida koronaa hillitsevien rajoitusten määräytymisessä sen, että lapsilla ja nuorilla on merkittävä rooli epidemian moottorina yhteiskunnassa?

Helsingissä 17.11.2020

Terhi Koulumies kok

Sote vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden

Näin kuntavaalien alla kannattaa hiljentyä sen äärelle, että hallitus on sote-esityksellään lakkauttamassa kunnat siinä muodossa kuin ne tunnemme. Puolet kuntien tehtäväkentästä ja rahoista otetaan niiltä pois ja päätöksenteko siirretään käytännössä valtion keskushallinnolle sekä suuriin aluekeskuksiin, kauas paikallistasolta. Pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa peruspalveluihinsa supistuvat lähes olemattomiin, kun valta siirtyy hyvinvointialueiden suurille keskuskaupungeille. ”Herrojen Helsinki” on ainoa, joka säilyy kokonaisena kuntana jatkossakin.

Isompien kaupunkien sote-määrärahoja leikataan sote-uudistuksessa niin paljon, että niiden asukkaiden peruspalvelut vaarantuvat. Esimerkiksi sairaanhoitopiiri HUS:lta leikataan yli 100 miljoonaa euroa. Helsingiltä leikataan sote-uudistuksen seurauksena 65 miljoonaa ja Espoolta 100 miljoonaa, Uudeltamaalta yhteensä 400 miljoonaa euroa. Hallituksen sote-malliin sisältyy myös vahvana keskitetyn suunnitelmatalouden leima. Hyvinvointialueet joutuisivat jatkossa laatimaan 4-vuotissuunnitelmat rahoitukseensa ja hyväksyttämään investointinsa valtion keskushallinnolla.

Hallitus haluaa myös täysin ideologisesti rajoittaa yksityisen sektorin palveluntuotantoa, sote-uudistuksessa rajoitetaan mm. yksityislääkärien mahdollisuutta hoitaa potilaitaan. Uudistuksen jälkeen vain julkisen sektorin virkalääkäri saisi päättää, onko potilaalla oikeus saada sairaalahoitoa eli päästä erikoissairaanhoitoon. Lisäksi esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö Sydänsairaala joutuisi ilmeisesti lopettamaan toimintansa. Lukuisista asiantuntijalausunnoista käy kuitenkin ilmi, että kolmannen sektorin ja yritysten tuottamat palvelut ovat olleet erityisen tärkeässä roolissa sote-palveluiden tuottajina. Ei pitäisi päästää julkisomisteisten, tärkeitä palveluja tuottavien osakeyhtiöiden sekä kuntayhtymämuodossa tuotettujen päihdekuntoutus- ja vammaispalveluiden toimintaedellytyksiä heikkenemään!

Jos hallituksen sote toteutuu, hoitoon tulevat pääsemään varmimmin enää ne, joilla on varaa yksityiseen terveysvakuutukseen. Pienituloiset ihmiset joutuvat yhä piteneviin hoitojonoihin ja lääkäriin pääsy vaikeutuu heillä entisestään. Terveyserot tulevat kasvamaan sekä eri tulotasoista tulevien ihmisten välillä että alueellisesti. Tätäkö hallitus todella haluaa? Sote-uudistus tulee myös kasvattamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Tuottavuus ei tule paranemaan, sillä kokonaan uusi hallintotaso kuntien ja valtion väliin ja lisääntyvä byrokratia syövät sen rahan, joka pitäisi käyttää ihmisten hoitamiseen.

Hallituksen sote-uudistuksen kannustimet eivät suosi hyvinvointialueiden budjetin alittamista, vaan rahoitusmalli on rakennettu niin, että hyvinvointialueiden kannattaa käyttää mahdollisimman paljon resursseja, riippumatta palvelujen laadusta. Jos jättäisimme sote-uudistuksen tekemättä ja antaisimme edes osan siitä rahasta terveyskeskuksille lääkärien ja hoitajien palkkaamiseen nykyjärjestelmän puitteissa, ihmisten palvelut paranisivat. Sote-uudistus sen sijaan heikentää hoitoon pääsyä nykyiseenkin verrattuna.

Hallituksen sote-uudistus ei ole oikeastaan edes maakuntauudistus, vaikka sitä markkinoidaan sellaisena, koska alueiden omat vaikutusmahdollisuudet palveluihinsa ja niiden rahoittamiseen heikkenevät siinä. Uudistus ansaitsee pikemminkin nimikkeen ”sosialisti-sote”. Vaikka vastustin myös edellisen Sipilän hallituksen sote-esitystä, niin se oli silti askeleen verran parempi kuin nykyinen, sillä se lisäsi sote-palveluihin paljon uutta tarjontaa ja olisi tuonut uusia palveluntuottajia julkisen sektorin rinnalle. Sosialisti-sote puolestaan supistaa palveluntarjoajien kirjoa nykyiseen verrattuna.

Kokoomus on jättänyt hallitukselle välikysymyksen tästä surkeaakin surkeammasta soteuudistuksesta. Peruspalveluiden saatavuus tulee eriarvoistumaan eri alueilla uudistuksen seurauksena. Hallituksen malli, jonka keskeisinä tavoitteina on ollut kulujen karsiminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen, epäonnistuu näissä molemmissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Soteuudistus tulee kasvattamaan julkisia menoja, lisäämään byrokratiaa ja hidastamaan ihmisten hoitoon pääsyä.

Kirjallinen kysymys nuorten lisääntyneestä väkivallasta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien nuorten lisääntynyttä väkivaltaa. Kirjallisen kysymyksen voi kokonaisuudessaan lukea tästä blogikirjoituksesta.

Eduskunnan puhemiehelle

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia viimeisen vuoden aikana lisääntyneistä uudenlaisista väkivaltarikoksista, joiden tekijänä on nuori, jopa alaikäinen tekijä. Usein mukana on ollut teräaseita ja kyseessä on ollut joukolla tehty rikos. Rikoksiin liittyy huumekauppaa, jengiytymistä ja järjestäytynyttä toimintaa. Uhreina on ollut nuoria, jopa selvästi alaikäisiä lapsia. Rikokset eivät tapahdu yksityisasunnoissa, tuttujen ihmisten välillä — kuten väkivalta- ja henkirikokset Suomessa perinteisesti tapahtuvat — vaan julkisilla paikoilla, ja uhreiksi valikoituu myös täysin sivullisia ihmisiä sattumanvaraisesti.  

Poliisi on esittänyt huolensa siitä, että Ruotsissa yleistynyt jengirikollisuus on rantautumassa Suomeen. Erityisessä vaarassa jengiytymiselle ovat nuoret ja nuoret aikuiset, syrjäytymisvaarassa olevat, usein maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset miehet. Nuoria yhdistää usein osattomuuden ja epäonnistumisen kokemukset, työttömyys, heikko kielitaito ja koulutustaso. Jengi ja sen parissa tehtävät rikokset voivat olla keino nuorelle yrittää saada hyväksyntää. Väkivalta ja ihmisten pelottelu voi olla nuorelle ainoita keinoa tulla huomatuksi ja kokea pystyvänsä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. Esikuvia haetaan rikollisesta maailmasta ja rikosten tekemistä ja väkivallan käyttöä ihannoidaan. Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta.  

Alueellinen eriytyminen tulee jatkumaan ja pahentumaan, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Olemme jo nähneet Ruotsista ja muutamista muista Euroopan valtioista, mitä tapahtuu, kun jengirikollisuuden annetaan edetä liian pitkälle. On olemassa lähiöitä, joihin poliisin tai pelastusviranomaisen on vaikeaa mennä kohtaamansa väkivallan vuoksi. Mikä takaa sen, että vastaavaa kehitystä ei tapahdu Suomessa?

Ihmiset, jotka kykenevät muuttamaan turvattomammilta alueilta pois, tekevät niin, ja jäljelle jäävien asukkaiden turvattomuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt nähtävissä huolestuttava ilmiö alueiden eriytymisessä. Koulujen oppimistulokset vaihtelevat voimakkaasti. Heikomman sosioekonomisen alueen lapsilla on yhä huonommat mahdollisuudet nauttia turvallisesta ja rauhallisesta oppimisympäristöstä ja keskittyä  oppimiseen.  Tämä  on omiaan lisäämään ulkopuolisuuden tunnetta, mikä taas altistaa syrjäytymiselle.  

Vaikka uutisointi on viime aikoina lisääntynyt, jengiongelma ei ole kehittynyt Suomessa hetkessä. Se ei ole kehittynyt hetkessä myöskään muualla Euroopassa. Myöskään ratkaisut siihen eivät tapahdu hetkessä. Siksi on äärettömän tärkeää reagoida asiaan nyt ja riittävällä vakavuudella.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä jengiytymisen estämiseksi,miten julkisten paikkojen ja kulkuvälineiden turvallisuus taataan,miten lasten ja nuorten koulumatkat ja turvallisuus koulupäivän aikana varmistetaan jamiten takaamme sen, ettei tilanne eskaloidu ja esimerkiksi ampumavälikohtauksista tule yleisempiä?

Helsingissä 6.5.2021

Terhi Koulumies kok  

Ilkka Kanerva kok

Anna-Kaisa Ikonen kok  

En kannata EU:n elpymispakettia

Eduskunta äänesti jokin aika sitten kokoomuksen esittämästä epäluottamuslauseesta hallitukselle, koska se on epäonnistunut EU:n elpymisvälinettä koskevissa neuvotteluissa. Suomi maksaisi elvytysrahastosta 6,6 miljardia ja saisi 2,7 miljardia euroa. Neuvottelutulos on surkea. Ministerit eivät ole joko osanneet tai uskaltaneet pitää neuvotteluissa Suomen puolta. Lisäksi vaikka muuta on julkisuuteen sanottu, ei ole uskottavaa, että tämä elpymispaketti jäisi kertaluonteiseksi. Kun rahanjaon pää on kerran avattu, kynnys uusille päätöksille on madaltunut huomattavasti.

En usko monenkaan suomalaisen kannattavan Euroopan unioniin sellaista järjestelyä, jossa asiansa hyvin hoitaneet ja korkeita veroja maksavat kansalaiset joutuvat kustantamaan tuhlailevien, matalamman verotuksen maiden kuluja. Jokaisella maalla täytyy olla vastuu omasta taloudestaan ja omista veloistaan, niitä ei saa sysätä muiden maksettaviksi.

Olen jo aika kyllästynyt siihen, että Suomi on EU:ssa niin korostetusti aina maksajan roolissa. Se ei tarkoita, että vastustaisin EU:ta sinänsä, päinvastoin unionista on ollut Suomelle hyötyä monessakin mielessä. Elpymisvälinettä ja tulonsiirtounionia voi siis kritisoida ilman, että vastustaisi EU:ta.

Elpymisväline tarkoittaa valtavaa 750 miljardin euron rahoitusta, josta jäsenmaille kohdennetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia euroa lainoina. EU-rahoituksen olisi tarkoitus kompensoida koronaepidemian vaikutuksia ja edistää Euroopan talouden toipumista. EU-maat sopivat paketista viime vuoden heinäkuussa. Päätöksen elpymisvälineestä teki EU:n huippukokous, joka on jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten välinen kokous. Suomea edusti kokouksessa pääministeri Sanna Marin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi Marinille evästykseksi hyvin kriittisen lausunnon Suomen mahdollisuuksista osallistua elpymisvälineeseen. Valiokunta linjasi, että hallituksen ei pitäisi hyväksyä unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.

Valiokunnan mukaan ehdotettu järjestely ei välttämättä kaikilta osin ole EU:n oikeuden mukainen ja että Suomen vastuuta ja sen toteutumisen riskiä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi koostuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista. Valiokunnan mukaan EU-komission ehdotukset olivat laadullisesti ja rahoituksen määrän osalta uudenlainen elementti komission toiminnassa. Suomen EU-kantoja ruotiva suuri valiokunta oli maltillisempi ja katsoi, että Suomen etu ei olisi kuitenkaan jättäytyä pois neuvotteluista.

Viime kesän päätöksissä ei ollut vielä kyse lopullisesta sinetistä elpymisvälineeseen osallistumiselle. Kaikkien jäsenmaiden täytyy omassa päätöksenteossaan hyväksyä neuvottelutulos eli siitä äänestetään eduskunnassa.

Koen, että minun on mahdotonta äänestää elpymispaketin puolesta. Se johtaisi epäoikeudenmukaiseen taloudellisten vastuiden jakoon jäsenmaiden kesken ja sitä myötä lisääntyvään moraalikatoon. En myöskään usko elvytyspaketin jäävän kertaluonteiseksi, vaan se päinvastoin tasoittaa tietä vastaaville rahanjaoille jatkossakin. Tällä ensimmäisellä, 2/3 enemmistöllä tehtävällä, päätöksellä siunataan merkittävä toimivallan siirto Suomelta EU:lle tulevaisuutta ajatellen. Aion siksi äänestää elvytyspakettia vastaan.

Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien lasten yksityisyyttä ja sen toteutumista sosiaalisen median aikakaudella. Kirjallinen kysymys löytyy kokonaisuudessaan tästä artikkelista.

Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen ja lainsäädännön ajantasaisuudesta

Sosiaalinen media on asettanut ihmisten yksityisyyden suojaamiselle erityisiä haasteita. Aikuisilla on erityinen velvollisuus suojella lapsia ja näin ollen myös heidän yksityisyyttään. Kuitenkin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on syntynyt sukupolvi, jonka henkilökohtaisia tietoja ja valokuvia on jaettu laajalle yleisölle heti lapsen syntymästä asti. Aikuisen oikeus julkaista haluamaansa materiaalia ei saa mennä lapsen edun edelle, mutta lainsäädäntö ja vallitsevat käytännöt ovat tämän suhteen melko epäselviä. 

Pieni lapsi ei ole vielä kykenevä ymmärtämään sitä, miten laajalle nettiin leviävä materiaali voi yltää. Näin ollen pieni lapsi ei kykene myöskään antamaan suostumustaan siitä, haluaako hän, että häntä kuvataan ja kuvia jaetaan erilaisilla sosiaalisen median kanavilla. Kun lapsi on viimein sen ikäinen, että hän pystyy tekemään päätöksiä ja on ikänsä puolesta kykenevä myös itse käyttämään sosiaalisen median kanavia, voi hänen digitaalinen jalanjälkensä olla jo huomattavan suuri — etenkin, jos kuvia, videoita ja muuta henkilökohtaista tietoa on jaettu julkisilla tileillä, joilla on lukuisia katsojia tai seuraajia.

Aina lapsen selväsanaisia kieltoja ei oteta huomioon. Pahimmillaan sosiaalisessa mediassa on tuhansille ihmisille esillä videoita, joissa lapsi selvästi näyttää sanallisesti tai muuten, ettei halua olla kuvattavana, mutta vanhemmat tai muut aikuiset jatkavat kuvaamista silti. 

Vanhemmat eivät omista oikeutta lastensa yksityisyyteen. YK:n lastenoikeuksien sopimuksessa, jonka myös Suomi on ratifioinut, todetaan seuraavaa: ”Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etu.” Nolot kuvat ja videot voivat tuntua aikuisista hauskoilta, mutta lapsi kykenee tuntemaan häpeää, ja niillä voi olla ikävä vaikutus lapsen itsetuntoon. Viattomat ja tilanteessa hauskalta vaikuttavat videot ja muistot voivat muuttua hyvin negatiivisiksi, kun ne kiertävät nettiä vuosia ja kuka tahansa tuntematon voi ne löytää. Kerran nettiin jaettua ei saa sieltä pois, eikä jakaja voi myöskään hallita, mitä materiaalille tapahtuu.  

Videon ja kuvien ohella henkilökohtaisten tietojen jakaminen suurelle yleisölle voi johtaa lapsen turvallisuuden heikkenemiseen. Kuka tahansa voi käyttää näitä tietoja hyväksi ja pahimmillaan onnistua rakentamaan luottamuksen lapseen jopa rikollisia tavoitteita edistääkseen.

Yksittäiset tiedot eivät välttämättä johda tähän, mutta lapsista voi kertyä vuosien aikana valtava määrä dataa, joka päätyy suurelle yleisölle: koulusta, kodista, lapsen omasta huoneesta, lempivaatteista, leluista ja niin edelleen. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että hänestä ja hänen perheensä elämästä paljon tietävä aikuinen voi olla joku täysin tuntematon ja jopa vaarallisissa aikeissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus yksityisyyteen säilyy sosiaalisen median aikakaudella ja onko lainsäädäntömme aiheesta ajankohtainen, ja mikäli ei, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen uudistamiseksi?

 Helsingissä 9.2.2021 

Terhi Koulumies kok

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

En ole koskaan ymmärtänyt, miten omituisten ja vaarallisten johtajien on ollut mahdollista nousta valtaan ja saada laajaa kannatusta. En edelleenkään sitä ymmärrä, mutta ilmiöstä on saatu viime aikoina paljon uusia esimerkkejä. Miten esimerkiksi on inhimillisesti mahdollista, että puolet amerikkalaisista on äänestänyt presidentiksi Donald Trumpin ja lähes yhtä moni edelleen uskoo hänen puheisiinsa huijatuista vaaleista?

Osa hänen kannattajistaan on ns. Qanon-uskovaisia, jotka uskovat Trumpin olevan hyvän puolella pahaa vastaan ja käyvän taistelua kansainvälistä poliittista ja taloudellista eliittiä vastaan. Nämä salaliittoteoreetikot uskovat ”suureen heräämiseen” ja ”great resetiin”, jonka jälkeen kuulemma maailmassa kielletään esimerkiksi yksityisomistus ja autolla ajo sekä asetetaan ihmisiin mikrosiru. He uskovat, että koronaa ei ole oikeasti olemassakaan, vaan se on keksitty keino uuden maailmanjärjestyksen luomiseen.

Olisi helppo kuvitella, että sellaisia höyrypäitä on vain USA:ssa ja että he näyttävät sellaisilta kummajaisilta kuin se eräs Yhdysvaltojen kongressirakennukseen tunkeutunut naamansa maalannut, turkiksiin pukeutunut sarvipää. Että hulluihin asioohin mukaan lähtevät ihmiset ovat ”toisia”, eivätkä voisi mitenkään olla ”meitä”. Se olisi kuitenkin itsensä huijaamista. Minäkin tunnen noihin juttuihin uskovan suomalaisen ja lisäksi saan sellaisilta kansanedustajana sähköpostia joka päivä. Uskoisin, että ilmiössä on taustalla pandemian aiheuttama epävarmuus ja pelko yhdistettynä omaan heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Silloin osa ihmisistä ehkä saa lohdutusta yksinkertaisista ja helpoista ratkaisuista.

Kenties tähän samaan kokonaisuuteen liittyy se ilmiö, että monissa maissa kansalaisten luottamus maansa johtajiin on noussut valtavasti koronan aikana. Sillä ei vaikuta olevan merkitystä, onko maa hoitanut asiansa hyvin vai huonosti, vaan iso joukko ihmisiä kertakaikkiaan haluaa uskoa ja totaalisesti luottaa johtajaan. Sellainen ihminen suuttuu aivan silmittömästi, jos kohtaa mitään kritiikkiä kyseisiä johtajia kohtaan. Suomalaisetkin ovat hyvin auktoriteettiuskovaista kansaa. Siitä on ollut toisaalta onneksi myös hyötyä esimerkiksi siten, että olemme omaksuneet maskinkäytön ja noudattaneet koronarajoituksia hienosti. Onkin lähes kokonaan kansalaisten omaa ansiota se, että tartuntatilanne on pysynyt meillä tähän asti niin hyvänä. On kuitenkin yleisesti ottaen vaarallista uskoa, että joku on oikeassa tai tietää paremmin ainoastaan korkean asemansa vuoksi.

On onni onnettomuudessa, että meillä ei ole saanut jalansijaa läntisen naapurimaamme valtionepidemiologi Anders Tegnellin kaltainen johtohahmo. Mikä ikinä voi selittää hänen saamaansa suosiota vastoin kaikkea järkeä? Osa ruotsalaisista on jopa tatuoinut hänen kuvansa kehoonsa, vaikka kyseessä on henkilö, joka on vastuussa valtavista määristä turhia kuolemista ja sairastumisista. Henkilöstä, joka yhä edelleen totuuden paljastuttua kiistää faktat, ei myönnä virheitään, vaan antaa hymyssä suin haastatteluja kuolleiden määrästä. Itse asiassa hän on uusimpien uutisten mukaan yrittänyt myydä tuhoisaa koronastrategiaansa muihinkin maihin kuten Suomeen. 

Ehkä kriittisellä medialla on jotain tekemistä maidemme erilaisten tilanteiden kanssa. Ruotsissa media ilmeisesti ei tuonut esiin poikkeavia näkemyksiä, vaan oli myötäsukainen valitulle strategialle. Suomessa medialla taas oli ratkaiseva rooli siinä, että maskisuositus lopulta annettiin. Joissakin kysymyksissä meilläkin on kuitenkin viime aikoina siirrytty hymistelevämmälle linjalle. Esimerkiksi Eroon koronasta-liikkeen tutkijat ja asiantuntijat kertovat, ettei heidän näkemyksistään uutisoida enää kuten ennen. Myöskään etäkoulua ja lasten ja nuorten tartuntoja koskevaa tutkimustietoa ei meinaa löytää uutisista muuta kuin yhdestä näkökulmasta.

Virallinen media menettää kuitenkin jatkuvasti asemaansa sosiaaliselle medialle, jonka sisältö voi olla suunnilleen mitä tahansa tutkimustiedosta mielikuvitukseen. On hieman pelottavaa kuvitellakaan, mitä kaikkea se mahdollistaa. Keskustelupalstoilla ja esimerkiksi Twitterissä näkyy paljon ihan selvää ammattimaista mielipiteenmuokkausta. Pietarin trollitehtaasta on kirjoitettu paljon ja kieltämättä välillä tulee miettineeksi, että onko joku kommentti, jonka netissä näkee, sittenkään ihan oikean ihmisen kirjoittama. EU pyrkii nykyään tunnistamaan ja jakamaan tietoa netin informaatiosodasta ja disinformaatiosta. Kun maskisuositus annettiin, Suomessakin netissä näkyi todella kovaa propagandaa niiden käyttämistä vastaan. Nyt varsinkin rokotevastaisten viestien kirjoittajat näyttävät aika usein boteilta, eli niiden takana ei ole oikeaa ihmistä. 

Mitenköhän olisi käynyt, jos historian hirmuhallitsijoilla olisi ollut käytettävissään sellainen propagandakoneisto kuin nykyinen some? Ilkka Remeksen uusi kirja Kotkanpesä kuvaa sellaista maailmaa. Tarinan juonena on, että natsit olisivat voitttaneet maailmansodan ja heillä on nyt käytössään kaikki nykyajan tekniikka. Olen toistaiseksi halunnut uskoa, että Natsi-Saksassa valtaosa kansasta olisi aikoinaan edes hiljaa mielessään vastustanut Hitleriä ja ollut hiljaa lähinnä kauheiden kostotoimien pelosta. Voiko olla mahdollista, että laajat joukot olisivat ihan oikeasti kannattaneet diktatuuria? Uskomatonta, mutta totta, vuonna 2017 uutisoitiin, että Josef Stalin on nykyään Venäjällä huippusuosittu ja jopa 46% kansasta suhtautuu häneen ihaillen tai kunnioittaen. Muutos on suuri verrattuna 90-lukuun, jolloin lähes kaikki pitivät häntä sadistina, diktaattorina ja syyllisenä terroriin ja massamurhiin.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo varmistaa, että jokainen lapsi Suomessa oppii suomen kielen. Kysymys sivuaa myös vanhempien kielitaitoa, joka on aivan keskeisessä roolissa intergroitumisessa Suomeen.

Kirjallisen kysymyksen voi lukea kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen alapuolelta.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Hyvä suomen kielen taito on yksi merkittävä tekijä yhteiskunnan aktiivisena osan toimimiseen. Kielitaito vaikuttaa paljon myös vieraskielisten lasten mahdollisuuksiin tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

 Maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet ovat etenkin pääkaupunkiseudulla keskittyneet tietyille alueille. Niinpä asuinpaikasta riippuen vieraskielisiä lapsia on paljon samoissa kouluissa ja samoilla luokilla. Tämä osaltaan hidastaa lasten suomen kielen oppimista, jos kieltä ei pääse käyttämään sitä äidinkielenään puhuvien lasten kanssa tarpeeksi usein. Jos koulupäivän jälkeenkin harrastustoiminnassa tai muutoin vapaa-ajalle vietetään aikaa ainoastaan muiden vieraskielisten lasten kanssa, ei suomen kielen kielitaito kehity. Jokainen kieliä koskaan opetellut ja opiskellut tietää, että kielitaidon edistämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää päästä käyttämään sitä tarpeeksi usein ja säännöllisesti.

Kouluissa, joissa on paljon vieraskielisiä lapsia, opetushenkilökunnan opetusaikaa kuluu paljon enemmän kielitaidon aiheuttamiin haasteisiin kuin opetukseen verrattuna kouluihin ja luokkiin, joissa on vähemmän vieraskielisiä lapsia ja nuoria. Vaikeudet suomen kielen kanssa voivat turhauttaa lapsen ja vievät iloa oppimisesta, jossa ei muuten välttämättä olisi mitään ongelmia. Haasteet kielen kanssa voivat kertautua ja heikentää yleisesti opiskelumotivaatiota, vaikka lapsella ei olisikaan itse opittavien aineiden sisältöön liittyviä vaikeuksia. Kielen osaamisella on vaikutus lapsen itsetuntoon ja käsitykseen hänen kyvystään oppia.

Lisäksi haasteita vieraskielisille lapsille voi aiheuttaa vanhempien puutteellinen kielitaito. Lapselle voi koitua kohtuuttomasti taakkaa oman koulutyönsä hoitamisesta, jos vanhemmat eivät ymmärrä koulusta tulevia viestejä eivätkä pysty seuraamaan lapsensa koulunkäyntiä suomen kieltä osaavien vanhempien tavoin. Vaikka jokaisella lapsella on tietynlainen vastuu omien koulutehtäviensä hoitamisesta, on vanhemmilla erittäin tärkeä rooli lastensa opiskelun tukemisessa ja he ovat viimekädessä vastuussa siitä, että lapsi hoitaa koulutyönsä.

Myös erilaisiin käytöshäiriöihin tai vaikkapa lapseen kohdistuvaan kiusaamiseen tulee voida puuttua heti ja tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät koulusta tulevat viestit ja pystyvät kommunikoimaan opetushenkilökunnan kanssa erilaissa ongelmatilanteissa. Vaikka koulussa ei olisikaan ongelmia ja koulutyö sujuisi hyvin, on lapselle helpottavaa, kun hän voi luottaa vanhempiensa olevan tietoisia hänen koulunsa arjessa tapahtuvista asioista.

Maahanmuuttajataustaiset lapset voivat joutua toimimaan perheissään vanhempiensa tulkkina esimerkiksi virallisten lomakkeiden kääntämisessä ja täyttämisessä, mikäli vanhempien kielitaito ei riitä näiden asioiden hoitamiseen. Pahimmillaan lapsi voi joutua vastuuseen esimerkiksi perheen raha-asioista. Tällainen on omiaan lisäämään lasten stressiä ja henkistä kuormitusta ja asettaa vieraskieliset lapset eriarvoiseen asemaan suomenkielisiin lapsiin nähden. Lapsia tulisi suojella eikä heidän tulisi joutua ottamaan vastuuta aikuisten auttamisesta virallisissa asioissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että vieraskieliset lapset oppivat suomen kielen koulussa pärjäämisen edellyttämälle tasolle? Miten vieraskielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan tuetaan käyttämään ja oppimaan suomea myös koulun ulkopuolella? Miten hallitus aikoo toimia ehkäistäkseen vieraskielisten lasten kuormitusta, jota aikuisten virallisten asiakirjojen yms. tulkkauksesta mahdollisesti aiheutuu? Miten hallitus varmistaa, että jokaisen koululaisen vanhemmat osaavat suomen kieltä riittävän hyvin voidakseen huolehtia lastensa koulunkäynnistä ja toimiakseen yhteistyössä koulun kanssa?

Helsingissä 8.12.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys koronastrategiasta

Satuin tekemään kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta yhtä aikaa tutkijoiden Eroon koronasta -ryhmän kanssa. Kirjallinen kysymykseni koronastrategiasta löytyy alempana tästä blogipostauksesta.

Kirjallinen kysymys Suomen koronastrategian päivittämisestä Hetemäen raportin lähtökohtaoletusten osoittauduttua virheellisiksi hybridistrategian pohjana

Hallitus on kertonut pohjaavansa koronatoimensa asiantuntijoiden näkemyksiin. Keskeisen perustan Suomen koronaepidemian hybridistrategialle muodostaa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen työryhmän keväällä laatima raportti.

Työryhmän työ perustui tuolloiseen saatavilla olevaan tietoon, mutta koska SARS-CoV-2 -virus oli keväällä uusi ja pitkälti tuntematon, sitä koskevat tiedot olivat vajavaisia nykytiedon valossa. Sittemmin koronasta on saatu uutta tutkimustietoa ja ymmärrys epidemiasta on parantunut ratkaisevasti. On ilmeistä, että raportin lähtökohtaoletukset ovat osittain vanhentuneet ja siten myös raporttiin pohjautuvaa Suomen koronastrategiaa on syytä muuttaa vastaamaan uutta tilannekuvaa.

Keväällä raportin ilmestyessä koronan haitallisiksi seurauksiksi ymmärrettiin pääasiassa viruksen aiheuttamat kuolemantapaukset. Sen seurauksena johtopäätös oli, että riskiryhmiä on suojeltava tartunnoilta, mutta viruksen voi antaa kiertää muussa väestössä. Viruksen oletettiin lisäksi aiheuttavan sairastuneille hengitystieinfektion ja sitä kutsuttiin raportissa ”nuhakuumeeksi”.

Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään tiedetään, että Covid-19-epidemiassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä. Virus saattaa aiheuttaa ihmiselle muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Nykyään tiedetään myös, että ns. pitkäaikaiskorona, Long Covid, on vakava osa pandemiaa ja WHO on tehnyt sille jo oman tautiluokituksenkin. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut ja myös perusterveet nuoret sairastuvat siihen. Tampereen yliopiston anatomian professori, lääketieteen tohtori ja SARS-tutkija Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10–30 prosenttia koronan sairastaneista.

Hetemäen työryhmän raportissa Suomen tavoitteeksi asetettiin epidemian ”hallittu muttei liian voimakas hidastaminen”, jolla ehkäistään terveydenhuollon ylikuormittumista eli raportin perustana oli ns. flatten the curve -ajattelu sekä mitä ilmeisimmin myös laumasuojan tavoittelua sairastamisen kautta. Raportin mukaan ”vaikka infektio ei antaisi elinikäistä suojaa uudelleentartunnalta, on todennäköistä, että ainakin väliaikainen suoja syntyy ja suojaa pidemmällä ajalla ainakin vakavilta taudinkuvilta” ja ”kun valtaosalla väestöä on ainakin osittainen suoja, vuosittain tartunnan saa varsin pieni joukko”.

Lisäksi oletettiin, että ”vaikka monen virustaudin kohdalla sairaus ei välttämättä anna elinikäistä immunologista suojaa, osittaisen suojan syntyminen on kuitenkin tavallista. Se vähentää sekä tartuttavuutta että oireiden kestoa ja vakavuutta, jos tartunnan saa myöhemmin uudestaan”.Nämä oletukset ovat osoittautuneet jälkikäteen vääriksi. On ensinnäkin havaittu tutkimuksista, että koronaan ei synny laumaimmuniteettia lainkaan.

Tutkimuksia tästä on tehty eri puolilta maailmaa, mm. Lontoon Imperial College -yliopiston tutkijaryhmä on todennut, että vasta-aineiden määrä kehossa alkaa nopeasti vähentyä sen jälkeen, kun ihminen on parantunut Covid-19-infektiosta. Tutkimuksessa käytiin läpi 365 000 ihmisen vasta-ainetestituloksia kesä- ja syyskuun välisenä aikana, ja siinä kävi ilmi, että yli neljännekseltä vasta-aineet olivat hävinneet elimistöstä kolmessa kuukaudessa.

Lisäksi on havaittu, että jos koronatartunnan saa uudestaan, uusi tartunta voi olla jopa vaarallisempi kuin ensimmäinen. Tutkijaryhmä julkaisi lokakuussa ensimmäisen laajan tutkimuksen uudelleentartunnoista. He tutkivat sairaskertomuksen 258 meksikolaiselta henkilöltä, jotka olivat laboratoriotodennetusti sairastuneet Covid-19-infektioon toistamiseen. Suurin osa laboratoriovarmennetuista toisen kierroksen tartunnoista oli 20-50-vuotiaila nuorilla aikuisilla. Toisen tartuntakerran vakavuus oli todennäköisempi niillä, joilla myös ensimmäinen sairastamiskerta oli ollut vakava. Näin siitä huolimatta, että immuniteettitutkimuksista tiedetään, että vakavat koronatartunnat tuottavat enemmän vasta-aineitakin kuin lievät sairausmuodot.

Lokakuussa WHO tuomitsikin laumasuojaa sairastamisen kautta hakevien maiden koronastrategiat epämoraalisiksi.Työryhmän kolmas oletus, jolle koko Suomen koronastrategia perustuu, on myös osoittautunut virheelliseksi. Hetemäen työryhmän raportissa arveltiin keväällä, että ”epidemian täydellinen tukahduttaminen pysyvästi ei ole Suomelle realistinen vaihtoehto.” Sittemmin tukahduttamisen onnistumisesta on kuitenkin saatu runsaasti uutta ja parempaa tietoa, jonka perusteella viruksen tukahduttaminen on sekä kansanterveyden että talouden kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Tukahduttamisstrategiasta on tarjolla sekä tieteellistä tutkimustietoa että käytännön kokemuksia muista maista.

Valtiotieteiden maisteri Thomas Brand, EndCoronavirus.org- ja tekniikan tohtori Pauli Alin, joka on teknologiajohtamisen apulaisprofessori Yhdysvalloissa, ovat hiljattain vertailleet eri maiden koronastrategioita ja todenneet, että jokainen maa, joka on halunnut tukahduttaa epidemian, on onnistunut siinä. Tällöin kyseisissä maissa on voitu palata lähes normaaliin arkeen. Kun aktiivisten tartuntojen määrä on painettu lähelle nollaa, normaaliin kanssakäymiseen liittyvä tartuntariski on minimaalinen, mikä suojaa myös haavoittuvimmassa asemassa olevia. Ihmiset uskaltavat palata ravintoloihin ja henkilökohtaisiin palveluihin, terveydenhuollon ylimääräinen paine vähenee, ja luottamus talouteen palaa. Kun Suomessa ja monissa muissa länsimaissa kärsitään epidemian toisesta aallosta, tukahduttamiseen tähdänneissä Etelä-Koreassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa, Mongoliassa ja monessa muussa Aasian ja Afrikan maassa on palannut käytännössä normaaleihin uomiinsa. Taiwanissa järjestettiin mm. valtava Pride-tapahtuma ja Australiassa pelataan rugbya uusiseelantilaisten kanssa. Samoin Japanissa ja Vietnamissa jalkapalloa pelataan täysille katsomoille. Kaikki nämä maat valitsivat keväällä strategian, jonka mukaan virusta ei siedetä maassa lainkaan, vaan epidemia pysäytetään.

Hetemäen työryhmän raportin oletus, että tukahduttaminen tulisi taloudelle kalliimmaksi kuin se, että viruksen annettaisiin tasaisesti levitä väestössä, on jälkikäteen tarkasteltuna virheellinen. Uuden näytön perusteella tukahduttamiseen tähtäävien maiden strateginen valinta on päinvastoin osoittautumassa erittäin onnistuneeksi. Ilmeisten kansanterveydellisten etujen lisäksi myös talouskasvu on vahvinta tukahdutusstrategian valinneissa maissa.

Maat, jotka ovat päämäärätietoisesti eliminoineet viruksen (Uusi-Seelanti ja Taiwan), ovat talouden puolesta parhaassa tilanteessa ja pystyneet palaamaan normaaliin elämään maan sisällä. Samaan aikaan Euroopassa Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Liettua, Ranska, Saksa, Sveitsi, Tšekki ja mahdollisesti myös Alankomaat ja Ruotsi ovat pakon edessä taas lockdown-tilanteessa. Siinä ihmisten perusoikeuksia, kuten liikkumisen ja yrittämisen vapautta, rajoitetaan. Kaikki nämä eurooppalaiset maat valitsivat keväällä Suomen tavoin jonkinlaisen testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintamallin.

Syksyn kokemusten perusteella tämä valinta on osoittautumassa epäonnistuneeksi; kansanterveydellisen tragedian lisäksi talous supistuu voimakkaasti maissa, joissa koronaa ei tukahduteta. Kun kansalaisten luottamus turvalliseen arkeen horjuu, myös kulutus putoaa ja yritysten toimintamahdollisuudet heikkenevät.

Koronakriisistä selviävät onnistuneesti maat, joilla on oikea tilannekuva, joiden päättäjät ymmärtävät kyseessä olevan vaarallinen mutta tukahdutettavissa oleva virus ja jotka valitsevat strategiakseen viruksen tukahduttamisen. Epidemian tukahduttanut yhteiskunta on huomattavasti vapaampi ja vauraampi kuin sellainen maa, jossa virus on jatkuvasti läsnä nykyiseen tapaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa koronastrategiaansa siten, että Suomi siirtyisi linjalle, jossa epidemia tukahdutetaan sen sijaan, että sen annetaan levitä keväisen hybridistrategian mukaisesti, varsinkin kun Hetemäen raportin, jolle hybridistrategia pohjaa, tiedetään nyt jälkikäteen perustuneen virheellisiksi osoittautuneille oletuksille?

Helsingissä 10.11.2020

Terhi Koulumies kok

Toimenpidealoite pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta

Jätin eduskunalle toimenpidealoitteen pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta Suomeen.

Toimenpidealoitteen sisältö alla.

Eduskunnalle

Kansainvälisistä tutkimuksista on jo kertynyt tietoa niin paljon, että pitkäaikaiskoronan tiedetään olevan vakava osa pandemiaa. WHO on tehnyt pitkälle koronalle oman tautiluokituksen, mutta vielä ei tiedetä, koska se otetaan Suomessa käyttöön.

Koronasta aiheutunutta pitkäaikaista sairastamista kutsutaan eri maissa eri nimillä, mm. long covid, long hauler tai pitkä korona. Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään on jo varmaa, että koronassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä.

Näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että virus saattaa aiheuttaa muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut.

Vielä ei tiedetä sitä, miksi osa sairastuneista saa pitkittyneen tautimuodon. On arveltu, että miehet saattavat sairastaa koronan alkuvaiheen naisia rankemmin, mutta naisilla taas pitkä korona olisi yleisempi kuin miehillä. Korona saattaa sairastuttaa myös perusterveen nuoren ihmisen esimerkiksi sadoiksi päiviksi ja viedä häneltä myös työkyvyn.

Koronan vertaiskyselyissä on myös Suomessa selvinnyt, että oireita esiintyy kaikilla ikäryhmillä perusterveistä alkaen. Kansalaisista nuorten elinaikaodotteen ja tulevan työaikaodotteen pitäisi olla kaikkein pisimmät.

On huolestuttavaa, että myös nuoret voivat sairastua vakavasti ja pitkäaikaisiin oireisiin. On myös hälyttävää, että varsinkaan nuorten saamien sydän- ja keskushermosto-oireiden lopullista merkitystä heidän itsensä ja yhteiskunnan kannalta ei vielä tiedetä.

Suomessa koronan pitkäaikaisoireiden rekisteröinti, seuranta, tutkimus ja hoito ovat ylipäätään lapsenkengissä. Sairaalahoidossa olleiden potilaiden seuranta on sairaanhoitopiirien vastuulla, mutta suuri osa oireista ja pitkäaikaissairastuneista jää pimentoon, jos tautia ei ole todennettu testillä tai ihmiset ovat sairastaneet taudin lievempänä kotonaan.

Toistaiseksi on mahdotonta tietää, kuinka monella suomalaisella todellisuudessa on pitkittynyt COVID-19-sairaus tai pitkäaikaisempi, kenties pysyvä, sairauden aiheuttama vamma tai työkyvyttömyys. Onko heitä satoja,vai tuhansia? Tampereen yliopiston anatomian professorin, lääketieteen tohtorin ja SARS-tutkijan Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10—30 prosenttia koronan sairastaneista.

Toimenpidealoite TPA 128/2020 vp 2

Koronan yhteiskunnallinen hinta saattaa nousta hyvin kalliiksi pitkäaikaiskoronan vuoksi. On uhkana, että pitkä korona tulee maksamaan yhteiskunnalle jopa enemmän kuin akuutti pandemia. On inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti välttämätöntä varmistaa, että koronan pitkäaikaisversioon sairastuneet saavat tarvitsemaansa hoitoa ja tutkimusta.

Avun hakeminen oman paikkakunnan terveydenhuollosta on koronan pitkäaikaisversiosta kärsiville tällä hetkellä haastavaa, sillä yksittäisillä lääkäreillä ei ole viruksen pitkäaikaisoireista tarpeeksi tietoa. Varsinkin perusterveydenhuollossa toimivien lääkäreiden pitäisi paremmin ymmärtää, miten laajamittaista vahinkoa virus kehossa aiheuttaa. Tietoa ja osaamista olisi helpompaa kerryttää, jos potilasryhmälle perustettaisiin oma, siihen erikoistunut toimipiste terveyskeskuksiin.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomeen perustetaan erikoistuneiden palvelupisteiden verkosto SARS-CoV-2:n eli koronan pitkäaikaisoireista kärsiville esimerkiksi isoimpien kaupunkien terveysasemien yhteyteen. Esimerkkiä pitkäaikaiskorona-aseman toimintaan voi hakea Englannista, jossa on toiminnassa lukuisia long covid -oireista kärsivien potilaiden tutkimukseen ja hoitoon erikoistuneita klinikoita. Palvelupisteisiin on päästävä matalalla kynnyksellä, vaikka henkilö ei olisi saanut alkuvaiheessa positiivista testitulosta tai joutunut sairaalahoitoon alkuvaiheen oireiden johdosta.

Suuri osa pitkää koronaa sairastavista on edelleen ilman koronan positiivista testitulosta. Hoidon ja lääkityksen lisäksi koronan pitkäaikaispotilaan on päästävä kokeisiin ja jatkotutkimuksiin sekä kuntouttavan toiminnan piiriin. Pitkäaikaiskoronan tukipisteiden on oltava kaikille avoimia, ja niihin on keskitettävä alueen ajankohtainen tietämys ja osaaminen aiheesta.

Soteen tulossa DDR:n vuosisuunnitelmat

Alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin.

Hallitus on julkistanut esityksensä uudeksi sote- ja maakuntahallinnoksi. Se toisi toteutuessaan Suomeen kolmannen hallintotason kuntien ja valtion väliin. Sote-palveluiden tuottamiseen tulisi 4-vuotissuunnitelmat ja keskitetty suunnitelmatalous. Muutos lisäsi byrokratiaa ja kustannuksia sekä johtaisi verotuksen kiristymiseen. Vakavinta ihmisten kannalta on, että soten rahoitusmalli vaarantaisi peruspalvelut osassa Suomea.

Hallituksen esityksessä Uudenmaan sote-rahoja leikataan pysyvästi esimerkiksi Uudellamaalla. Siellä sote-rahoista leikattaisiin vuosittain 300 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi HUS:n vuosibudjetissa ainakin 100 miljoonaa euroa, mikä vastaisi kustannuksiltaan noin 1 500 työntekijän irtisanomista. Voisi kysyä, että haluaako hallitus lakkauttaa Uudellamaalla mieluummin syöpähoidot vai synnytykset?

Hallituksen esittämä rahoitusmalli merkitsisi leikkauksia myös kuntien talouteen. Helsingissä useiden kymmenien miljoonien leikkaus tuloihin vastaisi esimerkiksi useiden päiväkotien lakkautusta.

Periaatteellisella tasolla hallituksen ajama sote-uudistus olisi omituinen taantumuksellinen askel kohti keskitettyä suunnitelmataloutta. Se veisi valtaa pois paikallistasolta ja siirtäisi sitä valtion keskushallinnolle. Maakuntien sote-toimijat joutuisivat esimerkiksi hyväksyttämään isommat investointinsa valtion keskusjohdolla.

Lisäksi sote-alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin. Kyllä. Luit oikein. Suomeen tulisi sote-palveluihin 4-vuotissuunnitelmat. Voiko sellainen olla edes todellista? Siis 5-vuotissuunnitelmathan kuuluivat Neuvostoliiton ja DDR:n hallinnoimismetodeihin. Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Sen vastakohta on hajautettu markkinatalous.

Neuvostoliiton viimeisestä viisivuotissuunnitelmasta on kulunut aikaa jo 30 vuotta, mutta ilmeisesti sen hohto ei ole himmentynyt joidenkin silmissä. Sinänsä en ihmettele, että hallituksen vasemmistopuolueet nostalgisoivat avoimesti itänaapurimme menneisyyttä, mutta miten ihmeessä myös keskusta ja Rkp ovat tempautuneet tuohon älyttömyyteen mukaan?

Peruspalveluiden järjestämisessä ei pitäisi missään nimessä siirtää vastuuta pois paikallistahoilta. Monin paikoin voi olla erittäin järkevää kannustaa kuntia yhteistyöhön keskenään, mutta silloinkin valta ja vastuu ovat alueella itsellään, eikä ulkopuolisilla. Kunnilla on nykyään tällainen itsehallinto ja sitä pitää vahvistaa, eikä murentaa! Kaikessa toiminnassa on ylipäätään erittäin tärkeää, että valta ja vastuu ovat yhdellä ja samalla taholla.