Avainsana: EU

Eurooppa panostaa puolustusmenoihin

EU:ssa ollaan tekemässä historiallista muutosta, joka liittyy koko maanosan turvallisuuteen ja puolustukseen. Yhteinen puolustus ei enää ole vain kaukainen tavoite, vaan siitä on tulossa oikeasti osa EU:n toimintaa. Eräs askel tällä tiellä on ReArm Europe – uusi rahoitusväline, jolla tehostetaan jäsenmaiden puolustushankintoja.

Taustalla on muuttunut maailmanpoliittinen tilanne. Yhdysvallat suuntaa entistä enemmän huomiotaan Aasiaan ja samalla Euroopan on otettava enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Presidentti Sauli Niinistö toi tämän esiin jo viime vuoden lopulla, kun hän ehdotti, että EU voisi vahvistaa puolustustaan lainarahalla. Nyt tämä ajatus on edennyt käytäntöön.

EU:n huippukokouksessa on päätetty järjestelystä, jossa komissio voi neuvotella jäsenmailleen lainaa jopa 150 miljardia euroa. Jäsenmaat voivat halutessaan hakea tätä markkinoihin verrattuna hieman edullisempaa lainaa, mutta kukin maa vastaa kuitenkin itse sen takaisinmaksusta. Tällainen yhdessä neuvoteltu laina on erityisen hyödyllistä niille maille, joiden omat mahdollisuudet saada lainaa markkinoilta olisivat huonommat.

Tämä ei siis ole sama asia kuin perinteinen yhteisvelka. Yhteisvelassa kaikki jäsenmaat vastaavat yhdessä velasta, mikä tarkoittaa sitä, että jos joku ei pysty maksamaan omaa osaansa, muut maksavat sen puolesta. Nyt sovitussa järjestelyssä sellaista riskiä ei ole, vaan jokainen maa maksaa vain omat lainansa. Kyse on järjestelystä, jossa EU toimii koordinoijana ja takaajana, mutta ilman tulonsiirtoja tai vastuiden jakamista. Se ei siis ole mikään uusi elvytyspaketti.

Meidän kannaltamme ReArm on monella tavalla hyödyllinen. Suomi on aina panostanut paljon puolustusmenoihin, mutta ikävä kyllä monet muut maat eivät ole. Koska me EU-maat olemme käytännössä myös Nato-maita, on meidänkin kannaltamme äärimmäisen tärkeää, että myös muut Euroopan maat alkavat laittaa puolustustaan kuntoon. Toivottavasti ReArm Europe kannustaa kaikkia maita panostamaan maanpuolustukseensa.

Puolustusinvestoinnit, joita tällä rahoitusvälineellä tuetaan, ovat tarkkaan ennalta määriteltyjä, jotta ne tukevat Euroopan yhteistä puolustusta järkevästi. Ne ovat juuri niitä eurooppalaisia kykyjä, jotka myös hyödyttävät Suomea eli ilmapuolustusta, tykistöä, ampumatarvikkeita, drooneja, kyberpuolustusta ja sotilaallista liikkuvuutta.

ReArm on osa suurempaa turvallisuuskehystä, joka on nyt liikkeessä. EU julkaisi tänä keväänä puolustuksen valkoisen kirjan, jossa linjataan koko unionin puolustuskehitystä vuosiksi eteenpäin. Samaan aikaan kehitetään sisäisen turvallisuuden strategiaa, joka huomioi esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin, kuten merenalaisten kaapeleiden, suojelun. Lisäksi valmistellaan varautumisstrategiaa hybridiuhkiin, toimitusketjujen häiriöihin ja disinformaation torjuntaan.

Turvallisuus nähdään nykyään kokonaisvaltaisena ilmiönä, joka ulottuu sotilaallisesta puolustuksesta vesihuoltoon, medialukutaitoon ja henkiseen kriisinkestävyyteen asti. Kaiken tämän taustalla on selkeä ajatus: Euroopan on pystyttävä pitämään parempaa huolta omasta turvallisuudestaan.

Kuulumisia eduskunnasta

Tällä hetkellä on todella mielenkiintoista olla mukana Eu-asioita käsittelevässä valiokunnassa. Tässä on katsaus siihen, miten EU alkaa panostaa Euroopan maiden puolustukseen.

Ensinnäkin – meillä on kaukonäköinen edellinen presidentti Sauli Niinistö! Jo viime vuoden lokakuussa hän antoi EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille raportin siitä, miten EU:n puolustusta pitäisi vahvistaa. Niinistö toi jo silloin esille, että Yhdysvaltain mielenkiinto saattaa alkaa suuntautua enemmän Aasiaan kuin Eurooppaan. Hän totesi, että Euroopan Nato-maiden vastuuta omasta puolustuksesta pitää sen vuoksi vahvistaa ja ehdotti, että sen rahoittamiseksi yksi vaihtoehto olisi EU:n yhteisvelka.

No nyt eilen EU:n huippukokouksessa todettiin, että EU:n jäsenmaiden täytyy lisätä puolustusmenojaan ja ottaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Samalla päätettiin eräänlaisesta yhteisvelasta Euroopan puolustusmenojen vahvistamiseksi.

Kyse ei ole tukiaisista eikä mistään elpymisvälineestä, vaan järjestelystä, jossa komissio ottaisi 150 miljardia euroa lainaa käyttämällä EU-budjettia sen vakuutena. Jäsenmaat hakisivat lainaa komissiolta ja vastaisivat itse lainan takaisin maksamisesta ja kuluista. Komission takaamasta lainasta olisi hyötyä varsinkin huonosta taloudesta kärsiville maille, laina olisi niille halvempikorkoista kuin maiden markkinoilta itse saama laina.

Puolustus on toimiala, joka kuuluu EU:n jäsenmaiden päätösvaltaan, eikä itse unionille. Siksi EU:n rooli on keskittyä auttamaan jäsenmaita rahoittamaan omia investointejaan maanpuolustukseen.

Rahoitusvälineen kautta jäsenmaat voisivat hankkia sellaista suorituskykyä, mikä on todettu hyödylliseksi Ukrainan sodasta saaduista kokemuksista ja mikä on synkassa Naton suunnitelmien kanssa. Niitä ovat ilmapuolustus, tykistöjärjestelmät, ohjukset, ampumatarvikkeet, droonit ja niiden torjuntajärjestelmät, sotilaallinen liikkuvuus, strategiset toimet mm. avaruusalalla, kybertoiminta, tekoäly ja elektroninen sodankäynti. Nämä ovat sattumalta myös erittäin tärkeitä Suomen puolustuskyvylle.

Pääministeri Petteri Orpo on korostanut rahoitusjärjestelyihin liittyen, että etulinjan maiden kuten Suomen pitää olla saamapuolella EU:n puolustussatsauksissa. Hän on kertonut pitäneensä kokouksissa esillä ajatusta siitä, että itärajan erityinen asema tunnistetaan Euroopan puolustuksessa. Se että mitä se tarkoittaa käytännössä, täsmentyy tulevaisuudessa, samoin kuin se, että miltä puolustusteollisuuden yrityksiltä eri maat näitä tuotteita oikein alkavat tilata.

Jokainen euro, joka käytetään Euroopan puolustukseen, silti auttaa Suomea vähintäänkin välillisesti. Euroopan itäiset maat käyttävät puolustukseensa rahaa joka tapauksessa. On tärkeää, että myös muut EU-maat kuin Itä-Eurooppa, laittavat rahaa puolustusmenoihin. Orpon mukaan suunta on siis oikea ja työtä Ukrainan tukemiseksi ja Euroopan puolustuksen vahvistamiseksi pitää jatkaa.

Tuo siis Euroopan omasta puolustuksen vahvistamisesta. Sen ohella Ukrainan tukeminen on jatkuvasti esillä. Eilisessä huippukokouksessa päätettiin nopeuttaa Ukrainalle jo päätetyn tuen maksamista. Lisäksi EU:n korkea edustaja Kaja Kallas on jo jonkin aikaa valmistellut uutta tukipakettia Ukrainalle. Siitä ei ole kuitenkaan onnistuttu päättämään, koska se vaatii kaikkien EU-jäsenmaiden yksimielisyyden eli mikä tahansa yksittäinen vastustava maa pystyy sen halutessaan estämään.

Pidemmän tähtäimen puolustussuunnitelmista EU linjaa lähiaikoina, kun komissio julkistaa ”puolustuksen valkoisen kirjan”. Siinä on tarkoitus linjata puolustuksesta vuosiksi eteenpäin.

Nykyään ulkoinen ja sisäinen turvallisuus limittyvät keskenään. Jos joku maa hyökkäisi toiseen maahan sotilaallisesti, niin nykyaikana hyökkäys alkaisi kyberiskuilla vaikkapa maan sähkö- tai vesijohtoverkkoon. Sen takia EU valmistelee parhaillaan myös sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa on toimintasuunnitelmia mm. kaapeli-infrastruktuurin turvaamiseksi. Tavoite on lisätä vedenalaisten kaapeleiden häiriönsietokykyä ja turvallisuutta sekä viestintä- että sähkökaapelien osalta.

Periaatteessa kriittisen infrastruktuurin suojelu kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Merenalaiset kaapelit kulkevat kuitenkin jäsenvaltioiden rajojen yli ja niillä myös taloudellinen ulottuvuus. Siksi komissio katsoo, että tarvitaan tehokkaampia EU-tason toimia, joilla voidaan tukea jäsenmaita.

Komissiossa on valmisteilla myös EU:n varautumistrategia. Suomen mielestä on tärkeää vahvistaa EU:n kriisinsietokykyä eli laajaalaista varautumista kriiseihin ja hybridiuhkiin. Varautumisessa ei ole kyse vain esimerkiksi kriisinhallinnasta ja siviilivalmiudesta, vaan kokonaisvaltaisesta turvallisuuskokonaisuudesta. Kyse on sisämarkkinoiden kriisinsietokyvystä, huoltovarmuudesta ja toimitusketjuista, hybridi- ja kyberuhista, kriittisten infrastruktuurien uhista, terveysuhista, lääkkeiden saatavuudesta, ruokaturvasta ja vesihuollosta, ilmastoresilienssistä, henkisestä kriisinkestävyydestä, kriittisestä osaamisesta, disinformaation tunnistamisesta ja medialukutaidosta.

Näiden lisäksi EU:ssa on meneillään Demokratian suojelu-hanke, jonka tarkoitus on suojella Euroopan maiden demokratiaa ulkopuoliselta vaikuttamiselta. Euroopan demokratioita voivat uhata esimerkiksi vaalihäirintä, valeuutiset eli manipuloivan tiedon leviäminen ja erilaiset hybridiuhat. Uhkatekijöitä kiihdyttää digitalisaatio, jonka avulla disinformaatiota voidaan levittää nopeasti ja tehokkaasti. Hyvä että näihinkin on nyt siis alettu varautua EU:ssa.

Mistä EU:n luontokiistassa on kyse?

Hallituskriisin Suomessa aiheuttaneella metsien ennallistamisasetuksella tarkoitetaan EU:n tavoitetta palauttaa jäsenmaiden alueita luonnontilaan. Tavoitteena on sinällään hieno luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ja luontokadon hillitseminen, mutta keinot ovat väärät.

EU on tekemässä luonnon ennallistamisesta pakollista. Ison osan Suomesta pitäisi olla luonnontilaista luontoa ja laajoja alueita koskisi kielto heikentää alueen tilaa mm. rakentamalla. Drektiiviluontotyypit kattavat kolmasosan koko Suomen maasta. Metsien lisäksi ennallistaminen koskee muun muassa peltoja ja vesistöalueita. Ennallistamisvaatimus koskee myös kaupunkialueita. 

Luontodirektiivin mukaan 20% EU:n maa- ja merialueista on ennallistettava vuoteen 2030 mennessä. Komission ehdotuksen mukaan jäsenmaiden pitää huolehtia siitä, että vuoteen 2030 mennessä kaupungeissa on yhteensä yhtä paljon viheralueita ja puiden latvustojen peittämiä alueita kuin vuonna 2021. Lisäksi vuoteen 2040 mennessä näitä alueita pitäisi olla 3% enemmän ja vuonna 2050 5% enemmän kuin vuonna 2021. Vaatimukset koskisivat Suomessa 63 kaupunkia ja kuntaa.

Tuo tarkoittaa, että näiden kaupunkien pitäisi lopettaa käytännössä kaikki rakentaminen ja alkaa muuttaa jo rakennettuja alueita viheralueiksi ja kaupunkimetsiksi. Direktiivi ei huomioi sitä, että Se on aivan kohtuutonta, sillä Suomessa on jo ennestään paljon enemmän viheralueita ja metsää kuin muissa maissa.

Esimerkiksi täällä pääkaupungissa, kaikkein rakennetuimmassa kaupungissa Suomessa, on pinta-alasta viheraluetta 40% ja metsää noin 22%. Keski-Euroopassa metsien osuus kaupunkien maapinta-alasta on keskimäärin 12%. Ylipäänsä Suomen kaupungeissa viheralueita on paljon enemmän kuin Euroopan kaupungeissa yleensä. Trentossa Italiassa viheralueiden osuus kaupungin pinta-alasta oli n. 11% ja Münchenissä Saksassa n 13% vuonna 2013. 

On täysin kohtuutonta vaatia, että samat vaatimukset viheralueiden ja metsien määrien lisäämisestä koskisivat EU:ssa kaikkia kaupunkeja. Osassa lähtötilanne on niin paljon parempi jo ennestään, että vaatimukset muodostuisivat aivan älyttömiksi. Varmaan kaupungeissa pitäisi sitten kieltää kaikki rakentaminen ja alkaa jyrsiä parkkipaikkoja viheralueiksi, jotta nuo ennallistamisasetuksen tavoitteet voisi toteuttaa…

Eduskunnan talousvaliokunnan mukaan uudistuksen toimeenpanon vuosikustannus olisi Suomelle 930 miljoonaa euroa plus lisäksi epäsuoria kustannuksia. Kauppalehden mukaan jokainen suomalainen maksaisi elinympäristöjen ja ekosysteemien ennallistamisesta komission esityksessä 168 euroa, kun taas jokainen saksalainen joutuisi maksamaan 2 euroa vuodessa.

Tottakai luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Niiden ratkaisemisessa on kuitenkin otettava huomioon kansalliset erityispiirteet. Luonto- ja metsäpolitiikan pitäisi olla kunkin jäsenvaltion omissa käsissä, kun tämä ennallistamisasetus veisi pois kansallisen päätäntävallan asiasta. 

Järkevässä eri luontotyyppien ennallistamisessa voisivat olla apuna erilaiset suojeluohjelmat, mutta myös vapaaehtoisuuteen perustuvat mallit maanomistajien kohdalla. Lisäksi on kehitettävä erilaisia kannustinjärjestelmiä ennallistamisen edistämiseksi. 

Suomelle näin merkittävää kansallista kysymystä ei yksinkertaisesti voi jättää muiden maiden päätettäväksi. Niinpä eduskunnan talousvaliokunta ei hyväksynytkään hallitukseen ennallistamisasetusta tukenutta linjaa, vaan vaatii Suomen kannan muuttamista. Siinä pitäisi turvata riittävä kansallinen liikkumavara, lisäksi velvoitteiden ja kustannusten on oltava oikeasuhtaisia ja kohtuullisia. Tämä äänestys aikaansai hallitusten rivien hajoamisen valiokunnassa. Vielä tätä kirjoittaessa ei ole tiedossa, mikä Suomen lopulliseksi kannaksi muodostuu.

Jotta Suomen EU-vaikuttaminen onnistuisi, hallituksella olisi pitänyt olla asiaan jo ajoissa selkeä yhteinen kanta. Nyt vaikuttamisessa on vitkuteltu ja on mieluummin vietetty kesälomia kuin hoidettu näitä suomalaisille tärkeitä asioita. Saattaa olla, että lopputuloksena on sellaisia EU-päätöksiä, jotka ovat vastoin suomalaisten etua. Keskustelu aiheesta jatkuu eduskunnassa välikysymyksen merkeissä.

En kannata EU:n elpymispakettia

Eduskunta äänesti jokin aika sitten kokoomuksen esittämästä epäluottamuslauseesta hallitukselle, koska se on epäonnistunut EU:n elpymisvälinettä koskevissa neuvotteluissa. Suomi maksaisi elvytysrahastosta 6,6 miljardia ja saisi 2,7 miljardia euroa. Neuvottelutulos on surkea. Ministerit eivät ole joko osanneet tai uskaltaneet pitää neuvotteluissa Suomen puolta. Lisäksi vaikka muuta on julkisuuteen sanottu, ei ole uskottavaa, että tämä elpymispaketti jäisi kertaluonteiseksi. Kun rahanjaon pää on kerran avattu, kynnys uusille päätöksille on madaltunut huomattavasti.

En usko monenkaan suomalaisen kannattavan Euroopan unioniin sellaista järjestelyä, jossa asiansa hyvin hoitaneet ja korkeita veroja maksavat kansalaiset joutuvat kustantamaan tuhlailevien, matalamman verotuksen maiden kuluja. Jokaisella maalla täytyy olla vastuu omasta taloudestaan ja omista veloistaan, niitä ei saa sysätä muiden maksettaviksi.

Olen jo aika kyllästynyt siihen, että Suomi on EU:ssa niin korostetusti aina maksajan roolissa. Se ei tarkoita, että vastustaisin EU:ta sinänsä, päinvastoin unionista on ollut Suomelle hyötyä monessakin mielessä. Elpymisvälinettä ja tulonsiirtounionia voi siis kritisoida ilman, että vastustaisi EU:ta.

Elpymisväline tarkoittaa valtavaa 750 miljardin euron rahoitusta, josta jäsenmaille kohdennetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia euroa lainoina. EU-rahoituksen olisi tarkoitus kompensoida koronaepidemian vaikutuksia ja edistää Euroopan talouden toipumista. EU-maat sopivat paketista viime vuoden heinäkuussa. Päätöksen elpymisvälineestä teki EU:n huippukokous, joka on jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten välinen kokous. Suomea edusti kokouksessa pääministeri Sanna Marin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi Marinille evästykseksi hyvin kriittisen lausunnon Suomen mahdollisuuksista osallistua elpymisvälineeseen. Valiokunta linjasi, että hallituksen ei pitäisi hyväksyä unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.

Valiokunnan mukaan ehdotettu järjestely ei välttämättä kaikilta osin ole EU:n oikeuden mukainen ja että Suomen vastuuta ja sen toteutumisen riskiä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi koostuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista. Valiokunnan mukaan EU-komission ehdotukset olivat laadullisesti ja rahoituksen määrän osalta uudenlainen elementti komission toiminnassa. Suomen EU-kantoja ruotiva suuri valiokunta oli maltillisempi ja katsoi, että Suomen etu ei olisi kuitenkaan jättäytyä pois neuvotteluista.

Viime kesän päätöksissä ei ollut vielä kyse lopullisesta sinetistä elpymisvälineeseen osallistumiselle. Kaikkien jäsenmaiden täytyy omassa päätöksenteossaan hyväksyä neuvottelutulos eli siitä äänestetään eduskunnassa.

Koen, että minun on mahdotonta äänestää elpymispaketin puolesta. Se johtaisi epäoikeudenmukaiseen taloudellisten vastuiden jakoon jäsenmaiden kesken ja sitä myötä lisääntyvään moraalikatoon. En myöskään usko elvytyspaketin jäävän kertaluonteiseksi, vaan se päinvastoin tasoittaa tietä vastaaville rahanjaoille jatkossakin. Tällä ensimmäisellä, 2/3 enemmistöllä tehtävällä, päätöksellä siunataan merkittävä toimivallan siirto Suomelta EU:lle tulevaisuutta ajatellen. Aion siksi äänestää elvytyspakettia vastaan.

Amazonin tulipalot – EU:n on aika näyttää johtava roolinsa ilmastoasioissa

Amazonissa on meneillään ympäristökatastrofi vailla vertaa. Maailman suurin trooppinen sademetsä on liekeissä. Sen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on suuri, maapallon keuhkoiksi kutsuttu metsä tuottaa 20 prosenttia hapesta ja on tärkeä hiilinielu. Lisäksi laaja alue toimii asuinpaikkana monille alkuperäisväestöille ja se on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue lukuisten eri kasvi- ja eläinlajien kasvuympäristönä.

Brasilian puoleisessa Amazonin sademetsissä on ollut tänä vuonna ennätyksellisen paljon metsäpaloja. Alueella harjoitetut kaskipalot ovat karanneet käsistä ja laajat metsäalueet ovat tuhoutuneet. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on suhtautunut katastrofiin vähättelevään sävyyn ja todennut kyseessä olevan normaali, kaskeamiseen liittyvä palo. Bolsonaron kaudella myös sademetsien hakkuut ovat lisääntyneet kiihtyvään tahtiin ja presidentti on metsien suojelun sijaan päinvastoin rohkaissut alueen tuhoamista talouskasvun vauhdittamiseksi.

EU:n ja etenkin Suomen EU:n tämän hetkisenä puheenjohtajamaana on toimittava Amazonin sademetsissä tapahtuvien laajojen tulipalojen pysäyttämiseksi. Pääministeri Antti Rinne on sanonut, että EU:n tulee ottaa vahva ja globaali asema ilmastonmuutoksen hallinnassa. EU on Brasilian toisiksi merkittävin kauppakumppani, joten sillä on myös taloudellisia keinoja painostaa Brasiliaa toimimaan tulipalojen pysäyttämiseksi.

Rinne on myös todennut Suomen toimivan kunnianhimoisesti EU:n puheenjohtajakaudellaan. Brasilian tilanne ei ole vain kansallinen ongelma, vaan siihen on puututtava globaalilla tasolla. Nyt EU:lla on tärkeä paikka näyttää olevansa vakuuttava ja johtava toimija ilmastonmuutoksen torjumisessa. Suomen on puheenjohtajamaana mahdollisuus olla kokoaan suurempi ja tuoda Brasilian epäkohdat selkeästi esille unionissa.

Kysynkin, mihin tekoihin Suomen hallitus aikoo ryhtyä Amazonin sademetsien suojelemiseksi Suomen toimiessa EU:n puheenjohtajamaana?

Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n syventäminen taas esillä

Eduskunnan EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta kokousti tänään Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n syventämisestä, kuten talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia koskevan sopimuksen muuttamista.

Talousarvioväline on EU:n uusi keino tukea rahallisesti euromaiden rakenneuudistuksia edistäviä hankkeita. Sitä varten perustettaisiin uusi budjetti eli ikään kuin ”uusi yhteinen lompakko”. Suomi on ollut sen suhteen varauksellinen.

Isoimmat avoimet kysymykset koskevat rahoituksen järjestämistä. Suomen mielestä talousarvioväline pitäisi rahoittaa unionin omista varoista. On ongelmallista, jos välinettä rahoitettaisiin valtiosopimuksella rahoituskehyksen ja omien varojen päätöksen ulkopuolelta. Se heikentäisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa EU-varojen käyttöä ja menojen kokonaistasoa.

Valiokunta kuuli asiassa tänään valtiovarainministeri Mika Lintilää (kesk), joka edustaa Suomea euroryhmän ja EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvoston kokouksissa loppuviikosta. Ministerit keskustelevat euroryhmässä mm.  talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevan sopimuksen muuttamisesta. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen mahdollisimman monista kysymyksistä ennen kesäkuun eurohuippukokousta ja Eurooppa-neuvostoa.

Isoimmat avoimet kysymykset talousarviovälineen osalta koskevat rahoituksen järjestämistä. Lintilä toisti valiokunnassa Suomen kannan, jonka mukaan talousarvioväline tulisi rahoittaa muiden unionin menojen tavoin unionin omista varoista. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena välineen rahoittamista erillisellä valtiosopimuksella, mutta ei vastusta sen käyttöä täydentävänä rahoituksen lähteenä, jos siihen liittyminen on jäsenvaltioille aidosti vapaaehtoista.

Suuri valiokunta päätti lähettää valtioneuvoston selvitykset asioista perustuslakivaliokuntaan, valtiovarainvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten.

Suuri valiokunta ei ottanut asioihin yksityiskohtaisesti kantaa tässä vaiheessa. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta siis kuitenkin katsoo, että jatkokirjelmissä esitettyihin keskeisimpiin neuvottelukysymyksiin liittyy valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus huomioi valmistelussaan perustuslakivaliokunnan mahdolliset linjaukset.

Euroopan vakausmekanismi on euromaiden perustama kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata euroalueen rahoituksen vakaus. Sen kautta voidaan myöntää tukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille. Varautumisjärjestelyn tarkoituksena on turvata kriisinratkaisun rahoitus, jos yhteiseen rahastoon kerätyt varat eivät riitä.

Perustuslakivaliokunta on ollut aiemmin sitä mieltä, että sellainen tilanne, jossa Suomen rahoitusvastuut voisivat yhtäkkiä kasvaa EVM:n hallintoneuvoston tekemällä määräenemistöpäätöksellä ilman Suomen omaa kantaa, puuttuisi eduskunnan budjettivaltaan ja kansalliseen suvereniteettiin niin, että se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Edellinen hallitus piti kiinni siitä, että Euroopan valuuttarahasto päättäisi rahoitustuesta ja varautumisjärjestelyn käytöstä yksimielisesti. Näin turvattaisiin eduskunnan budjettivalta. Lisäksi rahoitustukea voisi myöntää vain, jos lainanottajan velkakestävyys on ensin varmistettu tarvittaessa sijoittajavastuuta hyödyntäen.