Avainsana: terveydenhuolto

Kirjallinen kysymys kustannustehokkuuden lisäämisestä julkisessa terveydenhuollossa vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hoitoa kehittämällä

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelmaan sisältyy erinomainen tavoite edistää vaihdevuosioireiden tunnistamista ja hyvää hoitoa työterveyshuollossa hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja virheellisten diagnoosien sekä sairauspoissaolojen vähentämiseksi.

Kansalaisaloitepalveluun on jätetty tammikuussa samaan tavoitteeseen tähtäävä kansalaisaloite vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamisesta julkisen terveydenhuollon palveluna.
Aloitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamisesta julkisen terveydenhuollon palveluna kaikille hyvinvointialueille ja HUS-alueelle, kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi sekä merkittävien kustannussäästöjen toteuttamiseksi.

Ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle tärkeiden sukupuolihormonien eritys elimistössä vähenee ikääntyessä merkittävästi. Hormonien vähyys aiheuttaa usein oireita, joista osa on erittäin vaikeita tai jopa ihmisten toimintakyvyn romahduttavia. Tavallisimpia estrogeenin vähenemiseen liittyviä oireita ovat mm. unettomuus, nivel-, lihas- ja jännekivut, masennus sekä sydämen rytmihäiriöt.

Yleensä nainen hakeutuu oireidensa takia terveyskeskus- tai työterveyslääkärille. Harva lääkäri tulee kuitenkaan ajatelleeksi yksittäisten oireiden johtuvan naisen hyvinvointia ja terveyttä tukevan estrogeenin vähenemisestä. Oireet johtavat monenlaisten lääkitysten aloittamiseen, sairauslomiin, erikoislääkärikonsultaatiohin ja kalliisiinkin tutkimuksiin. Tällaisia kalliita tutkimuksia ovat esimerkiksi sydämen vuorokausiseuranta, sydämen ultraäänitutkimukset ja rasituskokeet, sydänverisuonten kuvantamistutkimukset, reumatutkimukset, unitutkimukset, röntgen- ja magneettitutkimukset sekä nivelten tähystystutkimukset.

Estrogeenin vähyys naisen elimistössä lisää myös monen vakavan taudin riskiä. Verenpaine sekä veren kolesteroli- ja triglyseridipitoisuudet nousevat, sokerinsieto heikkenee, sepelvaltimotaudin, aivoinfarktin, diabeteksen, metabolisen oireyhtymän, luun haurastumisen ja dementian riski suurenee. Hormonihoidolla estrogeenin vähyyden oireet saadaan kuriin ja estrogeenin vähenemisestä aiheutuvien tautien kehittymistä ja niiden hoitoon käytettävien lääkkeiden tarvetta voidaan vähentää.

Viime vuosina on saatu jonkin verran tutkimustietoa myös miesten hormonimuutoksiin liittyvistä oireista ja taudeista. Miehillä on paljon samoja hormonimuutoksista johtuvia oireita kuin naisilla, kuten unettomuutta, nivel- ja lihaskipuja, sydämen rytmihäiriöitä, masentuneisuutta, virtsaamiseen ja seksuaalisuuteen liittyviä oireita sekä kuorsaamisen pahenemista. Miehen hyvinvoinnille ja terveydelle tärkeiden androgeenien tuotannon väheneminen voi johtaa lääkityksiin, moniin tutkimuksiin sekä sairauslomiin. Miesten oireiden tunnistaminen hormonimuutoksista johtuviksi onnistuu vielä harvemmin kuin naisten, miesten on naisia vaikeampi saada oireilleen oikea diagnoosi ja tarvitsemansa hormonihoito.

Hyvinvointialueille kohdistuu mittavia kustannuspaineita, minkä lisäksi terveydenhuollon henkilöstöstä on pulaa koko maassa. Myös Kelan maksamat lääkekorvausten määrä on kasvanut. On todennäköistä, että vaihdevuosioireista kärsivät ihmiset kuormittavat terveydenhuoltoa päällekkäisesti monen oireen erillisen tutkimisen ja hoidon vuoksi, vaikka todellisuudessa vaivat johtuvatkin kaikki yhdestä ja samasta syystä.

Tämän vuoksi vaihdevuosioireiden diagnosointiin ja hyvään hoitoon pitäisi panostaa enemmän julkisessa terveydenhuollossa. Hyvinvointialueille ja HUS-alueelle perustettavat vaihdevuosien osaamiskeskukset toisivat todennäköisesti perusterveydenhuoltoon merkittäviä kustannussäästöjä jo pelkästään työtehtäviä uudelleen organisoimalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus arvioinut, millaisia kustannussäästöjä ja tuottavuuden lisääntymistä olisi mahdollista saavuttaa, jos jo perusterveydenhuollossa olisi tarpeeksi osaamista tunnistaa ja hoitaa vaihdevuosioireet paremmin?

Helsingissä 8.3.2024

Toimenpidealoite: Enemmän miehiä hoiva-alalle

Eduskunnalle

Ylivoimainen valtaosa sekä sairaanhoitajista että lähihoitajista on naisia. Positiivista on, että miesten määrä on kuitenkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana kaksinkertaistunut. Tavoitteena pitäisi olla, että miehiä ja naisia työskentelisi alalla yhtä paljon.

Vaikka alalle hakeutuu miehiä nykyään yhä enemmän, valtakunnallisesti miehiä työskentelee lähihoitajina kuitenkin vielä hyvin vähän. Miehet kohtaavat hoitoalalla myös edelleen ennakkoluuloja ja ihmettelyä. Sukupuolten tasa-arvon lisääntyminen alalla olisi kuitenkin hyödyllistä paitsi palkkauksen ja arvostuksen kannalta ja myös esimerkiksi siksi, että miespuoliset hoitajat voisivat tuoda hoitajien työkulttuuriin uusia näkökulmia. Monipuolisempi työyhteisö on totta kai aina rikkaampi kuin yksipuolinen.

Suomea vaivaa vakava puute hoitohenkilökunnasta, kun väestö ikääntyy. Hoitajista on kova pula jo nykyään. Niinpä monia työttömiä ja varsinkin ulkomaalaistaustaisia naisia kannustetaan poikkeuksetta kouluttautumaan hoiva-alalle. Herää kysymys, voisi kysyä, miksei nuoria ja työttömiä miehiä kannusteta samalla tavalla aktiivisesti hakeutumaan hoiva-alalle?

Miehille olisi tarvetta muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, kuten varhaiskasvatuksessa ja vanhustyössä.  Kun väestö ikääntyy, vanhuspalveluihin tarvitaan entistä enemmän henkilökuntaa sekä varsinaisiksi hoitajiksi kuten myös avustaviin tehtäviin. Esimerkiksi palveluasuntoloiden vanhusasukkaat ovat olleet suorastaan hurmaantuneita mieshoitajista. Miesten läsnäolo palveluasunnoissa tekee asuinympäristöstä normaalimman, sillä onhan tavallisessa maailmassa myös miehiä.

Ennakkoluulot miehille ja naisille sopivista töistä istuvat syvässä, vaikka todellisuudessa hoivatyössä tarvitaan paljon myös esimerkiksi fyysistä voimaa. Sitähän tarvitaan esimerkiksi potilaita nostaessa. Hoitajan työ on usein myös hyvin intiimiä, joten olisi hyvä, että esimerkiksi vanhainkodin asukkaat saisivat valita, hoitaako heitä joissain tilanteissa mies- vai naishoitaja.

Myös päiväkotien lastenhoitajista ja lastentarhanopettajista on valtaosa naisia. Kuitenkin pienet lapset hyötyisivät siitä, että varhaiskasvatuksessa olisi myös ns. miehen malleja. Kun on haastateltu päiväkodeissa työskenteleviä miehiä, on havaittu, että he itse kokevat tuovansa päiväkotimaailmaan miehen mallia, rentoutta sekä jämäkkyyttä.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla kannustetaan erityisesti miehiä hakeutumaan opiskelemaan ja töihin hoiva-alalle.

Terveysasemien jonot ovat pahentuneet

Lääkäriin pääsy Helsingin terveysasemilla on heikentynyt rajusti vuoden kuluessa. Jonotilannetta mitataan sillä, kuinka pitkä on jonotusaika kolmanteen kiireettömään vastaanottoaikaan. Se on ollut Töölössä syyskuussa 31 päivää, Laaksossa 42 päivää ja Munkkiniemessä 20 päivää. Heinäkuussa se oli Töölössä 30, Laaksossa 42 ja Munkkiniemessä 42. Vertailun vuoksi esimerkiksi Jakomäessä odotusaika on ollut syyskuussa 8 päivää ja Paloheinässä 12 päivää.

Kaupungin tavoite on, että tuo kolmannen vapaan ajan odotusaika olisi alle kymmenen päivää. Tilanne on siis todella heikko. Lääkärijonot näkyvät tietysti myös kiireellisten lääkärivastaanottoaikojen saatavuudessa. Moni helsinkiläinen joutuukin kääntymään suoraan HUS:n päivystyksen puoleen saadakseen hoitoa sairauteensa. Se puolestaan on johtanut päivystyksen pahaan tukkeutumiseen. Tilanne on huono sekä kuntien että HUS:n kannalta.

Kunnille tämä tarkoittaa tarpeettomia ylimääräisiä kustannuksia, sillä niiden terveydenhoidon menot kasvavat väärästä päästä. On paljon kalliimpaa hoidattaa ihmisiä sairaanhoidossa kuin terveysasemilla. Kaupungin kannattaisi laittaa rahat mieluummin terveysasemien kehittämiseen kuin maksaa erikoissairaanhoidon kuntayhtymälle tästä syystä ylittyneestä budjetista.

Kun olen kysynyt näkemystä ulkopuolisilta asiantuntijoilta, he ovat kaikki sanoneet, että kyse ei ole ensisijaisesti rahan puutteesta, vaan huonosta johtamisesta ja toiminnan organisoimisesta. Mm. Espoossa onkin alettu verrata kaupungin terveyskeskuksen toimintaa yksityisten lääkäriasemien toimintaan ja saatu siitä ideoita, miten terveysasemia voisi kehittää paremmiksi.

Lääkärilehti taas kertoi tänä vuonna, että esimerkiksi Keski-Uudellamaalla on tehty uudistuksia terveyskeskuksen toimintatapoihin, minkä seurauksena potilas pääsee hoitoon käytännössä saman tien ja jonot on saatu purettua. Siellä ei ole perinteistä ajanvarausta eikä jakoa kiireellisiin ja kiireettömiin potilaisiin. Sen sijaan on yhteyshenkilö, jolle potilas voi soittaa. Yhteyshenkilö on sairaanhoitaja, joka työskentelee tiimihuoneessa. Siellä on 2–3 hoitajaa ja 1–3 konsultoivaa lääkäriä, joilta hoitaja voi kysyä neuvoa tai siirtää asian heille. Lääkäri päättää, haluaako hän antaa neuvot hoitajalle, soittaa itse potilaalle tai kutsua käymään vastaanotolla, kenties laboratoriokokeiden kautta. Potilaan hoito alkaa heti, ja hänet hoidetaan pääsääntöisesti samana päivänä.

En osaa maallikkona sanoa, olisiko tuo ratkaisu Helsingin terveyskeskuksen toimintaan vai jokin muu vaihtoehto, mutta jotakin radikaalia on nyt tehtävä. Ellei se onnistu viraston omana työnä, niin ehkä apuun tarvittaisiin ulkopuolisia konsultteja.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johdosta vastaa Vihreiden apulaispormestari. Syyskuussa sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitettiin yllättäen linjauksena yhden keskikokoisen terveysaseman kokonaisulkoistusta ja Kalasataman terveysaseman puhelinpalvelun osaulkoistusta. Ne ovat varmasti hyviä kokeiluja, mutta tarvitaan myös perusteellisempia muutoksia toimintatapoihin. Ulkoistuksista ei ole vielä kuitenkaan päätetty, vaan niiden valmistelua jatketaan.

Kokoomus teki nyt viime kaupunginvaltuuston kokouksessa kaksi aloitetta, joilla yritämme saada virastoa puuttumaan tehokkaammin terveyskeskuksen ongelmiin. Esitämme mm. sitä, että Helsinki selvittää pikaisesti, miten jonojen purku on saatu hoidettua muualla ja ottaa käyttöön samankaltaisia ratkaisuja kiireettömään hoitoon pääsyssä myös Helsingin terveysasemilla.

Miten vanhuspalveluiden laatu varmistetaan Helsingissä?

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi viime viikolla aloitteeseeni, jossa ehdotin Helsingin vanhuspalveluiden laadun varmistamista. Esitin, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun.

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi, että sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen oman toiminnan laadunhallinta perustuvat omavalvontasuunnitelmaan. Yksiköt lisäävät siihen tietoja ja suunnitelmien toteutumista seurataan joko kuukausittain, neljännesvuosittain, puolivuosittain tai vuosittain. Valvontasuunnitelmat julkaistaan kaupungin verkkosivuilla.

Lisäksi laadun arviointiin käytetään muita välineitä. Esimerkiksi asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin, hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laadinnan sekä laadunarvioinnin välineenä on käytössä RAI-toimintakykyarvio. Lisäksi käytössä on HaiPro-järjestelmä, johon työntekijät ilmoittavat vaaratilanteista, sekä SPro-järjestelmä työntekijöiden ilmoituksille havaituista epäkohdista tai epäkohtien uhista. Säännöllisin väliajoin tehdään asiakaskyselyitä ja asiakasraadeilta ja neuvostoilta kerätään palautta palveluiden laadusta. Kotihoidon asiakastyytyväisyyden keskiarvo oli 8,2/10 loppuvuonna 2018.

Yksityisen hoivayritysten laadunvalvonta perustuu sopimukseen ja sen liitteenä olevaan yksityiskohtaiseen palvelukuvaukseen sekä tiiviiseen yhteistyöhön palveluntuottajan kanssa. Tärkeintä on palveluntuottajan omavalvonta. Ostopalveluyksiköihin tehdään lisäksi ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä ja niiden määrää on lisätty. Valvontaa on tehostettu myös resursseja lisäämällä. Palvelujen toteutumista seuraavat lisäksi kaupungin tarkastusvirasto, aluehallintovirasto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Koska yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata laitoshoidon lisäksi myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Esitin aloitteessa, että kaupunki ryhtyy toimiin mm. sen varmistamiseksi, että palvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Sote- palveluissa on jatkuva ja hankalasti korjattava henkilöstövaje.

Henkilöstömitoitus on Helsingissä jo 0,7 ympärivuorokautisessa hoidossa

Virasto vastasi, että työmarkkinatilanne on todellakin valtakunnallisesti haastava. Henkilöstön saatavuutta ja pysyvyyttä kehitetään kuitenkin mm. palkkapolitiikalla, yhteistyöllä pääkaupunkiseudun opinto-ohjaajien kanssa alan kiinnostavuuden lisäämiseksi, työharjoittelun toteuttamisella oppilaitosyhteistyönä, työnantajamaineen edistämisellä ja työpaikkamarkkinointiin liittyvällä tapahtumakalenterilla.

Vuosina 2017‒2018 Helsingin kotihoitoon palkattiin 60 uutta työntekijää. Vuonna 2019 perustetaan 20 uutta sairaanhoitajavakanssia, jotka kohdennetaan syksyllä aloittavaan kuntouttavaan arviointitoimintaan kotihoidon asiakkuuden alussa. Kotihoidon kehittäminen jatkuu toukokuussa 2019 valmistuneen toimintasuunnitelman mukaisesti.

Helsingin ympärivuorokautisen hoidon oman toiminnan yksikköjen keskimääräinen henkilöstömitoitus on jo nykyään 0,7. Yksikköjen henkilöstömitoitus kuitenkin vaihtelee asiakkaiden hoidon tarpeen ja toimintakyvyn mukaan. Voimassa olevan laatusuosituksen mukaan henkilöstömitoituksen tulee olla vähintään 0,5. Kunta10-tutkimuksen mukaan Helsingin sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen tutkimustulokset ovat kehittyneet vuosien 2014, 2016 ja 2018 tulosten perusteella erittäin myönteiseen suuntaan. Johtaminen ja tuen saaminen ovat olleet hyvällä tasolla ja henkilöstön kokemus kohtelun oikeudenmukaisuudesta on lisääntynyt.

Virasto kertoo, että työyhteisötaidot ja työpaikan ilmapiiri ovat olleet jo aiemmin hyvät ja vuoden 2018 tuloksissa ne olivat edelleen parantuneet. Työhön oltiin erittäin sitoutuneita ja koettiin työn imua. Työstressiä ilmeni aiempaa vähemmän, vaikka edelleenkin sitä esiintyi. Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen johtamista pidettiin valmentavana. Itseohjautuvat tiimit kokivat työn imua ja mielekkyyttä.

Viraston mukaan myös kotihoitoyksiköiden kehityssuunta oli selkeästi positiivinen. Valtaosassa kotihoitoyksiköistä tulokset paranivat verrattuna vuoden 2016 tuloksiin. Kotihoidon henkilöstön kokemus työn hallinnan tunteesta oli vuonna 2018 pääsääntöisesti parempi kuin vuonna 2016.

Vanhusneuvoston ehdotukset

Helsingin Vanhusneuvosto totesi aloitetta käsitellessään, että vanhusten hoivapalvelujen laadun valvonnan tulee olla nykyistä avoimempaa ja läpinäkyvämpää, olivatpa sitten kyseessä kaupungin omat tai ostopalvelut. Usein esiintyviä huolia vanhusten palvelujen laadusta voitaisiin vähentää avoimella tiedottamisella. Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että kaupunki varmistaa omien palvelujensa laadun. Tiedottamiseen tarvittaisiinkin uudenlaista toimintakulttuuria, sote-toimialan tulisi oma-aloitteisesti kertoa, miten omien palvelujen valvonta tapahtuu.

Kotihoidon suurin ongelma on henkilöstötilanne, joka on palkankorotuksesta huolimatta vain vaikeutunut. Vanhusneuvosto katsoo, että suurin syy tilanteeseen on ympärivuorokautisen palvelun liian tiukka kriteeristö. Kotona asuvat kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, heitä on entistä enemmän ja kotihoidon työ vastaavasti vaativampaa. Työssä olevat kotihoidon työntekijät tuntevat riittämättömyyttä, uupuvat tai vaihtavat työpaikkaa. Uusia, pysyviä, päteviä työntekijöitä ei saada, kun kotihoidon työtilanne on hoitoalalla tiedossa.

Vanhusneuvosto katsoo, että tilannetta tulisi lähteä purkamaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerien väljentämisellä. Kun kotona selviytyminen ei enää ole mahdollista, tulisi siirtymisen ympärivuorokautiseen palveluun tapahtua joustavasti, ilman raskasta päätöksentekoprosessia.