Viime päivinä on puhuttu paljon siitä, mitä hallitus aikoo tehdä parantaakseen vanhus- ja terveyspalveluita ja että onko uusi vanhuspalveluiden hoitajamitoitus hyvä vai huono.
Oma vastaukseni on, että hallituksen henkilöstömitoitusuudistus vanhuspalveluissa on ollut alunperinkin epärealistinen. Sen yksi iso ongelma oli jo heti alussa, että se keskittyi vain vanhusten ns. laitoshoitoon, vaikka suurin osa ikääntyneistä asuu kotonaan. Ennen koronaa julkaistujen tilastojen mukaan yli 85-vuotiaista vanhuksista vain vajaa 16% asui tehostetussa laitoshoidossa. Kaikkien henkilöstöresurssien keskittäminen ympärivuorokautiseen hoivaan on pois kaikilta muilta apua tarvitsevilta ikäihmisiltä. Tämä nykyinen henkilöstömitoitusuudistus siis vie hoitajia pois kotihoidosta ja kasaa ne ympärivuorokautiseen hoivaan. Nyt uutisissa esillä oleva hoitajamitoitus siis heikentää hoitoa suurimmalla osalla vanhuksista.
Toinen tärkeä asia on, että hoitavia käsipareja tarvitaan paljon lisää joka puolelle. Tällä hetkellä henkilöstöpula on niin paha terveydenhuollossa, että ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on jouduttu jopa sulkemaan, kun niiden henkilöstömäärä ei täytä kiristyviä kriteereitä. Sen seurauksena yhä harvempi vanhus pääsee vanhainkotityyppiseen palveluun, vaikka sen tarve päinvastoin kasvaa. Tarvittaisiin lisää hoitajia sekä kotihoitoon että ympärivuorokautiseen hoivaan, jotta palveluiden laatu voitaisiin taata ja inhimillinen kohtelu varmistaa. Myös arvokasta ja usein raskasta työtä tekevien omaishoitajien tukemiseksi tarvitaan uudistuksia.
Ongelmat eiväe lopu siihen. Terveydenhuollon henkilöstöpula on pahentunut koronan myötä joka puolella. Jo pelkästään koronaan sairastuneet ihmiset kuormittavat terveydenhuoltoa ja sairaaloita tälläkin hetkellä niin paljon, että heidän hoitamisensa on pois muiden sairaiden hoidosta. Hoitovelka on kasvanut viimeiset pari vuotta ja esimerkiksi syöpää sairastavat eivät pääse tutkimuksiin ja hoitoihin niin nopeasti kuin ennen.
Kun terveydenhuollon henkilöstötilanne on siis parhaillaan todella vaikea muutenkin, niin pitäisi ensisijassa varmistaa, että terveydenhuollon henkilöstöä on ylipäätään tarpeeksi turvaamaan ihmisten henkeä ja terveyttä. Olisi todella tärkeää poistaa kaikki ylimääräiset häiriötekijät kuormittamasta järjestelmää eli mm. torjua ylimääräisiä koronatartuntoja esimerkiksi maskeilla, jotta resurssit voitaisiin taata tärkeimpiin kohteisiin. Lisäksi nyt pitäisi lykätä aiemmin kuvattua henkilöstömitoitusuudistusta ja muokata sitä niin, että henkilöstömitoitukseen voisi laskea mukaan avustava ja suoranaista hoitotyötä tukeva työ ja huomioida siinä myös digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Lisäksi mitoitus pitäisi uudistaa sellaiseksi, että se vaihtelisi ihmisen hoitoisuuden mukaan. Ihan jo kaupunkilaisjärki kertoo, että heikommassa kunnossa oleva vanhus tarvitsee hoitoonsa enemmän henkilöstöä kuin parempikuntoinen.
On myös selvää, että sote-sektorille tarvitaan kokonaisuudessaan lisää työntekijöitä. Hoitajia tarvitaan paitsi vanhushoivassa, myös esimerkiksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Työntekijöiden riittävyys pitäisi suunnitella kokonaisuutena. Toistaiseksi terveydenhuollon järjestäminen ja henkilöstön palkkaus on vielä kuntien vastuulla, mutta tulevaisuudessa se siirtyy sote-uudistuksen seurauksena valtion pussista rahoitettavaksi. Soten rahoituslaskelmia pitääkin ensi hallituskaudella tarkistaa niin, että Uusimaa saa tarvitsemansa määrärahat, eikä siltä päinvastoin leikata sote-rahoitusta, kuten THL:n / hallituksen nykyisten tarvelaskelmien perusteella tulee kauhistuttavasti käymään. Pitää tietysti muistaa, että palkan lisäksi myös laadullisilla tekijöillä on merkitystä minkä tahansa työn houkuttelevuuteen ja niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tarvitaan parempaa johtamista ja myös panostusta työssäviihtymiseen ja työilmapiiriin.
Toisin sanoen sote-palveluita, kuten vanhuspalveluita, pitäisi uudistaa laajana kokonaisuutena eikä paloittain, mistä tämä henkilöstömitoitusjupakka on vain yksi esimerkki. Ja varsinkin tässä terveydenhuollon henkilöstöpulassa pitäisi koko sote-henkilöstön saatavuudesta huolehtia kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti kaikkien palveluiden osalta. Pitää varmistaa, ettei kukaan jää ilman hoitoa, eivätkä varsinkaan kaikista sairaimmat.