Sote vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden

Näin kuntavaalien alla kannattaa hiljentyä sen äärelle, että hallitus on sote-esityksellään lakkauttamassa kunnat siinä muodossa kuin ne tunnemme. Puolet kuntien tehtäväkentästä ja rahoista otetaan niiltä pois ja päätöksenteko siirretään käytännössä valtion keskushallinnolle sekä suuriin aluekeskuksiin, kauas paikallistasolta. Pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa peruspalveluihinsa supistuvat lähes olemattomiin, kun valta siirtyy hyvinvointialueiden suurille keskuskaupungeille. ”Herrojen Helsinki” on ainoa, joka säilyy kokonaisena kuntana jatkossakin.

Isompien kaupunkien sote-määrärahoja leikataan sote-uudistuksessa niin paljon, että niiden asukkaiden peruspalvelut vaarantuvat. Esimerkiksi sairaanhoitopiiri HUS:lta leikataan yli 100 miljoonaa euroa. Helsingiltä leikataan sote-uudistuksen seurauksena 65 miljoonaa ja Espoolta 100 miljoonaa, Uudeltamaalta yhteensä 400 miljoonaa euroa. Hallituksen sote-malliin sisältyy myös vahvana keskitetyn suunnitelmatalouden leima. Hyvinvointialueet joutuisivat jatkossa laatimaan 4-vuotissuunnitelmat rahoitukseensa ja hyväksyttämään investointinsa valtion keskushallinnolla.

Hallitus haluaa myös täysin ideologisesti rajoittaa yksityisen sektorin palveluntuotantoa, sote-uudistuksessa rajoitetaan mm. yksityislääkärien mahdollisuutta hoitaa potilaitaan. Uudistuksen jälkeen vain julkisen sektorin virkalääkäri saisi päättää, onko potilaalla oikeus saada sairaalahoitoa eli päästä erikoissairaanhoitoon. Lisäksi esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö Sydänsairaala joutuisi ilmeisesti lopettamaan toimintansa. Lukuisista asiantuntijalausunnoista käy kuitenkin ilmi, että kolmannen sektorin ja yritysten tuottamat palvelut ovat olleet erityisen tärkeässä roolissa sote-palveluiden tuottajina. Ei pitäisi päästää julkisomisteisten, tärkeitä palveluja tuottavien osakeyhtiöiden sekä kuntayhtymämuodossa tuotettujen päihdekuntoutus- ja vammaispalveluiden toimintaedellytyksiä heikkenemään!

Jos hallituksen sote toteutuu, hoitoon tulevat pääsemään varmimmin enää ne, joilla on varaa yksityiseen terveysvakuutukseen. Pienituloiset ihmiset joutuvat yhä piteneviin hoitojonoihin ja lääkäriin pääsy vaikeutuu heillä entisestään. Terveyserot tulevat kasvamaan sekä eri tulotasoista tulevien ihmisten välillä että alueellisesti. Tätäkö hallitus todella haluaa? Sote-uudistus tulee myös kasvattamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Tuottavuus ei tule paranemaan, sillä kokonaan uusi hallintotaso kuntien ja valtion väliin ja lisääntyvä byrokratia syövät sen rahan, joka pitäisi käyttää ihmisten hoitamiseen.

Hallituksen sote-uudistuksen kannustimet eivät suosi hyvinvointialueiden budjetin alittamista, vaan rahoitusmalli on rakennettu niin, että hyvinvointialueiden kannattaa käyttää mahdollisimman paljon resursseja, riippumatta palvelujen laadusta. Jos jättäisimme sote-uudistuksen tekemättä ja antaisimme edes osan siitä rahasta terveyskeskuksille lääkärien ja hoitajien palkkaamiseen nykyjärjestelmän puitteissa, ihmisten palvelut paranisivat. Sote-uudistus sen sijaan heikentää hoitoon pääsyä nykyiseenkin verrattuna.

Hallituksen sote-uudistus ei ole oikeastaan edes maakuntauudistus, vaikka sitä markkinoidaan sellaisena, koska alueiden omat vaikutusmahdollisuudet palveluihinsa ja niiden rahoittamiseen heikkenevät siinä. Uudistus ansaitsee pikemminkin nimikkeen ”sosialisti-sote”. Vaikka vastustin myös edellisen Sipilän hallituksen sote-esitystä, niin se oli silti askeleen verran parempi kuin nykyinen, sillä se lisäsi sote-palveluihin paljon uutta tarjontaa ja olisi tuonut uusia palveluntuottajia julkisen sektorin rinnalle. Sosialisti-sote puolestaan supistaa palveluntarjoajien kirjoa nykyiseen verrattuna.

Kokoomus on jättänyt hallitukselle välikysymyksen tästä surkeaakin surkeammasta soteuudistuksesta. Peruspalveluiden saatavuus tulee eriarvoistumaan eri alueilla uudistuksen seurauksena. Hallituksen malli, jonka keskeisinä tavoitteina on ollut kulujen karsiminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen, epäonnistuu näissä molemmissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Soteuudistus tulee kasvattamaan julkisia menoja, lisäämään byrokratiaa ja hidastamaan ihmisten hoitoon pääsyä.

Soteen tulossa DDR:n vuosisuunnitelmat

Alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin.

Hallitus on julkistanut esityksensä uudeksi sote- ja maakuntahallinnoksi. Se toisi toteutuessaan Suomeen kolmannen hallintotason kuntien ja valtion väliin. Sote-palveluiden tuottamiseen tulisi 4-vuotissuunnitelmat ja keskitetty suunnitelmatalous. Muutos lisäsi byrokratiaa ja kustannuksia sekä johtaisi verotuksen kiristymiseen. Vakavinta ihmisten kannalta on, että soten rahoitusmalli vaarantaisi peruspalvelut osassa Suomea.

Hallituksen esityksessä Uudenmaan sote-rahoja leikataan pysyvästi esimerkiksi Uudellamaalla. Siellä sote-rahoista leikattaisiin vuosittain 300 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi HUS:n vuosibudjetissa ainakin 100 miljoonaa euroa, mikä vastaisi kustannuksiltaan noin 1 500 työntekijän irtisanomista. Voisi kysyä, että haluaako hallitus lakkauttaa Uudellamaalla mieluummin syöpähoidot vai synnytykset?

Hallituksen esittämä rahoitusmalli merkitsisi leikkauksia myös kuntien talouteen. Helsingissä useiden kymmenien miljoonien leikkaus tuloihin vastaisi esimerkiksi useiden päiväkotien lakkautusta.

Periaatteellisella tasolla hallituksen ajama sote-uudistus olisi omituinen taantumuksellinen askel kohti keskitettyä suunnitelmataloutta. Se veisi valtaa pois paikallistasolta ja siirtäisi sitä valtion keskushallinnolle. Maakuntien sote-toimijat joutuisivat esimerkiksi hyväksyttämään isommat investointinsa valtion keskusjohdolla.

Lisäksi sote-alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin. Kyllä. Luit oikein. Suomeen tulisi sote-palveluihin 4-vuotissuunnitelmat. Voiko sellainen olla edes todellista? Siis 5-vuotissuunnitelmathan kuuluivat Neuvostoliiton ja DDR:n hallinnoimismetodeihin. Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Sen vastakohta on hajautettu markkinatalous.

Neuvostoliiton viimeisestä viisivuotissuunnitelmasta on kulunut aikaa jo 30 vuotta, mutta ilmeisesti sen hohto ei ole himmentynyt joidenkin silmissä. Sinänsä en ihmettele, että hallituksen vasemmistopuolueet nostalgisoivat avoimesti itänaapurimme menneisyyttä, mutta miten ihmeessä myös keskusta ja Rkp ovat tempautuneet tuohon älyttömyyteen mukaan?

Peruspalveluiden järjestämisessä ei pitäisi missään nimessä siirtää vastuuta pois paikallistahoilta. Monin paikoin voi olla erittäin järkevää kannustaa kuntia yhteistyöhön keskenään, mutta silloinkin valta ja vastuu ovat alueella itsellään, eikä ulkopuolisilla. Kunnilla on nykyään tällainen itsehallinto ja sitä pitää vahvistaa, eikä murentaa! Kaikessa toiminnassa on ylipäätään erittäin tärkeää, että valta ja vastuu ovat yhdellä ja samalla taholla.