Toimenpidealoite pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta

Jätin eduskunalle toimenpidealoitteen pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta Suomeen.

Toimenpidealoitteen sisältö alla.

Eduskunnalle

Kansainvälisistä tutkimuksista on jo kertynyt tietoa niin paljon, että pitkäaikaiskoronan tiedetään olevan vakava osa pandemiaa. WHO on tehnyt pitkälle koronalle oman tautiluokituksen, mutta vielä ei tiedetä, koska se otetaan Suomessa käyttöön.

Koronasta aiheutunutta pitkäaikaista sairastamista kutsutaan eri maissa eri nimillä, mm. long covid, long hauler tai pitkä korona. Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään on jo varmaa, että koronassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä.

Näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että virus saattaa aiheuttaa muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut.

Vielä ei tiedetä sitä, miksi osa sairastuneista saa pitkittyneen tautimuodon. On arveltu, että miehet saattavat sairastaa koronan alkuvaiheen naisia rankemmin, mutta naisilla taas pitkä korona olisi yleisempi kuin miehillä. Korona saattaa sairastuttaa myös perusterveen nuoren ihmisen esimerkiksi sadoiksi päiviksi ja viedä häneltä myös työkyvyn.

Koronan vertaiskyselyissä on myös Suomessa selvinnyt, että oireita esiintyy kaikilla ikäryhmillä perusterveistä alkaen. Kansalaisista nuorten elinaikaodotteen ja tulevan työaikaodotteen pitäisi olla kaikkein pisimmät.

On huolestuttavaa, että myös nuoret voivat sairastua vakavasti ja pitkäaikaisiin oireisiin. On myös hälyttävää, että varsinkaan nuorten saamien sydän- ja keskushermosto-oireiden lopullista merkitystä heidän itsensä ja yhteiskunnan kannalta ei vielä tiedetä.

Suomessa koronan pitkäaikaisoireiden rekisteröinti, seuranta, tutkimus ja hoito ovat ylipäätään lapsenkengissä. Sairaalahoidossa olleiden potilaiden seuranta on sairaanhoitopiirien vastuulla, mutta suuri osa oireista ja pitkäaikaissairastuneista jää pimentoon, jos tautia ei ole todennettu testillä tai ihmiset ovat sairastaneet taudin lievempänä kotonaan.

Toistaiseksi on mahdotonta tietää, kuinka monella suomalaisella todellisuudessa on pitkittynyt COVID-19-sairaus tai pitkäaikaisempi, kenties pysyvä, sairauden aiheuttama vamma tai työkyvyttömyys. Onko heitä satoja,vai tuhansia? Tampereen yliopiston anatomian professorin, lääketieteen tohtorin ja SARS-tutkijan Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10—30 prosenttia koronan sairastaneista.

Toimenpidealoite TPA 128/2020 vp 2

Koronan yhteiskunnallinen hinta saattaa nousta hyvin kalliiksi pitkäaikaiskoronan vuoksi. On uhkana, että pitkä korona tulee maksamaan yhteiskunnalle jopa enemmän kuin akuutti pandemia. On inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti välttämätöntä varmistaa, että koronan pitkäaikaisversioon sairastuneet saavat tarvitsemaansa hoitoa ja tutkimusta.

Avun hakeminen oman paikkakunnan terveydenhuollosta on koronan pitkäaikaisversiosta kärsiville tällä hetkellä haastavaa, sillä yksittäisillä lääkäreillä ei ole viruksen pitkäaikaisoireista tarpeeksi tietoa. Varsinkin perusterveydenhuollossa toimivien lääkäreiden pitäisi paremmin ymmärtää, miten laajamittaista vahinkoa virus kehossa aiheuttaa. Tietoa ja osaamista olisi helpompaa kerryttää, jos potilasryhmälle perustettaisiin oma, siihen erikoistunut toimipiste terveyskeskuksiin.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomeen perustetaan erikoistuneiden palvelupisteiden verkosto SARS-CoV-2:n eli koronan pitkäaikaisoireista kärsiville esimerkiksi isoimpien kaupunkien terveysasemien yhteyteen. Esimerkkiä pitkäaikaiskorona-aseman toimintaan voi hakea Englannista, jossa on toiminnassa lukuisia long covid -oireista kärsivien potilaiden tutkimukseen ja hoitoon erikoistuneita klinikoita. Palvelupisteisiin on päästävä matalalla kynnyksellä, vaikka henkilö ei olisi saanut alkuvaiheessa positiivista testitulosta tai joutunut sairaalahoitoon alkuvaiheen oireiden johdosta.

Suuri osa pitkää koronaa sairastavista on edelleen ilman koronan positiivista testitulosta. Hoidon ja lääkityksen lisäksi koronan pitkäaikaispotilaan on päästävä kokeisiin ja jatkotutkimuksiin sekä kuntouttavan toiminnan piiriin. Pitkäaikaiskoronan tukipisteiden on oltava kaikille avoimia, ja niihin on keskitettävä alueen ajankohtainen tietämys ja osaaminen aiheesta.

Soteen tulossa DDR:n vuosisuunnitelmat

Alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin.

Hallitus on julkistanut esityksensä uudeksi sote- ja maakuntahallinnoksi. Se toisi toteutuessaan Suomeen kolmannen hallintotason kuntien ja valtion väliin. Sote-palveluiden tuottamiseen tulisi 4-vuotissuunnitelmat ja keskitetty suunnitelmatalous. Muutos lisäsi byrokratiaa ja kustannuksia sekä johtaisi verotuksen kiristymiseen. Vakavinta ihmisten kannalta on, että soten rahoitusmalli vaarantaisi peruspalvelut osassa Suomea.

Hallituksen esityksessä Uudenmaan sote-rahoja leikataan pysyvästi esimerkiksi Uudellamaalla. Siellä sote-rahoista leikattaisiin vuosittain 300 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi HUS:n vuosibudjetissa ainakin 100 miljoonaa euroa, mikä vastaisi kustannuksiltaan noin 1 500 työntekijän irtisanomista. Voisi kysyä, että haluaako hallitus lakkauttaa Uudellamaalla mieluummin syöpähoidot vai synnytykset?

Hallituksen esittämä rahoitusmalli merkitsisi leikkauksia myös kuntien talouteen. Helsingissä useiden kymmenien miljoonien leikkaus tuloihin vastaisi esimerkiksi useiden päiväkotien lakkautusta.

Periaatteellisella tasolla hallituksen ajama sote-uudistus olisi omituinen taantumuksellinen askel kohti keskitettyä suunnitelmataloutta. Se veisi valtaa pois paikallistasolta ja siirtäisi sitä valtion keskushallinnolle. Maakuntien sote-toimijat joutuisivat esimerkiksi hyväksyttämään isommat investointinsa valtion keskusjohdolla.

Lisäksi sote-alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin. Kyllä. Luit oikein. Suomeen tulisi sote-palveluihin 4-vuotissuunnitelmat. Voiko sellainen olla edes todellista? Siis 5-vuotissuunnitelmathan kuuluivat Neuvostoliiton ja DDR:n hallinnoimismetodeihin. Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Sen vastakohta on hajautettu markkinatalous.

Neuvostoliiton viimeisestä viisivuotissuunnitelmasta on kulunut aikaa jo 30 vuotta, mutta ilmeisesti sen hohto ei ole himmentynyt joidenkin silmissä. Sinänsä en ihmettele, että hallituksen vasemmistopuolueet nostalgisoivat avoimesti itänaapurimme menneisyyttä, mutta miten ihmeessä myös keskusta ja Rkp ovat tempautuneet tuohon älyttömyyteen mukaan?

Peruspalveluiden järjestämisessä ei pitäisi missään nimessä siirtää vastuuta pois paikallistahoilta. Monin paikoin voi olla erittäin järkevää kannustaa kuntia yhteistyöhön keskenään, mutta silloinkin valta ja vastuu ovat alueella itsellään, eikä ulkopuolisilla. Kunnilla on nykyään tällainen itsehallinto ja sitä pitää vahvistaa, eikä murentaa! Kaikessa toiminnassa on ylipäätään erittäin tärkeää, että valta ja vastuu ovat yhdellä ja samalla taholla.

Opiskeluhuoltoa ei saa siirtää pois kouluista

Hallituksen sote-esitys siirtäisi opiskeluhuollon eli koulukuraattorit ja -psykologit pois kouluista. Tämä ei missään nimessä ole kannatettava uudistus. Kuraattorien ja koulupsykologien tulee olla oppilaiden saavutettavista mahdollisimman helposti: paras vaihtoehto on, että oppilashuollon työntekijät ovat siellä, missä oppilaatkin – kouluissa!

Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet nousussa jo ennen koronaa. Tällä hetkellä oppilas voi saada apua oman koulunsa sisältä. Juttelemaan voi mennä matalalla kynnyksellä, kesken koulupäivän. Siirtämällä palvelut pois koulurakennuksista, tehdään avun hakeminen vaikeammaksi ja kynnys hakea apua ja huomata keskusteluapua tarvitsevat oppilaat kasvaa.

Opiskeluhuollosta vastaavien asiantuntijoiden mukaan nykyinen järjestelmä on toimiva. Mahdollisia ongelmia aiheuttaa enneminkin oppilashuollon vähäiset resurssit, joita tulisi kasvattaa, kuin ongelmat hallinnossa. Soteuudistuksella ei paranneta, vaan päinvastoin heikennetään nykytilannetta. Koulukuraattorit ry huomauttaa, että opiskeluhuolto on ehdottomasti osa opetustoimea – ei koulusta erillistä toimintaa. Myös Psykologiliitto vastustaa uudistusta ja kannattaa opiskeluhuollon järjestämis- ja tuottamisvastuun jättämistä koulujen kunnille.

Soteuudistusta on puolustettu sanomalla, että kaikki opiskeluhuollon toimijat koottaisiin yhteen osaksi samaa organisaatiota. Opiskeluhuolto kuuluu kuitenkin koko koulun henkilöstölle ja koska opettajia ja rehtoreja ei oteta mukaan soteuudistukseen, ei tämä väite pidä paikkaansa. Oppilashuolto ei ole yksilötyötä, vaan oppilaan ja oppilashuollon tueksi tarvitaan koko yhteisö!

Nyt vaikuttaa siltä, että hallitus haluaa mennä maakunnat ja hallinto edellä. Lukuisat asiantuntijat korostavat, että mahdolliset muutoksetkin tulisi tehdä ihminen – potilas, oppilas, palveluiden käyttäjä – edellä! Uusilla hallintohimmeleillä nostetaan ainoastaan veroastetta ja pahimmillaan heikennetään palveluita, jos palveluiden käyttäjää ei oteta huomioon.

Lasten ja nuorten oppilashuoltoa ei saa heikentää!