Aloite Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden laadun varmistamiseksi 30.1.2019

Valvira tiedotti tammikuussa keskeyttäneensä Esperi Caren Hoivakoti Ulrikan toiminnan Kristiinankaupungissa. Perusteena keskeytykselle oli asiakasturvallisuuden vakava vaarantuminen ja valitukset, joita paikallinen aluehallintovirasto sai liittyen Ulrikan hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen sekä lähiesimiestyöhön.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on sosiaalihuollon valtakunnallinen ohjaus- ja valvontaviranomainen. Se ohjaa aluehallintovirastoja niin, että vanhustenhuollon valvonta ja siihen liittyvä ohjaus olisivat yhdenmukaisia koko maassa.

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan eri puolilla Suomea toimivissa aluehallintovirastoissa on vireillä kymmeniä palvelutuottajien valvontoja. Muita yksityisiä palvelutuottajia koskevia kanteluja oli vireillä aluehallintovirastossa viisi. Niistä vanhuksia koski yksi, vammaisia kaksi ja muita ryhmiä kaksi. Kuntien omaan toimintaan kohdistuvia kanteluja oli vireillä 12.

Sosiaali- ja terveysministeriön projektipäällikkö ja THL:n tutkimusprofessori Anja Noro varoittikin Esperin tapaukseen liittyen tuudittautumasta luuloon, että ongelmat koskisivat vain yksityistä sektoria. Vanhustenhoivan laatuongelmat koskevat myös julkisia palveluntuottajia. Noron mukaan vielä vuonna 2016 mm. keskimääräinen henkilöstömitoitus oli yksityisellä puolella jopa korkeampi kuin julkisella puolella. Yksityisen puolen työntekijät ovat olleet työssään myös tyytyväisempiä kuin julkisella puolella.

Yksityisiä hoivakoteja valvoo tällä hetkellä sekä kunta että Avi. Kuntien omia palveluita valvoo vain Ai. Kummallakin pitäisi olla siis tietenkin omavalvontaa, mutta siihen ei näköjään voi yhtään luottaa. Ulkopuolinen valvonta on tärkeää.

Iäkkäiden ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu Suomessa kunnille. Esitin aloitteessa, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun. On selvitettävä, esiintyykö kaupungin omassa vanhusten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tai laitoshoidossa sellaisia puutteita, joista yksityisiä palveluntuottajia on epäilty.

Julkisen sektorin tavoitteena on, että yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, mikä johtaa siihen, että kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Se on erityisen merkittäväää myös siksi, että kotonaan vanhus ja kotihoidon työntekijä ovat vuorovaikutuksessa yksinään ilman ulkopuollisia valvovia silmäpareja, joita hoivakodeissa on aina jonkin verran muun henkilökunnan johdosta. Esitin, että kaupungin on ryhdyttävä erityistoimiin vanhusten kotihoidon laadun varmistamiseksi.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on kärsitty viime aikoina henkilöstövajeesta. Kaupungin on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Aloitteessa vaaditaan, etä kaupungin on etsittävä pikaisesti ratkaisut sote-toimialan henkilöstövajeen korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveystoimi on sektori, jolla tehdään runsaasti hankintoja ja kilpailutuksia. Mm. pitkäaikaista ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään oman toiminnan lisäksi yksityisten palveluntuottajien palvelutaloissa ostopalveluna ja palvelusetelillä. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston onkin kehitettävä kilpailutusosaamistaan. Sitä kautta kaupunki pystyy myös olennaisesti vaikuttamaan yksityisten ostopalveluidensa tasoon.

Ydinvoima on ilmaston kannalta parempi vaihtehto kuin metsien kaataminen sähkönlähteeksi 2019

Meillä on ongelma. Helsingin energiayhtiö joutuu luopumaan kivihiilen polttamisesta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja polttaa yhä enemmän puuta energialähteenä. Se merkitsee metsien kaatamista korvaavaksi energianlähteeksi. Puiden laajamittainen kaataminen energiaksi ei ole mikään ekoteko. Puut sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta ja torjuvat siten ilmastonmuutosta. Niiden pitäisi päinvaston antaa kasvaa!

Helen tuotti viime vuonna uusiutuvalla energialla noin kymmenesosan koko energiastaan eli todella vähän. Uusiutuva enrgia oli peräisin mm. vesivoimasta, puupelleteistä, tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta. Tuosta määrästä puupellettejä poltettiin 46 000 tonnia ja sen osuus on nyt siis radikaalisti kasvamassa. Ajatelkaa – jo muutaman prosentin osuus energiantuotannosta puupelletteinä oli 46 000 tonnia puumassaa! Sitä määrää halutaan nyt vielä lisätä.

Tulevaisuudessa rekat toisivat Helsinkiin puupellettejä jatkuvalla syötällä ympäri maata ja varmasti ulkomailtakin. Arvion mukaan voimaloihin pitäisi kuskata puuta poltettavaksi 40 rekkalastillistä päivässä. Siis 40 rekkaa päivittäin! Siinä ei ole mitään järkeä. Se merkitsee myös valtavaa määrää kaadettua metsää. On ympäristörikos kaataa ja polttaa tuhkaksi puu, jonka kasvamiseeen on mennyt vuosikymmeniä tai satoja vuosia. Vanha puu on poltettu hetkessä, eikä tehty tuho ole hyväksyttävässä mittakaavassa siihen, että puuainesta tarvitaan jatkuvasti lisää.

Silloin kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lisätä pellettien käyttöä energiavoimaloissa, ei täysin ymmärretty metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hidastajina. Nykyään tiedetään, että elävä puu sitoo enemmän hiilidioksidia ilmasta kuin on luultu. Puita ei pitäisi kaataa, vaan niiden pitäisi antaa elää, jos ilmastonmuutosta halutaan torjua.

Koska vaihtoehtoiset energiamuodot eivät vielä pysty tuottamaan tarpeeksi energiaa suomalaisten tarpeisiin, meille jää ainoaksi ympäristöystävälliseksi energialähteeksi ydinvoima. Tulevaisuudessa ydinvoimaa ei kuitenkaan enää tuoteta valtavissa laitoksissa, joiden rakentaminen on kallista ja hidasta. Käyttöön tulee pieniä siirreltäviä miniydinvoimaloita, jotka ovat myös turvallisempia toiminnaltaan.

Kasvihuonepäästöjä voi hillitä myös EU:n päästökaupalla. Siinä määritetään enimmäismäärä päästöille ja kukin maa jakaa ne eteenpäin omille yrityksilleen. Ideana on, että päästöjä vähentäneet voivat myydä käyttämättä jääneitä päästöoikeuksiaan niille, jotka haluavat saastuttaa enemmän. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos Suomi vähentää omia saasteitaan, se ei auta torjumaan ilmastonmuutosta, jos käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia myydään muualle EU:hun.

Toimiva keino saasteiden vähentämiseksi nopeassa aikataulussa olisi kiristää päästökiintiötä koko EU:ssa, ei vain Suomessa. Se pakottaisi myös muut maat vähentämään kasvihuonepäästöjä aktiivisemmin. Vaihtoehtoisesti Suomen hallituksen pitäisi ostaa kivihiilipäästöjä vastaavat päästöoikeudet pois markkinoilta. Suomen kaltainen pieni maa ei voi kuitenkaan pelastaa maapalloa muidenkin puolesta, vaan tehokkaimmat päätökset pitäisi tehdä kansainvälisissä neuvottelupöydissä.

Kouluruokailu kunniaan ja reseptit julkisiksi! Aloite 2018

Helsingin peruskouluissa vietetttiin kuunvaihteessa kouluruokapäivää. Se on erikoispäivä, jolloin oppilaille ja henkilökunnalle tarjotaan lounaan yhteydessä pieni herkku maksuttoman kouluruokailun kunniaksi.

Helsinki on ollut maksuttoman kouluruokailun edelläkävijä jo vuodesta 1943 eli kouluruokailu täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Juhlavuotta vietetään kouluissa vielä perusteellisemmin marraskuun puolivälissä.

Oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarjotaan kaikkina arkipäivinä maksuton ateria. Helsingissä tarjoillaan joka päivä lähes 60 000 koululounasta eli yli kymmenen miljoonaa ateriaa vuodessa. Käytännössä opetuksen toimipisteissä on päivittäin tarjolla ateriavaihtoehtona ja ruokailijan vapaasti otettavissa kasvispääruoka lisäkkeineen. Palvelukeskus Helsinki vastaa suuresta osasta helsinkiläisten koulujen ja oppilaitosten ruokapalveluista.

Ikävä kyllä noin viisi prosenttia ruoasta menee hävikkiin kouluissa.Se on 2 750 annosta päivässä ja noin 523 000 annosta vuodessa. Kouluruoka maksaa Helsingissä keskimäärin kaksi euroa oppilasta kohden, joten valuu vuoden aikana noin miljoona euroa hukkaan huokahävikin muodossa.

Kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan ja opiskelijan päivittäisestä energiantarpeesta. Se edellyttää, että nuori syö kaikki aterian osat eli lämpimän pääruoan, kasvislisäkkeen, ruokajuomana maidon tai piimän, leivän sekä levitteen. Kuitenkin vain kolmannes yläkoululaisista nauttii koululounaan kaikki osat.

Joidenkin arvioiden mukaan syömättömyys liittyy kouluruoan laatuun, lounastunti voi myös olla niin aikaisin aamupäivällä, ettei lapsella ole vielä nälkä aamupalan jälkeen. Yläluokilla syömättömyys voi olla myös muotijuttu. Osa lapsista taas kokee kouluruuan maut vieraina ja vierastaa ruokalajeja, joita ei ole tottunut syömään kotona.

Jätin kaupungille keväällä aloitteen, jossa esitin selvitettäväksi, voisiko Helsingin koulujen ja päiväkotien lounasaterioiden reseptit julkistaa.

Olisi tärkeää karsia nuorten ennakkoluuloja kouluaterioita kohtaan. Yläasteelaisista alle 40 % ilmoittaa olevansa tyytyväinen kouluruoan makuun, ja sen laatua pitää hyvänä vain noin joka kolmas. Lukiolaisista koululounaan laatua ja makua pitää hyvänä vain puolet tytöistä ja pojista vieläkin harvempi.

Jos kaupungin koululounaiden ruokareseptit voitaisiin julkaista, perheet voisivat kokkailla kouluruokaa yhdessä ja lapset voisivat totutella uusiin makuihin jo kotona. Se voisi edistää kouluruuan houkuttelevuutta myös koulupäivän aikana. Kouluaterioilla on sekä ravitsemuksellinen että kasvatuksellinen merkitys, koululounaan syöminen mm. tutkitusti edistää terveellisten ruokatottumusten omaksumista.

Lastentarhanopettajien palkkoja pitää korottaa 2018

Keväällä keskusteltiin vilkkaasti siitä, ovatko lastentarhanopettajien palkat ajan tasalla. Päiväkoteihin on vaikea saada koulutettua henkilöstöä ja pk-seudulla on ollut runsaasti pulaa lastentarhanopettajista ja tehtävissä työskentelee paljon epäpäteviä sijaisia. Lastentarhanopettajia on Helsingin seudulla yksinkertaisesti liian vähän, koska erityisesti pääkaupunkiseudulla heidän palkkansa ei riitä asumiseen ja elämiseen.

Lastentarhanopettajat ovat kouluttautuneet yliopistossa kasvatustieteilijöiksi, mutta heidän palkkansa ei vastaa korkeaa koulutustasoa. Heidän kokonaisansionsa jäävät selvästi esimerkiksi luokanopettajien ansioista. Helsingissä lastentarhanopettajan tehtäväkohtainen palkka on 2 363 euroa. Lastenrahanopettajien kokonaispalkka on 900 euroa/kk alhaisempi kuin luokanopettajan palkka ja 500 euroa/kk alhaisempi kuin sairaanhoitajan palkka.

Moni naapurikaupunkimme, kuten Vantaa, Espoo, Sipoo ja Nurmijärvi ovat alkanet suunnitella korottavansa lastentarhanopettajien palkkoja houkutellakseen heitä töihin omaan kaupunkiinsa. Tuusulassa palkka on jo ennenkin ollut muita korkeammalla tasolla. On aika pohtia, pitäisikö Helsingin seurata esimerkkiä. Minusta pitäisi.

Helsingin kaupunki arvioi lastentarhanopettajien työtehtävien vaativuutta viime vuonna. Työn vaativuuden todettiin lisäätyneen arvioitiin uuden varhaiskasvatuslain vuoksi. Varhaiskasvatuksen merkitykseen onkin herätty vasta viime vuosina. On yhä tärkeämpää huolehtia esiopetuksessa mm. siitä, että eri lähtökohdista tulevilla lapsilla on samat valmiudet oppimiseen, kun he siirtyvät kouluun ensimmäiselle luokalle. Lastentarhanopettajat tekevät vastuullista työtä pienten lasten kanssa. He toimivat opettajina pääasiassa päiväkotien lapsiryhmissä ja ovat niissä vastuussa lasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta.

Kun Helsingin kaupunki päättää loppuvuonna budjetistaan ensi vuodelle, pitää keskustella siitä, voisiko lastentarhanopettajien palkkaa vielä kuitenkin korottaa. Siten voisimme osoittaa tälle naisvaltaiselle amamttiryhmälle enemmän ansaittua arvostusta ja myös houkutella heitä töihin Helsinkiin. On arvovalinta, mihin kaupunki käyttää asukkaidensa veroeuroja.

Päivitys 10.10.2018:

Helsingin kaupunki päätti, että Helsingin lastentarhanopettajien palkat nousevat 175 euroa kuukaudessa 1.1.2019 alkaen!

Myös muihin varhaiskasvatuksen tehtäviin, kuten lastenhoitajille, perhepäivähoitajille ja varhaiskasvatuksen esimiehille on tulossa korotuksia. Korotuksia tulee lisäksi sosiaalityön ja kotihoidon erilaisiin tehtäviin sekä useille muille palkkakuopassa oleville ammattiryhmille.

Mikromuovi pois hulevesistä Aloite 2018

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi pääasiassa jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan väitöstutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitäisi siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Mikromuovin torjunnassa pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät usein puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille tällä viikolla aloitteen, että Helsinki alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä yhdessä muiden pk-seudun kaupunkien kanssa. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 44 valtuutettua eri puolueista eli kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan eteenpäin kaupunkipuroon tai suoraan mereen tai Vantaanjokeen/Keravanjokeen. Jos hulevesien kulkua ei voi hidastaa maarakenteiden avulla, ne johdetaan suoraan vesistöön. Viimesijaisena toimenpiteenä hulevedet johdetaan sekaviemäröinti- alueella viemäreiden kautta Viikinmäen puhdistamolle, mutta tästä ollaan pikkuhiljaa luopumassa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan suurin yksittäinen merten mikromuovin lähde on autonrenkaiden kuluminen tieliikenteessä. Saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimuksen mukaan suurin osa eli kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista, toiseksi eniten jätteenkäsittelystä ja kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen. Koska Saksassa ei ajeta nastarenkailla, joten todennäköisesti Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi vielä nopeammin. Myös kaduilla kengänpohjista tai urheilukentiltä irtoava mikromuovi on merkittävä mikromuovin lähde toisin kuin esimerkiksi kosmetiikka tai pyykinpesu.

Mikromuovin haitat ovat monelta osin vielä tuntemattomia, mutta ne aiheuttavat ainakin eläimistön kuolemia. Mikromuovia päätyy pitkällekin ravintoketjuun pieneliöiden kuten esim. hyttysten kautta, kun ne syövät vedestä mikromuovia muun ruuan joukossa ja muut eläimet käyttävät niitä ruokanaan. Lisäksi mikromuoveihin sitoutuu ympäristömyrkkyjä. Merten mikromuovi on ollut toistaiseksi keskustelun keskipisteessä, koska meribiologit ovat nostaneet ilmiön ensimmäisinä esille, mutta mikromuovi saattaa olla yhtäläinen ongelma myös makeissa vesistöissä sekä maaperässä.

Mikromuovin päätymistä luontoon pitääkin alkaa aktiivisemmin torjua kuntien välisenä yhteistyönä. Niin pitäisi toimia tietenkin itse asiassa koko Suomessa, eikä vain pk-seudulla. Pitäisi selvittää, onko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon hulevesien kautta mahdollista ennaltaehkäistä myös muilla keinoin tai onko hulevesiä mahdollista puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on tänä vuonna käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Kyseinen hulevesien laadunhallinta on pk-seudun kasvusopimuksen mukainen Smart & Clean -hanke. Lisäksi tiedetään, että mikromuovin ja kaupunkipölyn irtoamiseen renkaista ja katupäällysteistä voidaan vaikuttaa mm. materiaalivalinnoilla.

Lähipyöräilyn turvallisuus etusijalle Aloite 2018

Tein kaupunginvaltuustolle aloitteen, että Helsingissä pitäisi panostaa nykyistä enemmän lasten ja nuorten lähipyöräilyn turvallisuuteen. Toistaiseksi pyöräilyn edistämisessä on ollut suuri painopiste työmatkapyöräilyn nopeudessa.

Helsingissä on rakennettu yksisuuntaisia pyöräteitä ja baanoja, jotta pyöräilystä tulisi kilpailukykyinen nopea liikennemuoto autoilun rinnalle.Tavallinen arkipyöräily ja sen turvallisuus on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Helsingissä tekevät suhteellisesti eniten pyörämatkoja 7–17 -vuotiaat, vaikka heidän matkamääränsä onkin aikuisväestöä pienempi. Helsingin onkin alettava huolehtia entistä enemmän nimenomaan lasten ja nuorten pyöräilyn turvallisuudesta. Alaikäiset pyöräilevät yleensä kavereidensa kanssa lyhyitä matkoja tavallisilla asuinalueilla kantakaupungissa ja esikaupungeissa, eivät siis pitkiä matkoja baanoilla.

Kaupungissa tapahtui vuonna 2011 yksi kuolemaan johtanut pyöräliikenneonnettomuus ja 171 poliisin tietoon tullutta loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta. Poliisin tietoon tulevista polkupyöräonnettomuuksista noin 90 % on törmäyksiä autojen kanssa ja niistä kolme neljästä tapahtuu risteyksissä. Yleisin onnettomuustyyppi onkin pyöräilijän ja autoilijan törmääminen tilanteessa, jossa autoilija on kääntymässä sivutieltä oikealle ja pyöräilijä tulee päätien suuntaisesti oikealta.

Liikenneturvan mukaan autoilijoilla korostuvat pyöräonnettomuuksissa erityisesti havaintovirheet heidän ajaessaan sivutietä pitkin kohti päätietä. Arviointivirheet puolestaan korostuvat autoilijoiden ajaessa päätietä pitkin. Autoilijat kuitenkin usein pyrkivät noudattamaan liikennesääntöjä ja he olettavat, että pyöräilijätkin tekevät niin. Kuten moni huomaa liikenteessä, näin ei aina kuitenkaan ole. Yllättävän moni pyöräilujä rikkoo liikennesääntöjä aika pahasti ja silloin syntyy vaaranpaikkoja.

Pyöräilijät usein huomaavat auton ylittäessään sivutien tai tontin liittymää, mutta olettavat sen väistävän. Aika moni pyöräilijä luulee, että auton pitäisi aina väistää pyörää. Vanhempien pitäisikin opettaa lapsilleen liikennesääntöjä ja varmistaa, että he noudattavat niitä. Tietysti myös aikuisten pitäisi noudattaa liikennesääntöjä pyöräillessään, ihmeen moni aikuinen mm. pyöräilee jalkakäytävällä.

Tein kansalaisaloitteen: Päiväkotien sijaisten rikostaustat pitää saada tarkistaa

Yle kertoi huhtikuussa, että helsinkiläiseen päiväkotiin sijaiseksi lähetetty lastenhoitaja käyttäytyi sekavasti. Tapaus herätti kysymyksen siitä, saako työnantaja selvittää päiväkotiin lyhyellä varoitusajalla hälytettävien työntekijöiden taustoja. Lyhytaikaisia sijaisia työskentelee pääkaupunkiseudun päiväkodeissa useita satoja.

Myöskään esimerkiksi päiväkotia pyörittäviltä yrittäjiltä ei aina vaadita rikosrekisteriotetta. Viime vuonna uutisoitiin, että Tampereella siveettömistä lapsikuvista tuomitun henkilön oli annettu johtaa päiväkotia. Neljä vuotta sitten kerrottiin, että entinen helsinkiläisen päiväkodin taustayhtiön johtaja tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Periaatteessa laki on velvoittanut työnantajan selvittämään lasten kanssa työskentelevien rikostaustan vuoden 2003 alusta alkaen. Lasten kanssa tehtävään työhön valittu henkilö selvittää asian työnantajalle itse hankkimallaan rikostaustaotteella.

Lain tarkoituksena on suojella lasten koskemattomuutta ja edistää heidän turvallisuuttaan. Laki suojaa lapsia esimerkiksi aikuisten tekemältä seksuaaliselta hyväksikäytöltä, väkivallalta ja huumeilta kouluissa sekä harrastuksissa.

Tällä hetkellä lain tarkoitus toteutuu puutteellisesti, sillä rikostaustaote annetaan vain yli kolme kuukautta kestävää työ- tai virkasuhdetta varten. Rikosrekisterioteta ei siis saa pyytää esimerkiksi päiväkodissa työskentelevältä lyhytaikaiselta sijaiselta.

Kun laki tuli aikoinaan voimaan, pääkaupunkiseudun lastehoitajien sijaisia välitttävässä Seuressa päätettiin toimia omantunnon mukaan ja vaatia rikosrekisteriotetta edelleen kaikilta. Näin toimittiin pitkään, kunnes kolme vuotta sitten joku päätti kannella oikeusasiamiehelle, että häneltä vaadittiin tuota asiakirjaa lain vastaisesti. Oikeusasiamies joutui antamaan Seurelle huomautuksen ja dokumentin vaatimisesta oli pakko luopua. Niinpä meillä ei ole nykyään tietoa siitä, onko päväkotien sijaisilla taustallaan vakaviakin rikostuomioita.

On selvää, että lakia pitää korjata. Tein siksi kansalaisaloitteen, että lakia muutettaisiin niin, että rikostaustaotetta voidaan vaatia myös alle kolme kuukautta kestävissä työ- ja virkasuhteissa. Lasten kanssa työskentelevien rikostausta olisi myös voitava tarkistaa säännöllisesti.

Oikeusasiamies otti käsittelyyn kanteluni postinjakelun laadusta

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ottanut käsittelyyn kanteluni postinjakelun laadusta Suomessa. Se on ensimmäinen kantelu postijaakelusta, jonka oikeusasiamiehen virasto on ottanut tutkittavakseen.

Aikaisemmat muiden tekemät ovat olleet ilmeisesti väärin muotoiltuja. Pyysin omassa kantelussani oikeusasiamiestä sen sijaan selvittämään sitä, onko valtiovalta riittävästi huolehtinut velvoitteestaan huolehtia postinjakelun laadusta Suomessa. Postinkulku eli postin ns. yleispalvelu on valtioneuvostossa liikenne- ja liikenne- ja  viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) vastuulla. Viestintävirasto turvaa postipalveluiden vähimmäistason Suomessa ja valvoo postilain noudattamista.

Yleispalvelukirjeiden osuus kaikista postilähetyksistä on nykyään tosin pienempi kuin ennen, kun yleispalveluun eivät kuulu yrityskirjeet (muun muassa laskut), sanoma-, aikakaus- ja ilmaisjakelulehdet, mainokset eivätkä esimerkiksi verkkokaupan paketit. Viestintävirasto on poist anut 31.10.2016 lukien yleispalvelun piiristä myös kotimaan paketit ja ulkomailta saapuvat paketit. Henkilökohtaisesti pidän outona, että valtiovalta sanoutuu irti näiden postilähetysten kulusta kokonaan. Mitä oikeastaan jää jäljelle? Yksityishenkilöiden toisilleen lähettämät joulukortit?…

Viestintävirasto on nimennyt Posti Oy:n yleispalveluyritykseksi kirjelähetysmarkkinoille koko Suomessa. Postilla on velvollisuus toimittaa kirjelähetys tai postipaketti lähetykseen merkittyyn osoitteeseen. Postin on myös toimitettava tiedoksi Viestintävirastolle palvelunsa laatua koskevat tiedot, joista tulee lisäksi käydä ilmi valitusten määrä ja niiden käsittely. Laatustandardin toteutumista mittaava tutkimus on teetettävä riippumattomalla taholla.

Postilaki velvoittaa postin keräilemään ja jakamaan kirjeet vähintään kerran päivässä viitenä arkipäivänä viikossa, arkipyhiä lukuun ottamatta. Viestintäviraston vaatimuksen mukaan jakamattomien kirjeiden prosenttiosuus ei ole saanut ylittää kuukausitasolla 0,4 %. Se tarkoittaa käytännössä, että Suomen jokaisessa postinumerossa saa jäädä jakamatta korkeintaan yksi kirje viikossa.

Postin omien tiedotteiden mukaan Postin suorittama postinjakelu on ylittänyt  Viestintäviraston asettamat laatuvaatimukset. Postin oma raportointi osoittaa kummallisesti, että viisipäiväiselle yleispalvelukirjeiden jakelulle asetettu vaatimus 99,6 %:n laatutaso ylittyisi sillä selvästi. Käytin kantelussa esimerkkinä Helsingin Munkinseudun aluetta osoittaakseni, että nämä tiedot postinkulun luotettavuudesta eivät näyttäisi pitävän paikkaansa. Pelkästään Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa eli postinumeroissa 00330 ja 00350 jäänyt jatkuvasti jakamatta runsaasti postia, tai se on saapunut perille pahasti viivästyneenä.

Kantelussani on lähestytty postinjakelun asianmukaisuutta myös yksittäisiä tapauksia yleisempänä kysymyksenä Postin yleispalvelun toimivuudesta. Kyse on ennen muuta siitä, vastaako Postin oma raportointi yleispalvelun toteutumisen taso sta kansalaisten jokapäiväisiä kokemuksia asiasta ja kerätäänkö tiedot tavalla, joka tuo esiin todellisen toteutuneen laadun Postin yleispalvelussa. Tältä osin kantelu poikkeaa kysymyksenasettelultaan niistä aiemmista postinjakelua koskevista kanteluista.

Apulaisoikeusasiamies onkin sen vuoksi katsonut aiheelliseksi tutkia Postin yleispalvelun tilaa ja yleispalvelun toteutumisen valvontaa koskevana yleisempänä kysymyksenä, josta näkökulmasta asiaa ei ole aiemmin tarkasteltu laillisuusvalvonnassa. Lisäksi oikeusasiamies on katsonut aiheelliseksi selvittää samassa yhteydessä oma- aloitteisesti myös lakisääteisen tiedoksiantomenettelyn hoitamista ja luottamuksellisen viestin turvaamista Postin toiminnassa. Hän viittaa esimerkiksi tapauksiin, joissa mm. Töölössä on havaittu postinjakajan jättäneen postikärrynsä avoimeksi kadulle valvomattomana.

Totesin kantelussani, että Postin näkemykset postijakelun laadusta sekä Postin toimittamat raportit Viestintävirastolle toimintansa laadusta ovat ristiriidassa kansalaisten kokemuksen kanssa. Miten voi olla mahdollista, että Postin oma seuranta näyttää, että sille asetetut laatutavoitteet saavutetaan, kun kansalaisten kokemukset todistavat muuta? Kuinka on mahdollista, että jakelu on Postin mielestä suoritettu, jos postin vastaanottajat eivät ole saaneet postia tai se tulee viikkoja myöhässä, tai sitä on jaettu vääriin paikkoihin? Mikä Postin toiminnassa on pielessä, kun yhtiö ei tunnista näin suuria ongelmia ydintoiminnassaan?

Toivoinkin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko Viestintävirasto huolehtinut osaltaan riittävästi siitä, että Postin sille toimittamat korkeaa postinjakelun laatua osoittavat tiedot ovat paikkaansapitäviä ja että tiedot kerätään tavalla, joka tuo esiin todellisen toteutuneen laadun Postin yleispalvelussa.

Suomen valtio omistaa Posti Group Oyj:n koko osakekannan. Postin ja muiden valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa johdetaan valtioneuvoston omistajaohjausosastossa. Se vastaa omistajastrategian valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hyvän hallintotavan kehittämisestä. Toivoin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko valtioneuvosto laiminlyönyt velvollisuuksiaan huolehtia siitä, että valtion omistama postiyritys suoriutuu sille asetetuista postinjakelun yleispalvelun laatutavoitteesta sekä velvollisuudestaan kerätä ja jakaa paikkaansapitävää tietoa yleispalvelunsa laadusta.

Posti on tiedottanut laajentavansa toimintaansa mm. hoiva-alalle ja nurmikonleikukuuseen, hiljattain on uutisoitu myös sopimuksesta, jossa Postin työntekijät alkavat käyttää työaikaansa polttoaineiden hintatietojen keräämiseen S-ryhmän osuuskauppojen käyttöön. Toivoin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko valtioneuvosto laiminlyönyt velvoitettaan huolehtia postinjakelun yleispalvelusta ja vaarantavatko Postin suunnitelmat laajentaa toimintaansa uusille sektoreille Postin resursseja selviytyä perustehtävästään eli postinjakelusta.

Sote- ja maakuntauudistus huono helsinkiläisille – 2018

Nyt on saatu laskelmia siitä, mitä sote- ja maakuntauudistus tarkoittavat helsinkiläisille. Ne muuttavat oman mielipiteeni uudistuksesta huonommaksi. Ainoaa hyvää siinä olisi valinnanvapauden lisääntyminen. Se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan huonoja puolia.Laskelmien mukaan maakuntavaltuutettujen pitäisi tehostaa eli leikata sosiaali- ja terveydenhuollosta joka vuosi seuraavan 10 vuoden ajan Uudellamaalla. Uudellamaalla on maakunnan rahoituksessa 350 miljoonan vajaus vuonna 2020. Vaje kasvaa 1,2 miljardiin euroon vuosikymmenen loppuun mennessä.

Säästätarve tulee valtiolta. Se antaa maakunnalle budjetin, jota ei voi ylittää, vaan palvelut täytyy sopeuttaa rahamäärään. Maakuntavaltuustosta tulee sote-palveluiden leikkausorganisaatio. Maakunnalla ei ole säästöistä muuta päätäntävaltaa muuta kuin se, miten ne toteutetaan.Valtionosuuksiin suunniteltu laskentakaava on Uudellemaalle poikkeuksellisen epäedullinen ottaen huomioon väestökasvun. Kasvavat muuttovoittoalueet ovat siinä häviäjiä ja erityisesti pk-seutu. Uudistuksen voittajia ovat muuttotappioalueet.

Nykyään kunnilla on velvollisuus järjestää peruspalvelut, mutta nillä on myös oikeus kerätä veroja palveluiden rahoittamiseksi. Rikkaammissa kunnissa on paremmat palvelut kuin köyhissä. Helsingissä on paremmat sote-palvelut kuin Uudenmaan muissa kunnissa, mutta olemme pystyneet kustantamaankin ne itse.

Nyt kun kaikki Uudenmaan kunat saavat samantasoiset ja samansisältöiset palvelut, niin helsinkiläisten palvelut heikkenevät. Esimerkiksi Helsingin terveysasemaverkostoa tullaan maakuntahallinnossa taatusti karsimaan ensimmäisenä.

Nämä kauhuskenaariot eivät vielä sisällä maakuntamallista aiheutuvia muita menoja. Uuden hallintoportaan luominen Suomeen maksaa. Siitä tulee lisää säästöpaineita palveluihin.

Pitää lohduttautua sillä, että uudistuksesta ei ole lopullisesti päätetty. Laki on eduskunnassa käsittelyssä vielä kevään ajan. Toivon, että hanke peruttaisiin. Jos se kuitenkin etenee, niin Uudellamaalla asetetaan asiantuntijavirkamiehistä koostuva väliaikainen johtoryhmä rakentamaan uutta hallintoa. Sen tehtävä on valmistella myös keinoja, joilla säästöpaineita voitaisiin hillitä. Toivoa asetetaan mm. laitoshoidon vähentämiseen, tietotekniikan ja digitalisaation kehittämiseen ja tilojen eli palveluverkoston karsimiseen.

Vaihtoehto säästöille on tietysti se, että tulevat Suomen hallitukset kasvattavat maakuntien määrärahoja valtion talousarviossa. Kuinka voisi olla mahdollista, että Suomessa ei huolehdittaisi ihmisten keskeisistä peruspalveluista? Silloin voi kysyä, mikä idea koko uudistuksessa on muuta kuin kepulainen rahanjakopolitiikka. Julkisen sektorin tärkein päätösvalta siirretään maakuntiin ja raha kierrätetään sinne valtion budjetin kautta pois pk-seudulta.

Miten kaupunkilainen voi ryhtyä multasormeksi? – 2017

Jotta useammat helsinkiläiset pääsisivät istuttelemaan ja hoitamaan kasveja kaupungin mailla, olen ehdottanut rakennusvirastolle kokeilua kaupunkilaisten yhteisestä istustusalueesta Munkkiniemeen.

Ehdotus se sisältyy Rakennusviraston lautakunnalle esitettyyn Munkin puistosuunnitelmaan, josta pääteetään maaliskuun lopussa. Ideana on että puistosuunnitelman yhteydessä leikkipuiston reunalta osoitettaisiin pieni alue asukkaiden omille istutuksille. Sinne voisi sijoittaa istutuslaatikoita, joihin asukkaat voisivat käydä istuttamassa oman kasvinsa ja hoitaa istutuksia oma-aloitteisesti. Istutukset olisivat kaikkien yhteisiä ja kaikki toiminta tapahtuisi täysin asukkaiden omalla vastuulla ja kustannuksella. Istutuslaatikoista ei siis aiheutuisi yhtään kuluja veronmaksajille.

Jos kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, vastaavia kaupunkilaisten yhteisiä istutusalueita voisi sijoittaa muuallekin Helsinkiin. Nämä pikkuistutukset olisivat tosi kiva puuhakohde vaikkapa lähiseudun lapsiperheille. Myös vaikkapa päiväkodin lapsiryhmä voisi istuttaa sinne oman pikkutaimensa, kastella sitä ja seurata sen kasvua.

Toinen kaikille avoin mahdollisuus harrastaa puutarhanhoitoa on ryhtyä kaupungin puistokummiksi. Se on henkilö, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Helsingissä on kuutisensataa rekisteröityä puistokummia. He voivat hoitaa viheralueita yksin tai ryhmissä ja valita työaikansa oman jaksamisensa mukaan. Myös viheralueen, jossa haluaa puuhailla, voi valita itse. Puistokummin työ voi olla kitkemistä, haravointia, kukkien hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Puistokummiksi voi ryhtyä ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun.

Ihana tapa päästä kiinni puutarhanhoitoon Helsingissä olisi tietysti siirtolapuutarhapalsta. Ne ovat vain törkeän kalliita ja niitä on ihan liian vähän kysyntään verrattuna. Palstoja tarvittaisiin Helsinkiin paljon lisää. Kaupunki järjesti joitakin vuosia sitten arpajaiset, joissa voittaneille jaettiin 15 uutta puutarhapalstaa Marjaniemestä nimellistä korvausta vastaan. Arpajaisiin otti osaa yli 2000 helsinkiläistä. Lähes kaikki halukkaat jäivät siis ilman palstaa. Kaupunki on kaavoittanut siirtolapuutarhoille lisää maata, mutta se ei riitä vastaamaan kovaan näin kysyntään. Palstoja tarvittaisiin paljon lisää.

On tutkittu, keitä siirtolapuutarhurit oikein ovat, niin ei liene yllätys, että 92,1 % heistä asuu kaupungissa kerrostalossa. He ovat myös koulutettua väkeä, kolmasosalla on vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Suurimpia ammattiryhmiä ovat toimihenkilö ja virkamies. Sinkkujen eläkeläisten osuus puutarhureista on melkein puolet. Pariskuntia on eniten nuorissa ja keski-ikäisissä. Alle 44-vuotiaita siirtolapuutarhureista on joka kymmenes. Eli todennäköisesti myös Töölön ja Munkinseudun alueelta löytyy innokkaita kaupunkipuutarhureita.