Sote vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden

Näin kuntavaalien alla kannattaa hiljentyä sen äärelle, että hallitus on sote-esityksellään lakkauttamassa kunnat siinä muodossa kuin ne tunnemme. Puolet kuntien tehtäväkentästä ja rahoista otetaan niiltä pois ja päätöksenteko siirretään käytännössä valtion keskushallinnolle sekä suuriin aluekeskuksiin, kauas paikallistasolta. Pienten kuntien mahdollisuudet vaikuttaa peruspalveluihinsa supistuvat lähes olemattomiin, kun valta siirtyy hyvinvointialueiden suurille keskuskaupungeille. ”Herrojen Helsinki” on ainoa, joka säilyy kokonaisena kuntana jatkossakin.

Isompien kaupunkien sote-määrärahoja leikataan sote-uudistuksessa niin paljon, että niiden asukkaiden peruspalvelut vaarantuvat. Esimerkiksi sairaanhoitopiiri HUS:lta leikataan yli 100 miljoonaa euroa. Helsingiltä leikataan sote-uudistuksen seurauksena 65 miljoonaa ja Espoolta 100 miljoonaa, Uudeltamaalta yhteensä 400 miljoonaa euroa. Hallituksen sote-malliin sisältyy myös vahvana keskitetyn suunnitelmatalouden leima. Hyvinvointialueet joutuisivat jatkossa laatimaan 4-vuotissuunnitelmat rahoitukseensa ja hyväksyttämään investointinsa valtion keskushallinnolla.

Hallitus haluaa myös täysin ideologisesti rajoittaa yksityisen sektorin palveluntuotantoa, sote-uudistuksessa rajoitetaan mm. yksityislääkärien mahdollisuutta hoitaa potilaitaan. Uudistuksen jälkeen vain julkisen sektorin virkalääkäri saisi päättää, onko potilaalla oikeus saada sairaalahoitoa eli päästä erikoissairaanhoitoon. Lisäksi esimerkiksi julkisomisteinen yhtiö Sydänsairaala joutuisi ilmeisesti lopettamaan toimintansa. Lukuisista asiantuntijalausunnoista käy kuitenkin ilmi, että kolmannen sektorin ja yritysten tuottamat palvelut ovat olleet erityisen tärkeässä roolissa sote-palveluiden tuottajina. Ei pitäisi päästää julkisomisteisten, tärkeitä palveluja tuottavien osakeyhtiöiden sekä kuntayhtymämuodossa tuotettujen päihdekuntoutus- ja vammaispalveluiden toimintaedellytyksiä heikkenemään!

Jos hallituksen sote toteutuu, hoitoon tulevat pääsemään varmimmin enää ne, joilla on varaa yksityiseen terveysvakuutukseen. Pienituloiset ihmiset joutuvat yhä piteneviin hoitojonoihin ja lääkäriin pääsy vaikeutuu heillä entisestään. Terveyserot tulevat kasvamaan sekä eri tulotasoista tulevien ihmisten välillä että alueellisesti. Tätäkö hallitus todella haluaa? Sote-uudistus tulee myös kasvattamaan julkisen talouden kestävyysvajetta. Tuottavuus ei tule paranemaan, sillä kokonaan uusi hallintotaso kuntien ja valtion väliin ja lisääntyvä byrokratia syövät sen rahan, joka pitäisi käyttää ihmisten hoitamiseen.

Hallituksen sote-uudistuksen kannustimet eivät suosi hyvinvointialueiden budjetin alittamista, vaan rahoitusmalli on rakennettu niin, että hyvinvointialueiden kannattaa käyttää mahdollisimman paljon resursseja, riippumatta palvelujen laadusta. Jos jättäisimme sote-uudistuksen tekemättä ja antaisimme edes osan siitä rahasta terveyskeskuksille lääkärien ja hoitajien palkkaamiseen nykyjärjestelmän puitteissa, ihmisten palvelut paranisivat. Sote-uudistus sen sijaan heikentää hoitoon pääsyä nykyiseenkin verrattuna.

Hallituksen sote-uudistus ei ole oikeastaan edes maakuntauudistus, vaikka sitä markkinoidaan sellaisena, koska alueiden omat vaikutusmahdollisuudet palveluihinsa ja niiden rahoittamiseen heikkenevät siinä. Uudistus ansaitsee pikemminkin nimikkeen ”sosialisti-sote”. Vaikka vastustin myös edellisen Sipilän hallituksen sote-esitystä, niin se oli silti askeleen verran parempi kuin nykyinen, sillä se lisäsi sote-palveluihin paljon uutta tarjontaa ja olisi tuonut uusia palveluntuottajia julkisen sektorin rinnalle. Sosialisti-sote puolestaan supistaa palveluntarjoajien kirjoa nykyiseen verrattuna.

Kokoomus on jättänyt hallitukselle välikysymyksen tästä surkeaakin surkeammasta soteuudistuksesta. Peruspalveluiden saatavuus tulee eriarvoistumaan eri alueilla uudistuksen seurauksena. Hallituksen malli, jonka keskeisinä tavoitteina on ollut kulujen karsiminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen, epäonnistuu näissä molemmissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Soteuudistus tulee kasvattamaan julkisia menoja, lisäämään byrokratiaa ja hidastamaan ihmisten hoitoon pääsyä.

Kirjallinen kysymys nuorten lisääntyneestä väkivallasta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien nuorten lisääntynyttä väkivaltaa. Kirjallisen kysymyksen voi kokonaisuudessaan lukea tästä blogikirjoituksesta.

Eduskunnan puhemiehelle

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia viimeisen vuoden aikana lisääntyneistä uudenlaisista väkivaltarikoksista, joiden tekijänä on nuori, jopa alaikäinen tekijä. Usein mukana on ollut teräaseita ja kyseessä on ollut joukolla tehty rikos. Rikoksiin liittyy huumekauppaa, jengiytymistä ja järjestäytynyttä toimintaa. Uhreina on ollut nuoria, jopa selvästi alaikäisiä lapsia. Rikokset eivät tapahdu yksityisasunnoissa, tuttujen ihmisten välillä — kuten väkivalta- ja henkirikokset Suomessa perinteisesti tapahtuvat — vaan julkisilla paikoilla, ja uhreiksi valikoituu myös täysin sivullisia ihmisiä sattumanvaraisesti.  

Poliisi on esittänyt huolensa siitä, että Ruotsissa yleistynyt jengirikollisuus on rantautumassa Suomeen. Erityisessä vaarassa jengiytymiselle ovat nuoret ja nuoret aikuiset, syrjäytymisvaarassa olevat, usein maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset miehet. Nuoria yhdistää usein osattomuuden ja epäonnistumisen kokemukset, työttömyys, heikko kielitaito ja koulutustaso. Jengi ja sen parissa tehtävät rikokset voivat olla keino nuorelle yrittää saada hyväksyntää. Väkivalta ja ihmisten pelottelu voi olla nuorelle ainoita keinoa tulla huomatuksi ja kokea pystyvänsä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. Esikuvia haetaan rikollisesta maailmasta ja rikosten tekemistä ja väkivallan käyttöä ihannoidaan. Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta.  

Alueellinen eriytyminen tulee jatkumaan ja pahentumaan, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Olemme jo nähneet Ruotsista ja muutamista muista Euroopan valtioista, mitä tapahtuu, kun jengirikollisuuden annetaan edetä liian pitkälle. On olemassa lähiöitä, joihin poliisin tai pelastusviranomaisen on vaikeaa mennä kohtaamansa väkivallan vuoksi. Mikä takaa sen, että vastaavaa kehitystä ei tapahdu Suomessa?

Ihmiset, jotka kykenevät muuttamaan turvattomammilta alueilta pois, tekevät niin, ja jäljelle jäävien asukkaiden turvattomuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt nähtävissä huolestuttava ilmiö alueiden eriytymisessä. Koulujen oppimistulokset vaihtelevat voimakkaasti. Heikomman sosioekonomisen alueen lapsilla on yhä huonommat mahdollisuudet nauttia turvallisesta ja rauhallisesta oppimisympäristöstä ja keskittyä  oppimiseen.  Tämä  on omiaan lisäämään ulkopuolisuuden tunnetta, mikä taas altistaa syrjäytymiselle.  

Vaikka uutisointi on viime aikoina lisääntynyt, jengiongelma ei ole kehittynyt Suomessa hetkessä. Se ei ole kehittynyt hetkessä myöskään muualla Euroopassa. Myöskään ratkaisut siihen eivät tapahdu hetkessä. Siksi on äärettömän tärkeää reagoida asiaan nyt ja riittävällä vakavuudella.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä jengiytymisen estämiseksi,miten julkisten paikkojen ja kulkuvälineiden turvallisuus taataan,miten lasten ja nuorten koulumatkat ja turvallisuus koulupäivän aikana varmistetaan jamiten takaamme sen, ettei tilanne eskaloidu ja esimerkiksi ampumavälikohtauksista tule yleisempiä?

Helsingissä 6.5.2021

Terhi Koulumies kok  

Ilkka Kanerva kok

Anna-Kaisa Ikonen kok