Kuukausi: maaliskuu 2026

Toimenpidealoite yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa

Jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa.

Voit lukea aloitteen sisällön tästä alta:

Vantaan kaupunki on linjannut ettei sen kouluissa ole sallittua käyttää kasvot peittävää vaatetusta. Tämä kielto koskee esimerkiksi kasvot peittäviä huntuja, kuten niqabeja ja burkia. Tällainen linjaus tulisi tehdä valtakunnalliseksi ja sen tulisi koskea kaikkia suomalaisia kouluja. Kyse on koulujen ja oppilaiden turvallisuudesta, sillä on tiedettävä, keitä koulussa liikkuu. Oppilaiden tulee olla tunnistettavissa opetustilanteissa ja on myös tiedettävä, kuka osallistuu kokeisiin, jotta opettajat voivat tehdä arviointia.

Kasvot peittävät huivit ilmentävät Suomeen kuulumatonta, ääripatriarkaalista kulttuuria, jossa nainen ei kuulu samalla tavoin julkisille paikoille kuin mies ja että naisen tulee peittää itsensä. On aiheellista pohtia, valitseeko kouluikäinen tyttö itse pukeutua kasvot tai jopa silmät peittävään huiviin täysin omasta vapaasta tahdostaan. Tällainen tapa asettaa tytöt eriarvoiseen asemaan suhteessa poikiin. Emme voi tarkastella Suomen huivikeskustelua erillisenä kysymyksenä ymmärtämättä laajempaa, naisia sortavaa patriarkaalista kontekstia.

Suomessa keskitymme usein tarkastelemaan yksilönvapautta ja sitä, että jokainen voi pukeutua haluamallaan tavalla. Samaan aikaan esimerkiksi Afganistanissa ja Iranissa naisten on pakko peittää itsensä. Afganistanissa Taleban-hallinnon valtaan astumisen myötä säännöistä on tullut erityisen ankaria.

Näiden sääntöjen uhmaaminen on naisille hengenvaarallista. He voivat joutua pahoinpidellyksi ja jopa tapetuksi, mikäli eivät noudata kieltoja. Myös Suomessa ja länsimaissa esiintyy tapauksia, jossa muslimitaustainen tyttö on kohdannut väkivaltaa, koska eivät ole pukeutuneet yhteisönsä edellyttämällä tavalla. Kyse on naisia ja tyttöjä eriarvoistava käytäntö, jota ei tule sallia. Kasvot peittävien huivien kieltoa käsiteltäessä tasa-arvon puolustaminen on tärkeämpi arvo.

Monessa eurooppalaisessa valtiossa on jo voimassa laki, joka kieltää julkisella paikalla naamioitumisen. Suomen tulisi liittyä tähän joukkoon ja antaa lainsäädännöllä viesti, ettei naisia kontrolloivat käytänteet kuulu Suomeen.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa.

­

Rikollisuteen puututaan yhä tiukemmin

Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista, mutta turvallisuus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Se muodostuu arjen teoista, toimivasta lainsäädännöstä ja siitä, että rikoksiin puututaan ajoissa ja määrätietoisesti. 

Lähisuhdeväkivaltaan on alettu puuttua viime vuosina aiempaa tiukemmin. Hallitus lopetti perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelun kokonaan, koska väkivalta on aina rikos. Uhria ei saa jättää yksin eikä painostaa sovitteluun, vaan tekijän kuuluu vastata teoistaan rikosoikeudellisesti.

Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri ja tekijä eivät ole tasavertaisessa asemassa, vaan taustalla voi olla pitkään jatkunut henkisen väkivallan ja alistamisen kierre. Lähisuhdeväkivallalle on tyypillistä tietty syklisyys, teon jälkeen tekijä katuu ja anelee anteeksiantoa ja uhri siihen suostuu, minkä jälkeen vähitellen väkivallan kierre alkaa alusta.

Sovittelusta luopuminen antaa yhteiskunnalta selvän viestin siitä, että väkivalta parisuhteessa ei ole koskaan tavallinen riitatilanne, vaan kyseessä on aina rikosasia. Tämä parantaa uhrin asemaa ja voi myös auttaa havahduttamaan omaan tilanteeseensa. Ja ennen kaikkea se antaa tekijälle rangaistuksen omasta teostaan.

Lisäksi tällä vaalikaudella turvakotien rahoitusta on kasvatettu yli 25 prosenttia, että apu ja turva ovat aidosti saatavilla kaikille väkivaltaa kokeneille. Oikeusprosesseja on sujuvoitettu, jotta tapaukset käsitellään nopeammin ja uhrit saavat ratkaisun ilman kohtuutonta viivettä. Vuoden 2026 alusta rikosuhrimaksua korotetaan 50 prosentilla, mikä vahvistaa uhrien tukipalveluiden rahoitusta ja lisää rikoksentekijän vastuuta teoistaan.

Myös rangaistusjärjestelmää on uudistettu vastaamaan paremmin suomalaisten oikeustajua. Yksi suomalaisissa kritiikkiä herättänyt aihe on koskenut rikoksentekijän ensikertalaisuutta. Aiemmin rikoksentekijä saattoi olla lain silmissä ensikertalainen, jos edellisestä vankeusrangaistuksesta oli kulunut viisi vuotta. Tämä mahdollisuus on poistettu ja ensikertalainen voi olla vain kerran elämässään. Myös rikosten vanhenemisaikoja on muutettu. Tappo vanheni aiemmin 20 vuodessa, mutta tämä vanhenemisaika on poistettu. Jatkossa henkirikoksen tekijä ei voi enää välttyä vastuulta silti, että aikaa rikoksesta on kulunut enemmän.

Jengirikollisuuteen on puututtu aiempaa tiukemmin. Jengiin kuuluminen ja osana sitä tehdyt rikokset johtavat jatkossa kovempiin rangaistuksiin. Alaikäisten käyttäminen rikoksen välineenä on säädetty rangaistavaksi. Rikollisjengit saattavat käyttää alaikäisiä itse rikosten suorittamiseen, sillä heidän rangaistuksensa ovat pienempiä tai he saattavat jäädä kokonaan ilman rangaistusta, jos eivät ole vielä iässä, jossa rikosoikeudellinen vastuu alkaa. Samaa ilmiötä on todistettu myös Ruotsissa.

Myös niin sanotun nöyryytysväkivallan rangaistuksia on tiukennettu. Nöyryytysväkivallalla voidaan tarkoittaa usein ryöstö- tai pahoinpitelyrikoksen yhteydessä tapahtuvaa nöyryytystä, jossa uhri pakotetaan esimerkiksi riisuutumaan tai nuolemaan rikoksentekijöiden kenkiä. Nöyryyttäminen saatetaan kuvata ja jakaa sosiaalisessa mediassa. Tämä erittäin kuvottava rikollisuuden muoto on kitkettävä Suomesta pois kokonaan.

Myös ase- ja väkivaltarikoksiin on kiristetty linjaa. Luvattoman ampuma-aseen kantaminen julkisella paikalla johtaa jatkossa ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ja puukkojen sekä muiden vaarallisten esineiden luvattoman hallussapidon rangaistuksia on kovennettu. Näillä toimilla puututaan vakaviin rikoksiin ennakoivasti ja vahvistetaan kansalaisten turvallisuuden tunnetta.

Turvallisuus ei kuitenkaan synny pelkästä lakitekstistä. Se edellyttää riittäviä resursseja ja toimivia viranomaisia. Poliisin määrää on päätetty nostaa 8 000 poliisiin ja poliisin keinoja puuttua vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen on vahvistettu. Erittäin vaarallisia rikoksenuusijoita ja järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita ei pääsääntöisesti sijoiteta avolaitoksiin, mikä parantaa vankilaturvallisuutta.