Viime syksyn ja kuluvan talven aikana kallistunut sähkönhinta on yllättänyt suomalaiset. Pörssisähkön hinta on kivunnut ennätyslukemiin. Sähkölaskut ovat sen myötä nousseet moninkertaisiksi niillä ihmisillä, joilla on ollut käytössään pörssisähkösopimus.
Tätä teemaa sivutiin joulukuussa eduskunnan kyselytunnilla. Kun ministeri Saarikolta kysyttiin aiheesta, hän vastasi, että suomalaiset voivat tarvittaessa turvautua sosiaaliturvajärjestelmään. Se oli vähän kummallinen vastaus, eikä edes pidä paikkaansa useimpien suomalaisten kohdalla, jotka kamppailevat suuren sähkölaskun kanssa.
Perustoimeentulotukea saava henkilö voi toki saada sähkölaskunsa maksettua KELA:n kautta, siinä Saarikko oli oikeassa. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijaisin tulo, sitä saavalla ihmisellä ei ole muita tuloja. Enemmistö suomalaisista ei elä toimeentulotuella, joten useimmille työssäkäyville se ei ole mikään realistinen vaihtoehto. Silti arki voi olla taloudellisesti tiukkaa myös ihmisille, joiden täytyy selviytyä kohonneista elinkustannuksista pelkästään omilla tuloillaan. Moninkertainen sähkölasku on iso lovi jokaisen lompakkoon.
Myös polttoaineen hinta on puhututtanut viime aikoina. Autoilu ei kosketa vain hyvätuloisia ihmisiä. Maalla auto on usein välttämättömyys, mutta usein keskustelusta unohtuvat ne pääkaupunkiseudulla asuvat, jotka joutuvat käyttämään autoa. Monelle kolmivuorotyöläiselle, jonka työmatka ei kulje suoraviivaisesti juna- tai bussireittiä pitkin, auton käyttäminen työmatkoihin on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Jullkisilla sama matka myöhään yöllä tai aikaisin aamulla voi viedä lähemmäs kaksi tuntia, kun autolla matka taittuu vartissa. Ei ole realismia vaatia tällaisia ihmisiä käyttämään useita tunteja työmatkaansa.
Suomessa on verotuksen vuoksi yksi Euroopan vanhimmista autokannoista. Vaikka sähköautoiluun panostetaan, koskettaa sähköautoilu tällä hetkellä enemmän hyvätuloisia suomalaisia. Monella, jolle auto on välttämättömyys, ei ole aitoa mahdollisuutta hankkia sähköautoa vielä pitkään aikaan. Vanhemmat autot kuluttavat enemmän polttoainetta, joten hinnankorotukset kohdistuvat etenkin heihin, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uudempaa ja vähän kuluttavaa autoa.
Polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa toki välillisesti paljon laajempaan joukkoon kuin vain autoilijoihin. Se nostaa julkisen liikenteen kustannuksia ja vaikuttaa näin ollen myös julkista käyttävien matkalippujen hintaan. Myös erilaiset kuluttajatuotteet ja palvelut kallistuvat, sillä suuremmat kuljetuskustannukset näkyvät tuotteiden hinnoissa. Tämä vaikuttaa kahvilapalveluiden, ruoan ja tavaroiden hintoihin, eli lähestulkoon kaikkiin arkielämän välttämättömyyksiin.
Vaikka energian hinnannousu selittyy osin maailmanmarkkinoiden tilanteella, se on vain osa totuutta. Myös korkealla verotuksella on osuutensa suomalaisten kukkaron keventymisessä. Suomessa yhä useamman ihmisen tulot menevät peruselämiseen. Pieni- ja keskituloisilla on vaikeuksia säästää ja kotitalouksien velkaantumisaste on kasvanut. Moni pääkaupunkilainen asuntovelallinen on venyttänyt budjettinsa äärimmilleen lainaa ajatellen. Mitä heille tapahtuu, kun korot lähtevätkin kohta nousuun, kuten on ennustettu, ja lainan kustannukset kasvavat? Elämisen hinta kallistuu kerta heitolla heilläkin.
Jos Suomessa halutaan toteuttaa oikeudenmukainen ”vihreä siirtymä”, mistä puhutaan nykyään paljon, pitää sen vaikutus suomalaisten elinkustannuksiin ottaa paremmin huomioon. Ei ole oikein, että kulutuksen verotus kiristyy, mutta samaan aikaan työstä käteen jäävä osuus ei nouse. Hyvätuloisimmat kyllä selviävät hinnannousuista, mutta kun eläminen kallistuu, kärsijöinä ovat pieni- ja keskituloiset ihmiset. Kuluttajahintojen nousu on euroissa sama kaikille, mutta mitä pienemmät tulot ovat, sitä suuremman osuuden kuukausibudjetista peruseläminen vie.
Mitä isomman osan tuloista peruselinkustannukset
vievät, sitä vähemmän ihmisillä on käyttää rahaa muuhun kulutukseen. Kulutusta aletaan silloin ensimmäiseksi karsia perumalla lehtitilauksia ja matkoja ja vaikkapa vähentämällä ravintolassa syömistä. Tällainen kulutuksen leikkaaminen heikentää yritysten elinmahdollisuuksia, mikä taas heikentää työllisyyttä. Nyt olisi kuitenkin todella tärkeää, ettei Suomessa enää kurjistettaisi ihmisten taloutta. Koronakriisin jälkeen tapahtuva jälleenrakennuksen pitäisi pikemminkin luoda ihmisille toivoa ja uskoa tulevaan.