Saimme tänään hyväksyttyä Suomen ensi vuoden budjetin. Suomen taloustilanne on heikko ja budjettiin jouduttiin ottamaan yhä paljon velkaa. Se ei silti ollut kaikkien mielestä tarpeeksi, vaan oppositio esitti siihen vielä 3,2 miljardia menoja lisää, niitä ei onneksi hyväksytty äänestyksissä.
Suomen talous ei ole kasvanut 15 vuoteen. Jotta hyvinvointivaltiota voisi ylläpitää tulevaisuudessakin, on pakko karsia menoja ja tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotka auttaisivat taloutta lähtemään nousuun lähivuosina.
Hallitus onkin tehnyt useita rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoihin, olemme hyväksyneet lakeja esimerkiksi paikallisen sopimisen edistämisestä ja palkanmuodostuksen pohjautumisesta selkeämmin vientialojen palkankorotusten tasoon. Myös menoja on karsittu mm. sosiaaliturvasta ja muutettu sitä kannustavammaksi.
Olen päässyt mukaan tekemään osaa näistä työmarkkinauudistuksista työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa varajäsenenä. Lisäksi aloin vetämään kokoomuksen työelämäverkosta, joten jos aihe ja kokoomustoiminta kiinnostaa, niin tervetuloa sinne mukaan!
Siirryin loppuvuodesta pois sosiaali- ja terveysvaliokunnasta ja pääsin EU-asioita käsittelevään suureen valiokuntaan. Se on todella kiinnostava näköalapaikka. Olemme käsitelleet mm. EU:n valmistautumista laajentumiseen. Sitä tuskin ihan pikaisesti nähdään, mutta siihen olemme määrätietoisesti menossa. Suomi kannattaa laajentumista, mutta asiaan liittyy reunaehtoja. Uusien maiden jäsenyyden edellytyksinä pidetään vakaata oikeusvaltiota, demokraattisia instituutioita, tehokasta korruptiontorjuntaa ja toimivaa markkinataloutta. Lisäksi on tärkeää, että maiden ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat linjassa EU:n kanssa.
Lisäksi yksi iso kysymys liittyy siihen, että laajentuminen aikaansaisi muutoksia EU:n maatalous- ja koheesiopolitiikkaan. Joko menot lisääntyisivät tai sitten tuet kohdistuisivat eri maille eri lailla kuin nykyään. Kumpikin vaihtoehto on todella isojen ja vaikeiden neuvotteluiden takana. Suomen kanta on, että laajentumisen vaikutuksia pitää tarkastella myös pohjoisten maiden ruoantuotannon kannalta.
Muitakin isoja asioita on ollut esillä kuten Euroopan puolustusteollinen strategia, jolla vahvistetaan eurooppalaista puolustusta ja puolustusteollisuutta. Suomi ajaa EU:n yhteistä eurooppalaista asevientipolitiikkaa, yhteisiä puolustushankintoja sekä tulevaisuuden puolustusteknologioiden tutkimisen ja kehittämisen rahoituksen lisäämistä.
Hallitus julkaisi eilen Suomen oman uuden puolustusselonteon. Siitä käydään keskustelua eduskunnassa maaliskuun alussa. Keväällä nähdään myös, tuleeko kansalaisaloite jalkaväkimiinojen ottamisesta käyttöön uudelleen käsittelyyn eduskunnassa. Minäkin allekirjoitin sen kansalaisaloitteen. Veikkaan tosin, että asia etenee joka tapauksessa. Hallitus pyysi jo kesällä Puolustusvoimia uudelleenarvioimaan jalkaväkimiinojen tarpeellisuutta eli Ottawan sopimuksesta irtautumista.
On tärkeää muistaa, että varautuminen kriiseihin ei lisää sodan todennäköisyyttä, päinvastoin, se vähentää sitä. Varautuminen on tärkeää, koska Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Suomi on kansainvälisesti vertailtuna hyvin varautunut ja puolustuskykymme on vahva. Nykyään meillä on myös puolustusyhteistyötä Naton jäsenenä ja muiden läntisten puolustussopimusten muodossa, olemme siis paremmin turvassa kuin aikaisemmin.
Toki kaikessa voi aina parantaa. Tein loppuvuodesta maanpuolustukseen liittyvän eduskunta-aloitteen, että hallitus tiedottaisi, miten kansalaiset voisivat osallistua mahdollisiin kotirintaman tehtäviin. Lisäksi vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä pitäisi informoida siitä, miten ne voivat täsmäkouluttaa siviilejä nykyaikaisiin sodan ajan tukitehtäviin.
Vapaaehtoisten maanpuolustusorganisaatioilla on ollut historiassamme tärkeä tehtävä osana Suomen puolustamista. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen vuonna 1939, puolusti maatamme miessotilaiden lisäksi suuri määrä vapaaehtoisia naisia lottina. Nyt Ukrainan sota on lisännyt naisten kiinnostusta vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Ukrainassa on nähty, miten siviilit ovat voineet olla avuksi nykyaikaisessa sotatilanteessa. Kaikki vapaaehtoisten tehtävistä eivät ole kuitenkaan olleet samanlaisia kuin toisen maailmansodan aikaan.
Varsinkin armeijaa käymättömät naiset kaipaavat tietoa siitä, millä tavalla he voisivat auttaa osana kotirintamaa. Hallitus voisi tiedottaa näistä asioista esimerkiksi samalla tavalla kuin kotivaran hankkimisesta on informoitu kansalaisia Suomi-fi-palvelussa.
Myös vapaaehtoisjärjestöt toivovat viranomaisilta enemmän tietoa sota-ajan tehtävistä, joita vapaaehtoiset voivat nykyaikana tehdä kotirintamalla. Naisten valmiusliitto on esittänyt huolen siitä, ettei sen tiedossa ole sota-ajan tehtäviä, johon se voisi etukäteen täsmäkouluttaa ihmisiä. Liitto toivoo myös rekisteriä vapaaehtoisista suomalaisista ja heidän osaamisestaan.
Näillä terveisillä siis kohti uutta vuotta. Toivottavasti siitä tulisi valoisampi kuin menneestä vuodesta. Itse ainakin uskon siihen, että edessä on parempia aikoja.
Nyt oikein hyvää joulunalusaikaa toivotellen,
Terhi