Avainsana: hoiva-ala

Hoitajapula uhkaa joka puolella

Viime päivinä on puhuttu paljon siitä, mitä hallitus aikoo tehdä parantaakseen vanhus- ja terveyspalveluita ja että onko uusi vanhuspalveluiden hoitajamitoitus hyvä vai huono.

Oma vastaukseni on, että hallituksen henkilöstömitoitusuudistus vanhuspalveluissa on ollut alunperinkin epärealistinen. Sen yksi iso ongelma oli jo heti alussa, että se keskittyi vain vanhusten ns. laitoshoitoon, vaikka suurin osa ikääntyneistä asuu kotonaan. Ennen koronaa julkaistujen tilastojen mukaan yli 85-vuotiaista vanhuksista vain vajaa 16% asui tehostetussa laitoshoidossa. Kaikkien henkilöstöresurssien keskittäminen ympärivuorokautiseen hoivaan on pois kaikilta muilta apua tarvitsevilta ikäihmisiltä. Tämä nykyinen henkilöstömitoitusuudistus siis vie hoitajia pois kotihoidosta ja kasaa ne ympärivuorokautiseen hoivaan. Nyt uutisissa esillä oleva hoitajamitoitus siis heikentää hoitoa suurimmalla osalla vanhuksista. 

Toinen tärkeä asia on, että hoitavia käsipareja tarvitaan paljon lisää joka puolelle. Tällä hetkellä henkilöstöpula on niin paha terveydenhuollossa, että ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on jouduttu jopa sulkemaan, kun niiden henkilöstömäärä ei täytä kiristyviä kriteereitä. Sen seurauksena yhä harvempi vanhus pääsee vanhainkotityyppiseen palveluun, vaikka sen tarve päinvastoin kasvaa. Tarvittaisiin lisää hoitajia sekä kotihoitoon että ympärivuorokautiseen hoivaan, jotta palveluiden laatu voitaisiin taata ja inhimillinen kohtelu varmistaa. Myös arvokasta ja usein raskasta työtä tekevien omaishoitajien tukemiseksi tarvitaan uudistuksia.

Ongelmat eiväe lopu siihen. Terveydenhuollon henkilöstöpula on pahentunut koronan myötä joka puolella. Jo pelkästään koronaan sairastuneet ihmiset kuormittavat terveydenhuoltoa ja sairaaloita tälläkin hetkellä niin paljon, että heidän hoitamisensa on pois muiden sairaiden hoidosta. Hoitovelka on kasvanut viimeiset pari vuotta ja esimerkiksi syöpää sairastavat eivät pääse tutkimuksiin ja hoitoihin niin nopeasti kuin ennen. 

Kun terveydenhuollon henkilöstötilanne on siis parhaillaan todella vaikea muutenkin, niin pitäisi ensisijassa varmistaa, että terveydenhuollon henkilöstöä on ylipäätään tarpeeksi turvaamaan ihmisten henkeä ja terveyttä. Olisi todella tärkeää poistaa kaikki ylimääräiset häiriötekijät kuormittamasta järjestelmää eli mm. torjua ylimääräisiä koronatartuntoja esimerkiksi maskeilla, jotta resurssit voitaisiin taata tärkeimpiin kohteisiin. Lisäksi nyt pitäisi lykätä aiemmin kuvattua henkilöstömitoitusuudistusta ja muokata sitä niin, että henkilöstömitoitukseen voisi laskea mukaan avustava ja suoranaista hoitotyötä tukeva työ ja huomioida siinä myös digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Lisäksi mitoitus  pitäisi uudistaa sellaiseksi, että se vaihtelisi ihmisen hoitoisuuden mukaan. Ihan jo kaupunkilaisjärki kertoo, että heikommassa kunnossa oleva vanhus tarvitsee hoitoonsa enemmän henkilöstöä kuin parempikuntoinen. 

On myös selvää, että sote-sektorille tarvitaan kokonaisuudessaan lisää työntekijöitä. Hoitajia tarvitaan paitsi vanhushoivassa, myös esimerkiksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Työntekijöiden riittävyys pitäisi suunnitella kokonaisuutena. Toistaiseksi terveydenhuollon järjestäminen ja henkilöstön palkkaus on vielä kuntien vastuulla, mutta tulevaisuudessa se siirtyy sote-uudistuksen seurauksena valtion pussista rahoitettavaksi. Soten rahoituslaskelmia pitääkin ensi hallituskaudella tarkistaa niin, että Uusimaa saa tarvitsemansa määrärahat, eikä siltä päinvastoin leikata sote-rahoitusta, kuten THL:n / hallituksen nykyisten tarvelaskelmien perusteella tulee kauhistuttavasti käymään. Pitää tietysti muistaa, että palkan lisäksi myös laadullisilla tekijöillä on merkitystä minkä tahansa työn houkuttelevuuteen ja niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tarvitaan parempaa johtamista ja myös panostusta työssäviihtymiseen ja työilmapiiriin.

Toisin sanoen sote-palveluita, kuten vanhuspalveluita, pitäisi uudistaa laajana kokonaisuutena eikä paloittain, mistä tämä henkilöstömitoitusjupakka on vain yksi esimerkki. Ja varsinkin tässä terveydenhuollon henkilöstöpulassa pitäisi koko sote-henkilöstön saatavuudesta huolehtia kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisesti kaikkien palveluiden osalta. Pitää varmistaa, ettei kukaan jää ilman hoitoa, eivätkä varsinkaan kaikista sairaimmat.

Toimenpidealoite: Enemmän miehiä hoiva-alalle

Eduskunnalle

Ylivoimainen valtaosa sekä sairaanhoitajista että lähihoitajista on naisia. Positiivista on, että miesten määrä on kuitenkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana kaksinkertaistunut. Tavoitteena pitäisi olla, että miehiä ja naisia työskentelisi alalla yhtä paljon.

Vaikka alalle hakeutuu miehiä nykyään yhä enemmän, valtakunnallisesti miehiä työskentelee lähihoitajina kuitenkin vielä hyvin vähän. Miehet kohtaavat hoitoalalla myös edelleen ennakkoluuloja ja ihmettelyä. Sukupuolten tasa-arvon lisääntyminen alalla olisi kuitenkin hyödyllistä paitsi palkkauksen ja arvostuksen kannalta ja myös esimerkiksi siksi, että miespuoliset hoitajat voisivat tuoda hoitajien työkulttuuriin uusia näkökulmia. Monipuolisempi työyhteisö on totta kai aina rikkaampi kuin yksipuolinen.

Suomea vaivaa vakava puute hoitohenkilökunnasta, kun väestö ikääntyy. Hoitajista on kova pula jo nykyään. Niinpä monia työttömiä ja varsinkin ulkomaalaistaustaisia naisia kannustetaan poikkeuksetta kouluttautumaan hoiva-alalle. Herää kysymys, voisi kysyä, miksei nuoria ja työttömiä miehiä kannusteta samalla tavalla aktiivisesti hakeutumaan hoiva-alalle?

Miehille olisi tarvetta muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, kuten varhaiskasvatuksessa ja vanhustyössä.  Kun väestö ikääntyy, vanhuspalveluihin tarvitaan entistä enemmän henkilökuntaa sekä varsinaisiksi hoitajiksi kuten myös avustaviin tehtäviin. Esimerkiksi palveluasuntoloiden vanhusasukkaat ovat olleet suorastaan hurmaantuneita mieshoitajista. Miesten läsnäolo palveluasunnoissa tekee asuinympäristöstä normaalimman, sillä onhan tavallisessa maailmassa myös miehiä.

Ennakkoluulot miehille ja naisille sopivista töistä istuvat syvässä, vaikka todellisuudessa hoivatyössä tarvitaan paljon myös esimerkiksi fyysistä voimaa. Sitähän tarvitaan esimerkiksi potilaita nostaessa. Hoitajan työ on usein myös hyvin intiimiä, joten olisi hyvä, että esimerkiksi vanhainkodin asukkaat saisivat valita, hoitaako heitä joissain tilanteissa mies- vai naishoitaja.

Myös päiväkotien lastenhoitajista ja lastentarhanopettajista on valtaosa naisia. Kuitenkin pienet lapset hyötyisivät siitä, että varhaiskasvatuksessa olisi myös ns. miehen malleja. Kun on haastateltu päiväkodeissa työskenteleviä miehiä, on havaittu, että he itse kokevat tuovansa päiväkotimaailmaan miehen mallia, rentoutta sekä jämäkkyyttä.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla kannustetaan erityisesti miehiä hakeutumaan opiskelemaan ja töihin hoiva-alalle.

Terveysasemien jonot ovat pahentuneet

Lääkäriin pääsy Helsingin terveysasemilla on heikentynyt rajusti vuoden kuluessa. Jonotilannetta mitataan sillä, kuinka pitkä on jonotusaika kolmanteen kiireettömään vastaanottoaikaan. Se on ollut Töölössä syyskuussa 31 päivää, Laaksossa 42 päivää ja Munkkiniemessä 20 päivää. Heinäkuussa se oli Töölössä 30, Laaksossa 42 ja Munkkiniemessä 42. Vertailun vuoksi esimerkiksi Jakomäessä odotusaika on ollut syyskuussa 8 päivää ja Paloheinässä 12 päivää.

Kaupungin tavoite on, että tuo kolmannen vapaan ajan odotusaika olisi alle kymmenen päivää. Tilanne on siis todella heikko. Lääkärijonot näkyvät tietysti myös kiireellisten lääkärivastaanottoaikojen saatavuudessa. Moni helsinkiläinen joutuukin kääntymään suoraan HUS:n päivystyksen puoleen saadakseen hoitoa sairauteensa. Se puolestaan on johtanut päivystyksen pahaan tukkeutumiseen. Tilanne on huono sekä kuntien että HUS:n kannalta.

Kunnille tämä tarkoittaa tarpeettomia ylimääräisiä kustannuksia, sillä niiden terveydenhoidon menot kasvavat väärästä päästä. On paljon kalliimpaa hoidattaa ihmisiä sairaanhoidossa kuin terveysasemilla. Kaupungin kannattaisi laittaa rahat mieluummin terveysasemien kehittämiseen kuin maksaa erikoissairaanhoidon kuntayhtymälle tästä syystä ylittyneestä budjetista.

Kun olen kysynyt näkemystä ulkopuolisilta asiantuntijoilta, he ovat kaikki sanoneet, että kyse ei ole ensisijaisesti rahan puutteesta, vaan huonosta johtamisesta ja toiminnan organisoimisesta. Mm. Espoossa onkin alettu verrata kaupungin terveyskeskuksen toimintaa yksityisten lääkäriasemien toimintaan ja saatu siitä ideoita, miten terveysasemia voisi kehittää paremmiksi.

Lääkärilehti taas kertoi tänä vuonna, että esimerkiksi Keski-Uudellamaalla on tehty uudistuksia terveyskeskuksen toimintatapoihin, minkä seurauksena potilas pääsee hoitoon käytännössä saman tien ja jonot on saatu purettua. Siellä ei ole perinteistä ajanvarausta eikä jakoa kiireellisiin ja kiireettömiin potilaisiin. Sen sijaan on yhteyshenkilö, jolle potilas voi soittaa. Yhteyshenkilö on sairaanhoitaja, joka työskentelee tiimihuoneessa. Siellä on 2–3 hoitajaa ja 1–3 konsultoivaa lääkäriä, joilta hoitaja voi kysyä neuvoa tai siirtää asian heille. Lääkäri päättää, haluaako hän antaa neuvot hoitajalle, soittaa itse potilaalle tai kutsua käymään vastaanotolla, kenties laboratoriokokeiden kautta. Potilaan hoito alkaa heti, ja hänet hoidetaan pääsääntöisesti samana päivänä.

En osaa maallikkona sanoa, olisiko tuo ratkaisu Helsingin terveyskeskuksen toimintaan vai jokin muu vaihtoehto, mutta jotakin radikaalia on nyt tehtävä. Ellei se onnistu viraston omana työnä, niin ehkä apuun tarvittaisiin ulkopuolisia konsultteja.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johdosta vastaa Vihreiden apulaispormestari. Syyskuussa sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitettiin yllättäen linjauksena yhden keskikokoisen terveysaseman kokonaisulkoistusta ja Kalasataman terveysaseman puhelinpalvelun osaulkoistusta. Ne ovat varmasti hyviä kokeiluja, mutta tarvitaan myös perusteellisempia muutoksia toimintatapoihin. Ulkoistuksista ei ole vielä kuitenkaan päätetty, vaan niiden valmistelua jatketaan.

Kokoomus teki nyt viime kaupunginvaltuuston kokouksessa kaksi aloitetta, joilla yritämme saada virastoa puuttumaan tehokkaammin terveyskeskuksen ongelmiin. Esitämme mm. sitä, että Helsinki selvittää pikaisesti, miten jonojen purku on saatu hoidettua muualla ja ottaa käyttöön samankaltaisia ratkaisuja kiireettömään hoitoon pääsyssä myös Helsingin terveysasemilla.

Toimenpidealoite: Hoitajille laajempi oikeus osallistua terveydenhuollon koulutuksiin, joissa käsitellään reseptilääkkeitä

On oikein, että reseptilääkkeiden mainonta kuluttajille ei ole Suomessa sallittua, vaan kuluttajille saa markkinoida vain itsehoitolääkkeitä. Lääkemarkkinointi ei myöskään saa olla epäasiallista tai houkutella lääkkeen tarpeettomaan käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että lääkeyhtiöiden myynninedistämistoimet eivät saa vaarantaa väestön luottamusta lääkäreiden puolueettomuuteen lääkemääräyksien osalta. Siksi lääketeollisuus on sisällyttänyt eettisiin periaatteisiinsa esimerkiksi sen, että koulutusta ei saa antaa sellaisessa paikassa, kuten hiihtokeskuksessa, joka erityisesti houkuttelisi lääkäreitä osallistumaan tilaisuuksiin, eikä niissä saa tarjota huomattavan hyvää ruokaa tai juomaa.

Tämän selkeän lääkemainonnan kiellon lisäksi lääketieteellisten koulutusten sisältö voidaan tulkita lääkkeiden lainvastaiseksi piilomarkkinoinniksi, jos koulutus sisältää lääkeinformaatiota. Siksi nykyisessä lainsäädännössä on tarkasti rajattu se kohdejoukko, jolla on oikeus osallistua koulutukseen, jossa puhutaan reseptilääkkeistä. Kuluttajille  ei saa antaa koulutusta reseptilääkkeistä. Tämäkin on ymmärrettävää, mutta koulutustilaisuuksiin hyväksyttyjen osallistujien joukon määrittely kaipaa kuitenkin uudistusta.

On ongelma, että monet terveydenhuollon ammattilaiset luetaan koulutustilaisuuksien lääkeinformaation osalta lainsäädännössä kuuluviksi kuluttajaväestöön. Se johtaa tilanteeseen, jossa sairaanhoitajat eivät saa osallistua lääketieteelliseen kongressiin, jos siellä käsiteltäviin aiheisiin lukeutuu reseptilääkkeet. Silloin hoitotiimien jäsenet, kuten esimerkiksi lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja sosiaalityöntekijät, eivät saa käytännössä osallistua yhdessä samoihin koulutustilaisuuksiin, jos niissä käsitellään reseptilääkkeitä.

Nykyään hoitajille on sallittua antaa vain tarvittaessa tietyn lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön liittyvää ohjausta, kuten esimerkiksi koulutus astmapiipun käyttöön ja pistoskoulutus, mutta sen yli menevä koulutus katsotaan reseptilääkkeen piilomarkkinoiniksi. Hoitajat määritellään lääkelaissa siis kuluttajiksi, joihin ei saa kohdistaa reseptilääkemarkkinointia. Rajattu poikkeus tästä ovat sellaiset sairaanhoitajat, optikot ja suuhygienistit, joilla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.

Moniammatillisilla hoitotiimeillä on kuitenkin nykyaikana yhä suurempi merkitys terveydenhuollossa. Kun väestö vanhenee, potilaiden ongelmat moninaistuvat ja se luo tarvetta moniammatillisen tiimityön lisäämiseen. Potilasta hoidetaan yhä useammin yhteistyössä potilaan ja muun hoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa moniammatillisena tiimityönä.

Siksi ehdotankin eduskunnalle jättämässäni toimenpidealoitteessa, että hallitus antaa hoitajille nykyistä laajemman oikeuden osallistua lääketieteellisiin koulutuksiin, joiden sisältöön kuuluu reseptilääkemarkkinointia. Se parantaisi terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmahdollisuuksia ja antaisi hoitotiimeille mahdollisuuden osallistua yhdessä samoihin koulutuksiin, mikä johtaisi potilasturvallisuuden paranemiseen sekä hoitotiimien osaamisen ja laadun kohenemiseen.

Miten vanhuspalveluiden laatu varmistetaan Helsingissä?

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi viime viikolla aloitteeseeni, jossa ehdotin Helsingin vanhuspalveluiden laadun varmistamista. Esitin, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun.

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi, että sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen oman toiminnan laadunhallinta perustuvat omavalvontasuunnitelmaan. Yksiköt lisäävät siihen tietoja ja suunnitelmien toteutumista seurataan joko kuukausittain, neljännesvuosittain, puolivuosittain tai vuosittain. Valvontasuunnitelmat julkaistaan kaupungin verkkosivuilla.

Lisäksi laadun arviointiin käytetään muita välineitä. Esimerkiksi asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin, hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laadinnan sekä laadunarvioinnin välineenä on käytössä RAI-toimintakykyarvio. Lisäksi käytössä on HaiPro-järjestelmä, johon työntekijät ilmoittavat vaaratilanteista, sekä SPro-järjestelmä työntekijöiden ilmoituksille havaituista epäkohdista tai epäkohtien uhista. Säännöllisin väliajoin tehdään asiakaskyselyitä ja asiakasraadeilta ja neuvostoilta kerätään palautta palveluiden laadusta. Kotihoidon asiakastyytyväisyyden keskiarvo oli 8,2/10 loppuvuonna 2018.

Yksityisen hoivayritysten laadunvalvonta perustuu sopimukseen ja sen liitteenä olevaan yksityiskohtaiseen palvelukuvaukseen sekä tiiviiseen yhteistyöhön palveluntuottajan kanssa. Tärkeintä on palveluntuottajan omavalvonta. Ostopalveluyksiköihin tehdään lisäksi ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä ja niiden määrää on lisätty. Valvontaa on tehostettu myös resursseja lisäämällä. Palvelujen toteutumista seuraavat lisäksi kaupungin tarkastusvirasto, aluehallintovirasto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Koska yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata laitoshoidon lisäksi myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Esitin aloitteessa, että kaupunki ryhtyy toimiin mm. sen varmistamiseksi, että palvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Sote- palveluissa on jatkuva ja hankalasti korjattava henkilöstövaje.

Henkilöstömitoitus on Helsingissä jo 0,7 ympärivuorokautisessa hoidossa

Virasto vastasi, että työmarkkinatilanne on todellakin valtakunnallisesti haastava. Henkilöstön saatavuutta ja pysyvyyttä kehitetään kuitenkin mm. palkkapolitiikalla, yhteistyöllä pääkaupunkiseudun opinto-ohjaajien kanssa alan kiinnostavuuden lisäämiseksi, työharjoittelun toteuttamisella oppilaitosyhteistyönä, työnantajamaineen edistämisellä ja työpaikkamarkkinointiin liittyvällä tapahtumakalenterilla.

Vuosina 2017‒2018 Helsingin kotihoitoon palkattiin 60 uutta työntekijää. Vuonna 2019 perustetaan 20 uutta sairaanhoitajavakanssia, jotka kohdennetaan syksyllä aloittavaan kuntouttavaan arviointitoimintaan kotihoidon asiakkuuden alussa. Kotihoidon kehittäminen jatkuu toukokuussa 2019 valmistuneen toimintasuunnitelman mukaisesti.

Helsingin ympärivuorokautisen hoidon oman toiminnan yksikköjen keskimääräinen henkilöstömitoitus on jo nykyään 0,7. Yksikköjen henkilöstömitoitus kuitenkin vaihtelee asiakkaiden hoidon tarpeen ja toimintakyvyn mukaan. Voimassa olevan laatusuosituksen mukaan henkilöstömitoituksen tulee olla vähintään 0,5. Kunta10-tutkimuksen mukaan Helsingin sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen tutkimustulokset ovat kehittyneet vuosien 2014, 2016 ja 2018 tulosten perusteella erittäin myönteiseen suuntaan. Johtaminen ja tuen saaminen ovat olleet hyvällä tasolla ja henkilöstön kokemus kohtelun oikeudenmukaisuudesta on lisääntynyt.

Virasto kertoo, että työyhteisötaidot ja työpaikan ilmapiiri ovat olleet jo aiemmin hyvät ja vuoden 2018 tuloksissa ne olivat edelleen parantuneet. Työhön oltiin erittäin sitoutuneita ja koettiin työn imua. Työstressiä ilmeni aiempaa vähemmän, vaikka edelleenkin sitä esiintyi. Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen johtamista pidettiin valmentavana. Itseohjautuvat tiimit kokivat työn imua ja mielekkyyttä.

Viraston mukaan myös kotihoitoyksiköiden kehityssuunta oli selkeästi positiivinen. Valtaosassa kotihoitoyksiköistä tulokset paranivat verrattuna vuoden 2016 tuloksiin. Kotihoidon henkilöstön kokemus työn hallinnan tunteesta oli vuonna 2018 pääsääntöisesti parempi kuin vuonna 2016.

Vanhusneuvoston ehdotukset

Helsingin Vanhusneuvosto totesi aloitetta käsitellessään, että vanhusten hoivapalvelujen laadun valvonnan tulee olla nykyistä avoimempaa ja läpinäkyvämpää, olivatpa sitten kyseessä kaupungin omat tai ostopalvelut. Usein esiintyviä huolia vanhusten palvelujen laadusta voitaisiin vähentää avoimella tiedottamisella. Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että kaupunki varmistaa omien palvelujensa laadun. Tiedottamiseen tarvittaisiinkin uudenlaista toimintakulttuuria, sote-toimialan tulisi oma-aloitteisesti kertoa, miten omien palvelujen valvonta tapahtuu.

Kotihoidon suurin ongelma on henkilöstötilanne, joka on palkankorotuksesta huolimatta vain vaikeutunut. Vanhusneuvosto katsoo, että suurin syy tilanteeseen on ympärivuorokautisen palvelun liian tiukka kriteeristö. Kotona asuvat kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, heitä on entistä enemmän ja kotihoidon työ vastaavasti vaativampaa. Työssä olevat kotihoidon työntekijät tuntevat riittämättömyyttä, uupuvat tai vaihtavat työpaikkaa. Uusia, pysyviä, päteviä työntekijöitä ei saada, kun kotihoidon työtilanne on hoitoalalla tiedossa.

Vanhusneuvosto katsoo, että tilannetta tulisi lähteä purkamaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerien väljentämisellä. Kun kotona selviytyminen ei enää ole mahdollista, tulisi siirtymisen ympärivuorokautiseen palveluun tapahtua joustavasti, ilman raskasta päätöksentekoprosessia.