Kirjallinen kysymys nuorten lisääntyneestä väkivallasta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien nuorten lisääntynyttä väkivaltaa. Kirjallisen kysymyksen voi kokonaisuudessaan lukea tästä blogikirjoituksesta.

Eduskunnan puhemiehelle

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia viimeisen vuoden aikana lisääntyneistä uudenlaisista väkivaltarikoksista, joiden tekijänä on nuori, jopa alaikäinen tekijä. Usein mukana on ollut teräaseita ja kyseessä on ollut joukolla tehty rikos. Rikoksiin liittyy huumekauppaa, jengiytymistä ja järjestäytynyttä toimintaa. Uhreina on ollut nuoria, jopa selvästi alaikäisiä lapsia. Rikokset eivät tapahdu yksityisasunnoissa, tuttujen ihmisten välillä — kuten väkivalta- ja henkirikokset Suomessa perinteisesti tapahtuvat — vaan julkisilla paikoilla, ja uhreiksi valikoituu myös täysin sivullisia ihmisiä sattumanvaraisesti.  

Poliisi on esittänyt huolensa siitä, että Ruotsissa yleistynyt jengirikollisuus on rantautumassa Suomeen. Erityisessä vaarassa jengiytymiselle ovat nuoret ja nuoret aikuiset, syrjäytymisvaarassa olevat, usein maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset miehet. Nuoria yhdistää usein osattomuuden ja epäonnistumisen kokemukset, työttömyys, heikko kielitaito ja koulutustaso. Jengi ja sen parissa tehtävät rikokset voivat olla keino nuorelle yrittää saada hyväksyntää. Väkivalta ja ihmisten pelottelu voi olla nuorelle ainoita keinoa tulla huomatuksi ja kokea pystyvänsä vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. Esikuvia haetaan rikollisesta maailmasta ja rikosten tekemistä ja väkivallan käyttöä ihannoidaan. Tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta.  

Alueellinen eriytyminen tulee jatkumaan ja pahentumaan, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Olemme jo nähneet Ruotsista ja muutamista muista Euroopan valtioista, mitä tapahtuu, kun jengirikollisuuden annetaan edetä liian pitkälle. On olemassa lähiöitä, joihin poliisin tai pelastusviranomaisen on vaikeaa mennä kohtaamansa väkivallan vuoksi. Mikä takaa sen, että vastaavaa kehitystä ei tapahdu Suomessa?

Ihmiset, jotka kykenevät muuttamaan turvattomammilta alueilta pois, tekevät niin, ja jäljelle jäävien asukkaiden turvattomuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla on jo nyt nähtävissä huolestuttava ilmiö alueiden eriytymisessä. Koulujen oppimistulokset vaihtelevat voimakkaasti. Heikomman sosioekonomisen alueen lapsilla on yhä huonommat mahdollisuudet nauttia turvallisesta ja rauhallisesta oppimisympäristöstä ja keskittyä  oppimiseen.  Tämä  on omiaan lisäämään ulkopuolisuuden tunnetta, mikä taas altistaa syrjäytymiselle.  

Vaikka uutisointi on viime aikoina lisääntynyt, jengiongelma ei ole kehittynyt Suomessa hetkessä. Se ei ole kehittynyt hetkessä myöskään muualla Euroopassa. Myöskään ratkaisut siihen eivät tapahdu hetkessä. Siksi on äärettömän tärkeää reagoida asiaan nyt ja riittävällä vakavuudella.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä jengiytymisen estämiseksi,miten julkisten paikkojen ja kulkuvälineiden turvallisuus taataan,miten lasten ja nuorten koulumatkat ja turvallisuus koulupäivän aikana varmistetaan jamiten takaamme sen, ettei tilanne eskaloidu ja esimerkiksi ampumavälikohtauksista tule yleisempiä?

Helsingissä 6.5.2021

Terhi Koulumies kok  

Ilkka Kanerva kok

Anna-Kaisa Ikonen kok  

Helsinki alkaa torjua lasten ja nuorten syrjäytymistä erityistoimin

Kaupunginhallitus hyväksyi alkuvuonna suunnitelman lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemseksi. Suurin osa nuorista voi onneksi paremmin kuin koskaan. Osalla kuitenkin menee huonosti ja heitä pitää auttaa, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. On surullista, että 8. ja 9.-luokkalaisista lapsista joka kymmenes kertoo, että heillä ei ole yhtään hyvää kaveria ja 5,5 % on koulukiusattuna säännöllisesti joka viikko. Yläastelaisista 14 % kertoo kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta, kolmasosa on ollut huolissaan mielialastaan.

Syrjäytymisen syyt liittyvät usein turvattomaan ja köyhään lapsuuteen, yksinäisyyteen ja peruskoulun varaan jäämiseen. Yleisimmät riskitekijät ovat lastensuojeluun sijoitus ennen 16 vuoden ikää ja se, ettei nuorella ole toisen asteen tutkintoa 25 vuoden iässä, tai ettei hän osallistu yhteishakuun. Riskitekijöitä ovat myös mielenterveyslääkkeiden tarve 14–18 vuoden iässä, varhaisiaet käytöshäiriöt ja se, jos nuorella on kontollaan rikostuomio tai rikkeitä. Myös se lisää syrjäytyisriskiä, jos nuoren vanhemmat elävät pitkäaikaisella toimeentulotuella.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä on merkittävästi suurempi kuin muilla. Monella muualta tulleella henkilöllä on vaikeuksia oman paikan löytämisessä kaupungissamme. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin samalla väkivaltaisen radikalisoitumisen torjumista. Ääri-ilmiäiden syntymistä vähentää se, että nuori kokee olevasa osa yhteiskuntaa. Huolestuttavaa on se, että syrjäytymisriski ei koske vain muualta Suomeen muuttaneita, vaan maahanmuuttajien toisella sukupolvella oppimistulokset jäävät jopa heikommiksi kuin ensimmäisellä polvella.

Pohja syrjäytymiseen syntyy lapsuudessa ja siksi koko perhettä pitää auttaa. Oireilevien lasten vanhemmilla voi olla päihdeongelmia tai mielenterveyden sairsuksia, perheväkivaltaa tai muuten heikentynyttä elämänhallintaa. Viime vuonna helsinkiläisistä 8. ja 9.-luokkalaisista 7 % on kokenut vanhempien fyysistä väkivaltaa.

Kaupunki yrittää nyt varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on vähintään yksi turvallinen aikuinen. Esimerkiksi Mellunmäessä tehdään paikallinen kokeilu, jossa lapsilta kerätään näkemyksiä siitä, onko kotona, koulussa tai vaikka harrastuksessa joku aikuinen, jolle voi jutella ja johon voi tukeutua. Kysytään, millaisia kotiintuloaikoja eri ikäisillä lapsilla on ja kuinka paljon valvomatonta vapaa-aikaa heidän päiviinsä sisältyy. Kysely toteutetaan anonyymina 1.-6.-luokkalaisille ja palveluja kehitetään vastaamaan esiin tulleisiin tarpeisiin.

Onkin selvää, että jotta syrjäytymistä voi torjua tehokkasti, perheille on annettava tukea varhaisessa vaiheessa. Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä aikuissosiaalityössä aletaan jatkossa systemaattisesti kysyä asiakkailta heidän perhetilanteestaan ja varmistetaan lasten hyvinvointi. Myös päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä kehitetään.

Kaupunki haluaa myös turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Koulupoissaoloihin tullaan puuttumaan nopeammin ja ennaltaehkäistään koulukeskeytyksiä. Kouluissa ja päiväkodeissa kehitetään tukitoimia erityisesti ulkomaalaistaustaisille lapsille ja kiusaamiseen puututaan jämäkämmin. Nuorten digitaitoja tuetaan kirjastoissa ja varsinkin poikia kannustetaan lukemaan enemmän.

Erilaisia toimenpiteitä on kymmeniä. Yksi kiinnostava ajatus on, että jokaiselle helsinkiläislapselle annetaan mahdollisuus mieluisaan ja säännölliseen harrastukseen ja lisäksi kulttuurikokemuksiin yhteistyössä mm. kaupunginorkesterin kanssa.