maahanmuutto – Terhi Koulumies

Suomen kielen osaamista on vaadittava kaikilta

Tänä vuonna Suomessa on havahduttu aseita kantavien ja väkivaltaa käyttävien nuorten tai nuorten aikuisten jengiytymiskehitykseen. Ilmiö on tullut aiemmin tutuksi Ruotsista, missä se on päässyt kehittymään pidempään. Ilmiössä on kyse aikuisista ihmisistä, joille on muodostunut vahvasti lainvastainen ja yhteiskuntaa halveksiva maailmankatsomus.

Jengiväkivaltaan on Suomessa kiire puuttua ja sen pahenemista on ehkäistävä ennalta. Ennaltaehkäisy tehdään kodeissa ja kouluissa, eikä rikosoikeudellisten keinojen piirissä.

Suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja osaaminen on yksi keskeisimmistä keinoista torjua syrjäytymistä ja sitä kautta jengiytymistä. Kieli on ainoa keino päästä mukaan osaksi yhteiskuntaa sen täysivaltaisena jäsenenä. Jos ei opi kieltä, ei pärjää koulussa, jatkokoulutus on mahdotonta, töitä on vaikeaa saada eikä yhteiskunnan korkeisiin tehtäviin pysty hakemaan.

Tällaisessa tilanteessa jengi ja eläminen yhteiskunnan reunalla voi tuntua nuorelle ainoalta keinolta vaikuttaa omaan elämäänsä.

Olemme tehneet karhunpalveluksen niille lapsille ja nuorille, jotka on päästetty koululuokalta toiselle ilman riittävää luku- ja kirjoitustaitoa. Vaatimalla kaikilta kielen osaamista takaamme sen, että nuoret ovat koulunsa päättyessä varustettuja mahdollisimman tasa-arvoisin eväin. Meillä tulee olla tiukemmat raamit sille, mitä peruskoulunsa päättäneen nuoren tulee osata. Nykytilanteessa olemme, ehkä hyvää tarkoittaen, alentaneet rimaa vieraskielisiltä lapsilta tavalla, joka vaikuttaa negatiivisesti koko heidän tulevaisuuteensa.

Emme nykyään edellytä myöskään vanhemmilta riittävää kielen osaamista, vaan viestimme lukuisilla erilaisilla kielillä, antaen samalla sen mielikuvan ettei suomen tai ruotsin osaaminen ole tarpeen. Kun kotona ei saa apua koulunkäyntiin, on inhimillistä, että lapsi turhautuu eikä välttämättä jaksa enää opiskella. Kielitaidottomuus tekee kaikesta monin verroin vaikeampaa. Jos vielä vietetään aikaa vain omaa äidinkieltä puhuvien seurassa eikä arjessa käytetä suomen kieltä, voi lapsen olla todella vaikeaa oppia kieltä.

Kyse ei ole siitä, etteikö ihminen saisi arvostaa ja puhua omaa äidinkieltään. Päinvastoin, se on rikkaus ja sitä pitää vaalia! Kyse on siitä, että pärjätäkseen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä on yksinkertaisesti osattava siinä puhuttua kieltä. Kieli ei ole vain sanoja tai väline asioida pankissa tai kaupassa. Se on ovi koko kulttuuriin, sen tapoihin, historiaan ja yhteiskunnan rakenteisiin. Ilman kielitaitoa jää aina osittain yhteiskunnan ulkopuolelle ja paitsi epävirallisesta tiedosta, ystäväporukoista ja vaikutusmahdollisuuksista.

Meillä ei ole varaa antaa kenenkään syrjäytyä. On typeryyttä toistaa muiden maiden aiemmin tekemiä virheitä ja odottaa erilaista lopputulosta. Kaikki lapset on tärkeää pienestä pitäen ottaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Myös aikuisilta pitää odottaa kielen osaamista. Vanhemmat tulee vastuuttaa oman lapsensa kielen oppimisesta ja koulunkäynnin tukemisesta, yhteiskunnan pitää pystyä vaatimaan kaikilta täällä asuvilta samoja asioita.

Kirjoitus on julkaistu myös Verkkouutisten sivuilla.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo varmistaa, että jokainen lapsi Suomessa oppii suomen kielen. Kysymys sivuaa myös vanhempien kielitaitoa, joka on aivan keskeisessä roolissa intergroitumisessa Suomeen.

Kirjallisen kysymyksen voi lukea kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen alapuolelta.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Hyvä suomen kielen taito on yksi merkittävä tekijä yhteiskunnan aktiivisena osan toimimiseen. Kielitaito vaikuttaa paljon myös vieraskielisten lasten mahdollisuuksiin tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet ovat etenkin pääkaupunkiseudulla keskittyneet tietyille alueille. Niinpä asuinpaikasta riippuen vieraskielisiä lapsia on paljon samoissa kouluissa ja samoilla luokilla. Tämä osaltaan hidastaa lasten suomen kielen oppimista, jos kieltä ei pääse käyttämään sitä äidinkielenään puhuvien lasten kanssa tarpeeksi usein. Jos koulupäivän jälkeenkin harrastustoiminnassa tai muutoin vapaa-ajalle vietetään aikaa ainoastaan muiden vieraskielisten lasten kanssa, ei suomen kielen kielitaito kehity. Jokainen kieliä koskaan opetellut ja opiskellut tietää, että kielitaidon edistämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää päästä käyttämään sitä tarpeeksi usein ja säännöllisesti.

Kouluissa, joissa on paljon vieraskielisiä lapsia, opetushenkilökunnan opetusaikaa kuluu paljon enemmän kielitaidon aiheuttamiin haasteisiin kuin opetukseen verrattuna kouluihin ja luokkiin, joissa on vähemmän vieraskielisiä lapsia ja nuoria. Vaikeudet suomen kielen kanssa voivat turhauttaa lapsen ja vievät iloa oppimisesta, jossa ei muuten välttämättä olisi mitään ongelmia. Haasteet kielen kanssa voivat kertautua ja heikentää yleisesti opiskelumotivaatiota, vaikka lapsella ei olisikaan itse opittavien aineiden sisältöön liittyviä vaikeuksia. Kielen osaamisella on vaikutus lapsen itsetuntoon ja käsitykseen hänen kyvystään oppia.

Lisäksi haasteita vieraskielisille lapsille voi aiheuttaa vanhempien puutteellinen kielitaito. Lapselle voi koitua kohtuuttomasti taakkaa oman koulutyönsä hoitamisesta, jos vanhemmat eivät ymmärrä koulusta tulevia viestejä eivätkä pysty seuraamaan lapsensa koulunkäyntiä suomen kieltä osaavien vanhempien tavoin. Vaikka jokaisella lapsella on tietynlainen vastuu omien koulutehtäviensä hoitamisesta, on vanhemmilla erittäin tärkeä rooli lastensa opiskelun tukemisessa ja he ovat viimekädessä vastuussa siitä, että lapsi hoitaa koulutyönsä.

Myös erilaisiin käytöshäiriöihin tai vaikkapa lapseen kohdistuvaan kiusaamiseen tulee voida puuttua heti ja tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät koulusta tulevat viestit ja pystyvät kommunikoimaan opetushenkilökunnan kanssa erilaissa ongelmatilanteissa. Vaikka koulussa ei olisikaan ongelmia ja koulutyö sujuisi hyvin, on lapselle helpottavaa, kun hän voi luottaa vanhempiensa olevan tietoisia hänen koulunsa arjessa tapahtuvista asioista.

Maahanmuuttajataustaiset lapset voivat joutua toimimaan perheissään vanhempiensa tulkkina esimerkiksi virallisten lomakkeiden kääntämisessä ja täyttämisessä, mikäli vanhempien kielitaito ei riitä näiden asioiden hoitamiseen. Pahimmillaan lapsi voi joutua vastuuseen esimerkiksi perheen raha-asioista. Tällainen on omiaan lisäämään lasten stressiä ja henkistä kuormitusta ja asettaa vieraskieliset lapset eriarvoiseen asemaan suomenkielisiin lapsiin nähden. Lapsia tulisi suojella eikä heidän tulisi joutua ottamaan vastuuta aikuisten auttamisesta virallisissa asioissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että vieraskieliset lapset oppivat suomen kielen koulussa pärjäämisen edellyttämälle tasolle? Miten vieraskielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan tuetaan käyttämään ja oppimaan suomea myös koulun ulkopuolella? Miten hallitus aikoo toimia ehkäistäkseen vieraskielisten lasten kuormitusta, jota aikuisten virallisten asiakirjojen yms. tulkkauksesta mahdollisesti aiheutuu? Miten hallitus varmistaa, että jokaisen koululaisen vanhemmat osaavat suomen kieltä riittävän hyvin voidakseen huolehtia lastensa koulunkäynnistä ja toimiakseen yhteistyössä koulun kanssa?

Helsingissä 8.12.2020

_______________________________

Terhi Koulumies kok

Miten EU uudistaa turvapaikanhakijoiden oleskelulupamenettelyä?

EU on paininut viime aikoina uuden turvapaikanhakijaongelman kanssa, kun Välimeren maat ovat pelastaneet merestä Eurooppaan pyrkiviä tulokkaita. Sisäministeri (vihr) Maria Ohisalo on edistänyt sellaista kyseenalaista käytäntöä, että EU voisi alkaa kuljettaa rajamaista turvapaikanhakijoita jäsenmaihin odottamaan oleskelulupapäätöksiä.

Välimereltä pelastetut lähetettäisiin jäsenmaihin neljän viikon kuluessa rantautumisesta. Vastaanottajamaat, kuten Suomi, hoitaisivat turvapaikkaprosessit, ja huolehtisivat heidän palautuksistaan, jos oikeutta oleskelulupaan ei todettaisikaan. Tästä tulisi sisäministerien mukaan väliaikainen toimintamekanismi EU:lle. Asia tulee uudestaan esiin EU:n sisäministerien kokouksessa lokakuussa.

En kannata tuota Ohisalon linjaa, eikä sitä kannata muutkaan kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Ensinnäkin on osoittautunut vaikeaksi käännyttää pois turvapaikanhakijoita, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa. Toisekseen järjestely kannustaisi salakuljettajia tuomaan ihmisiä Välimeren rannoille yhä nykyistäkin enemmän. Yhä useammat siirtolaiset lähtisivät liikkeelle, koska järjestely takaisi heille automaattisen kuljetuksen edelleen Euroopan maihin. Kolmanneksi on olemassa ilmeinen vaara, että tästä väliaikaisesta mekanismista tulisi todellisuudessa pysyvä menettely, eikä turvapaikanhakijoiden vastaanottomenettelyjä pystyttäisi oikeasti uudistamaan.

Kokoomus haluaisi, että EU:n rajavyöhykkeille perustettaisiin pysyviä ulkorajakeskuksia. Niissä turvapaikanhakijat voisivat odottaa, antaako joku EU:n jäsenmaa heille oleskeluluvan ja ottaa heidät pakolaiskiintiön puitteissa maahansa. Näin turvapaikanhakijoista voitaisiin myös paremmin erotella kaikista hädänalaisimmat, jotka ovat eniten avun tarpeessa. Tuon lisäksi niiden turvapaikanhakijoiden karkotusta pitäisi tehostaa, jotka eivät ole saaneet Suomesta oleskelulupaa. Sillä tarkoitetaan laittomasti maassa olevia ihmisiä, joista Suomen viranomaiset ovat heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa perehtymisen jälkeen todenneet, että heillä ei ole tarvetta suojeluun.

On totta, että Suomen on järkevää helpottaa tänne siirtolaiseksi haluavien mahdollisuutta tehdä työtä, yrittää ja maksaa veroja Suomessa. Moni tulija onkin hakeutunut Suomeen alun perinkin väärän järjestelmän piirissä. He ovat ilmoittautuneet turvapaikanhakijoiksi, vaikka heillä on kenties ollut todellisena toiveena päästä tekemään töitä siirtolaisina. Suomen huoltosuhde heikkenee ja väestö vanhenee. Tarvitsemme tänne yhä enemmän työvoimaa ja veronmaksajia, jotta voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja ja tulonsiirtoja.

Sen sijaan kaikki laittomasti maassa olevat ulkomaalaiset pitää karkottaa täältä pois nykyistä tehokkaammin.

Viime hallituskaudella käynnistettiin sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) johdolla valmistelu, jolla voitaisiin torjua tehokkaammin laitonta maassaoloa. Siihen sisältyi mm. ehdotus, että valmisteltaisiin lainmuutos, jotta turvapaikkatarve voitaisiin käsitellä nopeasti jo rajavyöhykkeellä ilman, että turvapaikanhakijaa päästettäisiin Suomeen maahan ollenkaan. Lisäksi päätettiin selvittää, voiko laittomasta maassaolosta säätää vankeusrangaistuksen. Onko se mahdollista, riippuu siitä, onnistuuko EU uudistamaan paluudirektiiviään.

Lisäksi Mykkäsen johdolla haluttiin tehdä lakimuutos, jolla henkilö, jolla ei ole enää oleskelulupaa, menettäisi Suomessa myös kotikuntansa ja siihen liittyvät palvelut ja oikeudet pois lukien oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oppivelvollisuusikäisen koulutukseen ja muihin lasten erityispalveluihin. Samoin päätettiin valmistella lakimuutokset, jotka mahdollistaisivat oppilaitoksia erottamaan opiskelijan, jos hän on saanut lainvoimaisen käännytys- ja karkotuspäätöksen.

Saa nähdä, mitä näille kokoomuslaisen sisäministerin alulle panemille uudistuksille tapahtuu, kun vastuu niiden edistämisestä on siirtynyt vihreän ministerin vastuulle. Toivon, että Suomen linja ei muutu ja että nykyinen hallitus jatkaa näiden uudistusten valmistelua.