Avainsana: perheväkivalta

Sovittelusta luovuttava lähisuhdeväkivallan osalta

Hallitus aikoo tehdä uudistuksia väkivallan torjumiseksi ja lisätä tietoa väkivallan eri muodoista. Mm. kunniaan liittyvää väkivaltaa on pystyttävä tunnistamaan nykyistä paremmin. Hallitus haluaakin lisätä tietoisuutta sen eri muodoista ja kiristää siihen liittyviä rangaistuksia. Tämä on erittäin hyvä tavoite ja tarpeellista saada läpi.

Jätin eduskunnalle jo viime vaalikaudella aiheesta kirjallisen kysymyksen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin torjua muun muassa vahvistamalla ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Samoin on tärkeää, että myös poikiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tunnistetaan paremmin, myös se on kirjattu hallitusohjelmaan. Miesten kokemaa väkivaltaa esimeriksi parisuhteissa tunnistetaan hyvin heikosti ja siihen liittyy voimakkaita tabuja. Väkivaltaa kohtaavien miesten tulee yhtä lailla saada apua ja heidät tulee kohdata, kuten kenet tahansa väkivallan uhri – inhimillisesti ja vähättelemättä.

Hallitus haluaa vahvistaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lisäksi on tärkeää, että uhrien tietoisuutta mahdollisuuksista saada suojelua ja turvaa lisätään. Esimerkiksi turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saavutettavuutta on tärkeää vahvistaa.

On tärkeää, että lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksissa sovittelusta luovutaan hallitusohjelman mukaan. Sovittelu tällaisissa tapauksissa ei ole uhrin näkökulmasta oikein, sillä tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa.

Lähisuhdeväkivallan luonteeseen kuuluu jaksottaisuus. Parisuhdeväkivallan tekoa seuraa usein tekijän sovittelu, anelu ja uhrin anteeksianto. Hetken parisuhde voi näyttää hyvin onnelliselta ja osapuolet vastarakastuneilta. Tekijä lupaa muuttua, mutta ei todellisuudessa pyri muutokseen. Vähitellen tunnelma alkaa kiristyä, kunnes tekijä käyttää taas väkivaltaa. Jos sovittelu sattuu tällaiseen sovintovaiheeseen ja uhrilta kysytään silloin jälkeen parisuhteen tilasta, voi uhri olla taivuteltavissa jatkamaan väkivaltaisessa suhteessa.

On tärkeää, että väkivallan kierre katkaistaan mahdollisimman pian. Väkivaltaisesta suhteesta pyristely on kuitenkin hyvin vaikeaa. Sovittelu vain vaikeuttaa lähtemistä väkivaltaisesta suhteesta, sillä väkivaltaa kokenut saa nyt ulkopuoleltakin vakuuttelua, että kaikki olisi sovittavissa anteeksiannolla. Näin ei ole. Väkivaltaisen toimintamallin muuttaminen vaatii tekijältä todella pitkällisen työn ja vie aikaa.

Lähisuhdeväkivallalla on taipumus muuttua koko ajan pahemmaksi. Yhteiskunnan ei missään nimessä pidä antaa signaalia, että väkivalta parisuhteessa on normaali riita, joka sovitaan keskustelemalla.

Sovittelu sopii väkivaltatilanteisiin, joissa uhri ja tekijä on tuntemattomia ja tasavertaisia. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri on alisteisessa asemassa tekijään nähden. Omat tunteet voivat saada uhrin antamaan anteeksi ja yrittämään uudelleen, vaikka järjellä hän tietäisikin, että väkivalta ei lopu.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Verkkouutisten blogissa.

Hiljaisuus perheväkivallan ympäriltä pitää rikkoa – YK:n ja UN Womanin maailmanlaajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi

Alkuun on hyvä selventää, mitä lähisuhdeväkivalta tarkoittaa. Sitä on esimerkiksi puolisoon tai lapseen kohdistuva väkivalta ja kunniaväkivalta. Väkivalta voi olla fyysistä, kuten tönimistä tai kiinnipitämistä, lyömistä ja kuristamista, tai henkistä, kuten kontrollointia, pelottelua, nimittelyä ja alistamista. Väkivalta voi olla myös seksuaalista tai taloudellista. Perheväkivalta ei liity mihinkään sosioekonomisiin tekijöihin, vaan sitä on kaikenlaisissa perheissä riippumatta esimerkiksi kulttuurista tai perheen taloudellisesta asemasta.

Vuoden 2014 EU:n laajuisen selvityksen mukaan Suomi on naisille yksi Euroopan väkivaltaisimpia maita. EU:n perusoikeusviraston selvityksessä mitattiin naisten kokemaa fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Nykyisen tai entisen kumppanin tekemänä väkivaltaa oli kokenut suomalaisista naisista: 5 % viimeisen vuoden aikana ja 31 % elämänsä aikana (15-vuotta täytettyään). Vaikka Suomi onkin monella mittarilla turvallinen maa, mutta meillä on Euroopan toiseksi vaarallisimmat perheet.

Ratkottaessa erotilanteissa lasten huoltajuus- ja tapaamiskysymyksiä pitäisi aina ottaa huomioon se, että vanhempien välillä tapahtunut väkivalta kohdistuu aina myös lapseen. Jokaisella on oikeus turvalliseen, väkivallattomaan kotiin. Jos perheessä on vanhempien välillä väkivaltaa, se kohdistuu aina myös perheessä asuvaan lapseen.

Väkivallan näkeminen ja kuuleminen aiheuttaa lapsessa samantapaisia oireita kuin fyysinen väkivalta. Väkivallan seuraaminen sivusta on lapsesta pelottavaa ja hämmentävää. Lapsi ahdistuu nähdessään, kuinka omaa vanhempaa tai sisarusta satutetaan. Hän voi myös pelätä, että joutuu itse väkivallan kohteeksi. Väkivallan kohdistuminen muihin perheenjäseniin on vaikutuksiltaan yhtä vahingollista kuin lapsi itse olisi väkivallan kohteena. Vaikka lapset eivät ole paikalla väkivaltatilanteessa, he usein kuulevat ja oppivat aavistamaan tapahtuneen.

Moni luulee, että väkivalta liittyisi huono-osaisuuteen. Siksi varsinkin ns. hyvissä perheissä lähisuhdeväkivalta on vaarassa jäädä piiloon. On ongelmallista, että merkittävä osa lähisuhdeväkivallasta jää tunnistamatta. Sitä ei voi havaita uhrin tai tekijän olemuksesta tai ulkonäöstä, vaan se tapahtuu piilossa katseilta ja korvilta yksityisessä tilassa ja jää usein salaisuudeksi. Fyysistä väkivaltaa edeltää aina henkinen väkivalta, kuten uhrin syyllistäminen tapahtuneesta. Se mutkistaa myös uhrin kykyä tunnistaa väkivaltaa. Monissa ennakkoluuloissa lähisuhdeväkivaltaan liittyy myös oletus, että uhri olisi provosoinut väkivallan tekijää.

Lähisuhdeväkivalta pitäisi oppia tunnistamaan paremmin mm. sosiaali- ja terveydenhuollossa. Moni uhri ei oma-aloitteisesti kerro kokemuksistaan, vaan ammattilaisten on osattava kysyä niistä suoraan. Vastuu perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa on paitsi poliiseilla, joiden täytyy aina vakavasti puuttua tilanteisiin, joissa henkilö hakee apua perheväkivaltaan, myös neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja sairaaloissa, joissa väkivallan merkit pitää tunnistaa paremmin. Myös täysin ulkopuolinen henkilö voi ilmoittaa poliisille havaitsemansa pahoinpitelyn ja vähintään auttaa uhria ottamaan asia puheeksi ja ohjaamaan avun piiriin.

Monet ihmiset pohtivat, miksi väkivaltaa kokeva ei lähde suhteesta. Siihen on monia syitä. Väkivaltaa käyttävä pyrkii hallitsemaan puolisoaan ja yhteistä arkea. Pitkään jatkuessaan väkivallan kohteen usko itseen, omiin kykyihin, mahdollisuuksiin ja voimavaroihin voi selvästi alentua. Kun omanarvon tunne ja itseluottamus on alentunut, on väkivallan tekijän helpompi hallita uhria.

Väkivallan kokemiseen liittyy vahvasti häpeä – uhrin häpeä ettei hän ole kyennyt eroamaan ja tekijän häpeä teoistaan. Uhri saattaa myös pelätä, ettei hänen kertomaansa uskota. Maahanmuuttajanaisilla kynnys hakea apua on korkea myös siksi, jos vastassa ovat kielivaikeudet, suomalaisen kulttuurin ja naisten oikeuksien heikko tuntemus ja kulttuuri, jossa perheväkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana.