Tällä hetkellä on todella mielenkiintoista olla mukana Eu-asioita käsittelevässä valiokunnassa. Tässä on katsaus siihen, miten EU alkaa panostaa Euroopan maiden puolustukseen.
Ensinnäkin – meillä on kaukonäköinen edellinen presidentti Sauli Niinistö! Jo viime vuoden lokakuussa hän antoi EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille raportin siitä, miten EU:n puolustusta pitäisi vahvistaa. Niinistö toi jo silloin esille, että Yhdysvaltain mielenkiinto saattaa alkaa suuntautua enemmän Aasiaan kuin Eurooppaan. Hän totesi, että Euroopan Nato-maiden vastuuta omasta puolustuksesta pitää sen vuoksi vahvistaa ja ehdotti, että sen rahoittamiseksi yksi vaihtoehto olisi EU:n yhteisvelka.
No nyt eilen EU:n huippukokouksessa todettiin, että EU:n jäsenmaiden täytyy lisätä puolustusmenojaan ja ottaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Samalla päätettiin eräänlaisesta yhteisvelasta Euroopan puolustusmenojen vahvistamiseksi.
Kyse ei ole tukiaisista eikä mistään elpymisvälineestä, vaan järjestelystä, jossa komissio ottaisi 150 miljardia euroa lainaa käyttämällä EU-budjettia sen vakuutena. Jäsenmaat hakisivat lainaa komissiolta ja vastaisivat itse lainan takaisin maksamisesta ja kuluista. Komission takaamasta lainasta olisi hyötyä varsinkin huonosta taloudesta kärsiville maille, laina olisi niille halvempikorkoista kuin maiden markkinoilta itse saama laina.
Puolustus on toimiala, joka kuuluu EU:n jäsenmaiden päätösvaltaan, eikä itse unionille. Siksi EU:n rooli on keskittyä auttamaan jäsenmaita rahoittamaan omia investointejaan maanpuolustukseen.
Rahoitusvälineen kautta jäsenmaat voisivat hankkia sellaista suorituskykyä, mikä on todettu hyödylliseksi Ukrainan sodasta saaduista kokemuksista ja mikä on synkassa Naton suunnitelmien kanssa. Niitä ovat ilmapuolustus, tykistöjärjestelmät, ohjukset, ampumatarvikkeet, droonit ja niiden torjuntajärjestelmät, sotilaallinen liikkuvuus, strategiset toimet mm. avaruusalalla, kybertoiminta, tekoäly ja elektroninen sodankäynti. Nämä ovat sattumalta myös erittäin tärkeitä Suomen puolustuskyvylle.
Pääministeri Petteri Orpo on korostanut rahoitusjärjestelyihin liittyen, että etulinjan maiden kuten Suomen pitää olla saamapuolella EU:n puolustussatsauksissa. Hän on kertonut pitäneensä kokouksissa esillä ajatusta siitä, että itärajan erityinen asema tunnistetaan Euroopan puolustuksessa. Se että mitä se tarkoittaa käytännössä, täsmentyy tulevaisuudessa, samoin kuin se, että miltä puolustusteollisuuden yrityksiltä eri maat näitä tuotteita oikein alkavat tilata.
Jokainen euro, joka käytetään Euroopan puolustukseen, silti auttaa Suomea vähintäänkin välillisesti. Euroopan itäiset maat käyttävät puolustukseensa rahaa joka tapauksessa. On tärkeää, että myös muut EU-maat kuin Itä-Eurooppa, laittavat rahaa puolustusmenoihin. Orpon mukaan suunta on siis oikea ja työtä Ukrainan tukemiseksi ja Euroopan puolustuksen vahvistamiseksi pitää jatkaa.
Tuo siis Euroopan omasta puolustuksen vahvistamisesta. Sen ohella Ukrainan tukeminen on jatkuvasti esillä. Eilisessä huippukokouksessa päätettiin nopeuttaa Ukrainalle jo päätetyn tuen maksamista. Lisäksi EU:n korkea edustaja Kaja Kallas on jo jonkin aikaa valmistellut uutta tukipakettia Ukrainalle. Siitä ei ole kuitenkaan onnistuttu päättämään, koska se vaatii kaikkien EU-jäsenmaiden yksimielisyyden eli mikä tahansa yksittäinen vastustava maa pystyy sen halutessaan estämään.
Pidemmän tähtäimen puolustussuunnitelmista EU linjaa lähiaikoina, kun komissio julkistaa ”puolustuksen valkoisen kirjan”. Siinä on tarkoitus linjata puolustuksesta vuosiksi eteenpäin.
Nykyään ulkoinen ja sisäinen turvallisuus limittyvät keskenään. Jos joku maa hyökkäisi toiseen maahan sotilaallisesti, niin nykyaikana hyökkäys alkaisi kyberiskuilla vaikkapa maan sähkö- tai vesijohtoverkkoon. Sen takia EU valmistelee parhaillaan myös sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa on toimintasuunnitelmia mm. kaapeli-infrastruktuurin turvaamiseksi. Tavoite on lisätä vedenalaisten kaapeleiden häiriönsietokykyä ja turvallisuutta sekä viestintä- että sähkökaapelien osalta.
Periaatteessa kriittisen infrastruktuurin suojelu kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Merenalaiset kaapelit kulkevat kuitenkin jäsenvaltioiden rajojen yli ja niillä myös taloudellinen ulottuvuus. Siksi komissio katsoo, että tarvitaan tehokkaampia EU-tason toimia, joilla voidaan tukea jäsenmaita.
Komissiossa on valmisteilla myös EU:n varautumistrategia. Suomen mielestä on tärkeää vahvistaa EU:n kriisinsietokykyä eli laajaalaista varautumista kriiseihin ja hybridiuhkiin. Varautumisessa ei ole kyse vain esimerkiksi kriisinhallinnasta ja siviilivalmiudesta, vaan kokonaisvaltaisesta turvallisuuskokonaisuudesta. Kyse on sisämarkkinoiden kriisinsietokyvystä, huoltovarmuudesta ja toimitusketjuista, hybridi- ja kyberuhista, kriittisten infrastruktuurien uhista, terveysuhista, lääkkeiden saatavuudesta, ruokaturvasta ja vesihuollosta, ilmastoresilienssistä, henkisestä kriisinkestävyydestä, kriittisestä osaamisesta, disinformaation tunnistamisesta ja medialukutaidosta.
Näiden lisäksi EU:ssa on meneillään Demokratian suojelu-hanke, jonka tarkoitus on suojella Euroopan maiden demokratiaa ulkopuoliselta vaikuttamiselta. Euroopan demokratioita voivat uhata esimerkiksi vaalihäirintä, valeuutiset eli manipuloivan tiedon leviäminen ja erilaiset hybridiuhat. Uhkatekijöitä kiihdyttää digitalisaatio, jonka avulla disinformaatiota voidaan levittää nopeasti ja tehokkaasti. Hyvä että näihinkin on nyt siis alettu varautua EU:ssa.