Toimenpidealoite sianlihan ja muiden lihatuotteiden eettisen tuotannon pakkausmerkinnästä

Jätin eduskunnalle 9.4. toimenpidealoitteen eettisen tuotannon pakkausmerkinnästä. Aloitteen voi kokonaisuudessaan lukea tämän julkaisun alta.

Eduskunnalle

Eduskuntaan tulee käsiteltäväksi laki, jolla halutaan estää pikkupossujen kirurgisen kastraation kielto. Taustalla on elintarviketuottajien lobbaus, kun lihatalot eivät haluaisi noudattaa toiminnassaan eläinten hyvinvointilakia.

Vuonna 2024 voimaan tulleessa eläinlaissa kastraatio kiellettiin 12 vuoden siirtymäajalla. Tulehduskipulääkitys tuli heti pakolliseksi, paikallispuudutus vaaditaan vuodesta 2027, ja varsinainen kastraatiokielto tulisi voimaan vasta vuonna 2035.
Maa- ja metsätalousministeriö kertoi avaavansa eläinteollisuuden vaatimuksesta uuden eläinten hyvinvointilain, jotta siihen kirjattu karjuporsaiden kirurgisen kastraation kielto voitaisiin poistaa. Kirurginen kastraatio aiheuttaa pikkupossuille paljon kipua ja pelkoa.

Olen itse jo viime vuodesta lähtien ollut sianlihan syöntilakossa tämän lakiesityksen takia. En halua tukea sellaisia sianlihantuottajia, joita ei kiinnosta pikkupossujen hyvinvointi. Uskon että monet muutkin kuluttajat haluaisivat valinnoillaan vaikuttaa eläinten kohteluun tuotantolaitoksissa.

Moni valitsee jo nykyään kaupassa esimerkiksi sen kananmunapakkauksen, jossa kerrotaan munien olevan ”vapaan kanan munia” vastalauseena häkkikanojen elinolosuhteille. Valitettavasti se on vaikeaa sianlihan osalta, sillä nykyään kuluttajan on mahdotonta tietää, onko tuottajien joukossa joku eettisempi toimija.

Edellä olevan perusteella ehdotan

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin eettisten merkintöjen tuomiseksi lihatuotteiden pakkauksiin, jotta kuluttajat voisivat tehdä valistuneempia ostopäätöksiä eri tuotteiden välillä.

Helsingissä 9.4.2026

_______________________________

Terhi Koulumies kok

Toimenpidealoite hälytyssireeneiden rakentamisesta tiheämpään

Jätin eduskunnalle toimenpidealoitteen hälytyssireenien tiiviimmästä rakentamisesta. Voit lukea aloitteen alta:

Eduskunnalle

Kouvolaan ja Luumäelle pudonneet droonit ovat herättäneet keskustelua siitä, millä tavalla kansalaisia voisi jatkossa paremmin varoittaa mahdollisesta sisälle suojautumisen tarpeesta. On esitetty mm. tekstiviestipalvelun rakentamista, mikä kestäisi kuitenkin melkein kaksi vuotta. Sellaista uudistusta odotellessa on tarpeen parantaa jo nykyisin olemassa olevia väestöhälytysjärjestelmiä kuten yleisten hälytyssireenien toimintaa.

Pelastustoimi on Suomessa hyvinvointialueiden vastuulla. Helsingin kaupungilla on järjestelmässä poikkeuksellinen asema ja sen pelastuslaitos hoitaa väestön varoittamisen itse.

Pelastusviranomaiset varoittavat välittömästä vaarasta monella tavalla ja useilla kanavilla. Vaara- ja hätätilanteissa viranomaiset varoittavat väestöä mm. hälytyssireenien avulla annettavalla yleisellä vaaramerkillä ja siihen liittyvällä vaaratiedotteella.

Vaaratiedote luetaan radiossa ja näytetään teksti-TV:n sivulla 112 sekä tarvittaessa myös televisiossa ruudun yläreunassa juoksevana tekstinä. Vaaratiedote julkaistaan myös muun muassa 112 Suomi-sovelluksessa, YLE:n uutisvahtisovelluksessa sekä pelastustoimi.fi ja 112.fi sivustoilla.

Koska kaikki eivät ole aina sähköisten laitteiden ääressä, yleinen vaaramerkki annetaan myös sireeneillä eli väestöhälyttimillä. Hälytysääni on yhden minuutin pituinen nouseva ja laskeva äänimerkki tai viranomaisen kuuluttama varoitus. Normaalioloissa yleisellä vaaramerkillä kehotetaan suojautumaan välittömästi sisätiloihin.

Eskmerkiksi Helsingissä on 40 kiinteää ja liikutettavaa väestöhälytintä, joita testataan joka kuun ensimmäinen arkimaanantai. Ongelma on, että hälytyssireenien ääni ei kantaudu kaikkialle, varsinkaan sisätiloissa olevat eivät välttämättä kuule koko hälytysääntä. Sireeneitä pitäisikin sijoittaa nykyistä tiheämpään.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja kehottaa hyvinvointialueita ja Helsinkiä rakentamaan hälytyssireenien verkoston alueellaan niin kattavaksi, että yleinen vaaramerkki kuuluu kaikille asukkaille, myös sisätiloissa oleskeleville.

Helsingissä 31.3.2026

Toimenpidealoite yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa

Jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa.

Voit lukea aloitteen sisällön tästä alta:

Vantaan kaupunki on linjannut ettei sen kouluissa ole sallittua käyttää kasvot peittävää vaatetusta. Tämä kielto koskee esimerkiksi kasvot peittäviä huntuja, kuten niqabeja ja burkia. Tällainen linjaus tulisi tehdä valtakunnalliseksi ja sen tulisi koskea kaikkia suomalaisia kouluja. Kyse on koulujen ja oppilaiden turvallisuudesta, sillä on tiedettävä, keitä koulussa liikkuu. Oppilaiden tulee olla tunnistettavissa opetustilanteissa ja on myös tiedettävä, kuka osallistuu kokeisiin, jotta opettajat voivat tehdä arviointia.

Kasvot peittävät huivit ilmentävät Suomeen kuulumatonta, ääripatriarkaalista kulttuuria, jossa nainen ei kuulu samalla tavoin julkisille paikoille kuin mies ja että naisen tulee peittää itsensä. On aiheellista pohtia, valitseeko kouluikäinen tyttö itse pukeutua kasvot tai jopa silmät peittävään huiviin täysin omasta vapaasta tahdostaan. Tällainen tapa asettaa tytöt eriarvoiseen asemaan suhteessa poikiin. Emme voi tarkastella Suomen huivikeskustelua erillisenä kysymyksenä ymmärtämättä laajempaa, naisia sortavaa patriarkaalista kontekstia.

Suomessa keskitymme usein tarkastelemaan yksilönvapautta ja sitä, että jokainen voi pukeutua haluamallaan tavalla. Samaan aikaan esimerkiksi Afganistanissa ja Iranissa naisten on pakko peittää itsensä. Afganistanissa Taleban-hallinnon valtaan astumisen myötä säännöistä on tullut erityisen ankaria.

Näiden sääntöjen uhmaaminen on naisille hengenvaarallista. He voivat joutua pahoinpidellyksi ja jopa tapetuksi, mikäli eivät noudata kieltoja. Myös Suomessa ja länsimaissa esiintyy tapauksia, jossa muslimitaustainen tyttö on kohdannut väkivaltaa, koska eivät ole pukeutuneet yhteisönsä edellyttämällä tavalla. Kyse on naisia ja tyttöjä eriarvoistava käytäntö, jota ei tule sallia. Kasvot peittävien huivien kieltoa käsiteltäessä tasa-arvon puolustaminen on tärkeämpi arvo.

Monessa eurooppalaisessa valtiossa on jo voimassa laki, joka kieltää julkisella paikalla naamioitumisen. Suomen tulisi liittyä tähän joukkoon ja antaa lainsäädännöllä viesti, ettei naisia kontrolloivat käytänteet kuulu Suomeen.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin yhtenäisen niqab- ja burka-kiellon laatimiseksi Suomen kouluissa.

Toimenpidealoite huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vahvistamisesta

Venäjän hyökkäyssota ja pandemia ovat pakottaneet Suomen tarkastelemaan huoltovarmuuttaan ja riippuvuutta muiden valtioiden toiminnasta sekä pitkistä alihankintaketjuista. Ukraina on ollut yksi maailman keskeisimmistä viljan tuottajista. Maan joutuminen tuhoisaan sotaan on tarkoittanut myös viljan viennin pysähtymistä, mikä näkyy ruoan hinnassa pitkän aikaa.

Myös suomalainen maatalous on kriisissä. Tuotantokustannukset ovat nousseet energian hinnan sekä lannoitteiden kallistuttua, ja tuottajilla on ollut vaikeuksia selvitä laskuistaan. Viime kesän sato on ollut huono. Kun maailman viljantuotannon tila heikkenee, korostuu suomalaisen ruoantuotannon merkitys ja sen myötä omavaraisuus entisestään.

Valitettavasti viime vuonna uutisoitiin suomalaisten maatalousyrittäjien ahdingosta. Maata-lousyritysten määrä vähenee noin tuhannen vuosivauhdilla. Kahdessa vuodessa vuosina 2020—2021 maatalous- ja puutarhayritysten määrä väheni yhteensä yli 2 100:lla, eli joka päivä on kadonnut keskimäärin noin 2—3 alan yritystä. Tämä kehitys on pysäytettävä, tai maataloustuottajien kato vaarantaa suomalaisen elintarviketuotannon omavaraisuuden.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt näkyväksi myös energiantuotannon omavaraisuuden merkityksen. Kylmien talvien maassa kotien lämpenemiseen on voitava luottaa, eivätkä maailmanpolitiikan mullistukset saa vaikuttaa sähköntuotantoomme. Ulkomailta ostettavan ydinvoiman sijasta Suomen pitää panostaa omaan osaamiseen ja tekniikan kehitykseen. Ydinvoiman ja etenkin pienydinvoimaloiden pitääkin olla keskeinen osa ratkaisua ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja hiilivapaan energian tuottamiseksi.

Teknologiamme on vahvasti riippuvaista kiinalaisesta tuotannosta. Samalla kun EU-maat ovat pyrkineet nopeasti eroon Venäjän energiariippuvuudesta, vihreän siirtymän ja liikenteen sähköistymisen tarvitsemat raaka-aineet tuotetaan suurimmaksi osaksi Kiinassa. Kun myös esimerkiksi lääkkeiden saatavuudessa on ilmennyt yhä enemmän puutteita, olemme alkaneet havahtua siihen, että yli 75 % lääkkeiden raaka-aineista tulee länsimaihin Kiinasta ja Intiasta.

Myös ilmastonmuutos tulee tulevaisuudessa olemaan yksi huoltovarmuutta haastava tekijä, johon meidän on varauduttava. Vaikka kasvukausi voi pidentyä Suomessa, voi muuttuva ilmasto tuoda mukanaan uudenlaisia tauteja ja tuhoeläimiä, joihin ruokatuotannon on sopeuduttava. Maa- ja metsätaloutta ei pidä kehittää liian yksipuoliseksi, vaan monipuolinen tuotanto ja kasvit parantavat selviytymistä kriiseissä.

Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen, kaikkia yhteiskunnan aloja koskevan pitkän aikavälin suunnitelman omavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme vahvistamiseksi. Tarvitsemme myös selvityksen keskinäisriippuvuuksistamme ja heikkouksistamme erityisesti suhteessa ihmisoikeuksia polkeviin autoritaarisiin valtioihin. Varautumisen ja erilaisten uhkakuvien kartoituksen tulee olla monipuolisempaa ja ennakoivampaa, jotta emme tule yllätetyiksi kriiseissä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin suomalaisen huoltovarmuuden kokonaisvaltaiseksi turvaamiseksi.

Helsingissä 16.2.2023

Terhi Koulumies kok

Toimenpidealoite väestönsuojien päivittämisestä, hälytyssireenien toiminnan takaamisesta ja varautumistiedon jakamisesta

Jätimme edustaja Sarkomaan kanssa toimenpidealoitteen väestönsuojien päivittämisestä. Aloite on luettavissa tästä artikkelista

Eduskunnalle

Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on herättänyt perustellusti huolta suomalaisissa. Pelastuslaitokset ovat saaneet valtavasti yhteydenottoja Suomen väestönsuojien tilasta, sillä väestönsuojista ei löydy tällä hetkellä tilaa kaikille ihmisille. Tilanne on korjattava pikimmiten ja väestönsuojia on rakennettava lisää.

Väestönsuojiin ei tällä hetkellä saa tuoda eläimiä. On ymmärrettävää, että rajallisen tilan ja resurssien, kuten veden ja ruoan, puitteissa ihmisten terveys ja turvallisuus menevät edelle. Lisäksi astma ja allergiat estävät osalla ihmisistä olemisen eläinten kanssa samassa tilassa. Väestönsuojien lisärakentamisen ja varustelun ohella voisi selvittää mahdollisuutta yksittäisille tiloille, joihin voisi hakeutua turvaan myös lemmikkieläinten kanssa. Voisiko esimerkiksi suurkaupungeissa osoittaa jonkin isomman tilan, jonne asukas voisi hakeutua turvaan rakkaan eläimen kanssa?

Myös väestöhälytysjärjestelmän keskeisen osan, hälytyssireenien, luotettava toiminta on syytä varmistaa kiireellisesti. Siinä esiintyi huolestuttavan laajoja puutteita viimeisimmän testauksen perusteella. Varoituksen uhista on tarpeen tavoittaa suomalaiset joka osassa maata ja myös sisätiloissa. Ei ole realistista olettaa, että väestö saisi hätätiedotteen uhkaavasta vaarasta pelkästään television tai kännykän välityksellä, sillä niiden ääressä ei olla jatkuvasti eikä varsinkaan yöaikaan.

Ihmiset kaipaavat tässä maailmantilanteessa kaiken kaikkiaan enemmän tietoa varautumisesta. He haluavat osata omalta osaltaan valmistautua erilaisiin kriisitilanteisiin. Varsinkin niillä ihmisillä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, on hyvin hatarat käsitykset esimerkiksi yhteiskunnan toiminnasta sota-aikana. Olisi tärkeää laatia selkeät toimintasuunnitelmat kriiseissä toimimisen varalle ja tiedottaa niistä kansalaisille eli ns. kotirintamalle. Mallia tiedonjakamiseen kannattaisi ottaa Viron erinomaisesta ja kattavasta Ole valmis -mobiilisovelluksesta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin väestönsuojien päivittämiseksi ja lisärakentamiseksi, selvitystoimiin yksittäisten ihmisten ja lemmikkieläinten yhteisten väestönsuojien perustamiseksi, hälytyssireenien toiminnan takaamiseksi sekä konkreettisen varautumistiedon jakamiseksi kotirintamalle.

Helsingissä 9.3.2022

Terhi Koulumies kok

Sari Sarkomaa kok

Uusia työkaluja kohtaanto-ongelman ratkaisemiseen

Jätin eduskunnalle tänään toimenpidealoitteen, joka on luettavissa tästä blogikirjoituksesta.

Tietoa avoimien työpaikkojen hakijamääristä

Eduskunnalle

Työ- ja elinkeinotoimistoissa ja kuntakokeiluissa oli syyskuun lopussa yhteensä 265 300 työtöntä työnhakijaa ja heistä pitkäaikaistyöttömiä eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 109 400. Avoimia työpaikkoja oli vähemmän eli 170 300.

Kauppakamarit tekivät jäsenyrityksilleen hiljattain kyselyn, jonka tulokset viittaavat työmarkkinoilla pahenevaan työvoimapulaan. Kyselyn mukaan kolme neljästä yrityksestä kokee pulaa työvoimasta ja melkein 70 % yrityksistä arvioi, että pula osaavasta työvoimasta on rajoittanut niiden kasvua. Suomen Yrittäjien gallupin mukaan työvoimapula tulee nyt joka paikassa vastaan ja hidastaa yritysten kasvua.

Työpaikat ja työnhakijat eivät kohtaa ihanteellisella tavalla. Tämä-ongelma alkoi voimistua 2010-luvulla ja ikävä kyllä rakenteellista työttömyyttä on vaikea ratkaista helposti ja nopeasti. Olisi hyödyllistä saada ainakin lisätietoa siitä, millaisesta osaamisesta työnantajilla on pulaa, kun ne ilmoittavat rekrytointivaikeuksista. Osaamisvajeiden ja osaamistarpeiden tunnistamiseen tarvittaisiin lisää työkaluja.

Työ- ja elinkeinotoimistojen ammattibarometrin mukaan työntekijäpula on jo vuosia kohdistunut tietyille toimialoille ja ammattipätevyyksiin. Työvoimapulan painopiste on edelleen terveys- ja sosiaalialan ammateissa. Onkin ymmärrettävää, että jos pula työvoimasta kohdistuu hoivatyön lisäksi esimerkiksi puheterapeutteihin, sosiaalityöntekijöihin tai erityisopettajiin, niin ilman ammatillista pätevyyttä niihin ei kuka tahansa voi työllistyä. Epämääräisemmin yksilöitävä syy siihen, että työnantaja ei palkkaa työnhakijaa avoimena olevaan työhön, ovat hakijan henkilöön liittyvät syyt.

TEM:n julkaisussa ”Työvoiman hankinta toimipaikoissa” on kysytty työnantajilta rekrytointiongelmista eli mitkä ovat heidän käsityksiään siitä, että työpaikkaa on vaikea täyttää. Työnantajilta kysyttäessä rekrytointiongelmista 90% sanoo syynä olevan hakijan osaamiseen liittyvät puutteet. Kun TEM on selvittänyt työnantajilta työvoiman saatavuusongelmien syitä, melkein puolet on maininnut syyksi jättää työnhakija palkkaamatta hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksistaan johtuen eli esimerkiksi siksi, että hakija ei ole vaikuttanut aloitekykyiseltä, motivoituneelta tai oppimiskykyiseltä. Nämä hakijasta tehdyt arviot ovat subjektiivisia ja tulkinnanvaraisia, mutta toki yritystoiminnasta riskin kantavat yrittäjät saavatkin olla valikoivia sen suhteen, millaisia työntekijöitä haluavat palkata.

Se tärkeä tieto, mikä TEM:n kyselystä ei käy ilmi, on että onko avoimena olevaa työpaikkaa yleensäkin hakenut joku työhaluinen. Johtuuko työvoimapula siitä, että työpaikkaan ei ole tarjolla kerta kaikkiaan ketään, vai siitä, että hakija on työnantajan näkökulmasta vääränlainen? Jotkut työpaikat voivat näyttää olevan auki pitkään, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä, etteikö niihin olisi kukaan hakenut töihin. Monilla työttömillä on kokemus, että heidän työttömyytensä ei johdu työhaluttomuudesta vaan siitä, että työpaikkoja ei ole tarjolla riittävästi. Moni työtön on hakenut useita avoimia työpaikkoja ilman menestystä.

Avoimiin työpaikkoihin tehdyistä hakemuksista ei kerätä systemaattista seurantatietoa työvoimahallinnossa. Työnantajilta ei erikseen tiedustella paikkaa hakeneista, eikä tietojärjestelmistä saada seurantatietoa siitä, onko avoimiin työpaikkoihin tullut hakemuksia työntekijöiltä, vai eikö niistä ole kukaan ollut kiinnostunut. Tietoa on saatavilla vain siitä, kuinka paljon avoimiin työpaikkoihin on tehty työtarjouksia. Arvioitaessa rakenteellista työttömyyttä, sen syitä ja siihen toimivia ratkaisuja olisi suuri hyöty siitä tiedosta, tuleeko avoinna oleviin työpaikkoihin työhakemuksia paljon, vai ei kenties ollenkaan. Jos paikkoja haetaan runsaasti, niin työvoimapulan taustalla ei ole esimerkiksi työnteon kannustimien puute vaan jotkin muut kohtaantoon liittyvät tekijät.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla saadaan yleisellä tasolla seurantatietoa siitä, kuinka paljon avoimiin työpaikkoihin tulee hakemuksia.

Helsingissä 27.10.2021

__________________________

Terhi Koulumies kok

Toimenpidealoite pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta

Jätin eduskunalle toimenpidealoitteen pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta Suomeen.

Toimenpidealoitteen sisältö alla.

Eduskunnalle

Kansainvälisistä tutkimuksista on jo kertynyt tietoa niin paljon, että pitkäaikaiskoronan tiedetään olevan vakava osa pandemiaa. WHO on tehnyt pitkälle koronalle oman tautiluokituksen, mutta vielä ei tiedetä, koska se otetaan Suomessa käyttöön.

Koronasta aiheutunutta pitkäaikaista sairastamista kutsutaan eri maissa eri nimillä, mm. long covid, long hauler tai pitkä korona. Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään on jo varmaa, että koronassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä.

Näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että virus saattaa aiheuttaa muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut.

Vielä ei tiedetä sitä, miksi osa sairastuneista saa pitkittyneen tautimuodon. On arveltu, että miehet saattavat sairastaa koronan alkuvaiheen naisia rankemmin, mutta naisilla taas pitkä korona olisi yleisempi kuin miehillä. Korona saattaa sairastuttaa myös perusterveen nuoren ihmisen esimerkiksi sadoiksi päiviksi ja viedä häneltä myös työkyvyn.

Koronan vertaiskyselyissä on myös Suomessa selvinnyt, että oireita esiintyy kaikilla ikäryhmillä perusterveistä alkaen. Kansalaisista nuorten elinaikaodotteen ja tulevan työaikaodotteen pitäisi olla kaikkein pisimmät.

On huolestuttavaa, että myös nuoret voivat sairastua vakavasti ja pitkäaikaisiin oireisiin. On myös hälyttävää, että varsinkaan nuorten saamien sydän- ja keskushermosto-oireiden lopullista merkitystä heidän itsensä ja yhteiskunnan kannalta ei vielä tiedetä.

Suomessa koronan pitkäaikaisoireiden rekisteröinti, seuranta, tutkimus ja hoito ovat ylipäätään lapsenkengissä. Sairaalahoidossa olleiden potilaiden seuranta on sairaanhoitopiirien vastuulla, mutta suuri osa oireista ja pitkäaikaissairastuneista jää pimentoon, jos tautia ei ole todennettu testillä tai ihmiset ovat sairastaneet taudin lievempänä kotonaan.

Toistaiseksi on mahdotonta tietää, kuinka monella suomalaisella todellisuudessa on pitkittynyt COVID-19-sairaus tai pitkäaikaisempi, kenties pysyvä, sairauden aiheuttama vamma tai työkyvyttömyys. Onko heitä satoja,vai tuhansia? Tampereen yliopiston anatomian professorin, lääketieteen tohtorin ja SARS-tutkijan Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10—30 prosenttia koronan sairastaneista.

Toimenpidealoite TPA 128/2020 vp 2

Koronan yhteiskunnallinen hinta saattaa nousta hyvin kalliiksi pitkäaikaiskoronan vuoksi. On uhkana, että pitkä korona tulee maksamaan yhteiskunnalle jopa enemmän kuin akuutti pandemia. On inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti välttämätöntä varmistaa, että koronan pitkäaikaisversioon sairastuneet saavat tarvitsemaansa hoitoa ja tutkimusta.

Avun hakeminen oman paikkakunnan terveydenhuollosta on koronan pitkäaikaisversiosta kärsiville tällä hetkellä haastavaa, sillä yksittäisillä lääkäreillä ei ole viruksen pitkäaikaisoireista tarpeeksi tietoa. Varsinkin perusterveydenhuollossa toimivien lääkäreiden pitäisi paremmin ymmärtää, miten laajamittaista vahinkoa virus kehossa aiheuttaa. Tietoa ja osaamista olisi helpompaa kerryttää, jos potilasryhmälle perustettaisiin oma, siihen erikoistunut toimipiste terveyskeskuksiin.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomeen perustetaan erikoistuneiden palvelupisteiden verkosto SARS-CoV-2:n eli koronan pitkäaikaisoireista kärsiville esimerkiksi isoimpien kaupunkien terveysasemien yhteyteen. Esimerkkiä pitkäaikaiskorona-aseman toimintaan voi hakea Englannista, jossa on toiminnassa lukuisia long covid -oireista kärsivien potilaiden tutkimukseen ja hoitoon erikoistuneita klinikoita. Palvelupisteisiin on päästävä matalalla kynnyksellä, vaikka henkilö ei olisi saanut alkuvaiheessa positiivista testitulosta tai joutunut sairaalahoitoon alkuvaiheen oireiden johdosta.

Suuri osa pitkää koronaa sairastavista on edelleen ilman koronan positiivista testitulosta. Hoidon ja lääkityksen lisäksi koronan pitkäaikaispotilaan on päästävä kokeisiin ja jatkotutkimuksiin sekä kuntouttavan toiminnan piiriin. Pitkäaikaiskoronan tukipisteiden on oltava kaikille avoimia, ja niihin on keskitettävä alueen ajankohtainen tietämys ja osaaminen aiheesta.

Toimenpidealoite: lisää viherrakentamista Suomeen

Jätin eduskunnalle juuri toimenpidealoittamiseen viherrakentamisen lisäämiseksi ja edistämiseksi Suomessa. Alla jättämäni aloitteen sisältö:

Eduskunnalle

Viherrakentaminen on keino parantaa kaupunkilaisten viihtyisyyttä, terveyttä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Kasvillisuuden lisäämisellä kaupungissa on lukuisia eri hyötyjä ja siksi sitä pitäisi edistää entistä voimakkaammin.

Puiden istuttaminen on jopa aiemmin tiedettyä tehokkaampi keino hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä. Puiden ohella hiilinieluna toimivat muutkin kasvit, koska ne yhteyttävät ja tuottavat happea. Meidän pitäisikin lisätä kasvillisuutta kaikkialla, myös kaupungeissa.

Kaikille kaupunkilaiselle ei välttämättä tarjoudu helppoja mahdollisuuksia päästä metsään ja luontoon. Viherrakentamisella luontoa voitaisiin tuoda entistä enemmän osaksi myös kaupunkilaisten arkea. Mitä lähempänä viheralueet ovat ihmisten koteja, sitä enemmän niillä vieraillaan. Tutkimusten mukaan jo noin 300 metrin päässä asuminen vähentää viheralueella käymistä. Kuitenkin kasvillisuuden lähellä olo on erittäin hyväksi terveydelle vähentäen esimerkiksi stressiä ja alentaen verenpainetta. Lisäksi kasvillisuus ja viherrakentaminen on omiaan vähentämään melua.

Kasvillisuus myös sitoo sateiden ja sulamisen synnyttämää hulevettä ja vähentää keväisen katupölyn määrää. Istutukset ja monipuoliset viheralueet luovat lisäksi elinympäristöjä erilaisille hyönteisille – esimerkiksi äärimmäisen tärkeille pölyttäjille – ja monipuolistavat muutoinkin kaupunkien ekosysteemiä.

Viherrakentamisella on siis valtavasti erilaisia hyötyjä. Kaupungistuminen on alati kasvava trendi ja sen aiheuttamia haittoja voidaan tehokkaasti kompensoida panostamalla edelleen kaupunkien viherrakentamiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotan

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin viherrakentamisen edistämiseksi suomalaisissa kaupungeissa.

Toimenpidealoite – tiedonkeruuta koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista

Eduskunnalle

Koirahyökkäysten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Helsingin poliisin karkean arvion mukaan koirahyökkäysten määrä olisi lähes kaksinkertaistunut viime vuodesta. Vakuutusyhtiöiden mukaan trendi on nouseva ja koirahyökkäyksistä tulee yhtiöille useampia ilmoituksia viikoittain.

Koirahyökkäyksistä uutisoitaessa on tuotu usein esiin, että esimerkiksi Tanska on kieltänyt useita koirarotuja, Espanjassa taas riskikoirilla pitää olla kuonokoppa julkisilla paikoilla eikä omistajalla saa olla rikostaustaa. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin epäselvää, mikä vaikutus lemmikkieläinten pitoon liittyvillä kielloilla olisi ja mitä rotuja ja millaisia lemmikkien omistajia kieltojen oikein pitäisi koskea.

Suomessa ei ole saatavilla virallista tilastoitua tietoa siitä, mitkä koirarodut useimmiten syyllistyvät hyökkäyksiin muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Tietoja, kuten koirahyökkäysten lukumäärä, koirarodut tms, ei kirjata systemaattisesti poliisin järjestelmään niin, että niistä voisi saada suoraan tilastoja, saatavilla on ainoastaan suuntaa antavaa tietoa. Näitä tietoja saa poliisiasiaintietojärjestelmästä hakemalla rikosilmoituksista sellaisia asiasanoja kuten ”koira” ja ”hyök*”.

Koirahyökkäysten rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi ”eläimen vartioimatta jättäminen”, mikä tarkoittaa lähtökohtaisesti, että koira on purrut jotakuta. Järjestysrikkomuksessa koiran omistaja on voinut jättää koirankakan keräämättä, pitää koiraa vapaana kielletyllä alueella. Ensimmäisestä rikoksesta tuomitaan yleensä sakkoja, mutta vammantuottamuksista asia menee yleensä tuomioistuinkäsittelyyn. Hurjimmissa tapauksissa tuomio voi olla jopa kuusi kuukautta vankeutta koiran omistajalle.

Poliisi on virallisen tilastoinnin ohella kirjannut epävirallisesti ja epäsystemaattisesti muistiin tietoja purematapauksista ja niiden perusteella purematapauksissa nousevat selvimmin esiin sekarotuiset koirat. Koirahyökkäykset painottuvat vilkkaimmin asutuille alueille eli niitä on eniten pääkaupunkiseudulla. Helsingin poliisi ilmoittikin viime vuonna perustavansa eläinsuojelurikoksiin keskittyvän yksikön.

Koirarotujen ja eläintä koskevien tietojen lisäksi olisi hyödyllistä saada tietoja omistajista, joiden lemmikit syyllistyvät hyökkäyksiin. Millaisille henkilöillä on ongelmakoiria ja keillä näyttäisi olevan suurimpia vaikeuksia lemmikkinsä asianmukaisessa kasvatuksessa ja hoidossa? Jo ennestään tiedetään, että eläinsuojelurikoksiin liittyy yleensä myös muutakin rikollisuutta kuten talous- ja verorikoksia.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla hankitaan systemaattisempaa tilastotietoa koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista ja pohditaan tarpeita mahdollisille lisätoimenpiteille saadun tiedon pohjalta.

Toimenpidealoite: Hoitajille laajempi oikeus osallistua terveydenhuollon koulutuksiin, joissa käsitellään reseptilääkkeitä

On oikein, että reseptilääkkeiden mainonta kuluttajille ei ole Suomessa sallittua, vaan kuluttajille saa markkinoida vain itsehoitolääkkeitä. Lääkemarkkinointi ei myöskään saa olla epäasiallista tai houkutella lääkkeen tarpeettomaan käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että lääkeyhtiöiden myynninedistämistoimet eivät saa vaarantaa väestön luottamusta lääkäreiden puolueettomuuteen lääkemääräyksien osalta. Siksi lääketeollisuus on sisällyttänyt eettisiin periaatteisiinsa esimerkiksi sen, että koulutusta ei saa antaa sellaisessa paikassa, kuten hiihtokeskuksessa, joka erityisesti houkuttelisi lääkäreitä osallistumaan tilaisuuksiin, eikä niissä saa tarjota huomattavan hyvää ruokaa tai juomaa.

Tämän selkeän lääkemainonnan kiellon lisäksi lääketieteellisten koulutusten sisältö voidaan tulkita lääkkeiden lainvastaiseksi piilomarkkinoinniksi, jos koulutus sisältää lääkeinformaatiota. Siksi nykyisessä lainsäädännössä on tarkasti rajattu se kohdejoukko, jolla on oikeus osallistua koulutukseen, jossa puhutaan reseptilääkkeistä. Kuluttajille ei saa antaa koulutusta reseptilääkkeistä. Tämäkin on ymmärrettävää, mutta koulutustilaisuuksiin hyväksyttyjen osallistujien joukon määrittely kaipaa kuitenkin uudistusta.

On ongelma, että monet terveydenhuollon ammattilaiset luetaan koulutustilaisuuksien lääkeinformaation osalta lainsäädännössä kuuluviksi kuluttajaväestöön. Se johtaa tilanteeseen, jossa sairaanhoitajat eivät saa osallistua lääketieteelliseen kongressiin, jos siellä käsiteltäviin aiheisiin lukeutuu reseptilääkkeet. Silloin hoitotiimien jäsenet, kuten esimerkiksi lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja sosiaalityöntekijät, eivät saa käytännössä osallistua yhdessä samoihin koulutustilaisuuksiin, jos niissä käsitellään reseptilääkkeitä.

Nykyään hoitajille on sallittua antaa vain tarvittaessa tietyn lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön liittyvää ohjausta, kuten esimerkiksi koulutus astmapiipun käyttöön ja pistoskoulutus, mutta sen yli menevä koulutus katsotaan reseptilääkkeen piilomarkkinoiniksi. Hoitajat määritellään lääkelaissa siis kuluttajiksi, joihin ei saa kohdistaa reseptilääkemarkkinointia. Rajattu poikkeus tästä ovat sellaiset sairaanhoitajat, optikot ja suuhygienistit, joilla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.

Moniammatillisilla hoitotiimeillä on kuitenkin nykyaikana yhä suurempi merkitys terveydenhuollossa. Kun väestö vanhenee, potilaiden ongelmat moninaistuvat ja se luo tarvetta moniammatillisen tiimityön lisäämiseen. Potilasta hoidetaan yhä useammin yhteistyössä potilaan ja muun hoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa moniammatillisena tiimityönä.

Siksi ehdotankin eduskunnalle jättämässäni toimenpidealoitteessa, että hallitus antaa hoitajille nykyistä laajemman oikeuden osallistua lääketieteellisiin koulutuksiin, joiden sisältöön kuuluu reseptilääkemarkkinointia. Se parantaisi terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmahdollisuuksia ja antaisi hoitotiimeille mahdollisuuden osallistua yhdessä samoihin koulutuksiin, mikä johtaisi potilasturvallisuuden paranemiseen sekä hoitotiimien osaamisen ja laadun kohenemiseen.