Avainsana: turvapaikanhakija

Taloudellinen itsenäisyys on tasa-arvon perusta turvapaikanhakijoillakin

Turvapaikanhakijoille maksettavissa tuissa on nykyään kummallinen piirre: Perheen tuet maksetaan yleensä miehen tilille, eikä hänen vaimollaan ole välttämättä lainkaan rahaa omassa käytössään. Tämä käytäntö ei edusta pohjoismaista käsitystä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Teinkin eduskunnalle toimenpidealoitteen, että nämä tuet pitäisi tietenkin maksaa jokaisen aikuisen omalle henkilökohtaiselle pankkitilille. Taloudellinen itsenäisyys on tasa-arvon olennainen perusta.

Turvapaikanhakija, joka on saapunut Suomeen, on siis oikeutettu vastaanottorahaan sekä käyttörahaan. Rahan maksamisessa noudatetaan soveltuvin osin toimeentulotukilakia. Sen mukaan tuki maksetaan sen hakijalle hänen ja hänen perheensä elatukseen.

Lähtökohtaisesti perheelle myönnetään yksi prepaid-kortti sille, joka toimii perhekuntakohtaisen vastaanottorahahakemuksen hakijana. Korttijärjestelmässä ei ole rinnakkaiskorttimahdollisuutta, mutta kortinhaltija voi myöntää korttinsa käyttöoikeuden myös vastaanottokeskuksen asiakkuudessa olevalle puolisolleen. Myös maahan yksin saapunut alaikäinen, vähintään 13-vuotias, turvapaikanhakija voi saada oman prepaid-kortin.

Samoin kuin toimeentulotuessa, perhe voi itse määritellä, kuka on vastaanottorahan hakija ja kenen tilille se maksetaan. Vastaanottorahan hakija on useimmiten mies ja se maksetaan useimmiten miehen tilille. Tähän voivat olla syynä kulttuuriset tekijät, joiden mukaan miestä pidetään ns. perheen päänä. Tällöin hänen tililleen maksetaan sekä hänen omansa, mutta myös puolison ja mahdollisten lasten rahat. Näin siitä huolimatta, että perheen äiti yleensä vastaa sekä ruokahuollosta, että esimerkiksi lasten vaatetuksesta ja tarvikkeista.

Nämä käytännöt ovat omiaan lisäämään valmiiksi heikossa asemassa olevan naisen taloudellista riippuvaisuutta miehestään vieraassa maassa. Esimerkiksi edellä mainittuun prepaid-korttiin voi saada käyttöoikeuden vain hakijan suostumuksella. Jos hakija ei anna suostumustaan, toinen puoliso on täysin riippuvainen hakijasta. Samoin toimitaan usein myös toimeentulotuen maksamiseen liittyen. Tämä ei ole oikein.

Vastaanottorahan hakemisen ja maksamisen käytännöt eivät saisi entisestään vahvistaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa turvapaikanhakijoiden perheissä. Vastaanottokeskusten ei pidä omalla toiminnallaan vahvistaa puolisoiden välistä taloudellista riippuvuutta, vaan asettaa yksilöt tasavertaiseen asemaan. Suomen hyvinvointivaltion tukipalvelut lähtevät yksilöstä. Tänne tuleville turvapaikanhakijoille on myös annettava heti alusta asti vahva viesti siitä, että sukupuolten välillä vallitsee tasa-arvo.

Edellä olevan perusteella ehdotin toimenpidealoitteessani, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin vastaanottorahan sekä toimeentulotuen maksamiseen liittyvien käytäntöjen muuttamiseksi ja ohjeistaisi maksut maksettavaksi aikuisille henkilöille heidän omille henkilökohtaisille tileilleen. Ehdotin lisäksi, että perheen alaikäisten lasten rahat pitäisi maksaa perheen äidin tilille.

Taustaa:

Turvapaikanhakija, joka on saapunut Suomeen, on oikeutettu vastaanottorahaan sekä käyttörahaan kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta säädetyn lain nojalla.

  • Vastaanottorahan määrä on vastaanottorahan perusosalla katettavien menojen ja vähäistä suurempien terveydenhuoltomenojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.
  • Vastaanottorahan perusosa kuukautta kohti on:

1) yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 290 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 85 euroa;
2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä 245 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 70 euroa;

3) perheensä kanssa asuvalla lapsella 185 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 55 euroa.

  • Vastaanottorahaa hakevan ja hänen perheensä tulot ja varat otetaan huomioon vastaanottorahaa myönnettäessä toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) säädetyllä tavalla.
    Käyttöraha
  • Jos vastaanottokeskus järjestää täyden ylläpidon, johon sisältyvät 19 §:ssä tarkoitetut vastaanottorahan perusosalla ja täydentävällä vastaanottorahalla katettavat menot ja vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot, ilman huoltajaa olevalle lapselle myönnetään vastaanottorahan sijasta käyttöraha
  • Ilman huoltajaa olevan alle 16-vuotiaan lapsen käyttöraha kuukautta kohti on 25 euroa ja 16 vuotta täyttäneen 45 euroa. Käyttöraha voi olla myös tätä pienempi, jos se on perusteltua lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen.

Lähde: Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (746/2011)

Miten EU uudistaa turvapaikanhakijoiden oleskelulupamenettelyä?

EU on paininut viime aikoina uuden turvapaikanhakijaongelman kanssa, kun Välimeren maat ovat pelastaneet merestä Eurooppaan pyrkiviä tulokkaita. Sisäministeri (vihr) Maria Ohisalo on edistänyt sellaista kyseenalaista käytäntöä, että EU voisi alkaa kuljettaa rajamaista turvapaikanhakijoita jäsenmaihin odottamaan oleskelulupapäätöksiä.

Välimereltä pelastetut lähetettäisiin jäsenmaihin neljän viikon kuluessa rantautumisesta. Vastaanottajamaat, kuten Suomi, hoitaisivat turvapaikkaprosessit, ja huolehtisivat heidän palautuksistaan, jos oikeutta oleskelulupaan ei todettaisikaan. Tästä tulisi sisäministerien mukaan väliaikainen toimintamekanismi EU:lle. Asia tulee uudestaan esiin EU:n sisäministerien kokouksessa lokakuussa.

En kannata tuota Ohisalon linjaa, eikä sitä kannata muutkaan kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Ensinnäkin on osoittautunut vaikeaksi käännyttää pois turvapaikanhakijoita, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa. Toisekseen järjestely kannustaisi salakuljettajia tuomaan ihmisiä Välimeren rannoille yhä nykyistäkin enemmän. Yhä useammat siirtolaiset lähtisivät liikkeelle, koska järjestely takaisi heille automaattisen kuljetuksen edelleen Euroopan maihin. Kolmanneksi on olemassa ilmeinen vaara, että tästä väliaikaisesta mekanismista tulisi todellisuudessa pysyvä menettely, eikä turvapaikanhakijoiden vastaanottomenettelyjä pystyttäisi oikeasti uudistamaan.

Kokoomus haluaisi, että EU:n rajavyöhykkeille perustettaisiin pysyviä ulkorajakeskuksia. Niissä turvapaikanhakijat voisivat odottaa, antaako joku EU:n jäsenmaa heille oleskeluluvan ja ottaa heidät pakolaiskiintiön puitteissa maahansa. Näin turvapaikanhakijoista voitaisiin myös paremmin erotella kaikista hädänalaisimmat, jotka ovat eniten avun tarpeessa. Tuon lisäksi niiden turvapaikanhakijoiden karkotusta pitäisi tehostaa, jotka eivät ole saaneet Suomesta oleskelulupaa. Sillä tarkoitetaan laittomasti maassa olevia ihmisiä, joista Suomen viranomaiset ovat heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa perehtymisen jälkeen todenneet, että heillä ei ole tarvetta suojeluun.

On totta, että Suomen on järkevää helpottaa tänne siirtolaiseksi haluavien mahdollisuutta tehdä työtä, yrittää ja maksaa veroja Suomessa. Moni tulija onkin hakeutunut Suomeen alun perinkin väärän järjestelmän piirissä. He ovat ilmoittautuneet turvapaikanhakijoiksi, vaikka heillä on kenties ollut todellisena toiveena päästä tekemään töitä siirtolaisina. Suomen huoltosuhde heikkenee ja väestö vanhenee. Tarvitsemme tänne yhä enemmän työvoimaa ja veronmaksajia, jotta voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja ja tulonsiirtoja.

Sen sijaan kaikki laittomasti maassa olevat ulkomaalaiset pitää karkottaa täältä pois nykyistä tehokkaammin.

Viime hallituskaudella käynnistettiin sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) johdolla valmistelu, jolla voitaisiin torjua tehokkaammin laitonta maassaoloa. Siihen sisältyi mm. ehdotus, että valmisteltaisiin lainmuutos, jotta turvapaikkatarve voitaisiin käsitellä nopeasti jo rajavyöhykkeellä ilman, että turvapaikanhakijaa päästettäisiin Suomeen maahan ollenkaan. Lisäksi päätettiin selvittää, voiko laittomasta maassaolosta säätää vankeusrangaistuksen. Onko se mahdollista, riippuu siitä, onnistuuko EU uudistamaan paluudirektiiviään.

Lisäksi Mykkäsen johdolla haluttiin tehdä lakimuutos, jolla henkilö, jolla ei ole enää oleskelulupaa, menettäisi Suomessa myös kotikuntansa ja siihen liittyvät palvelut ja oikeudet pois lukien oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oppivelvollisuusikäisen koulutukseen ja muihin lasten erityispalveluihin. Samoin päätettiin valmistella lakimuutokset, jotka mahdollistaisivat oppilaitoksia erottamaan opiskelijan, jos hän on saanut lainvoimaisen käännytys- ja karkotuspäätöksen.

Saa nähdä, mitä näille kokoomuslaisen sisäministerin alulle panemille uudistuksille tapahtuu, kun vastuu niiden edistämisestä on siirtynyt vihreän ministerin vastuulle. Toivon, että Suomen linja ei muutu ja että nykyinen hallitus jatkaa näiden uudistusten valmistelua.