Olen käynyt maaliskuun ajan maanpuolustuskurssilla ja opetellut, miten Suomessa toimittaisiin poikkeusoloissa. Varautuminen on Suomessa korkealla tasolla.
Yksi kysymyksistä, joihin olen saanut lisävalaistusta on, että evakuoitaisiinko Helsinki, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Lähtökohtaisesti ilmeisesti ei. Jos Suomi joutuisi sotaan, niin väestöä evakuoitaisiin pääasiassa sellaisilta alueilta, joilla taisteluita käytäisiin kuten itärajan lähettyviltä.
Sisäministeriö uudisti evakuointien suunnittelu- ja toimeenpano-ohjeen tänä vuonna. Sen päivityksessä on otettu oppia Ukrainan sodasta. Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa on elämä jatkunut yllättävänkin normaalisti sodan aikana. Ihmiset ovat käyneet töissä, ostaneet ruokaa kaupasta ja välillä suojautuneet ilmaiskuilta. Suomessakin yritettäisiin pitää yhteiskunta mahdollisimman normaalisti toiminnassa vastaavissa oloissa. Haluaisimme ylläpitää tärkeimpiä peruspalveluita ja infrastruktuuria sekä pitää talouden rattaat pyörimässä.
Minulla oli kotirintamasta ennen sellainen käsitys, että kaupungeista kuljetettaisiin ihmisiä töihin maaseudulle. Mielikuva taisi perustua Suomi-Filmeihin ja toisen maailmansodan aikaan, jolloin Suomi oli maatalousyhteiskunta. Silloin suurin osa ihmisistä asui maalla ja työskenteli maatiloilla, se oli heidän normaalia elämäänsä.
Nykyinen yhteiskunta on hyvin toisenlainen. Nykyään moni saa elantonsa palvelusektorilta ja teollisuudesta. Ruuan tuotanto on ammattimaista ja useimmat ihmiset asuvat jossain ihan muualla kuin siellä, missä ruoka tuotetaan. Nykyään olisi todella tärkeää, että myös kaupankäynti jatkuisi poikkeusoloissa, niin kotimainen kuin myös ulkomaankauppa.
Ruokaturva poikkeusoloissa vaatii sen, että ruokaa on markkinoilla ja ihmiset voivat ostaa sitä. Ruuan kuljetuksen, säilytyksen ja myynnin täytyy toimia. Valtio ei järjestä poikkeusoloissa ruuan jakelua kansalaisille, vaan jokainen ostaa ruokansa kaupasta itse.
Suomessa on viljoista varmuusvarastoja, mutta varsinaisia ruokavarastoja ei ole. Kaupat ylläpitäisivät ruokavarastoja kuten normaalistikin. Ruuan jakeluketju on Suomessa keskittynyt ja se on riippuvainen sähköstä ja tietotekniikasta. Jakeluketjun ammattitaitoinen työvoima pitäisi turvata poikkeusoloissakin.
Myös Helsingin kaupunki päivitti väestönsuojelusuunnitelmansa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Linjaus on, että toiminnan jatkuvuuden turvaaminen pääkaupungissa kaikissa turvallisuustilanteissa on elintärkeää koko Suomelle.
Keskeisessä roolissa ovat julkisten palveluiden osalta terveydenhuolto ja yleinen järjestys, turvallisuus ja kuljetukset, liikenteenohjaus ja mm. tiedotus. Valmiuslain oloissa voitaisiin määrätä lisähenkilöstöä esimerkiksi sammutus-, pelastus-, ensiapu-, huolto-, raivaus- ja puhdostustehtäviin sekä väestönsuojeluun.
Energia ja esimerkiksi vesihuolto ovat osa kriittistä infrastruktuuria. Kiovassa sähköt ovat säilyneet kohtuullisen hyvin myös sodan aikana, vaikka katkoksia on ollut. Asukkaat ovat varautuneet vesikatkoihin kotivaralla ja lämmitelleet sähkökatkoissa peittojen alla, lisäksi esimerkiksi päiväkoteihin on tuotu generaattoreita. Ajoittain vettä on jaettu vain vain kahdesti päivässä. Arki on silti jatkunut kohtuullisen normaalisti.
Kun kiovalaisten arki katkeilee ilmahälytysten takia, he menevät väestösuojiin. Meillä Suomessa on joitain julkisia väestösuojia, mutta yleisemmin ne sijaitsevat kerrostalojen kellareissa. Kiinteistöjen omistajilla kuten taloyhtiöillä on velvollisuus huolehtia väestönsuojien käyttövalmiudesta. Ne on mm. tarkastettava vuosittain. Taloyhtiöiden pitäisi varata riittävä määrä koulutettua henkilöstöä väestönsuojelutehtäviin ja hankkia sinne tarvittavat materiaalit. Maanpuolustuskoulutusyhdistys tarjoaa koulutusta siihen.
Kansalaisia suositellaan myös itse varautumaan poikkeusoloihin kotivaralla. Ihmisten oma varautuminen on tärkeää yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta. Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen malli,
jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.
Perustuslaissa on säädetty kaikille kansalaisille yleinen maanpuolustusvelvollisuus. Täällä asuvia 18–67-vuotiaita koskee poikkeusoloissa työvelvollisuus, mikä varmistaa työvoiman saamisen kriittisiin tehtäviin. Ihmisiä voidaan määrätä työhön, joihin he terveytensä ja kykyjensä puolesta soveltuvat ja työstä maksetaan palkkaa. Siten voidaan turvata työvoiman saaminen kriittisiin tehtäviin.
Entä jos osa ihmisistä lähtisi kaupungista esimerkiksi mökille? Luultavasti he kohtaisivat sielläkin muutamia ongelmia. Yksi olisi ruuan saatavuus. Paikallisen järven kalat olisi nopeasti kalastettu tyhjiin ja muutamat hirvet olisi metsästetty sukupuuttoon hetkessä. Pikkukunnan kyläkaupan hyllyt tyhjenisivät nopeasti, kun kuntaan tulisi ylimääräisiä asukkaita. Paikalliset peruspalvelut eivät riittäisi. Kauppaan ja muuallekin olisi pitkä matka, mutta bensasta olisi pulaa. Ruokaa ei voisi omavaraisesti kasvatella pihalla, elleivät poikkeusajat sattuisi ajoittumaan kesälle, eivätkä vaikka talveen.
Muualle siirtyneiden ihmisten täytyisi itse järjestää majoituksensa ja muut elämisen perusedellytykset. Suomen evakuointisuunnitelmassa lukee, että kotikuntalain mukaan jokainen olisi poikkeusoloissakin velvollinen tekemään Digi- ja väestötietovirastolle/Postille muuttoilmoituksen asuinpaikkansa muututtua. Silloin viranomaiset pysyisivät ainakin kärryillä siitä, missä väestö sijaitsee ja minne palveluita pitäisi yrittää järjestää.