Mikromuovi pois hulevesistä Aloite 2018

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi pääasiassa jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan väitöstutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitäisi siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Mikromuovin torjunnassa pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät usein puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille tällä viikolla aloitteen, että Helsinki alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä yhdessä muiden pk-seudun kaupunkien kanssa. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 44 valtuutettua eri puolueista eli kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan eteenpäin kaupunkipuroon tai suoraan mereen tai Vantaanjokeen/Keravanjokeen. Jos hulevesien kulkua ei voi hidastaa maarakenteiden avulla, ne johdetaan suoraan vesistöön. Viimesijaisena toimenpiteenä hulevedet johdetaan sekaviemäröinti- alueella viemäreiden kautta Viikinmäen puhdistamolle, mutta tästä ollaan pikkuhiljaa luopumassa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan suurin yksittäinen merten mikromuovin lähde on autonrenkaiden kuluminen tieliikenteessä. Saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimuksen mukaan suurin osa eli kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista, toiseksi eniten jätteenkäsittelystä ja kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen. Koska Saksassa ei ajeta nastarenkailla, joten todennäköisesti Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi vielä nopeammin. Myös kaduilla kengänpohjista tai urheilukentiltä irtoava mikromuovi on merkittävä mikromuovin lähde toisin kuin esimerkiksi kosmetiikka tai pyykinpesu.

Mikromuovin haitat ovat monelta osin vielä tuntemattomia, mutta ne aiheuttavat ainakin eläimistön kuolemia. Mikromuovia päätyy pitkällekin ravintoketjuun pieneliöiden kuten esim. hyttysten kautta, kun ne syövät vedestä mikromuovia muun ruuan joukossa ja muut eläimet käyttävät niitä ruokanaan. Lisäksi mikromuoveihin sitoutuu ympäristömyrkkyjä. Merten mikromuovi on ollut toistaiseksi keskustelun keskipisteessä, koska meribiologit ovat nostaneet ilmiön ensimmäisinä esille, mutta mikromuovi saattaa olla yhtäläinen ongelma myös makeissa vesistöissä sekä maaperässä.

Mikromuovin päätymistä luontoon pitääkin alkaa aktiivisemmin torjua kuntien välisenä yhteistyönä. Niin pitäisi toimia tietenkin itse asiassa koko Suomessa, eikä vain pk-seudulla. Pitäisi selvittää, onko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon hulevesien kautta mahdollista ennaltaehkäistä myös muilla keinoin tai onko hulevesiä mahdollista puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on tänä vuonna käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Kyseinen hulevesien laadunhallinta on pk-seudun kasvusopimuksen mukainen Smart & Clean -hanke. Lisäksi tiedetään, että mikromuovin ja kaupunkipölyn irtoamiseen renkaista ja katupäällysteistä voidaan vaikuttaa mm. materiaalivalinnoilla.