Tekijä: terhikoulumies

Kela-taksien ongelmat johtuivat Bernerin taksiuudistuksesta

Eduskunta keskusteli Kelan toiminnasta viime vuonna. Käytin puheenvuoron Kela-takseja koskeneesta ongelmasta, asiakkailla on ollut vaikeuksia saada niitä tilattua tai ne ovat jääneet saapumatta.

Kela siis korvaa taksimatkan sairausvakuutuslain perusteella, jos potilas ei voi mennä terveydentilansa takia julkisilla sairaalaan tai esimerkiksi synnyttämään.

Kela kilpailutti taksifirmat ja valitsi niistä parhaat, joiden joiden piti huolehtia näistä sairaiden ihmisten kuljetuksista. Sopimukset sisälsivät kokonaisvaltaisen palvelun, kuten matkatilausten vastaanotto, matkojen yhdistely, matkojen välitys, kuljetuspalvelun järjestäminen, kuljetusten valvonta, maksulii- kenne ja palvelun laadun raportointi.

Pian ilmeni, että moni taksiyritys ei pystynytkään huolehtimaan lupaamastaan palvelusta. Taksien tilaaminen ontui, jonotusajat olivat pitkiä ja joskus taksi ei saapunut ollenkaan. Ongelma johtui ilmeisesti siitä, että Kela kilpailutti taksien uudet sopimukset samaan aikaan, kun ministeri Anne Bernerin laatima valtakunnallinen taksiuudistus toteutui. Koko taksimarkkina oli ihan sekaisin.

Positiivista on kuitenkin se, että Kelan valtuutetut seurasivat tilannetta säännöllisesti. Kelan valtuutetuille raportoitiin viikoittain palvelujen toteutumisesta ja Kela myös puuttui taksipalveluiden huonoon laatuun.

Kela asetti sopimussakkoja neljän maakunnan taksiyritykselle toistuvasta sopimuksen vastaisesta toiminnasta, joka liittyi puhelinpalvelun pitkiin jonotusaikoihin sekä puutteisiin kuljetusten toimitusvarmuudessa. Lisäksi Kela asetti yhdeksän maakunta-alueen palveluntuottajille sakon, jonka perusteena oli puhelinpalvelun kuukausittaisen jonotusajan keskiarvon enimmäisajan ylittäminen.

Palvelutaso paranikin syksyn aikana muualla maassa paitsi Uudellamaalla. Kela ja Uudenmaan maakunnan palveluntuottaja sopivatkin sitten lokakuussa, että niiden välisen sopimuksen mukainen toiminta päätettiin. Niinpä Kela kilpailutti loppuvuonna Uudellemaalle uuden yrittäjän, jonka tuottama palvelu käynnistyi huhtikuun alusta.

Luin tuota Kelan arviota taksikyytien kilpailuttamisesta puoliksi huolestuneena ja puoliksi huojentuneena. Toisaalta oli todella huono asia, että sairaille tarkoitettu palvelu meni aluksi niin pieleen. Monella puolella julkista sektoria on selvästi kehitettävää hankintaosaamisessa. Toisaalta hyvää on se, että tilannetta seurattiin ja siihen puututtiin konkreettisesti. Tarkkana pitää jatkaa tulevaisuudessakin.

Kela on eduskunnan alainen laitos, joten eduskunta nimeää Kelaan 12 valtuutettua, jotka valvovat Kelan toimintaa. He antavat joka vuosi selvityksen toiminnastaan eduskunnalle. Tulin nyt nimetyksi Kelan varavaltuutetuksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi, aloitan siellä Sari Sarkomaan varavaltuutettuna. Kokoomuksen toinen varsinainen valtuutettu on Antii Häkkänen ja hänen varavaltuutettunsa on Anna-Kaisa Ikonen.

Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n syventäminen taas esillä

Eduskunnan EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta kokousti tänään Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n syventämisestä, kuten talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia koskevan sopimuksen muuttamista.

Talousarvioväline on EU:n uusi keino tukea rahallisesti euromaiden rakenneuudistuksia edistäviä hankkeita. Sitä varten perustettaisiin uusi budjetti eli ikään kuin ”uusi yhteinen lompakko”. Suomi on ollut sen suhteen varauksellinen.

Isoimmat avoimet kysymykset koskevat rahoituksen järjestämistä. Suomen mielestä talousarvioväline pitäisi rahoittaa unionin omista varoista. On ongelmallista, jos välinettä rahoitettaisiin valtiosopimuksella rahoituskehyksen ja omien varojen päätöksen ulkopuolelta. Se heikentäisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa EU-varojen käyttöä ja menojen kokonaistasoa.

Valiokunta kuuli asiassa tänään valtiovarainministeri Mika Lintilää (kesk), joka edustaa Suomea euroryhmän ja EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvoston kokouksissa loppuviikosta. Ministerit keskustelevat euroryhmässä mm.  talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevan sopimuksen muuttamisesta. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen mahdollisimman monista kysymyksistä ennen kesäkuun eurohuippukokousta ja Eurooppa-neuvostoa.

Isoimmat avoimet kysymykset talousarviovälineen osalta koskevat rahoituksen järjestämistä. Lintilä toisti valiokunnassa Suomen kannan, jonka mukaan talousarvioväline tulisi rahoittaa muiden unionin menojen tavoin unionin omista varoista. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena välineen rahoittamista erillisellä valtiosopimuksella, mutta ei vastusta sen käyttöä täydentävänä rahoituksen lähteenä, jos siihen liittyminen on jäsenvaltioille aidosti vapaaehtoista.

Suuri valiokunta päätti lähettää valtioneuvoston selvitykset asioista perustuslakivaliokuntaan, valtiovarainvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten.

Suuri valiokunta ei ottanut asioihin yksityiskohtaisesti kantaa tässä vaiheessa. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta siis kuitenkin katsoo, että jatkokirjelmissä esitettyihin keskeisimpiin neuvottelukysymyksiin liittyy valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus huomioi valmistelussaan perustuslakivaliokunnan mahdolliset linjaukset.

Euroopan vakausmekanismi on euromaiden perustama kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata euroalueen rahoituksen vakaus. Sen kautta voidaan myöntää tukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille. Varautumisjärjestelyn tarkoituksena on turvata kriisinratkaisun rahoitus, jos yhteiseen rahastoon kerätyt varat eivät riitä.

Perustuslakivaliokunta on ollut aiemmin sitä mieltä, että sellainen tilanne, jossa Suomen rahoitusvastuut voisivat yhtäkkiä kasvaa EVM:n hallintoneuvoston tekemällä määräenemistöpäätöksellä ilman Suomen omaa kantaa, puuttuisi eduskunnan budjettivaltaan ja kansalliseen suvereniteettiin niin, että se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Edellinen hallitus piti kiinni siitä, että Euroopan valuuttarahasto päättäisi rahoitustuesta ja varautumisjärjestelyn käytöstä yksimielisesti. Näin turvattaisiin eduskunnan budjettivalta. Lisäksi rahoitustukea voisi myöntää vain, jos lainanottajan velkakestävyys on ensin varmistettu tarvittaessa sijoittajavastuuta hyödyntäen.

Toimenpidealoite valkohäntäkauriiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi

Valkohäntäkauris on luonnolle ja ihmisille haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta kauriita tuotiin 1930-luvulla riistaeläimeksi Laukon kartanoon. Eläimet karkasivat aitauksesta vapauteen ja alkoivat lisääntyä luonnossa hallitsemattomasti.

Valkohäntäpeura tunkeutuu ihmisasutuksen piiriin toisin kuin arempi alkuperäinen ja lähes uhanalaisiin lajeihin kuuluva metsäpeura. Valkohäntäkauris aiheuttaa mittavaa vahinkoa viljelyksille ja puutarhoille. Vuonna 2017 korvattiin valtion varoin valkohäntäpeurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja satoja tuhansia euroja. Määrä nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Kauriista on tullut vitsaus puutarhoissa aivan kuten pääkaupunkiseudullakin.

Kauriit ovat myös borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aiheuttavien punkkien yleisiä isäntäeläimiä. Yhdessä kauriissa voi olla jopa 2 000 punkkia, joita kauris levittää ympäristöön. Lisäksi valkohäntäkauriit aiheuttavat vuosittain myös useita tuhansia liikenneonnettomuuksia, jotka keskittyvät Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Luonnonvarakeskuksen arvioi viime vuonna, että Suomessa on noin satatuhatta valkohäntäkaurista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 13 prosenttia. Tiheimmillään valkohäntäkauriita on Satakunnassa, Pohjois- ja Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa sekä Uudenmaalla. Kauriskanta on hyötynyt sekä ilmaston lämpenemisestä että talviruokinnasta.

Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listasi valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi. Sen jälkeen ongelmat ovat lisääntyneet ja kanta kasvanut, eikä tarkkailu enää riitä. Valkohäntäpeuraongelmaan on nyt tartuttava tosissaan.

Edellä olevan perusteella ehdotinkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valkohäntäkauriiden kannan merkittäväksi pienentämiseksi.

Kadulla ei olekaan pakko käyttää suojatietä?

Olen saanut kyselyä Meilahdessa Tullinpuomin kohdalla menevän, aiemmin pysäkin luona olleen suojatien poistumisesta. Kun esimerkiksi munkkivuorelainen matkustaa bussilla 58 ja haluaa vaihtaa nelosen raitiovaunuun, tai munkkiniemeläinen haluaa vaihtaa nelosesta toiseen ratikkaan, niin vilkasliikenteisen kadun ylittämisessä on ongelmia.

Liikennemäärät välillä Topeliuksenkatu-Mannerheimintie ovat 19 000 ajoneuvoa vuorokaudessa eli lyhyt katuosuus on ruuhkainen. Töölöntullin suojatien kohdalla oli sattunut ennen muutosta kolme liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli jalankulkija. Näistä kaksi johti jalankulkijan loukkaantumiseen. Lisäksi kohdassa on sattunut useita peräänajoja.

Selvitin Tullinpuomin suojatieasiaa kaupunkisuunnitteluvirastosta ja kysyin, onko suojatietä mahdollista saada takaisin. Sain vastauksen, jonka mukaan kaupunki on saanut jonkin verran muiltakin palautetta Tukholmankadun suojatiejärjestelyistä remontin jälkeen. Liikennesuunnittelijat ovat myös käyneet paikan päällä myös katsomassa tilannetta.

Helsingissä on kuulemma lukuisia olemassa olevia valo-ohjaamattomia suojateitä 2+2 -kaistaisilla vilkkailla pääkaduilla, kuten Mannerheimintiellä. Jalankulkijoiden on sujuvampaa päästä kadun yli, jos suojateitä on tiheämmin. Valo-ohjaamattomiin suojateihin liittyy myös riskejä. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on nyt käsitelty aihetta suojateiden suunnitteluperiaatteiden muodossa. Suunnittelun lähtökohtana on toimivat jalankulkuyhteydet, mutta sellaisia järjestelyitä, joissa riskit onnettomuuksille muodostuvat liian suuriksi, pyritään kuulemma välttämään.

Virasto huomauttaa, että suojatie on sanana vähän harhaan johtava niissä tapauksessa, joissa suojatie-merkintää käytetään siten, ettei oikeasti ylitys ole riittävällä tavalla ”suojattu”. Valkoiset raidat eivät yksin riitä suojaamaan jalankulkijaa riittävästi, valitettavasti. Suojatien merkitseminen ei siis itsessään takaa turvallista jalankulunylitystä vaan katuympäristön tulisi myös tukea sitä.

Välisuojatien havaittavuus kärsii liian lähekkäin sijaitsevien liikennevaloristeysten vuoksi, joiden vuoksi välisuojatien valo-ohjaaminenkaan ei ole mahdollista. Valitettavan usein tapahtuu myös liikennesääntöjen vastaisia tilanteita, joissa autoilija pysähtyy suojatien eteen väistääkseen suojatielle astuvaa jalankulkijaa, mutta viereisen kaistan autoilija ei.

Tukholmankadulla liikennöi useita raitiovaunu- ja bussilinjoja, joten välisuojatie vaikuttaa myös niiden sujuvuuteen. Nykyisten suunnitteluperiaatteiden mukaan valo-ohjaamattomia suojateitä ei liikenneturvallisuussyistä esitetä 2+2 -kaistaisille vilkasliikenteisille pääkaduille. Peruskorjauksen yhteydessä poistettua suojatietä ei siis lähtökohtaisesti olla palauttamassa. Kadun ylittäminen muualta kuin lähintä suojatietä käyttäen on jalankulkijan omalla vastuulla.

Viraston arvion mukaan kyseisestä kohdasta jalankulkija saa ylittää kadun, vaikka siinä ei ole suojatiemerkintää. Voimassa olevassa tieliikennelaissa ei ole määritelty mittaa sille, mikä on lähellä oleva suojatie, jolloin suojatietä on pakko käyttää. Nykyisistä valo-ohjatuista suojateistä on matkaa 45-50 metriä pysäkin päätyyn. Ennakkotapausten perusteella tehdyn tulkinnan mukaan pysäkin pääty ei ole lähellä suojateitä. Siten lain mukaan ylittäminen pysäkin päädyssä on viraston mielestä sallittua, mutta jalankulkijan tulee varoa autoliikennettä.

Tämä menettely on kuulemma hyvä sellaisessa paikassa, jossa autoliikennejärjestelyt eivät mahdollista turvallista suojateitä. Viesti ylittäjille tässä tilanteessa on, että ”kun ylität tästä kohdasta kadun, sinun tulee varoa autoliikennettä. Jos haluat ylittää kadun siten, että lain mukaan auton on väistettävä, 50 metrin päässä on käytettävissä suojatie.”

Virastossa ymmärretään, että tämä ajatusmalli voi tuntua kaupunkilaisista väärältä. Kuitenkin sellaisilla järjestelyillä on kuulemma saavutettu hyvää tulosta liikenneturvallisuuden osalta, se kylläkin edellyttää sitä, että näin toimitaan systemaattisesti kaikkialla. Helsingissä ollaan vielä toistaiseksi siinä tilassa, että vuosikymmenten aikana päätetyt lähekkäin sijaitsevat suojatiet häiritsevät tätä systemaattisuutta. Virastossa luvataan muokata liikennejärjestelmää muokataan mahdollisimman turvalliseksi myös loogisuuden osalta.

Mikromuovia ja muita epäpuhtauksia aletaan suodattaa hulevesistä

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitää siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille viime vuonna aloitteen, että Helsingin pitää alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä. Aloitteen allekirjoitti kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan puroon tai suoraan mereen. Käytännössä tapahtuu siis osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan merkittävät merten mikromuovin lähteet ovat autonrenkaat ja asfaltin kuluminen. Koska autoilua ei ole järkevää kieltää, pitää selvittää, voiko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon vähentää muilla keinoin ja voiko sadevesiä puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan sade- eli huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Helsinki on nyt päättänyt rakentaa hulevesien suodatusaltaan Pohjois-Pasilaan tämän kevään aikana. Suodatusallas puhdistaa hulevesistä epäpuhtauksia ennen niiden johtamista Haaganpuroon.

Hulevedet ohjataan Pasilassa sadevesiviemäreistä matalaan altaaseen, jonka pohjalla on suodatuskerroksena murske-biohiili-yhdistelmää. Biohiili soveltuu huokoisuutensa, kestävyytensä ja suuren ominaispinta-alansa vuoksi hyvin hulevesien käsittelyyn, sillä se pidättää vettä ja haitta-aineita. Altaaseen istutetaan tiheä pajukko, joka haihduttaa vettä ja sitoo itseensä ravinteita sekä epäpuhtauksia. Suodatusjärjestelmän poistoputken suulle kokoojakaivoon tehdään sulkuluukku, joka estää hulevesien virtaamisen Maunulanpuroon.

Hanke toimii Itämerihaasteen puitteissa osana kansainvälistä verkostoa Itämeren suojelemiseksi. Kaupunkivesistöt kuntoon -hanke kuuluu ravinteiden kierrätyksen ja vesien- ja merenhoidon kärkihankkeisiin.

Helsinki alkaa torjua lasten ja nuorten syrjäytymistä erityistoimin

Kaupunginhallitus hyväksyi alkuvuonna suunnitelman lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemseksi. Suurin osa nuorista voi onneksi paremmin kuin koskaan. Osalla kuitenkin menee huonosti ja heitä pitää auttaa, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. On surullista, että 8. ja 9.-luokkalaisista lapsista joka kymmenes kertoo, että heillä ei ole yhtään hyvää kaveria ja 5,5 % on koulukiusattuna säännöllisesti joka viikko. Yläastelaisista 14 % kertoo kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta, kolmasosa on ollut huolissaan mielialastaan.

Syrjäytymisen syyt liittyvät usein turvattomaan ja köyhään lapsuuteen, yksinäisyyteen ja peruskoulun varaan jäämiseen. Yleisimmät riskitekijät ovat lastensuojeluun sijoitus ennen 16 vuoden ikää ja se, ettei nuorella ole toisen asteen tutkintoa 25 vuoden iässä, tai ettei hän osallistu yhteishakuun. Riskitekijöitä ovat myös mielenterveyslääkkeiden tarve 14–18 vuoden iässä, varhaisiaet käytöshäiriöt ja se, jos nuorella on kontollaan rikostuomio tai rikkeitä. Myös se lisää syrjäytyisriskiä, jos nuoren vanhemmat elävät pitkäaikaisella toimeentulotuella.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä on merkittävästi suurempi kuin muilla. Monella muualta tulleella henkilöllä on vaikeuksia oman paikan löytämisessä kaupungissamme. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin samalla väkivaltaisen radikalisoitumisen torjumista. Ääri-ilmiäiden syntymistä vähentää se, että nuori kokee olevasa osa yhteiskuntaa. Huolestuttavaa on se, että syrjäytymisriski ei koske vain muualta Suomeen muuttaneita, vaan maahanmuuttajien toisella sukupolvella oppimistulokset jäävät jopa heikommiksi kuin ensimmäisellä polvella.

Pohja syrjäytymiseen syntyy lapsuudessa ja siksi koko perhettä pitää auttaa. Oireilevien lasten vanhemmilla voi olla päihdeongelmia tai mielenterveyden sairsuksia, perheväkivaltaa tai muuten heikentynyttä elämänhallintaa. Viime vuonna helsinkiläisistä 8. ja 9.-luokkalaisista 7 % on kokenut vanhempien fyysistä väkivaltaa.

Kaupunki yrittää nyt varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on vähintään yksi turvallinen aikuinen. Esimerkiksi Mellunmäessä tehdään paikallinen kokeilu, jossa lapsilta kerätään näkemyksiä siitä, onko kotona, koulussa tai vaikka harrastuksessa joku aikuinen, jolle voi jutella ja johon voi tukeutua. Kysytään, millaisia kotiintuloaikoja eri ikäisillä lapsilla on ja kuinka paljon valvomatonta vapaa-aikaa heidän päiviinsä sisältyy. Kysely toteutetaan anonyymina 1.-6.-luokkalaisille ja palveluja kehitetään vastaamaan esiin tulleisiin tarpeisiin.

Onkin selvää, että jotta syrjäytymistä voi torjua tehokkasti, perheille on annettava tukea varhaisessa vaiheessa. Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä aikuissosiaalityössä aletaan jatkossa systemaattisesti kysyä asiakkailta heidän perhetilanteestaan ja varmistetaan lasten hyvinvointi. Myös päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä kehitetään.

Kaupunki haluaa myös turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Koulupoissaoloihin tullaan puuttumaan nopeammin ja ennaltaehkäistään koulukeskeytyksiä. Kouluissa ja päiväkodeissa kehitetään tukitoimia erityisesti ulkomaalaistaustaisille lapsille ja kiusaamiseen puututaan jämäkämmin. Nuorten digitaitoja tuetaan kirjastoissa ja varsinkin poikia kannustetaan lukemaan enemmän.

Erilaisia toimenpiteitä on kymmeniä. Yksi kiinnostava ajatus on, että jokaiselle helsinkiläislapselle annetaan mahdollisuus mieluisaan ja säännölliseen harrastukseen ja lisäksi kulttuurikokemuksiin yhteistyössä mm. kaupunginorkesterin kanssa.

Aloite Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden laadun varmistamiseksi 30.1.2019

Valvira tiedotti tammikuussa keskeyttäneensä Esperi Caren Hoivakoti Ulrikan toiminnan Kristiinankaupungissa. Perusteena keskeytykselle oli asiakasturvallisuuden vakava vaarantuminen ja valitukset, joita paikallinen aluehallintovirasto sai liittyen Ulrikan hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen sekä lähiesimiestyöhön.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on sosiaalihuollon valtakunnallinen ohjaus- ja valvontaviranomainen. Se ohjaa aluehallintovirastoja niin, että vanhustenhuollon valvonta ja siihen liittyvä ohjaus olisivat yhdenmukaisia koko maassa.

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan eri puolilla Suomea toimivissa aluehallintovirastoissa on vireillä kymmeniä palvelutuottajien valvontoja. Muita yksityisiä palvelutuottajia koskevia kanteluja oli vireillä aluehallintovirastossa viisi. Niistä vanhuksia koski yksi, vammaisia kaksi ja muita ryhmiä kaksi. Kuntien omaan toimintaan kohdistuvia kanteluja oli vireillä 12.

Sosiaali- ja terveysministeriön projektipäällikkö ja THL:n tutkimusprofessori Anja Noro varoittikin Esperin tapaukseen liittyen tuudittautumasta luuloon, että ongelmat koskisivat vain yksityistä sektoria. Vanhustenhoivan laatuongelmat koskevat myös julkisia palveluntuottajia. Noron mukaan vielä vuonna 2016 mm. keskimääräinen henkilöstömitoitus oli yksityisellä puolella jopa korkeampi kuin julkisella puolella. Yksityisen puolen työntekijät ovat olleet työssään myös tyytyväisempiä kuin julkisella puolella.

Yksityisiä hoivakoteja valvoo tällä hetkellä sekä kunta että Avi. Kuntien omia palveluita valvoo vain Ai. Kummallakin pitäisi olla siis tietenkin omavalvontaa, mutta siihen ei näköjään voi yhtään luottaa. Ulkopuolinen valvonta on tärkeää.

Iäkkäiden ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu Suomessa kunnille. Esitin aloitteessa, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun. On selvitettävä, esiintyykö kaupungin omassa vanhusten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tai laitoshoidossa sellaisia puutteita, joista yksityisiä palveluntuottajia on epäilty.

Julkisen sektorin tavoitteena on, että yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, mikä johtaa siihen, että kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Se on erityisen merkittäväää myös siksi, että kotonaan vanhus ja kotihoidon työntekijä ovat vuorovaikutuksessa yksinään ilman ulkopuollisia valvovia silmäpareja, joita hoivakodeissa on aina jonkin verran muun henkilökunnan johdosta. Esitin, että kaupungin on ryhdyttävä erityistoimiin vanhusten kotihoidon laadun varmistamiseksi.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on kärsitty viime aikoina henkilöstövajeesta. Kaupungin on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Aloitteessa vaaditaan, etä kaupungin on etsittävä pikaisesti ratkaisut sote-toimialan henkilöstövajeen korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveystoimi on sektori, jolla tehdään runsaasti hankintoja ja kilpailutuksia. Mm. pitkäaikaista ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään oman toiminnan lisäksi yksityisten palveluntuottajien palvelutaloissa ostopalveluna ja palvelusetelillä. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston onkin kehitettävä kilpailutusosaamistaan. Sitä kautta kaupunki pystyy myös olennaisesti vaikuttamaan yksityisten ostopalveluidensa tasoon.

Ydinvoima on ilmaston kannalta parempi vaihtehto kuin metsien kaataminen sähkönlähteeksi 2019

Meillä on ongelma. Helsingin energiayhtiö joutuu luopumaan kivihiilen polttamisesta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja polttaa yhä enemmän puuta energialähteenä. Se merkitsee metsien kaatamista korvaavaksi energianlähteeksi. Puiden laajamittainen kaataminen energiaksi ei ole mikään ekoteko. Puut sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta ja torjuvat siten ilmastonmuutosta. Niiden pitäisi päinvaston antaa kasvaa!

Helen tuotti viime vuonna uusiutuvalla energialla noin kymmenesosan koko energiastaan eli todella vähän. Uusiutuva enrgia oli peräisin mm. vesivoimasta, puupelleteistä, tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta. Tuosta määrästä puupellettejä poltettiin 46 000 tonnia ja sen osuus on nyt siis radikaalisti kasvamassa. Ajatelkaa – jo muutaman prosentin osuus energiantuotannosta puupelletteinä oli 46 000 tonnia puumassaa! Sitä määrää halutaan nyt vielä lisätä.

Tulevaisuudessa rekat toisivat Helsinkiin puupellettejä jatkuvalla syötällä ympäri maata ja varmasti ulkomailtakin. Arvion mukaan voimaloihin pitäisi kuskata puuta poltettavaksi 40 rekkalastillistä päivässä. Siis 40 rekkaa päivittäin! Siinä ei ole mitään järkeä. Se merkitsee myös valtavaa määrää kaadettua metsää. On ympäristörikos kaataa ja polttaa tuhkaksi puu, jonka kasvamiseeen on mennyt vuosikymmeniä tai satoja vuosia. Vanha puu on poltettu hetkessä, eikä tehty tuho ole hyväksyttävässä mittakaavassa siihen, että puuainesta tarvitaan jatkuvasti lisää.

Silloin kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lisätä pellettien käyttöä energiavoimaloissa, ei täysin ymmärretty metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hidastajina. Nykyään tiedetään, että elävä puu sitoo enemmän hiilidioksidia ilmasta kuin on luultu. Puita ei pitäisi kaataa, vaan niiden pitäisi antaa elää, jos ilmastonmuutosta halutaan torjua.

Koska vaihtoehtoiset energiamuodot eivät vielä pysty tuottamaan tarpeeksi energiaa suomalaisten tarpeisiin, meille jää ainoaksi ympäristöystävälliseksi energialähteeksi ydinvoima. Tulevaisuudessa ydinvoimaa ei kuitenkaan enää tuoteta valtavissa laitoksissa, joiden rakentaminen on kallista ja hidasta. Käyttöön tulee pieniä siirreltäviä miniydinvoimaloita, jotka ovat myös turvallisempia toiminnaltaan.

Kasvihuonepäästöjä voi hillitä myös EU:n päästökaupalla. Siinä määritetään enimmäismäärä päästöille ja kukin maa jakaa ne eteenpäin omille yrityksilleen. Ideana on, että päästöjä vähentäneet voivat myydä käyttämättä jääneitä päästöoikeuksiaan niille, jotka haluavat saastuttaa enemmän. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos Suomi vähentää omia saasteitaan, se ei auta torjumaan ilmastonmuutosta, jos käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia myydään muualle EU:hun.

Toimiva keino saasteiden vähentämiseksi nopeassa aikataulussa olisi kiristää päästökiintiötä koko EU:ssa, ei vain Suomessa. Se pakottaisi myös muut maat vähentämään kasvihuonepäästöjä aktiivisemmin. Vaihtoehtoisesti Suomen hallituksen pitäisi ostaa kivihiilipäästöjä vastaavat päästöoikeudet pois markkinoilta. Suomen kaltainen pieni maa ei voi kuitenkaan pelastaa maapalloa muidenkin puolesta, vaan tehokkaimmat päätökset pitäisi tehdä kansainvälisissä neuvottelupöydissä.

Kouluruokailu kunniaan ja reseptit julkisiksi! Aloite 2018

Helsingin peruskouluissa vietetttiin kuunvaihteessa kouluruokapäivää. Se on erikoispäivä, jolloin oppilaille ja henkilökunnalle tarjotaan lounaan yhteydessä pieni herkku maksuttoman kouluruokailun kunniaksi.

Helsinki on ollut maksuttoman kouluruokailun edelläkävijä jo vuodesta 1943 eli kouluruokailu täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Juhlavuotta vietetään kouluissa vielä perusteellisemmin marraskuun puolivälissä.

Oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarjotaan kaikkina arkipäivinä maksuton ateria. Helsingissä tarjoillaan joka päivä lähes 60 000 koululounasta eli yli kymmenen miljoonaa ateriaa vuodessa. Käytännössä opetuksen toimipisteissä on päivittäin tarjolla ateriavaihtoehtona ja ruokailijan vapaasti otettavissa kasvispääruoka lisäkkeineen. Palvelukeskus Helsinki vastaa suuresta osasta helsinkiläisten koulujen ja oppilaitosten ruokapalveluista.

Ikävä kyllä noin viisi prosenttia ruoasta menee hävikkiin kouluissa.Se on 2 750 annosta päivässä ja noin 523 000 annosta vuodessa. Kouluruoka maksaa Helsingissä keskimäärin kaksi euroa oppilasta kohden, joten valuu vuoden aikana noin miljoona euroa hukkaan huokahävikin muodossa.

Kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan ja opiskelijan päivittäisestä energiantarpeesta. Se edellyttää, että nuori syö kaikki aterian osat eli lämpimän pääruoan, kasvislisäkkeen, ruokajuomana maidon tai piimän, leivän sekä levitteen. Kuitenkin vain kolmannes yläkoululaisista nauttii koululounaan kaikki osat.

Joidenkin arvioiden mukaan syömättömyys liittyy kouluruoan laatuun, lounastunti voi myös olla niin aikaisin aamupäivällä, ettei lapsella ole vielä nälkä aamupalan jälkeen. Yläluokilla syömättömyys voi olla myös muotijuttu. Osa lapsista taas kokee kouluruuan maut vieraina ja vierastaa ruokalajeja, joita ei ole tottunut syömään kotona.

Jätin kaupungille keväällä aloitteen, jossa esitin selvitettäväksi, voisiko Helsingin koulujen ja päiväkotien lounasaterioiden reseptit julkistaa.

Olisi tärkeää karsia nuorten ennakkoluuloja kouluaterioita kohtaan. Yläasteelaisista alle 40 % ilmoittaa olevansa tyytyväinen kouluruoan makuun, ja sen laatua pitää hyvänä vain noin joka kolmas. Lukiolaisista koululounaan laatua ja makua pitää hyvänä vain puolet tytöistä ja pojista vieläkin harvempi.

Jos kaupungin koululounaiden ruokareseptit voitaisiin julkaista, perheet voisivat kokkailla kouluruokaa yhdessä ja lapset voisivat totutella uusiin makuihin jo kotona. Se voisi edistää kouluruuan houkuttelevuutta myös koulupäivän aikana. Kouluaterioilla on sekä ravitsemuksellinen että kasvatuksellinen merkitys, koululounaan syöminen mm. tutkitusti edistää terveellisten ruokatottumusten omaksumista.

Lastentarhanopettajien palkkoja pitää korottaa 2018

Keväällä keskusteltiin vilkkaasti siitä, ovatko lastentarhanopettajien palkat ajan tasalla. Päiväkoteihin on vaikea saada koulutettua henkilöstöä ja pk-seudulla on ollut runsaasti pulaa lastentarhanopettajista ja tehtävissä työskentelee paljon epäpäteviä sijaisia. Lastentarhanopettajia on Helsingin seudulla yksinkertaisesti liian vähän, koska erityisesti pääkaupunkiseudulla heidän palkkansa ei riitä asumiseen ja elämiseen.

Lastentarhanopettajat ovat kouluttautuneet yliopistossa kasvatustieteilijöiksi, mutta heidän palkkansa ei vastaa korkeaa koulutustasoa. Heidän kokonaisansionsa jäävät selvästi esimerkiksi luokanopettajien ansioista. Helsingissä lastentarhanopettajan tehtäväkohtainen palkka on 2 363 euroa. Lastenrahanopettajien kokonaispalkka on 900 euroa/kk alhaisempi kuin luokanopettajan palkka ja 500 euroa/kk alhaisempi kuin sairaanhoitajan palkka.

Moni naapurikaupunkimme, kuten Vantaa, Espoo, Sipoo ja Nurmijärvi ovat alkanet suunnitella korottavansa lastentarhanopettajien palkkoja houkutellakseen heitä töihin omaan kaupunkiinsa. Tuusulassa palkka on jo ennenkin ollut muita korkeammalla tasolla. On aika pohtia, pitäisikö Helsingin seurata esimerkkiä. Minusta pitäisi.

Helsingin kaupunki arvioi lastentarhanopettajien työtehtävien vaativuutta viime vuonna. Työn vaativuuden todettiin lisäätyneen arvioitiin uuden varhaiskasvatuslain vuoksi. Varhaiskasvatuksen merkitykseen onkin herätty vasta viime vuosina. On yhä tärkeämpää huolehtia esiopetuksessa mm. siitä, että eri lähtökohdista tulevilla lapsilla on samat valmiudet oppimiseen, kun he siirtyvät kouluun ensimmäiselle luokalle. Lastentarhanopettajat tekevät vastuullista työtä pienten lasten kanssa. He toimivat opettajina pääasiassa päiväkotien lapsiryhmissä ja ovat niissä vastuussa lasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta.

Kun Helsingin kaupunki päättää loppuvuonna budjetistaan ensi vuodelle, pitää keskustella siitä, voisiko lastentarhanopettajien palkkaa vielä kuitenkin korottaa. Siten voisimme osoittaa tälle naisvaltaiselle amamttiryhmälle enemmän ansaittua arvostusta ja myös houkutella heitä töihin Helsinkiin. On arvovalinta, mihin kaupunki käyttää asukkaidensa veroeuroja.

Päivitys 10.10.2018:

Helsingin kaupunki päätti, että Helsingin lastentarhanopettajien palkat nousevat 175 euroa kuukaudessa 1.1.2019 alkaen!

Myös muihin varhaiskasvatuksen tehtäviin, kuten lastenhoitajille, perhepäivähoitajille ja varhaiskasvatuksen esimiehille on tulossa korotuksia. Korotuksia tulee lisäksi sosiaalityön ja kotihoidon erilaisiin tehtäviin sekä useille muille palkkakuopassa oleville ammattiryhmille.