Meillä on ongelma. Helsingin energiayhtiö joutuu luopumaan kivihiilen polttamisesta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja polttaa yhä enemmän puuta energialähteenä. Se merkitsee metsien kaatamista korvaavaksi energianlähteeksi. Puiden laajamittainen kaataminen energiaksi ei ole mikään ekoteko. Puut sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta ja torjuvat siten ilmastonmuutosta. Niiden pitäisi päinvaston antaa kasvaa!
Helen tuotti viime vuonna uusiutuvalla energialla noin kymmenesosan koko energiastaan eli todella vähän. Uusiutuva enrgia oli peräisin mm. vesivoimasta, puupelleteistä, tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta. Tuosta määrästä puupellettejä poltettiin 46 000 tonnia ja sen osuus on nyt siis radikaalisti kasvamassa. Ajatelkaa – jo muutaman prosentin osuus energiantuotannosta puupelletteinä oli 46 000 tonnia puumassaa! Sitä määrää halutaan nyt vielä lisätä.
Tulevaisuudessa rekat toisivat Helsinkiin puupellettejä jatkuvalla syötällä ympäri maata ja varmasti ulkomailtakin. Arvion mukaan voimaloihin pitäisi kuskata puuta poltettavaksi 40 rekkalastillistä päivässä. Siis 40 rekkaa päivittäin! Siinä ei ole mitään järkeä. Se merkitsee myös valtavaa määrää kaadettua metsää. On ympäristörikos kaataa ja polttaa tuhkaksi puu, jonka kasvamiseeen on mennyt vuosikymmeniä tai satoja vuosia. Vanha puu on poltettu hetkessä, eikä tehty tuho ole hyväksyttävässä mittakaavassa siihen, että puuainesta tarvitaan jatkuvasti lisää.
Silloin kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lisätä pellettien käyttöä energiavoimaloissa, ei täysin ymmärretty metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hidastajina. Nykyään tiedetään, että elävä puu sitoo enemmän hiilidioksidia ilmasta kuin on luultu. Puita ei pitäisi kaataa, vaan niiden pitäisi antaa elää, jos ilmastonmuutosta halutaan torjua.
Koska vaihtoehtoiset energiamuodot eivät vielä pysty tuottamaan tarpeeksi energiaa suomalaisten tarpeisiin, meille jää ainoaksi ympäristöystävälliseksi energialähteeksi ydinvoima. Tulevaisuudessa ydinvoimaa ei kuitenkaan enää tuoteta valtavissa laitoksissa, joiden rakentaminen on kallista ja hidasta. Käyttöön tulee pieniä siirreltäviä miniydinvoimaloita, jotka ovat myös turvallisempia toiminnaltaan.
Kasvihuonepäästöjä voi hillitä myös EU:n päästökaupalla. Siinä määritetään enimmäismäärä päästöille ja kukin maa jakaa ne eteenpäin omille yrityksilleen. Ideana on, että päästöjä vähentäneet voivat myydä käyttämättä jääneitä päästöoikeuksiaan niille, jotka haluavat saastuttaa enemmän. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos Suomi vähentää omia saasteitaan, se ei auta torjumaan ilmastonmuutosta, jos käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia myydään muualle EU:hun.
Toimiva keino saasteiden vähentämiseksi nopeassa aikataulussa olisi kiristää päästökiintiötä koko EU:ssa, ei vain Suomessa. Se pakottaisi myös muut maat vähentämään kasvihuonepäästöjä aktiivisemmin. Vaihtoehtoisesti Suomen hallituksen pitäisi ostaa kivihiilipäästöjä vastaavat päästöoikeudet pois markkinoilta. Suomen kaltainen pieni maa ei voi kuitenkaan pelastaa maapalloa muidenkin puolesta, vaan tehokkaimmat päätökset pitäisi tehdä kansainvälisissä neuvottelupöydissä.