Avainsana: huoltovarmuus

Kirjallinen kysymys suomalaisesta lannoitetuotannosta ja ruoantuotannon huoltovarmuudesta

Jätin eduskunnalle tänään kirjallisen kysymyksen suomalaisesta lannoitetuotannosta. Voit lukea tekstin kokonaisuudessaan alta.

Eduskunnan puhemiehelle

Kotimainen ruoantuotanto on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan huoltovarmuutta. Lannoitteiden saatavuus on tällä hetkellä ongelma niin maailmanlaajuisesti kuin suomalaisessakin viljelytuotannossa. Aiemmin Suomi tuotti itse paljon lannoitteita, mutta nykyisen olemme paljolti ulkomailta tuotujen lannoitteiden varassa. Kansainväliset lannoitemarkkinat ovat kuitenkin haavoittuvaisia.

Riippuvuus tuontilannoitteista heikentää Suomen huoltovarmuutta, sillä olemme tällöin alttiimpia muutoksille globaalissa turvallisuustilanteessa. Esimerkiksi keskeisenä merireittinä toimivan Hormuzinsalmen sulkeminen on heikentänyt lannoitteiden pääsyä globaaleille markkinoille. Suomen tulisikin panostaa enemmän kotimaiseen lannoitetuotantoon.

Ongelma on myös siinä, että lannoitemarkkinat ovat keskittynet harvoille toimijoille. Tämä tarkoittaa sitä, että lannoitteiden hinnat reagoivat nopeasti globaaleihin kriiseihin, kuten energian kallistumiseen tai vientirajoituksiin. Se puolestaan näkyy suoraan viljelijöiden kustannuksissa ja lopulta ruoan hinnassa.

Suomi on aiemmin ostanut lannoitteiden raaka-aineita paljon Venäjältä ja siitä riippuvuudesta halutaan eroon koko Euroopassa. Venäjän hyökkäyssodan alkaessa vuonna 2022 esimerkiksi lähes kaikki Uudenkaupungin lannoitetehtaan käyttämä ammoniakki tuotiin Venäjältä, vielä viime vuonna osuus oli 40 %. Tämän vuoden tammikuussa Suomi ja Ruotsi vaativat loppua venäläisten lannoitteiden tuonnille EU:hun ja keväällä EU päättikin ottaa käyttöön vuosikiintiön Venäjältä tuodulle ammoniakille.

Suomen kannattaisi nyt voimakkaasti panostaa ravinteiden kierrätykseen ja kotimaiseen tuotantoon. Jätevesistä, biojätteistä ja lannasta voitaisiin ottaa talteen typpeä ja fosforia uusiksi lannoitteiksi. Lisäksi vihreän ammoniakin tuotanto uusiutuvalla sähköllä voisi vahvistaa Suomen huoltovarmuutta ja luoda uutta teollisuutta. Pitkällä aikavälillä Suomi voisi siirtyä malliin, jossa ravinteet kiertävät kotimaassa sen sijaan, että niitä ostetaan kriisialueilta ja samalla hukataan omat resurssit ympäristöön.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten Suomi voi huolehtia lannoitteiden saatavuudesta kriisien keskellä ja lisätä omaa lannoitetuotantoaan?

Helsingissä 26.5.2026

Toimenpidealoite huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vahvistamisesta

Venäjän hyökkäyssota ja pandemia ovat pakottaneet Suomen tarkastelemaan huoltovarmuuttaan ja riippuvuutta muiden valtioiden toiminnasta sekä pitkistä alihankintaketjuista. Ukraina on ollut yksi maailman keskeisimmistä viljan tuottajista. Maan joutuminen tuhoisaan sotaan on tarkoittanut myös viljan viennin pysähtymistä, mikä näkyy ruoan hinnassa pitkän aikaa. 

Myös suomalainen maatalous on kriisissä. Tuotantokustannukset ovat nousseet energian hinnan sekä lannoitteiden kallistuttua, ja tuottajilla on ollut vaikeuksia selvitä laskuistaan. Viime kesän sato on ollut huono. Kun maailman viljantuotannon tila heikkenee, korostuu suomalaisen ruoantuotannon merkitys ja sen myötä omavaraisuus entisestään.  

Valitettavasti viime vuonna uutisoitiin suomalaisten maatalousyrittäjien ahdingosta. Maata-lousyritysten määrä vähenee noin tuhannen vuosivauhdilla. Kahdessa vuodessa vuosina 2020—2021 maatalous- ja puutarhayritysten määrä väheni yhteensä yli 2 100:lla, eli joka päivä on kadonnut keskimäärin noin 2—3 alan yritystä. Tämä kehitys on pysäytettävä, tai maataloustuottajien kato vaarantaa suomalaisen elintarviketuotannon omavaraisuuden. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt näkyväksi myös energiantuotannon omavaraisuuden merkityksen. Kylmien talvien maassa kotien lämpenemiseen on voitava luottaa, eivätkä maailmanpolitiikan mullistukset saa vaikuttaa sähköntuotantoomme. Ulkomailta ostettavan ydinvoiman sijasta Suomen pitää panostaa omaan osaamiseen ja tekniikan kehitykseen. Ydinvoiman ja etenkin pienydinvoimaloiden pitääkin olla keskeinen osa ratkaisua ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja hiilivapaan energian tuottamiseksi.  

Teknologiamme on vahvasti riippuvaista kiinalaisesta tuotannosta. Samalla kun EU-maat ovat pyrkineet nopeasti eroon Venäjän energiariippuvuudesta, vihreän siirtymän ja liikenteen sähköistymisen tarvitsemat raaka-aineet tuotetaan suurimmaksi osaksi Kiinassa. Kun myös esimerkiksi lääkkeiden saatavuudessa on ilmennyt yhä enemmän puutteita, olemme alkaneet havahtua siihen, että yli 75 % lääkkeiden raaka-aineista tulee länsimaihin Kiinasta ja Intiasta. 

Myös ilmastonmuutos tulee tulevaisuudessa olemaan yksi huoltovarmuutta haastava tekijä, johon meidän on varauduttava. Vaikka kasvukausi voi pidentyä Suomessa, voi muuttuva ilmasto tuoda mukanaan uudenlaisia tauteja ja tuhoeläimiä, joihin ruokatuotannon on sopeuduttava. Maa- ja metsätaloutta ei pidä kehittää liian yksipuoliseksi, vaan monipuolinen tuotanto ja kasvit parantavat selviytymistä kriiseissä. 

Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen, kaikkia yhteiskunnan aloja koskevan pitkän aikavälin suunnitelman omavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme vahvistamiseksi. Tarvitsemme myös selvityksen keskinäisriippuvuuksistamme ja heikkouksistamme erityisesti suhteessa ihmisoikeuksia polkeviin autoritaarisiin valtioihin. Varautumisen ja erilaisten uhkakuvien kartoituksen tulee olla monipuolisempaa ja ennakoivampaa, jotta emme tule yllätetyiksi kriiseissä.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin suomalaisen huoltovarmuuden kokonaisvaltaiseksi turvaamiseksi.

Helsingissä 16.2.2023 

Terhi Koulumies kok