Kirjoituksia (blogi)

Toimenpidealoite: Loppu koulukiusaamiselle

MLL:n ja Vaasan yliopiston toteuttama ja Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama Pelastakaa koulukiusattu -tutkimuksen mukaan Suomen peruskouluissa toistuvan kiusaamisen kohteiksi joutuu keskimäärin 6–10 prosenttia oppilaista päivittäin. Suomalainen oikeusjärjestelmä ja koulujen kyky puuttua ongelmiin on koulukiusaamisen kohdalla puutteellista.

Keskimääräistä yleisemmin viikoittaista kiusaamista kokevat kouluterveyskyselyn mukaan nuoret, joiden äidin koulutustaso on enintään perusaste, jotka ovat ulkomaalaistaustaisia, joilla on jokin fyysinen tai kognitiivinen toimintarajoite ja jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että fyysinen väkivalta koulukiusaamisen muotona on jopa hieman kasvussa, myös esimerkiksi rahaa tai tavaraa varastetaan tulosten mukaan aiempaa useammin.

Vakavimmissa tilanteissa pitäisi puhua koulukiusaamisen sijasta kouluväkivallasta. Kiusaaminen on rikollista toimintaa, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit. Kiusaamiseen voidaan soveltaa mm. kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen, lievään pahoinpitelyyn ja pahoinpitelyyn liittyviä lainpykäliä. Myös kiusaajan rikoskumppanina, avunantajana ja yllyttäjänä toimiminen ovat lain mukaan rangaistavia tekoja. Lisäksi ”koulu”-liite sanassa on myös harhaanjohtava, sillä kiusaaminen voi tapahtua myös esimerkiksi koulumatkoilla tai muuten koulutilojen ulkopuolella.

Koulussa kiusatuksi tulleet oppilaat kertovat, että aikuiset eivät aina ole puuttuneet kiusaamiseen. Opettajat tarvitsisivat lisää keinoja kiusaamisen havaitsemiseen ja kiusaamisen ehkäiseminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja yhteistyötä koulun, kouluterveydenhuollon ja kodin välillä. Myös muut oppilaat voivat saada kiusaamisen loppumaan. Kun pieni, mutta arvostettu ryhmä oppilaita siirtyy kiusatun puolelle, on mahdollista, että muutkin avaavat silmänsä.

Erään koulukiusatun lapsen isä soitti minulle ja kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan koulukiusaamisesta kannattaa tehdä rikosilmoitus, sillä vain poliisien juttutuokio kiusaajien kanssa oli saanut kiusaamisen loppumaan. Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, että KiVa koulu-ohjelman portaat puuttumiselle ovat liian moninaiset ja lievät ja että jämäkämpiin toimiin pitäisi ryhtyä jo aikaisemmassa vaiheessa. Hän toivoi myös, että kiusaajan vanhemmat pitäisi voida velvoittaa osallistumaan koulun palaveriin kiusaamisesta, he eivät välttämättä saavu niihin paikalle ollenkaan. Lopuksi hän toivoi, että olisi mahdollisuus erottaa kiusaaja koulusta rehtorin päätöksellä edes määräajaksi, kuten vaikka kahdeksi kuukaudeksi.

Nykyiset kurinpitotoimet erittäin raaoissa kiusaamistapauksissa ovatkin riittämättömiä tekijän kannalta, eivätkä ne korjaa uhrille aiheutunutta vahinkoa tai anna uhrille riittävää suojaa. Äärimmäisissä tilanteissa, joissa ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi on nähty siirtää oppilas toiseen kouluun, on lähtijä yleensä ollut uhri. Se asettaa jo ennestään vaikeassa asemassa olevan uhrin kohtuuttomaan tilanteeseen, kun hän joutuu siirtymään täysin uuteen sosiaaliseen ympäristöön. Olisi oikeudenmukaisempaa, että koulua joutuisi vaihtamaan kiusaaja. Se antaisi niin uhrille kuin koko yhteisölle oikeanlaisen signaalin ihmisarvon kunnioittamisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Selvitettäessä ratkaisua siihen, kumman osapuolista on tarpeen vaihtaa koulua, pitää tavoitteena olla uhrin paluu mahdollisimman normaaliin arkeen. Pitää huomioida ja painottaa uhrin toive joko jäädä nykyiseen kouluun tai siirtyä uuteen kouluun, ja sen toiveen tulee olla pohjana korjaaville toimenpiteille. Lähtökohtaisesti, jos katsotaan, että koulunvaihto on ratkaisu, pitäisi koulunvaihtajan olla kiusaaja.

Niinpä tein eduskunnassa toimenpidealoitteen siitä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädännön korjaamiseksi siten, että oppilaan opetuksen järjestämispaikkaa voidaan perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä vaihtaa, jotta hänen toiselle koulun oppilaalle aiheuttamansa merkittävä ruumiillinen tai henkinen vahinko saadaan loppumaan. Oppilaalle ja hänen vanhemmilleen on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ja mahdollisesta uuden koulupaikan määräämisestä on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollon viranomaisille.

Miten vanhuspalveluiden laatu varmistetaan Helsingissä?

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi viime viikolla aloitteeseeni, jossa ehdotin Helsingin vanhuspalveluiden laadun varmistamista. Esitin, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun.

Sosiaali- ja terveysvirasto vastasi, että sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen oman toiminnan laadunhallinta perustuvat omavalvontasuunnitelmaan. Yksiköt lisäävät siihen tietoja ja suunnitelmien toteutumista seurataan joko kuukausittain, neljännesvuosittain, puolivuosittain tai vuosittain. Valvontasuunnitelmat julkaistaan kaupungin verkkosivuilla.

Lisäksi laadun arviointiin käytetään muita välineitä. Esimerkiksi asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin, hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laadinnan sekä laadunarvioinnin välineenä on käytössä RAI-toimintakykyarvio. Lisäksi käytössä on HaiPro-järjestelmä, johon työntekijät ilmoittavat vaaratilanteista, sekä SPro-järjestelmä työntekijöiden ilmoituksille havaituista epäkohdista tai epäkohtien uhista. Säännöllisin väliajoin tehdään asiakaskyselyitä ja asiakasraadeilta ja neuvostoilta kerätään palautta palveluiden laadusta. Kotihoidon asiakastyytyväisyyden keskiarvo oli 8,2/10 loppuvuonna 2018.

Yksityisen hoivayritysten laadunvalvonta perustuu sopimukseen ja sen liitteenä olevaan yksityiskohtaiseen palvelukuvaukseen sekä tiiviiseen yhteistyöhön palveluntuottajan kanssa. Tärkeintä on palveluntuottajan omavalvonta. Ostopalveluyksiköihin tehdään lisäksi ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä ja niiden määrää on lisätty. Valvontaa on tehostettu myös resursseja lisäämällä. Palvelujen toteutumista seuraavat lisäksi kaupungin tarkastusvirasto, aluehallintovirasto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Koska yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata laitoshoidon lisäksi myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Esitin aloitteessa, että kaupunki ryhtyy toimiin mm. sen varmistamiseksi, että palvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Sote- palveluissa on jatkuva ja hankalasti korjattava henkilöstövaje.

Henkilöstömitoitus on Helsingissä jo 0,7 ympärivuorokautisessa hoidossa

Virasto vastasi, että työmarkkinatilanne on todellakin valtakunnallisesti haastava. Henkilöstön saatavuutta ja pysyvyyttä kehitetään kuitenkin mm. palkkapolitiikalla, yhteistyöllä pääkaupunkiseudun opinto-ohjaajien kanssa alan kiinnostavuuden lisäämiseksi, työharjoittelun toteuttamisella oppilaitosyhteistyönä, työnantajamaineen edistämisellä ja työpaikkamarkkinointiin liittyvällä tapahtumakalenterilla.

Vuosina 2017‒2018 Helsingin kotihoitoon palkattiin 60 uutta työntekijää. Vuonna 2019 perustetaan 20 uutta sairaanhoitajavakanssia, jotka kohdennetaan syksyllä aloittavaan kuntouttavaan arviointitoimintaan kotihoidon asiakkuuden alussa. Kotihoidon kehittäminen jatkuu toukokuussa 2019 valmistuneen toimintasuunnitelman mukaisesti.

Helsingin ympärivuorokautisen hoidon oman toiminnan yksikköjen keskimääräinen henkilöstömitoitus on jo nykyään 0,7. Yksikköjen henkilöstömitoitus kuitenkin vaihtelee asiakkaiden hoidon tarpeen ja toimintakyvyn mukaan. Voimassa olevan laatusuosituksen mukaan henkilöstömitoituksen tulee olla vähintään 0,5. Kunta10-tutkimuksen mukaan Helsingin sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen tutkimustulokset ovat kehittyneet vuosien 2014, 2016 ja 2018 tulosten perusteella erittäin myönteiseen suuntaan. Johtaminen ja tuen saaminen ovat olleet hyvällä tasolla ja henkilöstön kokemus kohtelun oikeudenmukaisuudesta on lisääntynyt.

Virasto kertoo, että työyhteisötaidot ja työpaikan ilmapiiri ovat olleet jo aiemmin hyvät ja vuoden 2018 tuloksissa ne olivat edelleen parantuneet. Työhön oltiin erittäin sitoutuneita ja koettiin työn imua. Työstressiä ilmeni aiempaa vähemmän, vaikka edelleenkin sitä esiintyi. Sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen johtamista pidettiin valmentavana. Itseohjautuvat tiimit kokivat työn imua ja mielekkyyttä.

Viraston mukaan myös kotihoitoyksiköiden kehityssuunta oli selkeästi positiivinen. Valtaosassa kotihoitoyksiköistä tulokset paranivat verrattuna vuoden 2016 tuloksiin. Kotihoidon henkilöstön kokemus työn hallinnan tunteesta oli vuonna 2018 pääsääntöisesti parempi kuin vuonna 2016.

Vanhusneuvoston ehdotukset

Helsingin Vanhusneuvosto totesi aloitetta käsitellessään, että vanhusten hoivapalvelujen laadun valvonnan tulee olla nykyistä avoimempaa ja läpinäkyvämpää, olivatpa sitten kyseessä kaupungin omat tai ostopalvelut. Usein esiintyviä huolia vanhusten palvelujen laadusta voitaisiin vähentää avoimella tiedottamisella. Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että kaupunki varmistaa omien palvelujensa laadun. Tiedottamiseen tarvittaisiinkin uudenlaista toimintakulttuuria, sote-toimialan tulisi oma-aloitteisesti kertoa, miten omien palvelujen valvonta tapahtuu.

Kotihoidon suurin ongelma on henkilöstötilanne, joka on palkankorotuksesta huolimatta vain vaikeutunut. Vanhusneuvosto katsoo, että suurin syy tilanteeseen on ympärivuorokautisen palvelun liian tiukka kriteeristö. Kotona asuvat kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, heitä on entistä enemmän ja kotihoidon työ vastaavasti vaativampaa. Työssä olevat kotihoidon työntekijät tuntevat riittämättömyyttä, uupuvat tai vaihtavat työpaikkaa. Uusia, pysyviä, päteviä työntekijöitä ei saada, kun kotihoidon työtilanne on hoitoalalla tiedossa.

Vanhusneuvosto katsoo, että tilannetta tulisi lähteä purkamaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerien väljentämisellä. Kun kotona selviytyminen ei enää ole mahdollista, tulisi siirtymisen ympärivuorokautiseen palveluun tapahtua joustavasti, ilman raskasta päätöksentekoprosessia.

Amazonin tulipalot – EU:n on aika näyttää johtava roolinsa ilmastoasioissa

Amazonissa on meneillään ympäristökatastrofi vailla vertaa. Maailman suurin trooppinen sademetsä on liekeissä. Sen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa on suuri, maapallon keuhkoiksi kutsuttu metsä tuottaa 20 prosenttia hapesta ja on tärkeä hiilinielu. Lisäksi laaja alue toimii asuinpaikkana monille alkuperäisväestöille ja se on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue lukuisten eri kasvi- ja eläinlajien kasvuympäristönä.

Brasilian puoleisessa Amazonin sademetsissä on ollut tänä vuonna ennätyksellisen paljon metsäpaloja. Alueella harjoitetut kaskipalot ovat karanneet käsistä ja laajat metsäalueet ovat tuhoutuneet. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on suhtautunut katastrofiin vähättelevään sävyyn ja todennut kyseessä olevan normaali, kaskeamiseen liittyvä palo. Bolsonaron kaudella myös sademetsien hakkuut ovat lisääntyneet kiihtyvään tahtiin ja presidentti on metsien suojelun sijaan päinvastoin rohkaissut alueen tuhoamista talouskasvun vauhdittamiseksi.

EU:n ja etenkin Suomen EU:n tämän hetkisenä puheenjohtajamaana on toimittava Amazonin sademetsissä tapahtuvien laajojen tulipalojen pysäyttämiseksi. Pääministeri Antti Rinne on sanonut, että EU:n tulee ottaa vahva ja globaali asema ilmastonmuutoksen hallinnassa. EU on Brasilian toisiksi merkittävin kauppakumppani, joten sillä on myös taloudellisia keinoja painostaa Brasiliaa toimimaan tulipalojen pysäyttämiseksi.

Rinne on myös todennut Suomen toimivan kunnianhimoisesti EU:n puheenjohtajakaudellaan. Brasilian tilanne ei ole vain kansallinen ongelma, vaan siihen on puututtava globaalilla tasolla. Nyt EU:lla on tärkeä paikka näyttää olevansa vakuuttava ja johtava toimija ilmastonmuutoksen torjumisessa. Suomen on puheenjohtajamaana mahdollisuus olla kokoaan suurempi ja tuoda Brasilian epäkohdat selkeästi esille unionissa.

Kysynkin, mihin tekoihin Suomen hallitus aikoo ryhtyä Amazonin sademetsien suojelemiseksi Suomen toimiessa EU:n puheenjohtajamaana?

Lakialoite: Lasten kanssa työskentelevien rikostaustat selvitettävä paremmin

Teimme kokoomuksen kansanedustajina Mia Laihon kanssa lakialoitteet siitä, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustat pitää selvittää tarkemmin. Käytännössä ne pitää siis selvittää myös lyhytaikaisissa työsuhteissa ja tarvittaessa myös säännöllisin väliajoin.

Tällä hetkellä esimerkiksi päiväkodeissa, iltapäiväkerhoissa ja leireillä työskentelee paljon henkilöitä, joiden taustoja ei ole selvitetty riittävästi. Lasten ja nuorten turvallisuuden takaaminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Meidän täytyy voida luottaa siihen, ettei lasten kanssa työskentele yhtäkään sellaista henkilöä, joka voi olla lapselle vaaraksi.

Tein kansalaisaloitteen lasten kanssa työskentelevien rikostaustojen selvittämisen tehostamisesta ennen kuin aloitin kansanedustajana. Nyt esitän lakiin siis kolmannen pykälän muutosta. Se antaisi työnantajalle oikeuden pyytää otetta rikosrekisteristeristä sellaisen työ- tai virkasuhteen aikana, jonka alkaessa työnantaja on pyytänyt 3 §:ssä tarkoitetun rikosrekisteriotteen nähtäväksi ennen työsuhteen alkua.

Lakimuutoksen jälkeen työnantaja voisi pyytää työntekijää esittämään tällaisen otteen periaatteessa jopa vuoden välein. Tietenkään ei ole järkevää tarkistella taustoja niin usein. Joskus rekisteriotteen pyytäminen uudelleen voi kuitenkin olla ihan perusteltua, jos työsuhde kestää pitkään.

Kela-taksien ongelmat johtuivat Bernerin taksiuudistuksesta

Eduskunta keskusteli Kelan toiminnasta viime vuonna. Käytin puheenvuoron Kela-takseja koskeneesta ongelmasta, asiakkailla on ollut vaikeuksia saada niitä tilattua tai ne ovat jääneet saapumatta.

Kela siis korvaa taksimatkan sairausvakuutuslain perusteella, jos potilas ei voi mennä terveydentilansa takia julkisilla sairaalaan tai esimerkiksi synnyttämään.

Kela kilpailutti taksifirmat ja valitsi niistä parhaat, joiden joiden piti huolehtia näistä sairaiden ihmisten kuljetuksista. Sopimukset sisälsivät kokonaisvaltaisen palvelun, kuten matkatilausten vastaanotto, matkojen yhdistely, matkojen välitys, kuljetuspalvelun järjestäminen, kuljetusten valvonta, maksulii- kenne ja palvelun laadun raportointi.

Pian ilmeni, että moni taksiyritys ei pystynytkään huolehtimaan lupaamastaan palvelusta. Taksien tilaaminen ontui, jonotusajat olivat pitkiä ja joskus taksi ei saapunut ollenkaan. Ongelma johtui ilmeisesti siitä, että Kela kilpailutti taksien uudet sopimukset samaan aikaan, kun ministeri Anne Bernerin laatima valtakunnallinen taksiuudistus toteutui. Koko taksimarkkina oli ihan sekaisin.

Positiivista on kuitenkin se, että Kelan valtuutetut seurasivat tilannetta säännöllisesti. Kelan valtuutetuille raportoitiin viikoittain palvelujen toteutumisesta ja Kela myös puuttui taksipalveluiden huonoon laatuun.

Kela asetti sopimussakkoja neljän maakunnan taksiyritykselle toistuvasta sopimuksen vastaisesta toiminnasta, joka liittyi puhelinpalvelun pitkiin jonotusaikoihin sekä puutteisiin kuljetusten toimitusvarmuudessa. Lisäksi Kela asetti yhdeksän maakunta-alueen palveluntuottajille sakon, jonka perusteena oli puhelinpalvelun kuukausittaisen jonotusajan keskiarvon enimmäisajan ylittäminen.

Palvelutaso paranikin syksyn aikana muualla maassa paitsi Uudellamaalla. Kela ja Uudenmaan maakunnan palveluntuottaja sopivatkin sitten lokakuussa, että niiden välisen sopimuksen mukainen toiminta päätettiin. Niinpä Kela kilpailutti loppuvuonna Uudellemaalle uuden yrittäjän, jonka tuottama palvelu käynnistyi huhtikuun alusta.

Luin tuota Kelan arviota taksikyytien kilpailuttamisesta puoliksi huolestuneena ja puoliksi huojentuneena. Toisaalta oli todella huono asia, että sairaille tarkoitettu palvelu meni aluksi niin pieleen. Monella puolella julkista sektoria on selvästi kehitettävää hankintaosaamisessa. Toisaalta hyvää on se, että tilannetta seurattiin ja siihen puututtiin konkreettisesti. Tarkkana pitää jatkaa tulevaisuudessakin.

Kela on eduskunnan alainen laitos, joten eduskunta nimeää Kelaan 12 valtuutettua, jotka valvovat Kelan toimintaa. He antavat joka vuosi selvityksen toiminnastaan eduskunnalle. Tulin nyt nimetyksi Kelan varavaltuutetuksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi, aloitan siellä Sari Sarkomaan varavaltuutettuna. Kokoomuksen toinen varsinainen valtuutettu on Antii Häkkänen ja hänen varavaltuutettunsa on Anna-Kaisa Ikonen.

Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n syventäminen taas esillä

Eduskunnan EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta kokousti tänään Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n syventämisestä, kuten talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia koskevan sopimuksen muuttamista.

Talousarvioväline on EU:n uusi keino tukea rahallisesti euromaiden rakenneuudistuksia edistäviä hankkeita. Sitä varten perustettaisiin uusi budjetti eli ikään kuin ”uusi yhteinen lompakko”. Suomi on ollut sen suhteen varauksellinen.

Isoimmat avoimet kysymykset koskevat rahoituksen järjestämistä. Suomen mielestä talousarvioväline pitäisi rahoittaa unionin omista varoista. On ongelmallista, jos välinettä rahoitettaisiin valtiosopimuksella rahoituskehyksen ja omien varojen päätöksen ulkopuolelta. Se heikentäisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa EU-varojen käyttöä ja menojen kokonaistasoa.

Valiokunta kuuli asiassa tänään valtiovarainministeri Mika Lintilää (kesk), joka edustaa Suomea euroryhmän ja EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvoston kokouksissa loppuviikosta. Ministerit keskustelevat euroryhmässä mm.  talousarviovälineestä ja Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevan sopimuksen muuttamisesta. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen mahdollisimman monista kysymyksistä ennen kesäkuun eurohuippukokousta ja Eurooppa-neuvostoa.

Isoimmat avoimet kysymykset talousarviovälineen osalta koskevat rahoituksen järjestämistä. Lintilä toisti valiokunnassa Suomen kannan, jonka mukaan talousarvioväline tulisi rahoittaa muiden unionin menojen tavoin unionin omista varoista. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena välineen rahoittamista erillisellä valtiosopimuksella, mutta ei vastusta sen käyttöä täydentävänä rahoituksen lähteenä, jos siihen liittyminen on jäsenvaltioille aidosti vapaaehtoista.

Suuri valiokunta päätti lähettää valtioneuvoston selvitykset asioista perustuslakivaliokuntaan, valtiovarainvaliokuntaan ja talousvaliokuntaan mahdollisia toimenpiteitä varten.

Suuri valiokunta ei ottanut asioihin yksityiskohtaisesti kantaa tässä vaiheessa. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta siis kuitenkin katsoo, että jatkokirjelmissä esitettyihin keskeisimpiin neuvottelukysymyksiin liittyy valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus huomioi valmistelussaan perustuslakivaliokunnan mahdolliset linjaukset.

Euroopan vakausmekanismi on euromaiden perustama kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata euroalueen rahoituksen vakaus. Sen kautta voidaan myöntää tukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille. Varautumisjärjestelyn tarkoituksena on turvata kriisinratkaisun rahoitus, jos yhteiseen rahastoon kerätyt varat eivät riitä.

Perustuslakivaliokunta on ollut aiemmin sitä mieltä, että sellainen tilanne, jossa Suomen rahoitusvastuut voisivat yhtäkkiä kasvaa EVM:n hallintoneuvoston tekemällä määräenemistöpäätöksellä ilman Suomen omaa kantaa, puuttuisi eduskunnan budjettivaltaan ja kansalliseen suvereniteettiin niin, että se olisi Suomen perustuslain vastaista.

Edellinen hallitus piti kiinni siitä, että Euroopan valuuttarahasto päättäisi rahoitustuesta ja varautumisjärjestelyn käytöstä yksimielisesti. Näin turvattaisiin eduskunnan budjettivalta. Lisäksi rahoitustukea voisi myöntää vain, jos lainanottajan velkakestävyys on ensin varmistettu tarvittaessa sijoittajavastuuta hyödyntäen.

Toimenpidealoite valkohäntäkauriiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi

Valkohäntäkauris on luonnolle ja ihmisille haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta kauriita tuotiin 1930-luvulla riistaeläimeksi Laukon kartanoon. Eläimet karkasivat aitauksesta vapauteen ja alkoivat lisääntyä luonnossa hallitsemattomasti.

Valkohäntäpeura tunkeutuu ihmisasutuksen piiriin toisin kuin arempi alkuperäinen ja lähes uhanalaisiin lajeihin kuuluva metsäpeura. Valkohäntäkauris aiheuttaa mittavaa vahinkoa viljelyksille ja puutarhoille. Vuonna 2017 korvattiin valtion varoin valkohäntäpeurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja satoja tuhansia euroja. Määrä nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Kauriista on tullut vitsaus puutarhoissa aivan kuten pääkaupunkiseudullakin.

Kauriit ovat myös borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aiheuttavien punkkien yleisiä isäntäeläimiä. Yhdessä kauriissa voi olla jopa 2 000 punkkia, joita kauris levittää ympäristöön. Lisäksi valkohäntäkauriit aiheuttavat vuosittain myös useita tuhansia liikenneonnettomuuksia, jotka keskittyvät Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Luonnonvarakeskuksen arvioi viime vuonna, että Suomessa on noin satatuhatta valkohäntäkaurista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 13 prosenttia. Tiheimmillään valkohäntäkauriita on Satakunnassa, Pohjois- ja Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa sekä Uudenmaalla. Kauriskanta on hyötynyt sekä ilmaston lämpenemisestä että talviruokinnasta.

Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listasi valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi. Sen jälkeen ongelmat ovat lisääntyneet ja kanta kasvanut, eikä tarkkailu enää riitä. Valkohäntäpeuraongelmaan on nyt tartuttava tosissaan.

Edellä olevan perusteella ehdotinkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valkohäntäkauriiden kannan merkittäväksi pienentämiseksi.

Kadulla ei olekaan pakko käyttää suojatietä?

Olen saanut kyselyä Meilahdessa Tullinpuomin kohdalla menevän, aiemmin pysäkin luona olleen suojatien poistumisesta. Kun esimerkiksi munkkivuorelainen matkustaa bussilla 58 ja haluaa vaihtaa nelosen raitiovaunuun, tai munkkiniemeläinen haluaa vaihtaa nelosesta toiseen ratikkaan, niin vilkasliikenteisen kadun ylittämisessä on ongelmia.

Liikennemäärät välillä Topeliuksenkatu-Mannerheimintie ovat 19 000 ajoneuvoa vuorokaudessa eli lyhyt katuosuus on ruuhkainen. Töölöntullin suojatien kohdalla oli sattunut ennen muutosta kolme liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli jalankulkija. Näistä kaksi johti jalankulkijan loukkaantumiseen. Lisäksi kohdassa on sattunut useita peräänajoja.

Selvitin Tullinpuomin suojatieasiaa kaupunkisuunnitteluvirastosta ja kysyin, onko suojatietä mahdollista saada takaisin. Sain vastauksen, jonka mukaan kaupunki on saanut jonkin verran muiltakin palautetta Tukholmankadun suojatiejärjestelyistä remontin jälkeen. Liikennesuunnittelijat ovat myös käyneet paikan päällä myös katsomassa tilannetta.

Helsingissä on kuulemma lukuisia olemassa olevia valo-ohjaamattomia suojateitä 2+2 -kaistaisilla vilkkailla pääkaduilla, kuten Mannerheimintiellä. Jalankulkijoiden on sujuvampaa päästä kadun yli, jos suojateitä on tiheämmin. Valo-ohjaamattomiin suojateihin liittyy myös riskejä. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on nyt käsitelty aihetta suojateiden suunnitteluperiaatteiden muodossa. Suunnittelun lähtökohtana on toimivat jalankulkuyhteydet, mutta sellaisia järjestelyitä, joissa riskit onnettomuuksille muodostuvat liian suuriksi, pyritään kuulemma välttämään.

Virasto huomauttaa, että suojatie on sanana vähän harhaan johtava niissä tapauksessa, joissa suojatie-merkintää käytetään siten, ettei oikeasti ylitys ole riittävällä tavalla ”suojattu”. Valkoiset raidat eivät yksin riitä suojaamaan jalankulkijaa riittävästi, valitettavasti. Suojatien merkitseminen ei siis itsessään takaa turvallista jalankulunylitystä vaan katuympäristön tulisi myös tukea sitä.

Välisuojatien havaittavuus kärsii liian lähekkäin sijaitsevien liikennevaloristeysten vuoksi, joiden vuoksi välisuojatien valo-ohjaaminenkaan ei ole mahdollista. Valitettavan usein tapahtuu myös liikennesääntöjen vastaisia tilanteita, joissa autoilija pysähtyy suojatien eteen väistääkseen suojatielle astuvaa jalankulkijaa, mutta viereisen kaistan autoilija ei.

Tukholmankadulla liikennöi useita raitiovaunu- ja bussilinjoja, joten välisuojatie vaikuttaa myös niiden sujuvuuteen. Nykyisten suunnitteluperiaatteiden mukaan valo-ohjaamattomia suojateitä ei liikenneturvallisuussyistä esitetä 2+2 -kaistaisille vilkasliikenteisille pääkaduille. Peruskorjauksen yhteydessä poistettua suojatietä ei siis lähtökohtaisesti olla palauttamassa. Kadun ylittäminen muualta kuin lähintä suojatietä käyttäen on jalankulkijan omalla vastuulla.

Viraston arvion mukaan kyseisestä kohdasta jalankulkija saa ylittää kadun, vaikka siinä ei ole suojatiemerkintää. Voimassa olevassa tieliikennelaissa ei ole määritelty mittaa sille, mikä on lähellä oleva suojatie, jolloin suojatietä on pakko käyttää. Nykyisistä valo-ohjatuista suojateistä on matkaa 45-50 metriä pysäkin päätyyn. Ennakkotapausten perusteella tehdyn tulkinnan mukaan pysäkin pääty ei ole lähellä suojateitä. Siten lain mukaan ylittäminen pysäkin päädyssä on viraston mielestä sallittua, mutta jalankulkijan tulee varoa autoliikennettä.

Tämä menettely on kuulemma hyvä sellaisessa paikassa, jossa autoliikennejärjestelyt eivät mahdollista turvallista suojateitä. Viesti ylittäjille tässä tilanteessa on, että ”kun ylität tästä kohdasta kadun, sinun tulee varoa autoliikennettä. Jos haluat ylittää kadun siten, että lain mukaan auton on väistettävä, 50 metrin päässä on käytettävissä suojatie.”

Virastossa ymmärretään, että tämä ajatusmalli voi tuntua kaupunkilaisista väärältä. Kuitenkin sellaisilla järjestelyillä on kuulemma saavutettu hyvää tulosta liikenneturvallisuuden osalta, se kylläkin edellyttää sitä, että näin toimitaan systemaattisesti kaikkialla. Helsingissä ollaan vielä toistaiseksi siinä tilassa, että vuosikymmenten aikana päätetyt lähekkäin sijaitsevat suojatiet häiritsevät tätä systemaattisuutta. Virastossa luvataan muokata liikennejärjestelmää muokataan mahdollisimman turvalliseksi myös loogisuuden osalta.

Mikromuovia ja muita epäpuhtauksia aletaan suodattaa hulevesistä

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitää siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille viime vuonna aloitteen, että Helsingin pitää alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä. Aloitteen allekirjoitti kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan puroon tai suoraan mereen. Käytännössä tapahtuu siis osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan merkittävät merten mikromuovin lähteet ovat autonrenkaat ja asfaltin kuluminen. Koska autoilua ei ole järkevää kieltää, pitää selvittää, voiko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon vähentää muilla keinoin ja voiko sadevesiä puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan sade- eli huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Helsinki on nyt päättänyt rakentaa hulevesien suodatusaltaan Pohjois-Pasilaan tämän kevään aikana. Suodatusallas puhdistaa hulevesistä epäpuhtauksia ennen niiden johtamista Haaganpuroon.

Hulevedet ohjataan Pasilassa sadevesiviemäreistä matalaan altaaseen, jonka pohjalla on suodatuskerroksena murske-biohiili-yhdistelmää. Biohiili soveltuu huokoisuutensa, kestävyytensä ja suuren ominaispinta-alansa vuoksi hyvin hulevesien käsittelyyn, sillä se pidättää vettä ja haitta-aineita. Altaaseen istutetaan tiheä pajukko, joka haihduttaa vettä ja sitoo itseensä ravinteita sekä epäpuhtauksia. Suodatusjärjestelmän poistoputken suulle kokoojakaivoon tehdään sulkuluukku, joka estää hulevesien virtaamisen Maunulanpuroon.

Hanke toimii Itämerihaasteen puitteissa osana kansainvälistä verkostoa Itämeren suojelemiseksi. Kaupunkivesistöt kuntoon -hanke kuuluu ravinteiden kierrätyksen ja vesien- ja merenhoidon kärkihankkeisiin.

Helsinki alkaa torjua lasten ja nuorten syrjäytymistä erityistoimin

Kaupunginhallitus hyväksyi alkuvuonna suunnitelman lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemseksi. Suurin osa nuorista voi onneksi paremmin kuin koskaan. Osalla kuitenkin menee huonosti ja heitä pitää auttaa, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. On surullista, että 8. ja 9.-luokkalaisista lapsista joka kymmenes kertoo, että heillä ei ole yhtään hyvää kaveria ja 5,5 % on koulukiusattuna säännöllisesti joka viikko. Yläastelaisista 14 % kertoo kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta, kolmasosa on ollut huolissaan mielialastaan.

Syrjäytymisen syyt liittyvät usein turvattomaan ja köyhään lapsuuteen, yksinäisyyteen ja peruskoulun varaan jäämiseen. Yleisimmät riskitekijät ovat lastensuojeluun sijoitus ennen 16 vuoden ikää ja se, ettei nuorella ole toisen asteen tutkintoa 25 vuoden iässä, tai ettei hän osallistu yhteishakuun. Riskitekijöitä ovat myös mielenterveyslääkkeiden tarve 14–18 vuoden iässä, varhaisiaet käytöshäiriöt ja se, jos nuorella on kontollaan rikostuomio tai rikkeitä. Myös se lisää syrjäytyisriskiä, jos nuoren vanhemmat elävät pitkäaikaisella toimeentulotuella.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä on merkittävästi suurempi kuin muilla. Monella muualta tulleella henkilöllä on vaikeuksia oman paikan löytämisessä kaupungissamme. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin samalla väkivaltaisen radikalisoitumisen torjumista. Ääri-ilmiäiden syntymistä vähentää se, että nuori kokee olevasa osa yhteiskuntaa. Huolestuttavaa on se, että syrjäytymisriski ei koske vain muualta Suomeen muuttaneita, vaan maahanmuuttajien toisella sukupolvella oppimistulokset jäävät jopa heikommiksi kuin ensimmäisellä polvella.

Pohja syrjäytymiseen syntyy lapsuudessa ja siksi koko perhettä pitää auttaa. Oireilevien lasten vanhemmilla voi olla päihdeongelmia tai mielenterveyden sairsuksia, perheväkivaltaa tai muuten heikentynyttä elämänhallintaa. Viime vuonna helsinkiläisistä 8. ja 9.-luokkalaisista 7 % on kokenut vanhempien fyysistä väkivaltaa.

Kaupunki yrittää nyt varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on vähintään yksi turvallinen aikuinen. Esimerkiksi Mellunmäessä tehdään paikallinen kokeilu, jossa lapsilta kerätään näkemyksiä siitä, onko kotona, koulussa tai vaikka harrastuksessa joku aikuinen, jolle voi jutella ja johon voi tukeutua. Kysytään, millaisia kotiintuloaikoja eri ikäisillä lapsilla on ja kuinka paljon valvomatonta vapaa-aikaa heidän päiviinsä sisältyy. Kysely toteutetaan anonyymina 1.-6.-luokkalaisille ja palveluja kehitetään vastaamaan esiin tulleisiin tarpeisiin.

Onkin selvää, että jotta syrjäytymistä voi torjua tehokkasti, perheille on annettava tukea varhaisessa vaiheessa. Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä aikuissosiaalityössä aletaan jatkossa systemaattisesti kysyä asiakkailta heidän perhetilanteestaan ja varmistetaan lasten hyvinvointi. Myös päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä kehitetään.

Kaupunki haluaa myös turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Koulupoissaoloihin tullaan puuttumaan nopeammin ja ennaltaehkäistään koulukeskeytyksiä. Kouluissa ja päiväkodeissa kehitetään tukitoimia erityisesti ulkomaalaistaustaisille lapsille ja kiusaamiseen puututaan jämäkämmin. Nuorten digitaitoja tuetaan kirjastoissa ja varsinkin poikia kannustetaan lukemaan enemmän.

Erilaisia toimenpiteitä on kymmeniä. Yksi kiinnostava ajatus on, että jokaiselle helsinkiläislapselle annetaan mahdollisuus mieluisaan ja säännölliseen harrastukseen ja lisäksi kulttuurikokemuksiin yhteistyössä mm. kaupunginorkesterin kanssa.