Kirjoituksia (blogi)

Keväällä keskusteltiin vilkkaasti siitä, ovatko lastentarhanopettajien palkat ajan tasalla. Päiväkoteihin on vaikea saada koulutettua henkilöstöä ja pk-seudulla on ollut runsaasti pulaa lastentarhanopettajista ja tehtävissä työskentelee paljon epäpäteviä sijaisia. Lastentarhanopettajia on Helsingin seudulla yksinkertaisesti liian vähän, koska erityisesti pääkaupunkiseudulla heidän palkkansa ei riitä asumiseen ja elämiseen.

Lastentarhanopettajat ovat kouluttautuneet yliopistossa kasvatustieteilijöiksi, mutta heidän palkkansa ei vastaa korkeaa koulutustasoa. Heidän kokonaisansionsa jäävät selvästi esimerkiksi luokanopettajien ansioista. Helsingissä lastentarhanopettajan tehtäväkohtainen palkka on 2 363 euroa. Lastenrahanopettajien kokonaispalkka on 900 euroa/kk alhaisempi kuin luokanopettajan palkka ja 500 euroa/kk alhaisempi kuin sairaanhoitajan palkka.

Moni naapurikaupunkimme, kuten Vantaa, Espoo, Sipoo ja Nurmijärvi ovat alkanet suunnitella korottavansa lastentarhanopettajien palkkoja houkutellakseen heitä töihin omaan kaupunkiinsa. Tuusulassa palkka on jo ennenkin ollut muita korkeammalla tasolla. On aika pohtia, pitäisikö Helsingin seurata esimerkkiä. Minusta pitäisi.

Helsingin kaupunki arvioi lastentarhanopettajien työtehtävien vaativuutta viime vuonna. Työn vaativuuden todettiin lisäätyneen arvioitiin uuden varhaiskasvatuslain vuoksi. Varhaiskasvatuksen merkitykseen onkin herätty vasta viime vuosina. On yhä tärkeämpää huolehtia esiopetuksessa mm. siitä, että eri lähtökohdista tulevilla lapsilla on samat valmiudet oppimiseen, kun he siirtyvät kouluun ensimmäiselle luokalle. Lastentarhanopettajat tekevät vastuullista työtä pienten lasten kanssa. He toimivat opettajina pääasiassa päiväkotien lapsiryhmissä ja ovat niissä vastuussa lasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta.

Kun Helsingin kaupunki päättää loppuvuonna budjetistaan ensi vuodelle, pitää keskustella siitä, voisiko lastentarhanopettajien palkkaa vielä kuitenkin korottaa. Siten voisimme osoittaa tälle naisvaltaiselle amamttiryhmälle enemmän ansaittua arvostusta ja myös houkutella heitä töihin Helsinkiin. On arvovalinta, mihin kaupunki käyttää asukkaidensa veroeuroja.

Päivitys 10.10.2018:

Helsingin kaupunki päätti, että Helsingin lastentarhanopettajien palkat nousevat 175 euroa kuukaudessa 1.1.2019 alkaen!

Myös muihin varhaiskasvatuksen tehtäviin, kuten lastenhoitajille, perhepäivähoitajille ja varhaiskasvatuksen esimiehille on tulossa korotuksia. Korotuksia tulee lisäksi sosiaalityön ja kotihoidon erilaisiin tehtäviin sekä useille muille palkkakuopassa oleville ammattiryhmille.

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi pääasiassa jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan väitöstutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitäisi siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Mikromuovin torjunnassa pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät usein puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille tällä viikolla aloitteen, että Helsinki alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä yhdessä muiden pk-seudun kaupunkien kanssa. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 44 valtuutettua eri puolueista eli kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan eteenpäin kaupunkipuroon tai suoraan mereen tai Vantaanjokeen/Keravanjokeen. Jos hulevesien kulkua ei voi hidastaa maarakenteiden avulla, ne johdetaan suoraan vesistöön. Viimesijaisena toimenpiteenä hulevedet johdetaan sekaviemäröinti- alueella viemäreiden kautta Viikinmäen puhdistamolle, mutta tästä ollaan pikkuhiljaa luopumassa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan suurin yksittäinen merten mikromuovin lähde on autonrenkaiden kuluminen tieliikenteessä. Saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimuksen mukaan suurin osa eli kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista, toiseksi eniten jätteenkäsittelystä ja kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen. Koska Saksassa ei ajeta nastarenkailla, joten todennäköisesti Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi vielä nopeammin. Myös kaduilla kengänpohjista tai urheilukentiltä irtoava mikromuovi on merkittävä mikromuovin lähde toisin kuin esimerkiksi kosmetiikka tai pyykinpesu.

Mikromuovin haitat ovat monelta osin vielä tuntemattomia, mutta ne aiheuttavat ainakin eläimistön kuolemia. Mikromuovia päätyy pitkällekin ravintoketjuun pieneliöiden kuten esim. hyttysten kautta, kun ne syövät vedestä mikromuovia muun ruuan joukossa ja muut eläimet käyttävät niitä ruokanaan. Lisäksi mikromuoveihin sitoutuu ympäristömyrkkyjä. Merten mikromuovi on ollut toistaiseksi keskustelun keskipisteessä, koska meribiologit ovat nostaneet ilmiön ensimmäisinä esille, mutta mikromuovi saattaa olla yhtäläinen ongelma myös makeissa vesistöissä sekä maaperässä.

Mikromuovin päätymistä luontoon pitääkin alkaa aktiivisemmin torjua kuntien välisenä yhteistyönä. Niin pitäisi toimia tietenkin itse asiassa koko Suomessa, eikä vain pk-seudulla. Pitäisi selvittää, onko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon hulevesien kautta mahdollista ennaltaehkäistä myös muilla keinoin tai onko hulevesiä mahdollista puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on tänä vuonna käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Kyseinen hulevesien laadunhallinta on pk-seudun kasvusopimuksen mukainen Smart & Clean -hanke. Lisäksi tiedetään, että mikromuovin ja kaupunkipölyn irtoamiseen renkaista ja katupäällysteistä voidaan vaikuttaa mm. materiaalivalinnoilla.

Tein kaupunginvaltuustolle aloitteen, että Helsingissä pitäisi panostaa nykyistä enemmän lasten ja nuorten lähipyöräilyn turvallisuuteen. Toistaiseksi pyöräilyn edistämisessä on ollut suuri painopiste työmatkapyöräilyn nopeudessa.

Helsingissä on rakennettu yksisuuntaisia pyöräteitä ja baanoja, jotta pyöräilystä tulisi kilpailukykyinen nopea liikennemuoto autoilun rinnalle.Tavallinen arkipyöräily ja sen turvallisuus on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Helsingissä tekevät suhteellisesti eniten pyörämatkoja 7–17 -vuotiaat, vaikka heidän matkamääränsä onkin aikuisväestöä pienempi. Helsingin onkin alettava huolehtia entistä enemmän nimenomaan lasten ja nuorten pyöräilyn turvallisuudesta. Alaikäiset pyöräilevät yleensä kavereidensa kanssa lyhyitä matkoja tavallisilla asuinalueilla kantakaupungissa ja esikaupungeissa, eivät siis pitkiä matkoja baanoilla.

Kaupungissa tapahtui vuonna 2011 yksi kuolemaan johtanut pyöräliikenneonnettomuus ja 171 poliisin tietoon tullutta loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta. Poliisin tietoon tulevista polkupyöräonnettomuuksista noin 90 % on törmäyksiä autojen kanssa ja niistä kolme neljästä tapahtuu risteyksissä. Yleisin onnettomuustyyppi onkin pyöräilijän ja autoilijan törmääminen tilanteessa, jossa autoilija on kääntymässä sivutieltä oikealle ja pyöräilijä tulee päätien suuntaisesti oikealta.

Liikenneturvan mukaan autoilijoilla korostuvat pyöräonnettomuuksissa erityisesti havaintovirheet heidän ajaessaan sivutietä pitkin kohti päätietä. Arviointivirheet puolestaan korostuvat autoilijoiden ajaessa päätietä pitkin. Autoilijat kuitenkin usein pyrkivät noudattamaan liikennesääntöjä ja he olettavat, että pyöräilijätkin tekevät niin. Kuten moni huomaa liikenteessä, näin ei aina kuitenkaan ole. Yllättävän moni pyöräilujä rikkoo liikennesääntöjä aika pahasti ja silloin syntyy vaaranpaikkoja.

Pyöräilijät usein huomaavat auton ylittäessään sivutien tai tontin liittymää, mutta olettavat sen väistävän. Aika moni pyöräilijä luulee, että auton pitäisi aina väistää pyörää. Vanhempien pitäisikin opettaa lapsilleen liikennesääntöjä ja varmistaa, että he noudattavat niitä. Tietysti myös aikuisten pitäisi noudattaa liikennesääntöjä pyöräillessään, ihmeen moni aikuinen mm. pyöräilee jalkakäytävällä.

Yle kertoi huhtikuussa, että helsinkiläiseen päiväkotiin sijaiseksi lähetetty lastenhoitaja käyttäytyi sekavasti. Tapaus herätti kysymyksen siitä, saako työnantaja selvittää päiväkotiin lyhyellä varoitusajalla hälytettävien työntekijöiden taustoja. Lyhytaikaisia sijaisia työskentelee pääkaupunkiseudun päiväkodeissa useita satoja.

Myöskään esimerkiksi päiväkotia pyörittäviltä yrittäjiltä ei aina vaadita rikosrekisteriotetta. Viime vuonna uutisoitiin, että Tampereella siveettömistä lapsikuvista tuomitun henkilön oli annettu johtaa päiväkotia. Neljä vuotta sitten kerrottiin, että entinen helsinkiläisen päiväkodin taustayhtiön johtaja tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Periaatteessa laki on velvoittanut työnantajan selvittämään lasten kanssa työskentelevien rikostaustan vuoden 2003 alusta alkaen. Lasten kanssa tehtävään työhön valittu henkilö selvittää asian työnantajalle itse hankkimallaan rikostaustaotteella.

Lain tarkoituksena on suojella lasten koskemattomuutta ja edistää heidän turvallisuuttaan. Laki suojaa lapsia esimerkiksi aikuisten tekemältä seksuaaliselta hyväksikäytöltä, väkivallalta ja huumeilta kouluissa sekä harrastuksissa.

Tällä hetkellä lain tarkoitus toteutuu puutteellisesti, sillä rikostaustaote annetaan vain yli kolme kuukautta kestävää työ- tai virkasuhdetta varten. Rikosrekisterioteta ei siis saa pyytää esimerkiksi päiväkodissa työskentelevältä lyhytaikaiselta sijaiselta.

Kun laki tuli aikoinaan voimaan, pääkaupunkiseudun lastehoitajien sijaisia välitttävässä Seuressa päätettiin toimia omantunnon mukaan ja vaatia rikosrekisteriotetta edelleen kaikilta. Näin toimittiin pitkään, kunnes kolme vuotta sitten joku päätti kannella oikeusasiamiehelle, että häneltä vaadittiin tuota asiakirjaa lain vastaisesti. Oikeusasiamies joutui antamaan Seurelle huomautuksen ja dokumentin vaatimisesta oli pakko luopua. Niinpä meillä ei ole nykyään tietoa siitä, onko päväkotien sijaisilla taustallaan vakaviakin rikostuomioita.

On selvää, että lakia pitää korjata. Tein siksi kansalaisaloitteen, että lakia muutettaisiin niin, että rikostaustaotetta voidaan vaatia myös alle kolme kuukautta kestävissä työ- ja virkasuhteissa. Lasten kanssa työskentelevien rikostausta olisi myös voitava tarkistaa säännöllisesti.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ottanut käsittelyyn kanteluni postinjakelun laadusta Suomessa. Se on ensimmäinen kantelu postijaakelusta, jonka oikeusasiamiehen virasto on ottanut tutkittavakseen.

Aikaisemmat muiden tekemät ovat olleet ilmeisesti väärin muotoiltuja. Pyysin omassa kantelussani oikeusasiamiestä sen sijaan selvittämään sitä, onko valtiovalta riittävästi huolehtinut velvoitteestaan huolehtia postinjakelun laadusta Suomessa. Postinkulku eli postin ns. yleispalvelu on valtioneuvostossa liikenne- ja liikenne- ja  viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) vastuulla. Viestintävirasto turvaa postipalveluiden vähimmäistason Suomessa ja valvoo postilain noudattamista.

Yleispalvelukirjeiden osuus kaikista postilähetyksistä on nykyään tosin pienempi kuin ennen, kun yleispalveluun eivät kuulu yrityskirjeet (muun muassa laskut), sanoma-, aikakaus- ja ilmaisjakelulehdet, mainokset eivätkä esimerkiksi verkkokaupan paketit. Viestintävirasto on poist anut 31.10.2016 lukien yleispalvelun piiristä myös kotimaan paketit ja ulkomailta saapuvat paketit. Henkilökohtaisesti pidän outona, että valtiovalta sanoutuu irti näiden postilähetysten kulusta kokonaan. Mitä oikeastaan jää jäljelle? Yksityishenkilöiden toisilleen lähettämät joulukortit?…

Viestintävirasto on nimennyt Posti Oy:n yleispalveluyritykseksi kirjelähetysmarkkinoille koko Suomessa. Postilla on velvollisuus toimittaa kirjelähetys tai postipaketti lähetykseen merkittyyn osoitteeseen. Postin on myös toimitettava tiedoksi Viestintävirastolle palvelunsa laatua koskevat tiedot, joista tulee lisäksi käydä ilmi valitusten määrä ja niiden käsittely. Laatustandardin toteutumista mittaava tutkimus on teetettävä riippumattomalla taholla.

Postilaki velvoittaa postin keräilemään ja jakamaan kirjeet vähintään kerran päivässä viitenä arkipäivänä viikossa, arkipyhiä lukuun ottamatta. Viestintäviraston vaatimuksen mukaan jakamattomien kirjeiden prosenttiosuus ei ole saanut ylittää kuukausitasolla 0,4 %. Se tarkoittaa käytännössä, että Suomen jokaisessa postinumerossa saa jäädä jakamatta korkeintaan yksi kirje viikossa.

Postin omien tiedotteiden mukaan Postin suorittama postinjakelu on ylittänyt  Viestintäviraston asettamat laatuvaatimukset. Postin oma raportointi osoittaa kummallisesti, että viisipäiväiselle yleispalvelukirjeiden jakelulle asetettu vaatimus 99,6 %:n laatutaso ylittyisi sillä selvästi. Käytin kantelussa esimerkkinä Helsingin Munkinseudun aluetta osoittaakseni, että nämä tiedot postinkulun luotettavuudesta eivät näyttäisi pitävän paikkaansa. Pelkästään Munkkiniemessä ja Munkkivuoressa eli postinumeroissa 00330 ja 00350 jäänyt jatkuvasti jakamatta runsaasti postia, tai se on saapunut perille pahasti viivästyneenä.

Kantelussani on lähestytty postinjakelun asianmukaisuutta myös yksittäisiä tapauksia yleisempänä kysymyksenä Postin yleispalvelun toimivuudesta. Kyse on ennen muuta siitä, vastaako Postin oma raportointi yleispalvelun toteutumisen taso sta kansalaisten jokapäiväisiä kokemuksia asiasta ja kerätäänkö tiedot tavalla, joka tuo esiin todellisen toteutuneen laadun Postin yleispalvelussa. Tältä osin kantelu poikkeaa kysymyksenasettelultaan niistä aiemmista postinjakelua koskevista kanteluista.

Apulaisoikeusasiamies onkin sen vuoksi katsonut aiheelliseksi tutkia Postin yleispalvelun tilaa ja yleispalvelun toteutumisen valvontaa koskevana yleisempänä kysymyksenä, josta näkökulmasta asiaa ei ole aiemmin tarkasteltu laillisuusvalvonnassa. Lisäksi oikeusasiamies on katsonut aiheelliseksi selvittää samassa yhteydessä oma- aloitteisesti myös lakisääteisen tiedoksiantomenettelyn hoitamista ja luottamuksellisen viestin turvaamista Postin toiminnassa. Hän viittaa esimerkiksi tapauksiin, joissa mm. Töölössä on havaittu postinjakajan jättäneen postikärrynsä avoimeksi kadulle valvomattomana.

Totesin kantelussani, että Postin näkemykset postijakelun laadusta sekä Postin toimittamat raportit Viestintävirastolle toimintansa laadusta ovat ristiriidassa kansalaisten kokemuksen kanssa. Miten voi olla mahdollista, että Postin oma seuranta näyttää, että sille asetetut laatutavoitteet saavutetaan, kun kansalaisten kokemukset todistavat muuta? Kuinka on mahdollista, että jakelu on Postin mielestä suoritettu, jos postin vastaanottajat eivät ole saaneet postia tai se tulee viikkoja myöhässä, tai sitä on jaettu vääriin paikkoihin? Mikä Postin toiminnassa on pielessä, kun yhtiö ei tunnista näin suuria ongelmia ydintoiminnassaan?

Toivoinkin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko Viestintävirasto huolehtinut osaltaan riittävästi siitä, että Postin sille toimittamat korkeaa postinjakelun laatua osoittavat tiedot ovat paikkaansapitäviä ja että tiedot kerätään tavalla, joka tuo esiin todellisen toteutuneen laadun Postin yleispalvelussa.

Suomen valtio omistaa Posti Group Oyj:n koko osakekannan. Postin ja muiden valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa johdetaan valtioneuvoston omistajaohjausosastossa. Se vastaa omistajastrategian valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hyvän hallintotavan kehittämisestä. Toivoin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko valtioneuvosto laiminlyönyt velvollisuuksiaan huolehtia siitä, että valtion omistama postiyritys suoriutuu sille asetetuista postinjakelun yleispalvelun laatutavoitteesta sekä velvollisuudestaan kerätä ja jakaa paikkaansapitävää tietoa yleispalvelunsa laadusta.

Posti on tiedottanut laajentavansa toimintaansa mm. hoiva-alalle ja nurmikonleikukuuseen, hiljattain on uutisoitu myös sopimuksesta, jossa Postin työntekijät alkavat käyttää työaikaansa polttoaineiden hintatietojen keräämiseen S-ryhmän osuuskauppojen käyttöön. Toivoin oikeusasiamiehen arvioivan ja ottavan kantaa siihen, onko valtioneuvosto laiminlyönyt velvoitettaan huolehtia postinjakelun yleispalvelusta ja vaarantavatko Postin suunnitelmat laajentaa toimintaansa uusille sektoreille Postin resursseja selviytyä perustehtävästään eli postinjakelusta.

Nyt on saatu laskelmia siitä, mitä sote- ja maakuntauudistus tarkoittavat helsinkiläisille. Ne muuttavat oman mielipiteeni uudistuksesta huonommaksi. Ainoaa hyvää siinä olisi valinnanvapauden lisääntyminen. Se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan huonoja puolia.Laskelmien mukaan maakuntavaltuutettujen pitäisi tehostaa eli leikata sosiaali- ja terveydenhuollosta joka vuosi seuraavan 10 vuoden ajan Uudellamaalla. Uudellamaalla on maakunnan rahoituksessa 350 miljoonan vajaus vuonna 2020. Vaje kasvaa 1,2 miljardiin euroon vuosikymmenen loppuun mennessä.

Säästätarve tulee valtiolta. Se antaa maakunnalle budjetin, jota ei voi ylittää, vaan palvelut täytyy sopeuttaa rahamäärään. Maakuntavaltuustosta tulee sote-palveluiden leikkausorganisaatio. Maakunnalla ei ole säästöistä muuta päätäntävaltaa muuta kuin se, miten ne toteutetaan.Valtionosuuksiin suunniteltu laskentakaava on Uudellemaalle poikkeuksellisen epäedullinen ottaen huomioon väestökasvun. Kasvavat muuttovoittoalueet ovat siinä häviäjiä ja erityisesti pk-seutu. Uudistuksen voittajia ovat muuttotappioalueet.

Nykyään kunnilla on velvollisuus järjestää peruspalvelut, mutta nillä on myös oikeus kerätä veroja palveluiden rahoittamiseksi. Rikkaammissa kunnissa on paremmat palvelut kuin köyhissä. Helsingissä on paremmat sote-palvelut kuin Uudenmaan muissa kunnissa, mutta olemme pystyneet kustantamaankin ne itse.

Nyt kun kaikki Uudenmaan kunat saavat samantasoiset ja samansisältöiset palvelut, niin helsinkiläisten palvelut heikkenevät. Esimerkiksi Helsingin terveysasemaverkostoa tullaan maakuntahallinnossa taatusti karsimaan ensimmäisenä.

Nämä kauhuskenaariot eivät vielä sisällä maakuntamallista aiheutuvia muita menoja. Uuden hallintoportaan luominen Suomeen maksaa. Siitä tulee lisää säästöpaineita palveluihin.

Pitää lohduttautua sillä, että uudistuksesta ei ole lopullisesti päätetty. Laki on eduskunnassa käsittelyssä vielä kevään ajan. Toivon, että hanke peruttaisiin. Jos se kuitenkin etenee, niin Uudellamaalla asetetaan asiantuntijavirkamiehistä koostuva väliaikainen johtoryhmä rakentamaan uutta hallintoa. Sen tehtävä on valmistella myös keinoja, joilla säästöpaineita voitaisiin hillitä. Toivoa asetetaan mm. laitoshoidon vähentämiseen, tietotekniikan ja digitalisaation kehittämiseen ja tilojen eli palveluverkoston karsimiseen.

Vaihtoehto säästöille on tietysti se, että tulevat Suomen hallitukset kasvattavat maakuntien määrärahoja valtion talousarviossa. Kuinka voisi olla mahdollista, että Suomessa ei huolehdittaisi ihmisten keskeisistä peruspalveluista? Silloin voi kysyä, mikä idea koko uudistuksessa on muuta kuin kepulainen rahanjakopolitiikka. Julkisen sektorin tärkein päätösvalta siirretään maakuntiin ja raha kierrätetään sinne valtion budjetin kautta pois pk-seudulta.

Jotta useammat helsinkiläiset pääsisivät istuttelemaan ja hoitamaan kasveja kaupungin mailla, olen ehdottanut rakennusvirastolle kokeilua kaupunkilaisten yhteisestä istustusalueesta Munkkiniemeen.

Ehdotus se sisältyy Rakennusviraston lautakunnalle esitettyyn Munkin puistosuunnitelmaan, josta pääteetään maaliskuun lopussa. Ideana on että puistosuunnitelman yhteydessä leikkipuiston reunalta osoitettaisiin pieni alue asukkaiden omille istutuksille. Sinne voisi sijoittaa istutuslaatikoita, joihin asukkaat voisivat käydä istuttamassa oman kasvinsa ja hoitaa istutuksia oma-aloitteisesti. Istutukset olisivat kaikkien yhteisiä ja kaikki toiminta tapahtuisi täysin asukkaiden omalla vastuulla ja kustannuksella. Istutuslaatikoista ei siis aiheutuisi yhtään kuluja veronmaksajille.

Jos kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, vastaavia kaupunkilaisten yhteisiä istutusalueita voisi sijoittaa muuallekin Helsinkiin. Nämä pikkuistutukset olisivat tosi kiva puuhakohde vaikkapa lähiseudun lapsiperheille. Myös vaikkapa päiväkodin lapsiryhmä voisi istuttaa sinne oman pikkutaimensa, kastella sitä ja seurata sen kasvua.

Toinen kaikille avoin mahdollisuus harrastaa puutarhanhoitoa on ryhtyä kaupungin puistokummiksi. Se on henkilö, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Helsingissä on kuutisensataa rekisteröityä puistokummia. He voivat hoitaa viheralueita yksin tai ryhmissä ja valita työaikansa oman jaksamisensa mukaan. Myös viheralueen, jossa haluaa puuhailla, voi valita itse. Puistokummin työ voi olla kitkemistä, haravointia, kukkien hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Puistokummiksi voi ryhtyä ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun.

Ihana tapa päästä kiinni puutarhanhoitoon Helsingissä olisi tietysti siirtolapuutarhapalsta. Ne ovat vain törkeän kalliita ja niitä on ihan liian vähän kysyntään verrattuna. Palstoja tarvittaisiin Helsinkiin paljon lisää. Kaupunki järjesti joitakin vuosia sitten arpajaiset, joissa voittaneille jaettiin 15 uutta puutarhapalstaa Marjaniemestä nimellistä korvausta vastaan. Arpajaisiin otti osaa yli 2000 helsinkiläistä. Lähes kaikki halukkaat jäivät siis ilman palstaa. Kaupunki on kaavoittanut siirtolapuutarhoille lisää maata, mutta se ei riitä vastaamaan kovaan näin kysyntään. Palstoja tarvittaisiin paljon lisää.

On tutkittu, keitä siirtolapuutarhurit oikein ovat, niin ei liene yllätys, että 92,1 % heistä asuu kaupungissa kerrostalossa. He ovat myös koulutettua väkeä, kolmasosalla on vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Suurimpia ammattiryhmiä ovat toimihenkilö ja virkamies. Sinkkujen eläkeläisten osuus puutarhureista on melkein puolet. Pariskuntia on eniten nuorissa ja keski-ikäisissä. Alle 44-vuotiaita siirtolapuutarhureista on joka kymmenes. Eli todennäköisesti myös Töölön ja Munkinseudun alueelta löytyy innokkaita kaupunkipuutarhureita.

Rakennusvirastoa johtavan yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana olen sitä mieltä, että molempien mielenosoittajien leirit täytyy pikaisesti purkaa. Saimme tänään rakennusviraston yleisten töiden lautakunnalle katsauksen Rautatientorin mielenosoituksiin.

Olen vedonnut henkilökohtaisesti rakennusviraston virkamiesjohtoon sekä virkamiehiä johtavaan apulaiskapunginjohtaja Pekka Sauriin, että he tekisivät tulkinnan, että mielenosoitusleiristä aiheutuu jo kohtuutonta haittaa ympäristölle ja alueen normaalille käytölle. Vetosin, että kaupunki esittäisi poliisille virkapyynnön purkaa molemmat mielenosoitukset.

Saamieni tietojen mukaan leirit ovat mielenosoituksen kuluessa kasvaneet kooltaan, sivulliset ovat valittaneet sieltä kulkeutuvasta savusta. Ohikulkijat näyttävät arastelevan ja välttelevän mielenosoittajia ja leiri haittaa katujen ja aukion normaalia käyttöä.

Mielestäni on myös selvä, että kahden kasvavan, keskenään vihamielisen, mielenosoituksen pitkittyminen aiheuttaa alueella turvallisuusuhan. Riski sille, että jotakin ikävää tapahtuu, kasvaa koko ajan. Myös sisäministeri Paula Risikon (kok) mukaan vastakkainasetteluun Rautatientorilla sisältyy turvallisuusriskejä, eikä tilanne siksi voi jatkua loputtomiin.

Ihmettelen myös sitä, miten ison alueen tällaisille mielenosoituksille kaupunki aikoo antaa käyttöön. En saanut lautakunnassa vastausta kysymkseen, mikä olisi virkamiesjohdon mielestä maksimialue mielenosoitusleirille tai että milloin mielenilmauksen pitkittyminen alkaa aiheuttaa kohtuutonta haittaa.

Lisäksi leiriytyminen on kielletty kaupunkialueella. Mielenosoituksessa on jo selviä leirimäisiä piirteitä, siellä on patjoja ja ruokahuoltoa. Hämmästelen sitä, voiko kuka tahansa pystyttää kaupungin keskustaan leirimäisen rakennelman, jos liittää siihen höysteeksi mukaan jonkinlaisen mielenilmauksen.

Säännösten mukaan mielenosoitusleirit voisi purkaa torilta tai siirtää uuteen syrjäisempään paikkaan kaupungin tahdosta, jos niistä aiheutuu turvallisuusriski tai kohtuutonta haittaa tontin omistajalle tai ympäristölle. Jotta poliisi voisi siirtää mielenosoittajat pois alueelta, kaupungin pitää esittää poliisille asiasta virkapyyntö.

Kohtuuttoman haitan arvioi rakennusviraston virkamiesjohto tai kaupunginkanslian valmiusyksikkö. Sitä, mikä tulkitaan leiriytymiseksi,arvioi sama taho. Sen, mikä tulkitaan leiriksi, määrittelee myös rakennusviraston virkamiesjohto. Mielenilmaiuksista aiheutuvan turvallisuusriskin arvioi puolestaan poliisi.

Lautakunta ei käsitellyt katsausta päätösasiana vaan sai tilanteen suullisesti tiedoksi. Lautakunta ei myöskään ole tarvittavista toimenpiteistä yksimielinen.

Esitin aloitteessa kaupunginvaltuustolle sen selvitettämistä, voisiko Helsinki yhteistyökumppanien kanssa edistää Vrouw Maria –laivan hylyn nostamista merestä ja rakentaa sille museon Kauppatorin viereen Guggenheimille aikaisemmin suunnitelulle tontille.

Vrouw Maria on hollantilainen kauppa-alus, joka upposi vuonna 1771. Aluksen ruumassa arvellaan olleen esimerkiksi taideaarteita, joita keisarinna Katariina Suuri ja muu Venäjän ylimystö oli tilannut Hollannista. Miehistö ja paikallinen väestö ehti pelastaa osan lastista ennen aluksen uppoamista. Aluksen haaksirikosta tuli eräs Suomen etelärannikon kuuluisimmista aarrelaivalegendoista.

Rauno Koivusaaren johtama Pro Vrouw Maria -yhdistyksen sukeltajaryhmä löysi aluksen hylyn vuonna 1999. Hylky sijaitsee Suomen aluevesillä Nauvossa. Turun hovioikeuden mukaan Vrouw Maria -hylyn lasteineen omistaa muinaismuistolain nojalla Suomen valtio.

Maaliskuussa 2008 valmistuneiden ultraääni- ja röntgentutkimusten mukaan hylky on säilynyt yllättävän hyvin ja se voitaisiin periaatteessa nostaa ja museoida. Hylyn nostaminen ja entisöiminen on kallista. Kannattaisikin selvittää, olisiko kustannukset mahdollista kattaa yhteistyökumppanien tai ulkopuolisten sijoittajien kanssa ja sijoittaa tämä historiallinen muinaismuisto pääkaupunkiin museovetonaulaksi.

Tukholmassa on vastaavanlainen, vuonna 1628 uponneen Vasa-laivan museo, joka on erittäin suosittu historiallinen merimuseo.

Puistoista ja muilta viheralueilta pyydystettiin viime syksyn ja talven aikana 2700 kania. Määrä on kaikkien aikojen suurin. Kanin pyyntikausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä ja päättyy maaliskuun lopussa. Kanikantaa on pyyntikauden jälkeen vähentänyt myös RHD2-virus, jonka surmaamia kaneja on löytynyt viheralueilta huhtikuun loppupuolelta alkaen.

Helsingin kanien torjuntasuunnitelman pääperiaatteita ovat kasvillisuuden ennakoiva suojaus, kanikannan seuraaminen ja säätely, tehokas tiedotus sekä yhteistyö eri tahojen kanssa. Arvokkaat istutukset kannattaa suojata metalliverkoilla tai muilla suojuksilla. Kanit ovat eteviä kaivajia, joten metalliverkon alaosa on kaivettava maahan tai taivutettava maan myötäisesti. Verkon on oltava vähintään metrin korkea ja verkon silmien tulee olla halkaisijaltaan enintään 3 senttimetriä.

Kaupunki valmistautuu myös metsästämään kaneja jälleen tänä syksynä. Metsästys ajoittuu loka-marraskuuhun ja keskittyy kanien pääasiallisille oleskelualueille. Pyyntimenetelminä käytetään loukkuansojen asentamista ja kaninmetsästystä hillerillä eli fretillä. Suomessa oli ilmeisesti kuusi metsästyshilleriä viime vuonna. Hilleri ajaa kanit pois pesäkoloistaan, jolloin ne säntäävät ympärille kiinnitettyihin verkkoihin. Näin napatut kanit tapetaan kolauttamalla niitä päähän. Mielikuva kieltämättä puistattaa pienten pörröisten eläinten ystävää.

Kauhealta kuulostaa myös kanien ampuminen jousipyssyillä siirtolapuutarhoissa. Kanien pyynti tapahtuu kuitenkin eläinsuojelulain sekä metsästyslain ja -asetuksen mukaisesti. Villikani on Suomen lainsäädännössä luokiteltu riistaeläimeksi. Kanien pyyntiin vaaditaan muiden riistaeläinten tavoin metsästyskortti sekä metsästysoikeus alueelle, jolla pyynti tapahtuu. Tapettuja kaninraatoja kaupunki on syöttänyt Korkeasaaren leijonille.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy on vastustanut kanien joukkolahtaamista. Kanien pyytämisen taustalla on kuitenkin se, että villikani on kansallisen vieraslajistrategian mukaan haitallinen vieraslaji, joka ei kuulu Suomen luontoon. Istutukset kärsivät villikaneista eniten, sillä kaneilla on luontainen tarve nakerrella kaikenlaista. Pääkaupunkiseudulla on Suomen suurin kanipopulaatio. Se juontaa juurensa Helsingin Kyläsaaressa 1980-luvulla eläneisiin kaneihin, josta kanta levisi räjähdysmäisesti laajemmalle 2000-luvulla.