Olen kuullut väitteitä, että Kokoomus ajaisi Helsingissä maidon tarjoamisen lopettamista kaupungin yksiköissä. Se ei pidä paikkaansa. Kuulin tänään myös, että joku väittää, että minä kannattaisin sellaista. Sekään ei todellakaan pidä paikkaansa.
Tarkistin äsken kaupungin aloitesovelluksesta, että yksi kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu eli Otto Meri on todellakin laittanut järjestelmään tuollaisen henkilökohtaisen aloitteensa. Omalta osaltani voin kertoa, että en ole sitä missään tapauksessa allekirjoittanut. On todella outoa, että joku edes sellaista väittää ottaen huomion, että olen saanut tappouhkauksiakin, koska olen puolustanut koululaisten oikeutta syödä liharuokaa.
Haluan tässä kuitenkin tehdä selväksi, että kyseinen aloite ei ole Kokoomuksen hanke ja on täysin virheellistä kenenkään yrittää väittää, että se sitä olisi.
Henkilökohtaisesti esimerkiksi jätin Helsingin kaupunginvaltuustolle aloitteen jo 13.11.2013, että koulujen pakollinen ”kasvisruokapäivä” on peruttava. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 25 valtuutettua. Silloin kun edellinen valtuusto päätti asiasta, valtuutetuille luvattiin, että asia arvioidaan uudestaan vuoden kokemuksen jälkeen.
Valtuustossa tehtiin siis vuonna 2010 päätös pakollisesta kasvisruokapäivästä kouluissa kerran viikossa. Vastustin sitä silloinkin. Päätöksen yhteydessä valtuutetuille luvattiin seurata kasvisruokapäivän vaikutusta lasten ruokailuun ja arvioida tehty päätös uudestaan, jos sen vaikutukset osoittautuvat negatiivisiksi. Palmialta saadun tiedon mukaan kasvisruokapäivänä kouluissa kului ruokaa vähemmän kuin muina päivinä. Lisäksi Palmialle oli tullut kasvisruokapäivästä paljon kielteistä palautetta sekä oppilailta että heidän vanhemmiltaan.
Saadun palautteen perusteella oli ilmeistä, että kasvisruokapäivä oli epäonnistunut lisäämään kasvisten suosiota nuorten keskuudessa.
Koululounas voi olla joillekin lapsista päivän ainoa ateria. Tavoitteeksi tulisikin asettaa, että koululaisten lounas olisi mahdollisimman houkutteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen. Ruokalistaa pitäisi kehittää sellaiseksi, että mahdollisimman moni lapsi käyttäisi maksuttoman lounaan hyväkseen, eikä kävisi ruokatunnilla karkkiostoksilla.
Älkää ymmärtäkö väärin, en vastusta kasvisruokaa, syön sitä mielelläni itsekin. Vihannesten ja hedelmien lisääminen suomalaisten ruokavaliossa on lämpimästi kannatettavaa. Sen pitää kuitenkin tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta, pakon käyttäminen on aina huono keino muuttaa asenteita.
Nuoria pitäisi kannustaa syömään kasvisruokaa lisäämällä herkullisia kasviksia tavalliseen sekaruokavaihtoehtoon. Kouluissa pitäisi palata entiseen käytäntöön, jossa lapsilla on mahdollisuus valita lounaaksi joko kasvis- tai liharuoka. Kouluissa on silloinkin kasvisruokaa tarjolla joka päivä, mutta oppilas saa itse valita, kumpaa ruokaa hän haluaa syödä.
Kun kasvisruokapäivää käsiteltiin valtuustossa viimeksi, päätöksen taustalla vaikutti Vegaaniliiton lobbaus. Sen mukaan lihasta luopuminen parantaa eläinten asemaa yhteiskunnassa ja pienentää suomalaislasten jättämää hiilijalanjälkeä maapallolla. Valtuutetut saivat liitolta parin viikon ajan sähköposteja, joissa se mm. toivoi kasvisruokapäivän lisäävän koululaisten ympäristöystävällisiä asenteita, perustelut olivat siis puhtaasti ideologiset. Keskustelu asiasta kesti valtuustosalissa muistaakseni viisi tuntia ja oli tunteikas, eräskin valtuutettu heilutteli puhujanpöntössä kasviskeittokirjaa.
Mielestäni tällainen asia -koululaisten lounaan sisältö- ei itse asiassa kuulu koko kaupunginvaltuuston toimialaan. Valtuutetut eivät ole siinä asemassa, että heidän pitäisi voida sanella, mitä muut ihmiset saavat syödä. Lisäksi maitotuotteilla voi olla merkitystä luuston kestävyydelle, joten on vieläkin vaarallisempaa alkaa ideologisin, poliittisin päätöksin määräillä, saavatko esimerkiksi lapset ja vanhukset syödä niitä vai ei.