terhikoulumies – Terhi Koulumies

Suomi tarvitsee Israelista Daavidin linkoja

Droonit ovat lentäneet viime päivinä kriittisen infrastruktuurin ja sotilaskohteiden yläpuolella mm. Tanskassa, Saksassa ja Norjassa. Ilmiö on koettu uhkaksi EU- ja Naton-maiden turvallisuudelle. Itä-Eurooppalainen Visegrad24-uutispalvelu tiedotti torstaina Saksaa koskeneesta ilmatilaloukkauksesta, joka oli vakavampi kuin ensitiedoista saattoi päätellä. Drooniparvi oli lentänyt mm. Thyssenkruppin telakan, voimalaitoksen, Kielin parlamentin sekä Hampurin lentokentälle polttoainetta toimittavan öljynjalostomon yläpuolella. Lisäksi venäläiset hävittäjät loukkasivat syyskuussa Viron ilmatilaa jopa 12 minuutin ajan.

Nämä viime aikaiset ilmatilaloukkaukset ovat osoittaneet Euroopalle tarpeen panostaa enemmän ilmapuolustukseen. Droonien torjunnasta on nykyään parasta osaamista Ukrainalla, mistä meidänkin puolustusteollisuutemme pitää ottaa oppia. Sen ohella tarvitsemme lisäpanostuksia myös muihin ilmatorjuntajärjestelmiin.

Turvallisuusympäristömme muuttui pysyvästi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sodan kulku on osoittanut, kuinka ratkaiseva merkitys ilmapuolustuksella on. Venäjä käyttää ilmaiskuja säännöllisesti, ja kohteeksi joutuvat paitsi sotilaalliset kohteet, myös siviilit ja kriittinen infrastruktuuri. Ukrainassa on nähty ohjusiskuja kouluihin, sairaaloihin ja energiaverkkoon. Samankaltaisia iskuja Venäjä on toteuttanut aiemminkin muun muassa Syyriassa.

On selvää, että uskottava ja toimiva ilmapuolustus on meille välttämättömyys. Onneksi edellinen hallitus teki päätöksen hankkia Israelista Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän. Kyseessä on merkittävä investointi Suomen ilmapuolustukseen ja turvallisuuteen. Daavidin lingon hankinta tarjoaa Suomelle kyvyn torjua monipuolisia uhkia, mihin perinteiset järjestelmät eivät yksin pysty. Ilmatorjunta-aseiden hankinta Israelista oli vastuullinen ja välttämätön päätös.

Uskomatonta mutta totta, Vasemmistonuoret vaati nyt syyskuussa, että Suomi lahjoittaisi Israelilta ostamansa kalliin Daavidin linko -ilmatorjuntajärjestelmän Palestiinalle. Ei voi muuta kuin hämmästellä tällaisia kannanottoja. Kaiken lisäksi oppositio teki heti tuon jälkeen välikysymyksen liittyen hallituksen toimintaan Palestiinan tunnustamisessa. Käytännössä vasemmisto vaati, että Suomen pitäisi ideologisesti asettua Israelin vastustajien puolelle.

Osalta ihmisistä tuntuu unohtuneen, että Palestiinan alueella Gazassa hallitsee terroristijärjestö Hamas, joka hyökkäsi Israeliin kaksi vuotta sitten. Israel on siitä lähtien käynyt sotaa Hamasin kanssa ja pyrkinyt mm. saamaan vapautettua Hamasin sieppaamia panttivankeja.

Suomen virallinen kanta tähän konfliktiin on edistää rauhanomaista kahden valtion mallia alueelle. Suomi voi tunnustaa Palestiinan valtion, jos tietyt ehdot täyttyvät. Ratkaisun on täytettävä sekä israelilaisten että palestiinalaisten turvallisuustarpeet. Palestiinan on sitouduttava rauhanomaiseen rinnakkaiseloon Israelin kanssa ja vapautettava israelilaiset panttivangit. Hamasilla ei saa olla roolia Palestiinan hallinnossa, minkä lisäksi Hamas on riisuttava aseista ja Palestiina on demilitarisoitava.

Julkisessa keskustelussa nuo ehdot Palestiinan tunnustamiselle ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Samoin omituisen vähälle huomiolle on jäänyt se, että Suomi tarvitsee jatkossakin hyvät välit Israeliin, jotta Suomi voi vahvistaa omaa puolustuskykyään Venäjää vastaan.

Suomalaisten poliitikkojen tärkein tehtävä on varmistaa, että maallamme on keinot puolustaa itseään. Turvallisuutta täytyy rakentaa konkreettisilla ratkaisuilla, jotka kestävät myös kriisiaikoina. Meille on välttämätöntä vaalia toimivia välejä Israelin kanssa jatkossakin, jotta voimme ostaa siltä tarvitsemiamme ilmapuolustusaseita. Päättäjien kaikkein tärkein tehtävä on puolustaa omien kansalaistensa turvallisuutta.

Digihuijauksia pitää torjua tehokkaammin

Verkkorikollisuus kasvaa jatkuvasti ja erilaiset pankkihuijaukset ovat yhä yleisempiä. Huijausyritykset ovat muuttuneet myös taitavammiksi, joten tavallisen ihmisen on vaikeaa suojautua niiltä. Jo yli 7 % suomalaisista on menettänyt rahaa digihuijareille.

Tällä hetkellä vastuu huijauksiin lankeamisesta on pitkälti ihmisillä itsellään. Jos pankeilla olisi enemmän velvoitteita ja ne joutuisivat korvaamaan huijauksiin menetettyjä varoja, huijausten esto voisi parantua. Finanssivalvonta on lähinnä yrittänyt neuvoa kansalaisia siitä, miten huijaukset voi tunnistaa.

Ensinnäkin jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se harvoin on totta. Lisäksi huijauksissa yhteydenotto tulee usein yllättäen ja entuudestaan tuntemattomalta taholta. Huijausta voidaan yrittää myös tekeytyen tutuksi palveluntarjoajaksi.

Yhteydenottoon pyydetään reagoimaan nopeasti, ja mahdollinen tarjous on voimassa vain lyhyen aikaa eli huijari pyrkii luomaan kiireen tuntua.

Huijausviestit ovat aiemmin olleet ulko- ja kieliasultaan epäsiistejä ja epäselviä tai kirjoitettu huonolla suomen kielellä. Huijaukset voivat silti nykyään olla taitavasti tehtyjä, joten viestin ulkoasusta ei voi aina päätellä lähettäjän olevan rikollinen. Mikä huolestuttavinta, tekoäly tulee vaikeuttamaan huijausten tunnistamista entisestään. Deepfake -videoissa ihmisten puhe ja kasvot voidaan väärentää uskottavasti jopa reaaliajassa niin, että viestissä tai videopuhelussa näyttäisi puhuvan uhrille tuttu henkilö.

Toistaiseksi tavalliset pankkien nimissä soitettavat vanhan teknologian huijauspuhelut ovat yleistyneet kesällä. Yhteydenottaja on pyytänyt ihmisiltä pankkitunnuksia tai tarjoutunut siirtämään rahat ”turvatilille”. Oikeasti mitään pankin turvatiliä ei ole olemassakaan.

Pankeilla on vastuu verkossa tarjoamiensa palvelujen turvallisuudesta, mutta Finanssivalvonta muistuttaa kuluttajia myös heidän omasta vastuustaan. Verkossa asioidessa kannattaa olla terveen epäluuloinen. Pankit tai viranomaiset eivät koskaan kysy pankkitunnuksia tai maksukortin tietoja puhelimitse, sähköpostitse tai tekstiviestitse. Myös linkkien klikkailuissa kannattaa olla tarkkana. Pankkitunnuksilla ei koskaan pidä kirjautua palveluihin viesteissä olevien linkkien kautta.

Joskus asiakas ja pankki ovat eri mieltä siitä, johtuiko verkkohuijaus uhrin huolimattomuudesta vai onko pankilla vastuuta tapahtuneesta. Eräs pankin ja asiakkaan vastuuta määrittävä seikka on, katsotaanko asiakkaan toimineen tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Esimerkiksi kortin tunnusluvun ja kortin säilyttämistä yhdessä on pidetty törkeänä huolimattomuutena. Huijauksia selvitettäessä tarkastellaan myös, onko asiakas noudattanut pankin turvallisuusohjeita. Niissä kerrotaan, ettei pankki ole koskaan yhteydessä asiakkaaseensa lähettämällä esimerkiksi tekstiviestin, joka sisältää linkin. Niinpä jos klikkaa linkkiä, toimii törkeän huolimattomasti.

Mm. luottokortin myöntäjä voi edellyttää sopimusehdoissaan, että luottokortilla maksetaan vain kansainväliseen maksujärjestelmään hyväksytyille maksunsaajille. Jos maksun tekee jollekin muulle, voi kortin myöntäjä sanoa, että palveluehtoja on rikottu ja vastuu on huijatulla itsellään.

Miten kuluttajien asemaa voitaisiin turvata paremmin, kun verkkorikollisuus ja pankkihuijaukset alati kehittyvät? Mielestäni pitäisi miettiä, voisiko pankkeja velvoittaa ehkäisemään huijauksia nykyistä paremmin. Finanssivalvonnan mukaan huijausten torjuntaa helpottaisi myös se, jos somealustojen kaltaiset palveluntarjoajat velvoitettaisiin torjuntaan.

Traficom on jo viime vuonna velvoittanut puhelinoperaattoreita estämään asiakkailleen saapuvia huijauspuheluita ja velvoittanut operaattoreita estämään suomalaisten puhelinnumeroiden väärentämisen. Rikolliset keksivät kuitenkimän koko ajan uusia huijauskeinoja. Nykyään yksi huijausmuoto on sellainen, että puhelin soi vain niin vähän aikaa, ettei siihen ehdi vastata. Soitto takaisin onkin maksullinen ja aiheuttaa uhrille isot kulut.

Eurooppa panostaa puolustusmenoihin

EU:ssa ollaan tekemässä historiallista muutosta, joka liittyy koko maanosan turvallisuuteen ja puolustukseen. Yhteinen puolustus ei enää ole vain kaukainen tavoite, vaan siitä on tulossa oikeasti osa EU:n toimintaa. Eräs askel tällä tiellä on ReArm Europe – uusi rahoitusväline, jolla tehostetaan jäsenmaiden puolustushankintoja.

Taustalla on muuttunut maailmanpoliittinen tilanne. Yhdysvallat suuntaa entistä enemmän huomiotaan Aasiaan ja samalla Euroopan on otettava enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Presidentti Sauli Niinistö toi tämän esiin jo viime vuoden lopulla, kun hän ehdotti, että EU voisi vahvistaa puolustustaan lainarahalla. Nyt tämä ajatus on edennyt käytäntöön.

EU:n huippukokouksessa on päätetty järjestelystä, jossa komissio voi neuvotella jäsenmailleen lainaa jopa 150 miljardia euroa. Jäsenmaat voivat halutessaan hakea tätä markkinoihin verrattuna hieman edullisempaa lainaa, mutta kukin maa vastaa kuitenkin itse sen takaisinmaksusta. Tällainen yhdessä neuvoteltu laina on erityisen hyödyllistä niille maille, joiden omat mahdollisuudet saada lainaa markkinoilta olisivat huonommat.

Tämä ei siis ole sama asia kuin perinteinen yhteisvelka. Yhteisvelassa kaikki jäsenmaat vastaavat yhdessä velasta, mikä tarkoittaa sitä, että jos joku ei pysty maksamaan omaa osaansa, muut maksavat sen puolesta. Nyt sovitussa järjestelyssä sellaista riskiä ei ole, vaan jokainen maa maksaa vain omat lainansa. Kyse on järjestelystä, jossa EU toimii koordinoijana ja takaajana, mutta ilman tulonsiirtoja tai vastuiden jakamista. Se ei siis ole mikään uusi elvytyspaketti.

Meidän kannaltamme ReArm on monella tavalla hyödyllinen. Suomi on aina panostanut paljon puolustusmenoihin, mutta ikävä kyllä monet muut maat eivät ole. Koska me EU-maat olemme käytännössä myös Nato-maita, on meidänkin kannaltamme äärimmäisen tärkeää, että myös muut Euroopan maat alkavat laittaa puolustustaan kuntoon. Toivottavasti ReArm Europe kannustaa kaikkia maita panostamaan maanpuolustukseensa.

Puolustusinvestoinnit, joita tällä rahoitusvälineellä tuetaan, ovat tarkkaan ennalta määriteltyjä, jotta ne tukevat Euroopan yhteistä puolustusta järkevästi. Ne ovat juuri niitä eurooppalaisia kykyjä, jotka myös hyödyttävät Suomea eli ilmapuolustusta, tykistöä, ampumatarvikkeita, drooneja, kyberpuolustusta ja sotilaallista liikkuvuutta.

ReArm on osa suurempaa turvallisuuskehystä, joka on nyt liikkeessä. EU julkaisi tänä keväänä puolustuksen valkoisen kirjan, jossa linjataan koko unionin puolustuskehitystä vuosiksi eteenpäin. Samaan aikaan kehitetään sisäisen turvallisuuden strategiaa, joka huomioi esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin, kuten merenalaisten kaapeleiden, suojelun. Lisäksi valmistellaan varautumisstrategiaa hybridiuhkiin, toimitusketjujen häiriöihin ja disinformaation torjuntaan.

Turvallisuus nähdään nykyään kokonaisvaltaisena ilmiönä, joka ulottuu sotilaallisesta puolustuksesta vesihuoltoon, medialukutaitoon ja henkiseen kriisinkestävyyteen asti. Kaiken tämän taustalla on selkeä ajatus: Euroopan on pystyttävä pitämään parempaa huolta omasta turvallisuudestaan.

Kuulumisia eduskunnasta

Tällä hetkellä on todella mielenkiintoista olla mukana Eu-asioita käsittelevässä valiokunnassa. Tässä on katsaus siihen, miten EU alkaa panostaa Euroopan maiden puolustukseen.

Ensinnäkin – meillä on kaukonäköinen edellinen presidentti Sauli Niinistö! Jo viime vuoden lokakuussa hän antoi EU-komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille raportin siitä, miten EU:n puolustusta pitäisi vahvistaa. Niinistö toi jo silloin esille, että Yhdysvaltain mielenkiinto saattaa alkaa suuntautua enemmän Aasiaan kuin Eurooppaan. Hän totesi, että Euroopan Nato-maiden vastuuta omasta puolustuksesta pitää sen vuoksi vahvistaa ja ehdotti, että sen rahoittamiseksi yksi vaihtoehto olisi EU:n yhteisvelka.

No nyt eilen EU:n huippukokouksessa todettiin, että EU:n jäsenmaiden täytyy lisätä puolustusmenojaan ja ottaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan. Samalla päätettiin eräänlaisesta yhteisvelasta Euroopan puolustusmenojen vahvistamiseksi.

Kyse ei ole tukiaisista eikä mistään elpymisvälineestä, vaan järjestelystä, jossa komissio ottaisi 150 miljardia euroa lainaa käyttämällä EU-budjettia sen vakuutena. Jäsenmaat hakisivat lainaa komissiolta ja vastaisivat itse lainan takaisin maksamisesta ja kuluista. Komission takaamasta lainasta olisi hyötyä varsinkin huonosta taloudesta kärsiville maille, laina olisi niille halvempikorkoista kuin maiden markkinoilta itse saama laina.

Puolustus on toimiala, joka kuuluu EU:n jäsenmaiden päätösvaltaan, eikä itse unionille. Siksi EU:n rooli on keskittyä auttamaan jäsenmaita rahoittamaan omia investointejaan maanpuolustukseen.

Rahoitusvälineen kautta jäsenmaat voisivat hankkia sellaista suorituskykyä, mikä on todettu hyödylliseksi Ukrainan sodasta saaduista kokemuksista ja mikä on synkassa Naton suunnitelmien kanssa. Niitä ovat ilmapuolustus, tykistöjärjestelmät, ohjukset, ampumatarvikkeet, droonit ja niiden torjuntajärjestelmät, sotilaallinen liikkuvuus, strategiset toimet mm. avaruusalalla, kybertoiminta, tekoäly ja elektroninen sodankäynti. Nämä ovat sattumalta myös erittäin tärkeitä Suomen puolustuskyvylle.

Pääministeri Petteri Orpo on korostanut rahoitusjärjestelyihin liittyen, että etulinjan maiden kuten Suomen pitää olla saamapuolella EU:n puolustussatsauksissa. Hän on kertonut pitäneensä kokouksissa esillä ajatusta siitä, että itärajan erityinen asema tunnistetaan Euroopan puolustuksessa. Se että mitä se tarkoittaa käytännössä, täsmentyy tulevaisuudessa, samoin kuin se, että miltä puolustusteollisuuden yrityksiltä eri maat näitä tuotteita oikein alkavat tilata.

Jokainen euro, joka käytetään Euroopan puolustukseen, silti auttaa Suomea vähintäänkin välillisesti. Euroopan itäiset maat käyttävät puolustukseensa rahaa joka tapauksessa. On tärkeää, että myös muut EU-maat kuin Itä-Eurooppa, laittavat rahaa puolustusmenoihin. Orpon mukaan suunta on siis oikea ja työtä Ukrainan tukemiseksi ja Euroopan puolustuksen vahvistamiseksi pitää jatkaa.

Tuo siis Euroopan omasta puolustuksen vahvistamisesta. Sen ohella Ukrainan tukeminen on jatkuvasti esillä. Eilisessä huippukokouksessa päätettiin nopeuttaa Ukrainalle jo päätetyn tuen maksamista. Lisäksi EU:n korkea edustaja Kaja Kallas on jo jonkin aikaa valmistellut uutta tukipakettia Ukrainalle. Siitä ei ole kuitenkaan onnistuttu päättämään, koska se vaatii kaikkien EU-jäsenmaiden yksimielisyyden eli mikä tahansa yksittäinen vastustava maa pystyy sen halutessaan estämään.

Pidemmän tähtäimen puolustussuunnitelmista EU linjaa lähiaikoina, kun komissio julkistaa ”puolustuksen valkoisen kirjan”. Siinä on tarkoitus linjata puolustuksesta vuosiksi eteenpäin.

Nykyään ulkoinen ja sisäinen turvallisuus limittyvät keskenään. Jos joku maa hyökkäisi toiseen maahan sotilaallisesti, niin nykyaikana hyökkäys alkaisi kyberiskuilla vaikkapa maan sähkö- tai vesijohtoverkkoon. Sen takia EU valmistelee parhaillaan myös sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa on toimintasuunnitelmia mm. kaapeli-infrastruktuurin turvaamiseksi. Tavoite on lisätä vedenalaisten kaapeleiden häiriönsietokykyä ja turvallisuutta sekä viestintä- että sähkökaapelien osalta.

Periaatteessa kriittisen infrastruktuurin suojelu kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Merenalaiset kaapelit kulkevat kuitenkin jäsenvaltioiden rajojen yli ja niillä myös taloudellinen ulottuvuus. Siksi komissio katsoo, että tarvitaan tehokkaampia EU-tason toimia, joilla voidaan tukea jäsenmaita.

Komissiossa on valmisteilla myös EU:n varautumistrategia. Suomen mielestä on tärkeää vahvistaa EU:n kriisinsietokykyä eli laajaalaista varautumista kriiseihin ja hybridiuhkiin. Varautumisessa ei ole kyse vain esimerkiksi kriisinhallinnasta ja siviilivalmiudesta, vaan kokonaisvaltaisesta turvallisuuskokonaisuudesta. Kyse on sisämarkkinoiden kriisinsietokyvystä, huoltovarmuudesta ja toimitusketjuista, hybridi- ja kyberuhista, kriittisten infrastruktuurien uhista, terveysuhista, lääkkeiden saatavuudesta, ruokaturvasta ja vesihuollosta, ilmastoresilienssistä, henkisestä kriisinkestävyydestä, kriittisestä osaamisesta, disinformaation tunnistamisesta ja medialukutaidosta.

Näiden lisäksi EU:ssa on meneillään Demokratian suojelu-hanke, jonka tarkoitus on suojella Euroopan maiden demokratiaa ulkopuoliselta vaikuttamiselta. Euroopan demokratioita voivat uhata esimerkiksi vaalihäirintä, valeuutiset eli manipuloivan tiedon leviäminen ja erilaiset hybridiuhat. Uhkatekijöitä kiihdyttää digitalisaatio, jonka avulla disinformaatiota voidaan levittää nopeasti ja tehokkaasti. Hyvä että näihinkin on nyt siis alettu varautua EU:ssa.

Agenda 2030 ryhmäpuhe

Pidin 18.2.2025 eduskunnan täysistunnossa Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron koskien YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa. Puheen voit lukea kokonaisuudessaan alta.

Arvoisa puhemies

Kun tässä salissa käsiteltiin YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaa edellisen kerran vuonna 2020, elimme erilaisessa maailmassa. Se maailma oli turvallisempi, ja niitä haasteita, joiden kanssa nyt elämme, ei ollut näköpiirissä. Onkin yhä tärkeämpää edistää elinympäristön säilymistä ja kehittymistä paremmaksi kaikkialla maailmassa.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen Agenda 2030-ohjelman mukaisesti on vaarantunut kansainvälisen yhteistyön ongelmien ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutusten vuoksi.

Suomi on kuitenkin saavuttanut tavoitteista jo 86 prosenttia. Ohjelma ohjaa Suomea kohti kestävämpää tulevaisuutta osana kansainvälistä yhteisöä. Se on kunnianhimoinen monessa suhteessa, mutta olemme hyvässä vauhdissa.

Olemme itse asiassa kärkimaita tässä työssä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Sillä linjalla kokoomus haluaa Suomen jatkavan.

Suomen intressissä on rauhan, vakauden, demokratian ja kehityksen tukeminen myös niillä alueilla, jotka eivät näy kotimme ikkunasta. Haluamme edistää myönteistä yhteiskuntakehitystä kaikkialla maailmassa, koska se lisää myös Euroopan ja Suomen turvallisuutta.

Olemme YK:ssa avoin, luotettava ja pitkäjänteinen kumppani. Olemme valmiita keskustelemaan kehittyville maille tärkeistä asioista. Haluamme osaltamme lieventää länsimaiden ja kehittyvien maiden välisiä jännitteitä.

Arvoisa puhemies

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma on viitoittanut päätöksentekoa jo 9 vuotta. Sipilän hallitus otti siinä ensimmäiset askeleet ja sitä työtä ovat jatkaneet kaikki hallitukset sen jälkeen.

Ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisiä haasteita ovat päästöt, jotka syntyvät fossiilienergian tuotannosta ja käytöstä. Kehityskohteita ovat myös kiertotalouden toiminta, koulutus, sekä tutkimus- ja tuotekehitysmenojen alhainen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Hallitusohjelma tarjoaa ratkaisuja näihin haasteisiin. Hallitus haluaa Suomen nousevan puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Hallitus haluaa myös turvata talouden hyvän kehityksen ja muokata energiantuotantoa ympäristöystävällisemmäksi.

Arvoisa puhemies

Suomessa on saavutettu hyviä tuloksia tietyissä ohjelman tavoitteissa. Sosiaalisen koheesion, eli yhteiskunnan eri väestöryhmien yhteenkuuluvuuden tunteen tila on Suomessa erittäin hyvä. Tuloerot ovat meillä OECD-maiden vertailussa kohtuullisen pienet ja köyhyysaste matala.

Orpon hallitus haluaa, että ihmiset tuntevat osallisuutta ja luottamusta toisiinsa. Se tekee kansakunnasta vahvan.

Hallitus haluaa torjua syrjäytymistä. Jokainen ihminen on pidettävä mukana yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Hallituksen toimet työllisyyden vauhdittamiseksi tuovat suomalaisten elämään lisää hyvinvointia ja mahdollisuuksia.

Sosiaalisen kestävyyden suurimpia haasteita Suomessa ovat terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset. Esimerkiksi vältettävissä olevat sairaudet ja niihin liittyvä kuolleisuus ovat meillä korkeampia kuin muissa pohjoismaissa. Meidän tulee edistää terveisiin elintapoihin siirtymistä.

Talouden kestävyyden osalta Suomen tilanne on monivivahteinen. Julkinen talous on kohdannut isoja haasteita, erityisesti alijäämän ja kasvavan velkaantumisasteen myötä. Väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön määrän vähentyminen heikentävät julkisen talouden rahoituspohjaa.

Hyvinvointivaltio on uudistettava rahoituksellisesti kestävälle pohjalle. Myös tuleville sukupolville täytyy turvata järkevät elämän edellytykset.

Hallitus on tarttunut näihin haasteisiin ja tehnyt välttämättömiä sopeutustoimia julkiseen talouteen. Sopeuttamisen lisäksi on tehty panostuksia kasvun kannalta tärkeisiin kohteisiin, kuten perusopetukseen ja TKI-toimintaan.

Arvoisa puhemies

Olemme kulkeneet pitkän matkan Agenda 2030-ohjelman tavoitteiden toteuttamisessa. Voimme olla ylpeä saavutuksistamme. Työ ei silti ole vielä ohi. Kestävän kehityksen polulla ei ole oikopolkuja, mutta meillä on tahtoa ja kykyä kulkea eteenpäin sillä tiellä.

Kiitos.

Terveisiä eduskunnasta!

Saimme tänään hyväksyttyä Suomen ensi vuoden budjetin. Suomen taloustilanne on heikko ja budjettiin jouduttiin ottamaan yhä paljon velkaa. Se ei silti ollut kaikkien mielestä tarpeeksi, vaan oppositio esitti siihen vielä 3,2 miljardia menoja lisää, niitä ei onneksi hyväksytty äänestyksissä.

Suomen talous ei ole kasvanut 15 vuoteen. Jotta hyvinvointivaltiota voisi ylläpitää tulevaisuudessakin, on pakko karsia menoja ja tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotka auttaisivat taloutta lähtemään nousuun lähivuosina.

Hallitus onkin tehnyt useita rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoihin, olemme hyväksyneet lakeja esimerkiksi paikallisen sopimisen edistämisestä ja palkanmuodostuksen pohjautumisesta selkeämmin vientialojen palkankorotusten tasoon. Myös menoja on karsittu mm. sosiaaliturvasta ja muutettu sitä kannustavammaksi.

Olen päässyt mukaan tekemään osaa näistä työmarkkinauudistuksista työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa varajäsenenä. Lisäksi aloin vetämään kokoomuksen työelämäverkosta, joten jos aihe ja kokoomustoiminta kiinnostaa, niin tervetuloa sinne mukaan!

Siirryin loppuvuodesta pois sosiaali- ja terveysvaliokunnasta ja pääsin EU-asioita käsittelevään suureen valiokuntaan. Se on todella kiinnostava näköalapaikka. Olemme käsitelleet mm. EU:n valmistautumista laajentumiseen. Sitä tuskin ihan pikaisesti nähdään, mutta siihen olemme määrätietoisesti menossa. Suomi kannattaa laajentumista, mutta asiaan liittyy reunaehtoja. Uusien maiden jäsenyyden edellytyksinä pidetään vakaata oikeusvaltiota, demokraattisia instituutioita, tehokasta korruptiontorjuntaa ja toimivaa markkinataloutta. Lisäksi on tärkeää, että maiden ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat linjassa EU:n kanssa.

Lisäksi yksi iso kysymys liittyy siihen, että laajentuminen aikaansaisi muutoksia EU:n maatalous- ja koheesiopolitiikkaan. Joko menot lisääntyisivät tai sitten tuet kohdistuisivat eri maille eri lailla kuin nykyään. Kumpikin vaihtoehto on todella isojen ja vaikeiden neuvotteluiden takana. Suomen kanta on, että laajentumisen vaikutuksia pitää tarkastella myös pohjoisten maiden ruoantuotannon kannalta.

Muitakin isoja asioita on ollut esillä kuten Euroopan puolustusteollinen strategia, jolla vahvistetaan eurooppalaista puolustusta ja puolustusteollisuutta. Suomi ajaa EU:n yhteistä eurooppalaista asevientipolitiikkaa, yhteisiä puolustushankintoja sekä tulevaisuuden puolustusteknologioiden tutkimisen ja kehittämisen rahoituksen lisäämistä.

Hallitus julkaisi eilen Suomen oman uuden puolustusselonteon. Siitä käydään keskustelua eduskunnassa maaliskuun alussa. Keväällä nähdään myös, tuleeko kansalaisaloite jalkaväkimiinojen ottamisesta käyttöön uudelleen käsittelyyn eduskunnassa. Minäkin allekirjoitin sen kansalaisaloitteen. Veikkaan tosin, että asia etenee joka tapauksessa. Hallitus pyysi jo kesällä Puolustusvoimia uudelleenarvioimaan jalkaväkimiinojen tarpeellisuutta eli Ottawan sopimuksesta irtautumista.

On tärkeää muistaa, että varautuminen kriiseihin ei lisää sodan todennäköisyyttä, päinvastoin, se vähentää sitä. Varautuminen on tärkeää, koska Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Suomi on kansainvälisesti vertailtuna hyvin varautunut ja puolustuskykymme on vahva. Nykyään meillä on myös puolustusyhteistyötä Naton jäsenenä ja muiden läntisten puolustussopimusten muodossa, olemme siis paremmin turvassa kuin aikaisemmin.

Toki kaikessa voi aina parantaa. Tein loppuvuodesta maanpuolustukseen liittyvän eduskunta-aloitteen, että hallitus tiedottaisi, miten kansalaiset voisivat osallistua mahdollisiin kotirintaman tehtäviin. Lisäksi vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä pitäisi informoida siitä, miten ne voivat täsmäkouluttaa siviilejä nykyaikaisiin sodan ajan tukitehtäviin.

Vapaaehtoisten maanpuolustusorganisaatioilla on ollut historiassamme tärkeä tehtävä osana Suomen puolustamista. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen vuonna 1939, puolusti maatamme miessotilaiden lisäksi suuri määrä vapaaehtoisia naisia lottina. Nyt Ukrainan sota on lisännyt naisten kiinnostusta vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Ukrainassa on nähty, miten siviilit ovat voineet olla avuksi nykyaikaisessa sotatilanteessa. Kaikki vapaaehtoisten tehtävistä eivät ole kuitenkaan olleet samanlaisia kuin toisen maailmansodan aikaan.

Varsinkin armeijaa käymättömät naiset kaipaavat tietoa siitä, millä tavalla he voisivat auttaa osana kotirintamaa. Hallitus voisi tiedottaa näistä asioista esimerkiksi samalla tavalla kuin kotivaran hankkimisesta on informoitu kansalaisia Suomi-fi-palvelussa.

Myös vapaaehtoisjärjestöt toivovat viranomaisilta enemmän tietoa sota-ajan tehtävistä, joita vapaaehtoiset voivat nykyaikana tehdä kotirintamalla. Naisten valmiusliitto on esittänyt huolen siitä, ettei sen tiedossa ole sota-ajan tehtäviä, johon se voisi etukäteen täsmäkouluttaa ihmisiä. Liitto toivoo myös rekisteriä vapaaehtoisista suomalaisista ja heidän osaamisestaan.

Näillä terveisillä siis kohti uutta vuotta. Toivottavasti siitä tulisi valoisampi kuin menneestä vuodesta. Itse ainakin uskon siihen, että edessä on parempia aikoja.

Nyt oikein hyvää joulunalusaikaa toivotellen,

Terhi

Suomettuneisuuden haavat pitää käsitellä avoimesti

Ukrainan sodan alku herätti julkista keskustelua siitä, millä tavoin Venäjä pyrkii ja on vaikuttanut mielipiteisiin myös Suomessa. Läpivalaisu olisi syytä tehdä. Jos kansakunta ei ole täysin käsitellyt omaa historiaansa, sen on vaikeampaa nähdä selvästi eteenpäin.

Oma ikäluokkani on kasvanut aikuiseksi suomettuneisuuden aikana, vanhempieni eli nykyisten eläkeläisten sukupolvesta puhumattakaan. Luulin teininä 1980-luvulla Suomea länsimaaksi ja vasta jälkikäteen ymmärsin, että eihän se sitä silloin ollut. Lapsena 70-luvulla yksinkertaisesti luulin, että Kekkonen olisi ollut yleiskielen sana, synonyymi presidentti-termille.

Näissä väärissä uskomuksissa on se viheliäinen ongelma, että niitä ei itse tajua, ennen kuin niiden hölmöyteen havahtuu jonkin ulkopuolisen tahon tai uuden tiedon perusteella. Siinä mielessä Jari Tervon Kylmän sodan Suomi on erinomainen tv-sarja Ylellä. Se tuo näkyväksi suomettuneisuuden ja Venäjän vaikuttamisen historiaa. Ajattelin katsoa sen uusintana Areenasta.

Eteläinen naapurimme Viro on ollut usein askeleen edellä suomalaisia viranomaisia mitä tulee Venäjää koskevien realististen arvioiden esittämiseen. Myös Ruotsissa on puhuttu suoraan. Suomessa sen sijaan Ruotsille vitsailtiin sukellusvenejahdista 1980-luvulla. Virallisen suomalaisen totuuden mukaan Neuvostoliitolla ei muka liikkunut mitään sukellusveneitä Ruotsin aluevesillä, vakuuttihan itse Juri Andropov niin presidentti Mauno Koivistolle. Totuimme nauramaan ruotsalaisten pöhköydelle niin, että vasta nyt jälkikäteen moni on tajunnut, että hetkinen, ne sukellusvenehavainnot olivat luultavasti tosia.

Onneksi nuoremmat ikäluokat ja useimmat nykyiset päättäjät ovat ainakin jossain määrin vapaita tästä suomettumisen sumuverhosta. Sen vuoksi pystyimme viime vaalikaudella tekemään päätöksen liittymisestä Natoonkin. Samoin suomettuneisuudesta irti pyristely on mahdollistanut itärajan sulkemisen tällä vaalikaudella. Rajapäätös ei kuitenkaan tapahtunut helposti tai täysin yksimielisesti.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Marko Palokangas kirjoittaa uudessa kirjassaan, että Suomessa käytyä rajaturvallisuuslakikeskustelua saatettiin ohjailla Venäjän haluamaan suuntaan. Rajalaki nimettiin mediassa nopeasti ”käännytyslaiksi”. Sitä ryhdyttiin vastustamaan ihmisoikeuksia loukkaavana lakina, vaikka kyseessä oli yksinkertaisesti rajan turvallisuuden varmistava laki. Palokankaan epäilyn mukaan kyse saattoi olla Venäjän informaatiovaikuttamista Suomessa.

Viime viikkoina episodi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan toimintatavoissa on herättänyt uutta pohdintaa siitä, missä määrin Venäjän tarkoitusperät kuuluvat suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuinka paljon aktiivisia vaikutusyrityksiä on yhä nykyään? Kuinka paljon suomettuneissa näkemyksissä on kyse vain eroista sukupolvien kokemuksissa ja maailmankuvissa?

Viime päivinä on kerrottu hallituksen antaneen virkamiehille tehtäväksi selvittää, kannattaisiko Suomen irtaantua Ottawan sopimuksesta ja ottaa uudelleen käyttöön jalkaväkimiinat. Lähikuukaudet näyttävät, ilmaantuuko siitä käytävään keskusteluun elementtejä informaatiovaikuttamista.

Venäjä pyrkii herättämään länsimaissa epävakautta ja epäluottamusta päättäjiin monin tavoin. On todettu, että esimerkiksi koronaa, maskeja ja koronarokotuksia vähättelevät käyttäjätilit olivat somessa venäläisiä trolleja. Viime vuonna yhdysvaltalaisen yliopiston tutkijaryhmä selvitti, että Pietarin trollitehtaaseen kytkeytyvät, oikeina ihmisinä esiintyneet valeprofiilit ja bottitilit ovat vuosien ajan lietsoneet rokotevastaisia keskusteluja. Kasvualustaa epäluottamuksen lietsomiselle luovat Suomessa nykyään lisäksi heikko taloustilanne ja siitä koituvat ikävät säästöpäätökset ja työmarkkinauudistukset. Moni somekeskustelija ei ehkä tule edes ajatelleeksi, että niistä eripuran lietsominen palvelee Venäjää.

Venäjän versiota on helpointa levittää silloin, kun se tukee omaa maailmankatsomusta. Siksi kriittisen ajattelun pitäisi ulottua vielä oman viiteryhmän esittämiin näkemyksiin. Venäjän tarkoituksena on horjuttaa kansalaisten luottamusta läntisiin instituutioihin, päättäjiin ja ylipäätään kykyyn hoitaa kriisejä. Kansakunta halutaan jakaa kahtia. Osalle kansalaisista tai jopa poliitikoista voi tuntua houkuttelevalta kävellä tähän ansaan ja alkaa omalla toiminnallaan edistää itänaapurimme imformaatiovaikuttamista. Siltä voi olla jopa vaikeaa välttyä.

Jotta tunnistaisimme informaatiovaikuttamisen, meidän pitäisi avoimesti keskustella siitä, miten Suomi on käsitellyt omaa menneisyyttään suhteessa itänaapuriin. Tätä historiaa pitäisi tarkastella kriittisesti kuten on tehty esimerkiksi Virossa. Viro on osoittanut, että menneisyyden käsittely mahdollistaa paremmat valinnat nykyhetkessä ja estää vanhan järjestelmän varjojen ulottumisen tähän päivään.

Olemme olleet pitkään ristipaineessa Venäjän kanssa. Enää emme kuitenkaan ole idän ja lännen välissä, kuten meille yritettiin uskotella, vaan viimeistään Nato-jäsenyytemme myötä olemme tulleet täysin osaksi länttä. Historian haavat pitää käsitellä rohkeasti viimeistään nyt, niin olemme vahvempia tulevaisuudessa.

Kirjoitus on julkaistu myös Verkkouutisten blogina.

Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta

Itsenäisyyspäivän paikkeilla moni pysähtyy muistelemaan Suomen historian käännekohtia. Millaisia uhrauksia itsenäisyytemme on vaatinut aiemmilta sukupolvilta? Sitä ajatellessa tulee mieleen, miten ukrainalaiset parhaillaan taistelevat itsenäisyytensä puolesta. He ovat puolustautuneet Venäjän hyökkäykseltä nyt jo yli tuhannen päivän ajan.

Suomalaiset tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta ukrainalaisia ja heidän ponnistelujaan kohtaan. Ylivoimaiselta tuntuvan vihamielisen valtion hyökkäys pienemmän naapurin kimppuun on osa kollektiivista muistiamme. Suomen ohella myös Ukraina ja sen kansa ovat osoittaneet sinnikkyyttä ja taistelutahtoa vihollista vastaan.

Suomi ei onneksi enää koskaan ole yksin, sillä kuulumme Natoon ja Euroopan Unioniin. Myöskään Ukraina ei ole yksin, vaan länsimaat ovat tukeneet sitä sodan alusta alkaen. Kaikki maat eivät kylläkään yhtä paljon. Eniten Ukrainan tukena ovat olleet Yhdysvaltojen lisäksi Itä- ja Pohjois-Euroopan maat. Niissä maissa tiedostetaan, että Ukraina taistelee eurooppalaisten arvojen ja vapauden puolesta.

Eräät muut eurooppalaiset maat ovat vasta pikkuhiljaa heräämässä muuttuneen maailman haasteisiin. Suomi on aina huolehtinut vahvasta puolustuskyvystään ja toimii esimerkkinä muille. Nyt osa eurooppalaisista maista käy meillä opintoretkillä opettelemassa maanpuolustusta. Voisi jopa sanoa, että olemme tässä asiassa Euroopan vahvin lenkki. Monilla muilla mailla on valitettavasti kirittävää puolustuksensa rakentamisessa.

Suomi on tukenut myös Ukrainaa paljon ja tulee tekemään niin jatkossakin. Suomi on lähettänyt Ukrainaan puolustusmateriaaleja sekä humanitaarista tukea. Poliitikot yli puoluerajojen ovat puolustaneet eduskunnassa Ukrainan tukemista. Vakavien kysymysten äärellä poliitikot puhaltavat Suomessa yhteen hiileen, vaikka muuten vähän kinastelisivatkin. Laaja yksimielisyys kertoo siitä, miten tärkeä kysymys tämä on Suomelle.

Sen jälkeen kun Trump valittiin presidentiksi, on arvailtu sitä, millaista rauhaa hän havittelee Ukrainaan. Mahdollisten rauhanneuvottelujen alkaminen ei saa tarkoittaa sitä, että Ukraina jää ilman oikeuksiaan. Kun rauhanneuvottelun aika tulee, Suomen on varmistettava, että Ukrainan ääni kuuluu neuvottelupöydissä. Sellaista tilannetta ei voi ajatella, missä suuret maat sopisivat rauhanehdoista pienen maan ylitse. Mitään uusia Molotov-Ribbentrop-sopimuksia ei Eurooppaan kaivata.

Ukrainan auttaminen on paitsi moraalinen velvollisuutemme, myös oman turvallisuutemme eteen tehty teko. Pysäytämme Venäjän mieluummin Ukrainassa kuin omalla rajallamme. Eurooppalaisten kansojen turvallisuus kytkeytyy toinen toistensa turvallisuuteen. Venäjän laajentumispyrkimykset on estettävä ja annettava sille selvä viesti: Me emme hyväksy rajojen muuttamista väkivalloin.

Ukrainan tuen lisäksi Suomen on huolehdittava omasta puolustuksestaan. Turvallisuus ei ole pysyvä tila, vaan jatkuvaa työtä ja varautumista. Kun loppuvuodesta muistelemme edellisten sukupolvien uhrauksia, niin samalla koemme, että olemme velkaa turvallisuuden myös tuleville sukupolville. Vapaus on haavoittuvaa ja sen puolustaminen on meidän vastuullamme.

Presidentin ehdotus ajasta tylsyydelle on ajankohtainen

Tasavallan presidentti Alexander Stubb puhui syyskuussa Tampereen yliopiston opiskelijoille nykypäivän poliittisesta keskustelukulttuurista. Teema on tärkeä paitsi nuorille, myös kaikille meille muille yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuville.

Presidentti muistutti, että arvokas ja sivistynyt käytös on yhä harvinaisempaa politiikan kentällä. Olen tässä hiljattain istunut kuuntelemassa eduskunnan kyselytuntia ja budjettikeskusteluja ja asia ei olisi voinut tulla selvemmäksi. Monilla on puheenvuoroissaan vain tavoitteena nokittaa vastapuolta mahdollisimman nokkelilla sanankäänteillä.

Keskustelun nopeus ja välitön reagointi ovat syrjäyttäneet rauhallisen ja harkitun pohdinnan ja asioihin perehtymisen. Sosiaalinen media ja sen algoritmit ovat tuoneet mukanaan kulttuurin, jossa asioita käsitellään nopeasti ja pinnallisesti. Some on yhteiskunnallisen provosoimisen ja riitelyn areena, jolla kärjekkäät viestit herättävät enemmän reaktioita ja johtavat lopulta keskustelun polarisoitumiseen.

Yhteiskunnallisen keskustelu on ollut alun perin hidasta ja punnitsevaa, mutta nykyajan hektisessä maailmassa sille ei ole aikaa. Tämä kehitys vie tilaa pohdinnalta, joka voisi kehittää ja viedä eteenpäin demokraattista järjestelmää. Kiireen lisäksi liian samanlaisille mielipiteille altistuminen rajoittaa ajattelun kehitystä ja niinpä sietokykymme erilaisille mielipiteille on vähentynyt.

Sosiaalisen median kuplat ja jatkuvasti mukautuva algoritmitodellisuus varmistavat, että ympäröimme itsemme samanmielisillä ihmisillä ja ajatuksilla. Tämä vahvistaa omia näkemyksiämme, mutta samalla se heikentää kykyä ajatella itsenäisesti ja kriittisesti. Algoritmit syövät ajattelun monimuotoisuutta. On vaarallista, jos politiikkaan syntyy ilmapiiri, jossa ei ole tilaa virheille tai mielipiteen muuttamiselle.

Presidentti Stubb kehotti opiskelijoita uteliaisuuteen, avoimeen mieleen ja älylliseen itsensä haastamiseen. Se on myös avain parempaan keskustelukulttuuriin. Omien käsitysten haastaminen ja erilaisille mielipiteille altistuminen on ajattelun kehittymisen ehto. Sivistynyt ja moniääninen keskustelu on myös demokratian elinehto.

Nykymaailma on täynnä virikkeitä ja jatkuvaa viihdettä, jotka eivät anna tilaa rauhoittumiselle ja syvälliselle pohdinnalle. Vaikka olemme jatkuvasti tiedon ja ärsykkeiden ympäröimiä, ajattelumme syvyys ja luovuus kaventuvat entisestään. Jos ei siedä hetkiä ilman virikkeitä, menettää samalla kyvyn luoda uutta. Presidentti Stubbin ehdotus varata aikaa pelkälle tylsyydelle, korkeintaan kirja seuranamme, onkin siis enemmän kuin ajankohtainen.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Verkkouutisten blogissa.

Kirjallinen kysymys varusmiesten terveydenhuollon laadusta ja saatavuudesta

Varusmiehet ovat Suomelle keskeinen voimavara puolustuksessa, ja heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan on velvollisuus huolehtia erityisen hyvin. Varusmiehillä on oikeus lakisääteiseen terveydenhuoltoon palvelusaikana, ja sen toteutumisesta tulisi huolehtia kohtuullisessa ajassa. Varuskuntasairaaloiden pitäisi olla virusepidemian kestäviä.

Varusmiesliitto on vastikään todennut, että tämä tavoite ei nykyään toteudu Suomessa, vaan varuskuntiin tarvitaan lisää terveydenhuollon henkilökuntaa. Virusepidemiat ovat tuoneet esiin varuskuntien riittämättömät resurssit varusmiesten terveydenhoidossa. Liitto katsoo, että Puolustusvoimien pitäisi tarkastella hoitohenkilökunnan resursseja varusmiesten perusterveydenhuollon turvaamiseksi kaikissa tilanteissa ja kaikissa varuskunnissa.

Alkuvuonna erään varusmiehen äiti kertoi Iltalehdelle (21.3.2024) poikansa kohtelusta varuskunnassa ja piti sitä pojan hengen vaarantavana heitteillejättönä. Äiti oli vienyt pojan varuskuntaan sunnuntai-iltana 40 asteen kuumeessa, eikä torstaihin mennessä kukaan ollut käynyt kertaakaan katsomassa hänen vointiaan. Poika oli ollut täysin yksin eristyksissä kasarmilla vakavasti sairaana ilman hoitoa, seurantaa, ilman juomaa — edes vettä, saati ruokaa tai lääkkeitä. Usean päivän ajan korkeassa kuumeessa ollutta poikaa ei käyty siis edes katsomassa, ja hänelle oli tuotu tuon viiden päivän aikana vain yhden kerran juomaa. Pojalle oli tullut hengitysvaikeuksia ja rintakipuja. Vasta äidin sinnikkäiden yhteydenottojen ja pojan etsintätyön seurauksena poika oli päässyt hoitoon Meilahden sairaalaan.

Varusmiesten heikko terveydenhuolto huolestuttaa todella paljon heidän omaisiaan. Heikko terveydenhuolto aiheuttaa varusmiesten perheille huolta siitä, onko varusmiespalvelus turvallinen paikka nuorille. Omaiset ihmettelevät ansaitusti hoitoon pääsyn vaikeutta varuskunnassa, sairaiden pitämistä samoissa tuvissa terveiden kanssa ja sitä, miksi lomilla sairastuneen pitää palata varuskuntaan, vaikka olisi todella huonossa kunnossa.

Eräs vakavasti sairastunut poika kertoi Ylelle (3.9.2024), ettei saanut varuskunnassa riittävän nopeasti hoitoa ja päässyt tutkimuksiin, kun sairauden oireet pahenivat. Hänet vietiin lopulta ambulanssilla hoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä keuhkoista leikattiin pois iso märkäpaise, ja poika joutui keskeyttämään palveluksen. Hän kertoo yrittäneensä päästä monta kertaa hoitoon varuskunnassa, mutta ei ollut saanut hoitoa ja koki, ettei sairautta otettu tosissaan ja häntä oli vähätelty. Kun poika kertoi viestissä äidilleen, ettei hän enää pystynyt hengittämään, kotona alettiin pelätä, ettei poika ehkä enää tule elävänä takaisin. Tämä on järkyttävää. Jokaisen suomalaisen pitäisi voida luottaa siihen, että varusmiesten hengestä ja terveydestä huolehditaan asepalvelusaikana.

Lääkäriliitto on todennut, että Puolustusvoimissa palvelevien asevelvollisten on oltava yhteiskunnan erityisessä suojelussa siten, että palvelusolosuhteiden turvaamiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Palvelusturvallisuuteen kuuluvat korkealaatuiset terveyspalvelut, joissa noudatetaan toiminnasta annettuja eettisiä ohjeita. Asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaisesti varusmiespalvelustaan suorittavan tulee aina olla terveydentilaltaan palvelukseen kykenevä eli palveluskelpoinen hänelle määrättyyn tehtävään. Varusmiespalvelus tai käsketty palvelustehtävä ei saa vaarantaa asevelvollisen terveydentilaa, eikä terveydellinen riskinotto ole hyväksyttävää. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa edellytetään, että kun valtio velvoittaa kansalaisiaan suorittamaan asepalveluksen, sen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin suojellakseen yksilön henkeä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus tekee sen eteen, että varusmiehet saavat varuskunnissa asianmukaista ja riittävää terveydenhoitoa ja

että varusmiehet saisivat esimerkiksi matalammalla kynnyksellä luvan pysyä pahasti sairaana kotona vanhempiensa hoidossa?

Helsingissä 20.9.2024

Terhi Koulumies kok

Arja Juvonen ps

Hanna Kosonen kesk

Aki Lindén sd

Eva Biaudet r