Kirjoituksia (blogi)

Toimenpidealoite valkohäntäkauriiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi

Valkohäntäkauris on luonnolle ja ihmisille haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta kauriita tuotiin 1930-luvulla riistaeläimeksi Laukon kartanoon. Eläimet karkasivat aitauksesta vapauteen ja alkoivat lisääntyä luonnossa hallitsemattomasti.

Valkohäntäpeura tunkeutuu ihmisasutuksen piiriin toisin kuin arempi alkuperäinen ja lähes uhanalaisiin lajeihin kuuluva metsäpeura. Valkohäntäkauris aiheuttaa mittavaa vahinkoa viljelyksille ja puutarhoille. Vuonna 2017 korvattiin valtion varoin valkohäntäpeurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja satoja tuhansia euroja. Määrä nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Kauriista on tullut vitsaus puutarhoissa aivan kuten pääkaupunkiseudullakin.

Kauriit ovat myös borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aiheuttavien punkkien yleisiä isäntäeläimiä. Yhdessä kauriissa voi olla jopa 2 000 punkkia, joita kauris levittää ympäristöön. Lisäksi valkohäntäkauriit aiheuttavat vuosittain myös useita tuhansia liikenneonnettomuuksia, jotka keskittyvät Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Luonnonvarakeskuksen arvioi viime vuonna, että Suomessa on noin satatuhatta valkohäntäkaurista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 13 prosenttia. Tiheimmillään valkohäntäkauriita on Satakunnassa, Pohjois- ja Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa sekä Uudenmaalla. Kauriskanta on hyötynyt sekä ilmaston lämpenemisestä että talviruokinnasta.

Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listasi valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi. Sen jälkeen ongelmat ovat lisääntyneet ja kanta kasvanut, eikä tarkkailu enää riitä. Valkohäntäpeuraongelmaan on nyt tartuttava tosissaan.

Edellä olevan perusteella ehdotinkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valkohäntäkauriiden kannan merkittäväksi pienentämiseksi.

Kadulla ei olekaan pakko käyttää suojatietä?

Olen saanut kyselyä Meilahdessa Tullinpuomin kohdalla menevän, aiemmin pysäkin luona olleen suojatien poistumisesta. Kun esimerkiksi munkkivuorelainen matkustaa bussilla 58 ja haluaa vaihtaa nelosen raitiovaunuun, tai munkkiniemeläinen haluaa vaihtaa nelosesta toiseen ratikkaan, niin vilkasliikenteisen kadun ylittämisessä on ongelmia.

Liikennemäärät välillä Topeliuksenkatu-Mannerheimintie ovat 19 000 ajoneuvoa vuorokaudessa eli lyhyt katuosuus on ruuhkainen. Töölöntullin suojatien kohdalla oli sattunut ennen muutosta kolme liikenneonnettomuutta, joissa osallisena oli jalankulkija. Näistä kaksi johti jalankulkijan loukkaantumiseen. Lisäksi kohdassa on sattunut useita peräänajoja.

Selvitin Tullinpuomin suojatieasiaa kaupunkisuunnitteluvirastosta ja kysyin, onko suojatietä mahdollista saada takaisin. Sain vastauksen, jonka mukaan kaupunki on saanut jonkin verran muiltakin palautetta Tukholmankadun suojatiejärjestelyistä remontin jälkeen. Liikennesuunnittelijat ovat myös käyneet paikan päällä myös katsomassa tilannetta.

Helsingissä on kuulemma lukuisia olemassa olevia valo-ohjaamattomia suojateitä 2+2 -kaistaisilla vilkkailla pääkaduilla, kuten Mannerheimintiellä. Jalankulkijoiden on sujuvampaa päästä kadun yli, jos suojateitä on tiheämmin. Valo-ohjaamattomiin suojateihin liittyy myös riskejä. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on nyt käsitelty aihetta suojateiden suunnitteluperiaatteiden muodossa. Suunnittelun lähtökohtana on toimivat jalankulkuyhteydet, mutta sellaisia järjestelyitä, joissa riskit onnettomuuksille muodostuvat liian suuriksi, pyritään kuulemma välttämään.

Virasto huomauttaa, että suojatie on sanana vähän harhaan johtava niissä tapauksessa, joissa suojatie-merkintää käytetään siten, ettei oikeasti ylitys ole riittävällä tavalla ”suojattu”. Valkoiset raidat eivät yksin riitä suojaamaan jalankulkijaa riittävästi, valitettavasti. Suojatien merkitseminen ei siis itsessään takaa turvallista jalankulunylitystä vaan katuympäristön tulisi myös tukea sitä.

Välisuojatien havaittavuus kärsii liian lähekkäin sijaitsevien liikennevaloristeysten vuoksi, joiden vuoksi välisuojatien valo-ohjaaminenkaan ei ole mahdollista. Valitettavan usein tapahtuu myös liikennesääntöjen vastaisia tilanteita, joissa autoilija pysähtyy suojatien eteen väistääkseen suojatielle astuvaa jalankulkijaa, mutta viereisen kaistan autoilija ei.

Tukholmankadulla liikennöi useita raitiovaunu- ja bussilinjoja, joten välisuojatie vaikuttaa myös niiden sujuvuuteen. Nykyisten suunnitteluperiaatteiden mukaan valo-ohjaamattomia suojateitä ei liikenneturvallisuussyistä esitetä 2+2 -kaistaisille vilkasliikenteisille pääkaduille. Peruskorjauksen yhteydessä poistettua suojatietä ei siis lähtökohtaisesti olla palauttamassa. Kadun ylittäminen muualta kuin lähintä suojatietä käyttäen on jalankulkijan omalla vastuulla.

Viraston arvion mukaan kyseisestä kohdasta jalankulkija saa ylittää kadun, vaikka siinä ei ole suojatiemerkintää. Voimassa olevassa tieliikennelaissa ei ole määritelty mittaa sille, mikä on lähellä oleva suojatie, jolloin suojatietä on pakko käyttää. Nykyisistä valo-ohjatuista suojateistä on matkaa 45-50 metriä pysäkin päätyyn. Ennakkotapausten perusteella tehdyn tulkinnan mukaan pysäkin pääty ei ole lähellä suojateitä. Siten lain mukaan ylittäminen pysäkin päädyssä on viraston mielestä sallittua, mutta jalankulkijan tulee varoa autoliikennettä.

Tämä menettely on kuulemma hyvä sellaisessa paikassa, jossa autoliikennejärjestelyt eivät mahdollista turvallista suojateitä. Viesti ylittäjille tässä tilanteessa on, että ”kun ylität tästä kohdasta kadun, sinun tulee varoa autoliikennettä. Jos haluat ylittää kadun siten, että lain mukaan auton on väistettävä, 50 metrin päässä on käytettävissä suojatie.”

Virastossa ymmärretään, että tämä ajatusmalli voi tuntua kaupunkilaisista väärältä. Kuitenkin sellaisilla järjestelyillä on kuulemma saavutettu hyvää tulosta liikenneturvallisuuden osalta, se kylläkin edellyttää sitä, että näin toimitaan systemaattisesti kaikkialla. Helsingissä ollaan vielä toistaiseksi siinä tilassa, että vuosikymmenten aikana päätetyt lähekkäin sijaitsevat suojatiet häiritsevät tätä systemaattisuutta. Virastossa luvataan muokata liikennejärjestelmää muokataan mahdollisimman turvalliseksi myös loogisuuden osalta.

Mikromuovia ja muita epäpuhtauksia aletaan suodattaa hulevesistä

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Useissa tutkimuksissa onkin todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitää siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille viime vuonna aloitteen, että Helsingin pitää alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä. Aloitteen allekirjoitti kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan puroon tai suoraan mereen. Käytännössä tapahtuu siis osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan merkittävät merten mikromuovin lähteet ovat autonrenkaat ja asfaltin kuluminen. Koska autoilua ei ole järkevää kieltää, pitää selvittää, voiko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon vähentää muilla keinoin ja voiko sadevesiä puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan sade- eli huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Helsinki on nyt päättänyt rakentaa hulevesien suodatusaltaan Pohjois-Pasilaan tämän kevään aikana. Suodatusallas puhdistaa hulevesistä epäpuhtauksia ennen niiden johtamista Haaganpuroon.

Hulevedet ohjataan Pasilassa sadevesiviemäreistä matalaan altaaseen, jonka pohjalla on suodatuskerroksena murske-biohiili-yhdistelmää. Biohiili soveltuu huokoisuutensa, kestävyytensä ja suuren ominaispinta-alansa vuoksi hyvin hulevesien käsittelyyn, sillä se pidättää vettä ja haitta-aineita. Altaaseen istutetaan tiheä pajukko, joka haihduttaa vettä ja sitoo itseensä ravinteita sekä epäpuhtauksia. Suodatusjärjestelmän poistoputken suulle kokoojakaivoon tehdään sulkuluukku, joka estää hulevesien virtaamisen Maunulanpuroon.

Hanke toimii Itämerihaasteen puitteissa osana kansainvälistä verkostoa Itämeren suojelemiseksi. Kaupunkivesistöt kuntoon -hanke kuuluu ravinteiden kierrätyksen ja vesien- ja merenhoidon kärkihankkeisiin.

Helsinki alkaa torjua lasten ja nuorten syrjäytymistä erityistoimin

Kaupunginhallitus hyväksyi alkuvuonna suunnitelman lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemseksi. Suurin osa nuorista voi onneksi paremmin kuin koskaan. Osalla kuitenkin menee huonosti ja heitä pitää auttaa, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. On surullista, että 8. ja 9.-luokkalaisista lapsista joka kymmenes kertoo, että heillä ei ole yhtään hyvää kaveria ja 5,5 % on koulukiusattuna säännöllisesti joka viikko. Yläastelaisista 14 % kertoo kokevansa kohtalaista tai vaikeaa ahdistusta, kolmasosa on ollut huolissaan mielialastaan.

Syrjäytymisen syyt liittyvät usein turvattomaan ja köyhään lapsuuteen, yksinäisyyteen ja peruskoulun varaan jäämiseen. Yleisimmät riskitekijät ovat lastensuojeluun sijoitus ennen 16 vuoden ikää ja se, ettei nuorella ole toisen asteen tutkintoa 25 vuoden iässä, tai ettei hän osallistu yhteishakuun. Riskitekijöitä ovat myös mielenterveyslääkkeiden tarve 14–18 vuoden iässä, varhaisiaet käytöshäiriöt ja se, jos nuorella on kontollaan rikostuomio tai rikkeitä. Myös se lisää syrjäytyisriskiä, jos nuoren vanhemmat elävät pitkäaikaisella toimeentulotuella.

Maahanmuuttajien riski syrjäytyä on merkittävästi suurempi kuin muilla. Monella muualta tulleella henkilöllä on vaikeuksia oman paikan löytämisessä kaupungissamme. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin samalla väkivaltaisen radikalisoitumisen torjumista. Ääri-ilmiäiden syntymistä vähentää se, että nuori kokee olevasa osa yhteiskuntaa. Huolestuttavaa on se, että syrjäytymisriski ei koske vain muualta Suomeen muuttaneita, vaan maahanmuuttajien toisella sukupolvella oppimistulokset jäävät jopa heikommiksi kuin ensimmäisellä polvella.

Pohja syrjäytymiseen syntyy lapsuudessa ja siksi koko perhettä pitää auttaa. Oireilevien lasten vanhemmilla voi olla päihdeongelmia tai mielenterveyden sairsuksia, perheväkivaltaa tai muuten heikentynyttä elämänhallintaa. Viime vuonna helsinkiläisistä 8. ja 9.-luokkalaisista 7 % on kokenut vanhempien fyysistä väkivaltaa.

Kaupunki yrittää nyt varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on vähintään yksi turvallinen aikuinen. Esimerkiksi Mellunmäessä tehdään paikallinen kokeilu, jossa lapsilta kerätään näkemyksiä siitä, onko kotona, koulussa tai vaikka harrastuksessa joku aikuinen, jolle voi jutella ja johon voi tukeutua. Kysytään, millaisia kotiintuloaikoja eri ikäisillä lapsilla on ja kuinka paljon valvomatonta vapaa-aikaa heidän päiviinsä sisältyy. Kysely toteutetaan anonyymina 1.-6.-luokkalaisille ja palveluja kehitetään vastaamaan esiin tulleisiin tarpeisiin.

Onkin selvää, että jotta syrjäytymistä voi torjua tehokkasti, perheille on annettava tukea varhaisessa vaiheessa. Aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä aikuissosiaalityössä aletaan jatkossa systemaattisesti kysyä asiakkailta heidän perhetilanteestaan ja varmistetaan lasten hyvinvointi. Myös päivähoidon ja neuvolan yhteistyötä kehitetään.

Kaupunki haluaa myös turvata jokaiselle nuorelle peruskoulun jälkeisen koulutuksen. Koulupoissaoloihin tullaan puuttumaan nopeammin ja ennaltaehkäistään koulukeskeytyksiä. Kouluissa ja päiväkodeissa kehitetään tukitoimia erityisesti ulkomaalaistaustaisille lapsille ja kiusaamiseen puututaan jämäkämmin. Nuorten digitaitoja tuetaan kirjastoissa ja varsinkin poikia kannustetaan lukemaan enemmän.

Erilaisia toimenpiteitä on kymmeniä. Yksi kiinnostava ajatus on, että jokaiselle helsinkiläislapselle annetaan mahdollisuus mieluisaan ja säännölliseen harrastukseen ja lisäksi kulttuurikokemuksiin yhteistyössä mm. kaupunginorkesterin kanssa.

Aloite Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden laadun varmistamiseksi 30.1.2019

Valvira tiedotti tammikuussa keskeyttäneensä Esperi Caren Hoivakoti Ulrikan toiminnan Kristiinankaupungissa. Perusteena keskeytykselle oli asiakasturvallisuuden vakava vaarantuminen ja valitukset, joita paikallinen aluehallintovirasto sai liittyen Ulrikan hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen sekä lähiesimiestyöhön.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on sosiaalihuollon valtakunnallinen ohjaus- ja valvontaviranomainen. Se ohjaa aluehallintovirastoja niin, että vanhustenhuollon valvonta ja siihen liittyvä ohjaus olisivat yhdenmukaisia koko maassa.

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan eri puolilla Suomea toimivissa aluehallintovirastoissa on vireillä kymmeniä palvelutuottajien valvontoja. Muita yksityisiä palvelutuottajia koskevia kanteluja oli vireillä aluehallintovirastossa viisi. Niistä vanhuksia koski yksi, vammaisia kaksi ja muita ryhmiä kaksi. Kuntien omaan toimintaan kohdistuvia kanteluja oli vireillä 12.

Sosiaali- ja terveysministeriön projektipäällikkö ja THL:n tutkimusprofessori Anja Noro varoittikin Esperin tapaukseen liittyen tuudittautumasta luuloon, että ongelmat koskisivat vain yksityistä sektoria. Vanhustenhoivan laatuongelmat koskevat myös julkisia palveluntuottajia. Noron mukaan vielä vuonna 2016 mm. keskimääräinen henkilöstömitoitus oli yksityisellä puolella jopa korkeampi kuin julkisella puolella. Yksityisen puolen työntekijät ovat olleet työssään myös tyytyväisempiä kuin julkisella puolella.

Yksityisiä hoivakoteja valvoo tällä hetkellä sekä kunta että Avi. Kuntien omia palveluita valvoo vain Ai. Kummallakin pitäisi olla siis tietenkin omavalvontaa, mutta siihen ei näköjään voi yhtään luottaa. Ulkopuolinen valvonta on tärkeää.

Iäkkäiden ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu Suomessa kunnille. Esitin aloitteessa, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun. On selvitettävä, esiintyykö kaupungin omassa vanhusten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tai laitoshoidossa sellaisia puutteita, joista yksityisiä palveluntuottajia on epäilty.

Julkisen sektorin tavoitteena on, että yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, mikä johtaa siihen, että kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Se on erityisen merkittäväää myös siksi, että kotonaan vanhus ja kotihoidon työntekijä ovat vuorovaikutuksessa yksinään ilman ulkopuollisia valvovia silmäpareja, joita hoivakodeissa on aina jonkin verran muun henkilökunnan johdosta. Esitin, että kaupungin on ryhdyttävä erityistoimiin vanhusten kotihoidon laadun varmistamiseksi.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on kärsitty viime aikoina henkilöstövajeesta. Kaupungin on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Aloitteessa vaaditaan, etä kaupungin on etsittävä pikaisesti ratkaisut sote-toimialan henkilöstövajeen korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveystoimi on sektori, jolla tehdään runsaasti hankintoja ja kilpailutuksia. Mm. pitkäaikaista ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään oman toiminnan lisäksi yksityisten palveluntuottajien palvelutaloissa ostopalveluna ja palvelusetelillä. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston onkin kehitettävä kilpailutusosaamistaan. Sitä kautta kaupunki pystyy myös olennaisesti vaikuttamaan yksityisten ostopalveluidensa tasoon.

Ydinvoima on ilmaston kannalta parempi vaihtehto kuin metsien kaataminen sähkönlähteeksi 2019

Meillä on ongelma. Helsingin energiayhtiö joutuu luopumaan kivihiilen polttamisesta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja polttaa yhä enemmän puuta energialähteenä. Se merkitsee metsien kaatamista korvaavaksi energianlähteeksi. Puiden laajamittainen kaataminen energiaksi ei ole mikään ekoteko. Puut sitovat kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta ja torjuvat siten ilmastonmuutosta. Niiden pitäisi päinvaston antaa kasvaa!

Helen tuotti viime vuonna uusiutuvalla energialla noin kymmenesosan koko energiastaan eli todella vähän. Uusiutuva enrgia oli peräisin mm. vesivoimasta, puupelleteistä, tuulivoimasta ja aurinkoenergiasta. Tuosta määrästä puupellettejä poltettiin 46 000 tonnia ja sen osuus on nyt siis radikaalisti kasvamassa. Ajatelkaa – jo muutaman prosentin osuus energiantuotannosta puupelletteinä oli 46 000 tonnia puumassaa! Sitä määrää halutaan nyt vielä lisätä.

Tulevaisuudessa rekat toisivat Helsinkiin puupellettejä jatkuvalla syötällä ympäri maata ja varmasti ulkomailtakin. Arvion mukaan voimaloihin pitäisi kuskata puuta poltettavaksi 40 rekkalastillistä päivässä. Siis 40 rekkaa päivittäin! Siinä ei ole mitään järkeä. Se merkitsee myös valtavaa määrää kaadettua metsää. On ympäristörikos kaataa ja polttaa tuhkaksi puu, jonka kasvamiseeen on mennyt vuosikymmeniä tai satoja vuosia. Vanha puu on poltettu hetkessä, eikä tehty tuho ole hyväksyttävässä mittakaavassa siihen, että puuainesta tarvitaan jatkuvasti lisää.

Silloin kun Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lisätä pellettien käyttöä energiavoimaloissa, ei täysin ymmärretty metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hidastajina. Nykyään tiedetään, että elävä puu sitoo enemmän hiilidioksidia ilmasta kuin on luultu. Puita ei pitäisi kaataa, vaan niiden pitäisi antaa elää, jos ilmastonmuutosta halutaan torjua.

Koska vaihtoehtoiset energiamuodot eivät vielä pysty tuottamaan tarpeeksi energiaa suomalaisten tarpeisiin, meille jää ainoaksi ympäristöystävälliseksi energialähteeksi ydinvoima. Tulevaisuudessa ydinvoimaa ei kuitenkaan enää tuoteta valtavissa laitoksissa, joiden rakentaminen on kallista ja hidasta. Käyttöön tulee pieniä siirreltäviä miniydinvoimaloita, jotka ovat myös turvallisempia toiminnaltaan.

Kasvihuonepäästöjä voi hillitä myös EU:n päästökaupalla. Siinä määritetään enimmäismäärä päästöille ja kukin maa jakaa ne eteenpäin omille yrityksilleen. Ideana on, että päästöjä vähentäneet voivat myydä käyttämättä jääneitä päästöoikeuksiaan niille, jotka haluavat saastuttaa enemmän. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos Suomi vähentää omia saasteitaan, se ei auta torjumaan ilmastonmuutosta, jos käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia myydään muualle EU:hun.

Toimiva keino saasteiden vähentämiseksi nopeassa aikataulussa olisi kiristää päästökiintiötä koko EU:ssa, ei vain Suomessa. Se pakottaisi myös muut maat vähentämään kasvihuonepäästöjä aktiivisemmin. Vaihtoehtoisesti Suomen hallituksen pitäisi ostaa kivihiilipäästöjä vastaavat päästöoikeudet pois markkinoilta. Suomen kaltainen pieni maa ei voi kuitenkaan pelastaa maapalloa muidenkin puolesta, vaan tehokkaimmat päätökset pitäisi tehdä kansainvälisissä neuvottelupöydissä.

Kouluruokailu kunniaan ja reseptit julkisiksi! Aloite 2018

Helsingin peruskouluissa vietetttiin kuunvaihteessa kouluruokapäivää. Se on erikoispäivä, jolloin oppilaille ja henkilökunnalle tarjotaan lounaan yhteydessä pieni herkku maksuttoman kouluruokailun kunniaksi.

Helsinki on ollut maksuttoman kouluruokailun edelläkävijä jo vuodesta 1943 eli kouluruokailu täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Juhlavuotta vietetään kouluissa vielä perusteellisemmin marraskuun puolivälissä.

Oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarjotaan kaikkina arkipäivinä maksuton ateria. Helsingissä tarjoillaan joka päivä lähes 60 000 koululounasta eli yli kymmenen miljoonaa ateriaa vuodessa. Käytännössä opetuksen toimipisteissä on päivittäin tarjolla ateriavaihtoehtona ja ruokailijan vapaasti otettavissa kasvispääruoka lisäkkeineen. Palvelukeskus Helsinki vastaa suuresta osasta helsinkiläisten koulujen ja oppilaitosten ruokapalveluista.

Ikävä kyllä noin viisi prosenttia ruoasta menee hävikkiin kouluissa.Se on 2 750 annosta päivässä ja noin 523 000 annosta vuodessa. Kouluruoka maksaa Helsingissä keskimäärin kaksi euroa oppilasta kohden, joten valuu vuoden aikana noin miljoona euroa hukkaan huokahävikin muodossa.

Kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan ja opiskelijan päivittäisestä energiantarpeesta. Se edellyttää, että nuori syö kaikki aterian osat eli lämpimän pääruoan, kasvislisäkkeen, ruokajuomana maidon tai piimän, leivän sekä levitteen. Kuitenkin vain kolmannes yläkoululaisista nauttii koululounaan kaikki osat.

Joidenkin arvioiden mukaan syömättömyys liittyy kouluruoan laatuun, lounastunti voi myös olla niin aikaisin aamupäivällä, ettei lapsella ole vielä nälkä aamupalan jälkeen. Yläluokilla syömättömyys voi olla myös muotijuttu. Osa lapsista taas kokee kouluruuan maut vieraina ja vierastaa ruokalajeja, joita ei ole tottunut syömään kotona.

Jätin kaupungille keväällä aloitteen, jossa esitin selvitettäväksi, voisiko Helsingin koulujen ja päiväkotien lounasaterioiden reseptit julkistaa.

Olisi tärkeää karsia nuorten ennakkoluuloja kouluaterioita kohtaan. Yläasteelaisista alle 40 % ilmoittaa olevansa tyytyväinen kouluruoan makuun, ja sen laatua pitää hyvänä vain noin joka kolmas. Lukiolaisista koululounaan laatua ja makua pitää hyvänä vain puolet tytöistä ja pojista vieläkin harvempi.

Jos kaupungin koululounaiden ruokareseptit voitaisiin julkaista, perheet voisivat kokkailla kouluruokaa yhdessä ja lapset voisivat totutella uusiin makuihin jo kotona. Se voisi edistää kouluruuan houkuttelevuutta myös koulupäivän aikana. Kouluaterioilla on sekä ravitsemuksellinen että kasvatuksellinen merkitys, koululounaan syöminen mm. tutkitusti edistää terveellisten ruokatottumusten omaksumista.

Lastentarhanopettajien palkkoja pitää korottaa 2018

Keväällä keskusteltiin vilkkaasti siitä, ovatko lastentarhanopettajien palkat ajan tasalla. Päiväkoteihin on vaikea saada koulutettua henkilöstöä ja pk-seudulla on ollut runsaasti pulaa lastentarhanopettajista ja tehtävissä työskentelee paljon epäpäteviä sijaisia. Lastentarhanopettajia on Helsingin seudulla yksinkertaisesti liian vähän, koska erityisesti pääkaupunkiseudulla heidän palkkansa ei riitä asumiseen ja elämiseen.

Lastentarhanopettajat ovat kouluttautuneet yliopistossa kasvatustieteilijöiksi, mutta heidän palkkansa ei vastaa korkeaa koulutustasoa. Heidän kokonaisansionsa jäävät selvästi esimerkiksi luokanopettajien ansioista. Helsingissä lastentarhanopettajan tehtäväkohtainen palkka on 2 363 euroa. Lastenrahanopettajien kokonaispalkka on 900 euroa/kk alhaisempi kuin luokanopettajan palkka ja 500 euroa/kk alhaisempi kuin sairaanhoitajan palkka.

Moni naapurikaupunkimme, kuten Vantaa, Espoo, Sipoo ja Nurmijärvi ovat alkanet suunnitella korottavansa lastentarhanopettajien palkkoja houkutellakseen heitä töihin omaan kaupunkiinsa. Tuusulassa palkka on jo ennenkin ollut muita korkeammalla tasolla. On aika pohtia, pitäisikö Helsingin seurata esimerkkiä. Minusta pitäisi.

Helsingin kaupunki arvioi lastentarhanopettajien työtehtävien vaativuutta viime vuonna. Työn vaativuuden todettiin lisäätyneen arvioitiin uuden varhaiskasvatuslain vuoksi. Varhaiskasvatuksen merkitykseen onkin herätty vasta viime vuosina. On yhä tärkeämpää huolehtia esiopetuksessa mm. siitä, että eri lähtökohdista tulevilla lapsilla on samat valmiudet oppimiseen, kun he siirtyvät kouluun ensimmäiselle luokalle. Lastentarhanopettajat tekevät vastuullista työtä pienten lasten kanssa. He toimivat opettajina pääasiassa päiväkotien lapsiryhmissä ja ovat niissä vastuussa lasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta.

Kun Helsingin kaupunki päättää loppuvuonna budjetistaan ensi vuodelle, pitää keskustella siitä, voisiko lastentarhanopettajien palkkaa vielä kuitenkin korottaa. Siten voisimme osoittaa tälle naisvaltaiselle amamttiryhmälle enemmän ansaittua arvostusta ja myös houkutella heitä töihin Helsinkiin. On arvovalinta, mihin kaupunki käyttää asukkaidensa veroeuroja.

Päivitys 10.10.2018:

Helsingin kaupunki päätti, että Helsingin lastentarhanopettajien palkat nousevat 175 euroa kuukaudessa 1.1.2019 alkaen!

Myös muihin varhaiskasvatuksen tehtäviin, kuten lastenhoitajille, perhepäivähoitajille ja varhaiskasvatuksen esimiehille on tulossa korotuksia. Korotuksia tulee lisäksi sosiaalityön ja kotihoidon erilaisiin tehtäviin sekä useille muille palkkakuopassa oleville ammattiryhmille.

Mikromuovi pois hulevesistä Aloite 2018

Mikromuovin haittojen torjunta on keskittynyt toistaiseksi pääasiassa jätehuoltoon ja jätevesien käsittelyyn. Hiljattain on vaadittu mm. muovin keräyksen muuttamista pakolliseksi vedoten siihen, että merisssä on paljon mikromuovia. Tässä on jäänyt huomiotta se, että muovi ei suinkaan päädy meriin taloyhtiöiden roskakatoksista. Mikromuovi ei päädy mereen myöskään esimmerkiksi kosmetiikasta tai pyykinpesusta, kuten usein luullaan.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan väitöstutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamot poistavat mikroroskasta jo suurimman osan eli noin 99 prosenttia. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että merten mikromuovi on peräisin kaduilta. Muoviongelman ratkaisuun ja siitä keskusteluun pitäisi siis omaksua kokoonaan uusi näkökulma. Mikromuovin torjunnassa pitäisi lopettaa puhumasta jätehuollosta ja kiinnittää enemmän huomiota hulevesiin, jotka päätyvät usein puhdistamatta luontoon.

Jätin Helsingin kaupungille tällä viikolla aloitteen, että Helsinki alkaa aktiivisemmin torjua mikromuovin päätymistä hulevesiin ja selvittää, voisiko hulevesiä puhdistaa mikromuovijäämistä yhdessä muiden pk-seudun kaupunkien kanssa. Aloitteen allekirjoitti yhteensä 44 valtuutettua eri puolueista eli kaupunginvaltuuston enemmistö.

Helsingin hulevesiohjelman mukaan hulevedet käsitellään ensisijaisesti syntypaikallaan imeyttämällä ne maaperään. Jos niitä ei voi imeyttää, vedet johdetaan eteenpäin kaupunkipuroon tai suoraan mereen tai Vantaanjokeen/Keravanjokeen. Jos hulevesien kulkua ei voi hidastaa maarakenteiden avulla, ne johdetaan suoraan vesistöön. Viimesijaisena toimenpiteenä hulevedet johdetaan sekaviemäröinti- alueella viemäreiden kautta Viikinmäen puhdistamolle, mutta tästä ollaan pikkuhiljaa luopumassa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että osa kaduilta peräisin olevasta mikromuovista imeytyy maaperään ja osa huuhtoutuu vesistöihin.

Norjan ympäristökeskuksen arvion mukaan suurin yksittäinen merten mikromuovin lähde on autonrenkaiden kuluminen tieliikenteessä. Saksalaisen Fraunhofer Instituutin tutkimuksen mukaan suurin osa eli kolmannes mikromuoveista irtoaa autonrenkaista, toiseksi eniten jätteenkäsittelystä ja kolmanneksi suurin lähde oli tienpinnan asfaltissa olevan bitumin kuluminen. Koska Saksassa ei ajeta nastarenkailla, joten todennäköisesti Suomessa niin renkaat kuin asfaltti ja tienmerkintäaineet kuluvat nastojen vuoksi vielä nopeammin. Myös kaduilla kengänpohjista tai urheilukentiltä irtoava mikromuovi on merkittävä mikromuovin lähde toisin kuin esimerkiksi kosmetiikka tai pyykinpesu.

Mikromuovin haitat ovat monelta osin vielä tuntemattomia, mutta ne aiheuttavat ainakin eläimistön kuolemia. Mikromuovia päätyy pitkällekin ravintoketjuun pieneliöiden kuten esim. hyttysten kautta, kun ne syövät vedestä mikromuovia muun ruuan joukossa ja muut eläimet käyttävät niitä ruokanaan. Lisäksi mikromuoveihin sitoutuu ympäristömyrkkyjä. Merten mikromuovi on ollut toistaiseksi keskustelun keskipisteessä, koska meribiologit ovat nostaneet ilmiön ensimmäisinä esille, mutta mikromuovi saattaa olla yhtäläinen ongelma myös makeissa vesistöissä sekä maaperässä.

Mikromuovin päätymistä luontoon pitääkin alkaa aktiivisemmin torjua kuntien välisenä yhteistyönä. Niin pitäisi toimia tietenkin itse asiassa koko Suomessa, eikä vain pk-seudulla. Pitäisi selvittää, onko mikromuovijäämien kulkeutumista luontoon hulevesien kautta mahdollista ennaltaehkäistä myös muilla keinoin tai onko hulevesiä mahdollista puhdistaa mikromuovista.

Toistaiseksi pk-seudun kuntien ja Lahden välillä on tänä vuonna käynnistynnyt yhteishanke, jossa tutkitaan huleviesien luonnonmukaista puhdistamista, on tässä ensimmäinen askel. Kyseinen hulevesien laadunhallinta on pk-seudun kasvusopimuksen mukainen Smart & Clean -hanke. Lisäksi tiedetään, että mikromuovin ja kaupunkipölyn irtoamiseen renkaista ja katupäällysteistä voidaan vaikuttaa mm. materiaalivalinnoilla.

Lähipyöräilyn turvallisuus etusijalle Aloite 2018

Tein kaupunginvaltuustolle aloitteen, että Helsingissä pitäisi panostaa nykyistä enemmän lasten ja nuorten lähipyöräilyn turvallisuuteen. Toistaiseksi pyöräilyn edistämisessä on ollut suuri painopiste työmatkapyöräilyn nopeudessa.

Helsingissä on rakennettu yksisuuntaisia pyöräteitä ja baanoja, jotta pyöräilystä tulisi kilpailukykyinen nopea liikennemuoto autoilun rinnalle.Tavallinen arkipyöräily ja sen turvallisuus on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Helsingissä tekevät suhteellisesti eniten pyörämatkoja 7–17 -vuotiaat, vaikka heidän matkamääränsä onkin aikuisväestöä pienempi. Helsingin onkin alettava huolehtia entistä enemmän nimenomaan lasten ja nuorten pyöräilyn turvallisuudesta. Alaikäiset pyöräilevät yleensä kavereidensa kanssa lyhyitä matkoja tavallisilla asuinalueilla kantakaupungissa ja esikaupungeissa, eivät siis pitkiä matkoja baanoilla.

Kaupungissa tapahtui vuonna 2011 yksi kuolemaan johtanut pyöräliikenneonnettomuus ja 171 poliisin tietoon tullutta loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta. Poliisin tietoon tulevista polkupyöräonnettomuuksista noin 90 % on törmäyksiä autojen kanssa ja niistä kolme neljästä tapahtuu risteyksissä. Yleisin onnettomuustyyppi onkin pyöräilijän ja autoilijan törmääminen tilanteessa, jossa autoilija on kääntymässä sivutieltä oikealle ja pyöräilijä tulee päätien suuntaisesti oikealta.

Liikenneturvan mukaan autoilijoilla korostuvat pyöräonnettomuuksissa erityisesti havaintovirheet heidän ajaessaan sivutietä pitkin kohti päätietä. Arviointivirheet puolestaan korostuvat autoilijoiden ajaessa päätietä pitkin. Autoilijat kuitenkin usein pyrkivät noudattamaan liikennesääntöjä ja he olettavat, että pyöräilijätkin tekevät niin. Kuten moni huomaa liikenteessä, näin ei aina kuitenkaan ole. Yllättävän moni pyöräilujä rikkoo liikennesääntöjä aika pahasti ja silloin syntyy vaaranpaikkoja.

Pyöräilijät usein huomaavat auton ylittäessään sivutien tai tontin liittymää, mutta olettavat sen väistävän. Aika moni pyöräilijä luulee, että auton pitäisi aina väistää pyörää. Vanhempien pitäisikin opettaa lapsilleen liikennesääntöjä ja varmistaa, että he noudattavat niitä. Tietysti myös aikuisten pitäisi noudattaa liikennesääntöjä pyöräillessään, ihmeen moni aikuinen mm. pyöräilee jalkakäytävällä.