Verkkorikollisuus kasvaa jatkuvasti ja erilaiset pankkihuijaukset ovat yhä yleisempiä. Huijausyritykset ovat muuttuneet myös taitavammiksi, joten tavallisen ihmisen on vaikeaa suojautua niiltä. Jo yli 7 % suomalaisista on menettänyt rahaa digihuijareille.
Tällä hetkellä vastuu huijauksiin lankeamisesta on pitkälti ihmisillä itsellään. Jos pankeilla olisi enemmän velvoitteita ja ne joutuisivat korvaamaan huijauksiin menetettyjä varoja, huijausten esto voisi parantua. Finanssivalvonta on lähinnä yrittänyt neuvoa kansalaisia siitä, miten huijaukset voi tunnistaa.
Ensinnäkin jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se harvoin on totta. Lisäksi huijauksissa yhteydenotto tulee usein yllättäen ja entuudestaan tuntemattomalta taholta. Huijausta voidaan yrittää myös tekeytyen tutuksi palveluntarjoajaksi.
Yhteydenottoon pyydetään reagoimaan nopeasti, ja mahdollinen tarjous on voimassa vain lyhyen aikaa eli huijari pyrkii luomaan kiireen tuntua.
Huijausviestit ovat aiemmin olleet ulko- ja kieliasultaan epäsiistejä ja epäselviä tai kirjoitettu huonolla suomen kielellä. Huijaukset voivat silti nykyään olla taitavasti tehtyjä, joten viestin ulkoasusta ei voi aina päätellä lähettäjän olevan rikollinen. Mikä huolestuttavinta, tekoäly tulee vaikeuttamaan huijausten tunnistamista entisestään. Deepfake -videoissa ihmisten puhe ja kasvot voidaan väärentää uskottavasti jopa reaaliajassa niin, että viestissä tai videopuhelussa näyttäisi puhuvan uhrille tuttu henkilö.
Toistaiseksi tavalliset pankkien nimissä soitettavat vanhan teknologian huijauspuhelut ovat yleistyneet kesällä. Yhteydenottaja on pyytänyt ihmisiltä pankkitunnuksia tai tarjoutunut siirtämään rahat ”turvatilille”. Oikeasti mitään pankin turvatiliä ei ole olemassakaan.
Pankeilla on vastuu verkossa tarjoamiensa palvelujen turvallisuudesta, mutta Finanssivalvonta muistuttaa kuluttajia myös heidän omasta vastuustaan. Verkossa asioidessa kannattaa olla terveen epäluuloinen. Pankit tai viranomaiset eivät koskaan kysy pankkitunnuksia tai maksukortin tietoja puhelimitse, sähköpostitse tai tekstiviestitse. Myös linkkien klikkailuissa kannattaa olla tarkkana. Pankkitunnuksilla ei koskaan pidä kirjautua palveluihin viesteissä olevien linkkien kautta.
Joskus asiakas ja pankki ovat eri mieltä siitä, johtuiko verkkohuijaus uhrin huolimattomuudesta vai onko pankilla vastuuta tapahtuneesta. Eräs pankin ja asiakkaan vastuuta määrittävä seikka on, katsotaanko asiakkaan toimineen tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.
Esimerkiksi kortin tunnusluvun ja kortin säilyttämistä yhdessä on pidetty törkeänä huolimattomuutena. Huijauksia selvitettäessä tarkastellaan myös, onko asiakas noudattanut pankin turvallisuusohjeita. Niissä kerrotaan, ettei pankki ole koskaan yhteydessä asiakkaaseensa lähettämällä esimerkiksi tekstiviestin, joka sisältää linkin. Niinpä jos klikkaa linkkiä, toimii törkeän huolimattomasti.
Mm. luottokortin myöntäjä voi edellyttää sopimusehdoissaan, että luottokortilla maksetaan vain kansainväliseen maksujärjestelmään hyväksytyille maksunsaajille. Jos maksun tekee jollekin muulle, voi kortin myöntäjä sanoa, että palveluehtoja on rikottu ja vastuu on huijatulla itsellään.
Miten kuluttajien asemaa voitaisiin turvata paremmin, kun verkkorikollisuus ja pankkihuijaukset alati kehittyvät? Mielestäni pitäisi miettiä, voisiko pankkeja velvoittaa ehkäisemään huijauksia nykyistä paremmin. Finanssivalvonnan mukaan huijausten torjuntaa helpottaisi myös se, jos somealustojen kaltaiset palveluntarjoajat velvoitettaisiin torjuntaan.
Traficom on jo viime vuonna velvoittanut puhelinoperaattoreita estämään asiakkailleen saapuvia huijauspuheluita ja velvoittanut operaattoreita estämään suomalaisten puhelinnumeroiden väärentämisen. Rikolliset keksivät kuitenkimän koko ajan uusia huijauskeinoja. Nykyään yksi huijausmuoto on sellainen, että puhelin soi vain niin vähän aikaa, ettei siihen ehdi vastata. Soitto takaisin onkin maksullinen ja aiheuttaa uhrille isot kulut.