ein valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitän, että kaupunginvaltuusto korvamerkitsee osan uudisasunnoistaan vanhusväestön käyttöön senioriasuntokohteiksi.
Helsingin kaupungin tavoitteena on, että yhä useampi seniori asuisi mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se on yleensä myös ikääntyvien oma toive. Huomattavan suuressa osassa helsinkiläisistä kerrostaloista ja muissa asumuksissa on kuitenkin liikkumisen esteitä. Yhdestäkin kohdasta katkeava esteettömyys voi katkaista joiltakin ihmisiltä kulkemisen kokonaan, vaikka liikkumisen helppous on tärkeää varsinkin pyörätuolien ja rollaattorien kanssa kulkeville.
Helsingin esikaupungit on rakennettu pääsääntöisesti 1950-80-luvuilla. Suuren maaltamuuton aikaan eli 1960-1970-luvuilla grynderit rakensivat kokonaisia alueita kerralla valmiiksi. Lähiöasunnot rakennettiin alunperin nuorille lapsiperheille, mutta vuosikymmenten kuluessa niiden asukkaat ovat ikääntyneet ja vaatimukset asumiselle muuttuneet. Talot eivät useinkaan vastaa esteettömyyden tavoitteisiin. Myös hämmästyttävän monissa sellaisissa taloissa, joihin hissi on rakennettu, johtaa hissitasanteelle hankalakulkuinen portaikko.
Asuntojen uudistuotannossa ja asuntoalueiden suunnittelussa esteettömyys huomioidaan hyvin, jopa pieniin yksiöihin edellytetään nykyään rakennettavaksi suuri inva-mitoitettu wc. Rakennusmääräyksille on hyvät perustelut, ristiriitana voi pitää vain sitä, että suurin osa näistä uusista asunnoista ohjautuu sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka eivät kärsi liikkumisen esteistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin asukkaiksi valituista hakijoista 97% oli työikäisiä. Alle 34-vuotiaita ja oletettavasti fyysisesti terveitä nuoria oli 58%, 18-24-vuotiaita oli 26%. Koko vuonna vain 3 % asukkaiksi valituista oli yli 65-vuotiaita henkilöitä, mikä määrä on pysynyt samana vuosien ajan.
Kaupungin asunto- ja maapoliittisena tavoitteena on lisätä monipuolista asuntotarjontaa, parantaa asumisoloja sekä tasapainottaa asuntomarkkinoiden toimintaa. Päämääränä on huomioida erilaiset väestöryhmät ja elämäntilanteet entistä paremmin asuntotuotannossa. Aloitteeni tukee tavoitetta.
Jos osa uusista asuntokohteista varataan ikääntyneille, tarjolla olevien asuntojen määrä ei vähene kokonaisuutena, sillä portaita kävelemään kykeneville nuorille vapautuu vastaavasti asuntoja vanhasta asuntokannasta, asuntotarjonta kuitenkin monipuolistuu. Uudistus edistää myös vanhuspoliittisen strategian toteutumista ja tehostaa erityisesti kotihoidon toimintaa, sillä kaupungille on helpompaa tuottaa palveluita alueellisesti keskitetysti. Uudistus edistää myös vanhusten henkistä hyvinvointia, sillä senioritalot luovat edellytykset kanssakäymiselle ja yhteisöllisyydelle, joka vähentää ikääntyvien yksinäisyyttä.