Kenellä vastuu rakentamisen virheistä? – Puheeni Helsingin budjettikokouksessa 3.11.2010

Kysyin, onko kaupunki koskaan asettanut urakoitsijoita tai remonttien valvojia vastuuseen rakentamisen huonosta laadusta. Halusin myös tietää, kuinka kalliiksi laiminlyönnit esimerkiksi kiinteistöjen kunnossapidossa tulevat veronmaksajille.

Kaupunki investoi ensi vuonnakin homekoulujen korjaamiseen, jotkut ovat toivoneet siihen resursseja enemmänkin. Raha on oleellinen tekijä kiinteistöjen kunnossapidosta, mutta vastoin yleistä käsitystä se ei ole ratkaisevassa asemassa. Paljon enemmän on kyse asenteista, vastuullisella ja asiantuntevalla toiminnalla voidaan jopa säästää rahaa.

Tutkitusti suurin osa kosteus- ja homeongelmista aiheutuu rakentamisvirheistä, jotka ovat seurausta välinpitämättömyydestä. Toivon kaupungilta selvitystä siitä, millä taholla on vastuu, jos investointeihin budjetoitu raha kuluu hukkaan piittaamattomuuden seurauksena. Budjetoinnin tueksi on tarpeen tietää, kuinka usein kaupunki on vaatinut urakoitsijansa vastuuseen tehdyistä virheistä ja kuinka suuria korvaukset ovat olleet.

Kerron taustaksi esimerkin. Tänä vuonna on korjattu Munkkivuoren ala-asteen vesikattoa. Vesikaton uusimisessa on tärkeintä kunnollinen sääsuojaus, jotta sadevesi ei pääse kastelemaan rakenteita ja aikaansaa uusia kosteus- ja homevaurioita. Satuin asumaan koulun lähellä ja kävelin monta kertaa sen ohi sateella. En koskaan nähnyt kattoa suojatun kastumiselta. Siellä puuhanneet virolaiset työmiehet sukelsivat itse suojaan sateelta ja ilmestyivät katolle jatkamaan töitä, kun sää selkeni.

Hankkeelle oli nimetty valvoja Tilakeskuksessa. Olin häneen yhteydessä kesällä ja kyselin vesikattoremontin suojauksen puutteesta. Aluksi valvoja väitti, että urakoitsija olisi suojannut katon asianmukaisesti. Kun kerroin, ettei se selvästikään pitänyt paikkaansa, hän selitti, että hänellä on valvottavanaan niin monta remonttia, ettei niistä kaikista voi olla perillä. Sitten hän totesi, että jos kunnollinen suojaus olisi hankittu, se olisi maksanut kaupungille ylimääräistä. Lopuksi valvoja selitti, että vesikaton alla on betonikatto, joka saa itse asiassa kastuakin. En voinut uskoa korviani.

Sain sitten kutsun remontin työmaakokoukseen, jossa kysyin uudestaan katon suojauksesta. Paikalla olleet suunnittelija ja urakoitsijan edustaja eivät kommentoineet suojausta tarkemmin, paitsi että suunnittelija totesi, että jos katto kastuu, niin ”eihän se ole hyvä juttu”. Työt jatkuivat entiseen malliin. Vertailun vuoksi naapurissa sijaitsee yksityinen taloyhtiö, jonka rivitaloissa – arvokkaassa yksityisomistuksessa – oli myös meneillään kattoremontti. Siinä rakennukset oli suojattu oikeaoppisella telinerakenteella ja muovikatoksella remontin alusta loppuun asti.

Valtuusto on budjetoinut Munkkivuoren koulun remonttiin 1,281 miljoonaa euroa, mikä summa on kulunut hukkaan, jos rakenteisiin on saatu suojaamattomalla remontilla aikaiseksi uusi kosteus- ja homeongelma. Muutama vuosi sitten mm. Pelimannin ala-asteen vesikattoa korjattiin 740 000 eurolla. Olen kuullut koulun opettajilta, että sekin remontti suoritettiin ilman sadesuojausta, mikä aikaansai rakennukseen kosteus- ja homeongelman. Sen seurauksena opettajat ja lapset sairastuivat koulussa. Esimerkkejä on todennäköisesti lukuisia. Tämä ei ole valtuuston tahto. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

Myös kiinteistönhoidolla on ratkaiseva vaikutus investointien tarpeisiin. Toinen konkreettinen esimerkki: Naapurissani sijaitsee kaupungin päiväkoti. Viime talvena siellä aurattiin lumet kaksimetriseksi kasaksi talon seinää vasten. Ne jätettiin keväällä sulamaan siihen itsekseen ja kastelemaan rakennuksen seinän. Todennäköisesti rakennus tarvitsee sen vuoksi kallista peruskorjausta ja niihin investointimäärärahoja tulevina vuosina.

Ihmettelen, onko kaupungin historiassa koskaan asetettu mitään tahoa vastuuseen kiinteistönhoitoon liittyvistä laiminlyönneistään? Kuinka kalliiksi se tulee veronmaksajille?

Esitin toivomusponnen:

Ehdotan, että kaupunginhallitus tai tarkastuslautakunta käy läpi mm. koulujen korjausinvestoinnit ja tekee arvion siitä, täyttääkö rakentamisen laatu tarkoituksensa, vai valuuko osa investointirahoista hukkaan hankkeiden suunnittelijoiden, urakoitsijoiden tai valvojien laiminlyöntien vuoksi. Samoin on saatava selvitys siitä, miten kiinteistöjen huolimaton kunnossapito tai väärä käyttö vaikuttaa investointien määrärahatarpeeseen.