Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista, mutta turvallisuus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Se muodostuu arjen teoista, toimivasta lainsäädännöstä ja siitä, että rikoksiin puututaan ajoissa ja määrätietoisesti.
Lähisuhdeväkivaltaan on alettu puuttua viime vuosina aiempaa tiukemmin. Hallitus lopetti perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelun kokonaan, koska väkivalta on aina rikos. Uhria ei saa jättää yksin eikä painostaa sovitteluun, vaan tekijän kuuluu vastata teoistaan rikosoikeudellisesti.
Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri ja tekijä eivät ole tasavertaisessa asemassa, vaan taustalla voi olla pitkään jatkunut henkisen väkivallan ja alistamisen kierre. Lähisuhdeväkivallalle on tyypillistä tietty syklisyys, teon jälkeen tekijä katuu ja anelee anteeksiantoa ja uhri siihen suostuu, minkä jälkeen vähitellen väkivallan kierre alkaa alusta.
Sovittelusta luopuminen antaa yhteiskunnalta selvän viestin siitä, että väkivalta parisuhteessa ei ole koskaan tavallinen riitatilanne, vaan kyseessä on aina rikosasia. Tämä parantaa uhrin asemaa ja voi myös auttaa havahduttamaan omaan tilanteeseensa. Ja ennen kaikkea se antaa tekijälle rangaistuksen omasta teostaan.
Lisäksi tällä vaalikaudella turvakotien rahoitusta on kasvatettu yli 25 prosenttia, että apu ja turva ovat aidosti saatavilla kaikille väkivaltaa kokeneille. Oikeusprosesseja on sujuvoitettu, jotta tapaukset käsitellään nopeammin ja uhrit saavat ratkaisun ilman kohtuutonta viivettä. Vuoden 2026 alusta rikosuhrimaksua korotetaan 50 prosentilla, mikä vahvistaa uhrien tukipalveluiden rahoitusta ja lisää rikoksentekijän vastuuta teoistaan.
Myös rangaistusjärjestelmää on uudistettu vastaamaan paremmin suomalaisten oikeustajua. Yksi suomalaisissa kritiikkiä herättänyt aihe on koskenut rikoksentekijän ensikertalaisuutta. Aiemmin rikoksentekijä saattoi olla lain silmissä ensikertalainen, jos edellisestä vankeusrangaistuksesta oli kulunut viisi vuotta. Tämä mahdollisuus on poistettu ja ensikertalainen voi olla vain kerran elämässään. Myös rikosten vanhenemisaikoja on muutettu. Tappo vanheni aiemmin 20 vuodessa, mutta tämä vanhenemisaika on poistettu. Jatkossa henkirikoksen tekijä ei voi enää välttyä vastuulta silti, että aikaa rikoksesta on kulunut enemmän.
Jengirikollisuuteen on puututtu aiempaa tiukemmin. Jengiin kuuluminen ja osana sitä tehdyt rikokset johtavat jatkossa kovempiin rangaistuksiin. Alaikäisten käyttäminen rikoksen välineenä on säädetty rangaistavaksi. Rikollisjengit saattavat käyttää alaikäisiä itse rikosten suorittamiseen, sillä heidän rangaistuksensa ovat pienempiä tai he saattavat jäädä kokonaan ilman rangaistusta, jos eivät ole vielä iässä, jossa rikosoikeudellinen vastuu alkaa. Samaa ilmiötä on todistettu myös Ruotsissa.
Myös niin sanotun nöyryytysväkivallan rangaistuksia on tiukennettu. Nöyryytysväkivallalla voidaan tarkoittaa usein ryöstö- tai pahoinpitelyrikoksen yhteydessä tapahtuvaa nöyryytystä, jossa uhri pakotetaan esimerkiksi riisuutumaan tai nuolemaan rikoksentekijöiden kenkiä. Nöyryyttäminen saatetaan kuvata ja jakaa sosiaalisessa mediassa. Tämä erittäin kuvottava rikollisuuden muoto on kitkettävä Suomesta pois kokonaan.
Myös ase- ja väkivaltarikoksiin on kiristetty linjaa. Luvattoman ampuma-aseen kantaminen julkisella paikalla johtaa jatkossa ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ja puukkojen sekä muiden vaarallisten esineiden luvattoman hallussapidon rangaistuksia on kovennettu. Näillä toimilla puututaan vakaviin rikoksiin ennakoivasti ja vahvistetaan kansalaisten turvallisuuden tunnetta.
Turvallisuus ei kuitenkaan synny pelkästä lakitekstistä. Se edellyttää riittäviä resursseja ja toimivia viranomaisia. Poliisin määrää on päätetty nostaa 8 000 poliisiin ja poliisin keinoja puuttua vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen on vahvistettu. Erittäin vaarallisia rikoksenuusijoita ja järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita ei pääsääntöisesti sijoiteta avolaitoksiin, mikä parantaa vankilaturvallisuutta.