Haluan tehdä kaupunginvaltuustossa työtä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta. Mielestäni poliitikkojen täytyy pitää huolta ihmisistä ja ympäristöstä, eikä pystyttää monumentteja. Terveydenhuolto on tärkeämpää kuin keskustatunnelin kaivaminen. Toimiva julkinen liikenne on tärkeämpää kuin musiikkitalon rakentaminen.

Meidän on tehtävä valintoja sen välillä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Kun helsinkiläiset maksavat veroja, heillä on oikeus odottaa, että rahat käytetään mahdollisimman ja hyvään tarkoitukseen.

Lääkäriaikoja terveyskeskuksesta

Terveydenhuollon saatavuudessa on parantamisen varaa. Terveysasemalta pitää saada lääkäriaika aina tarvittaessa ja hoidon on oltava pätevää. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä pitää tiivistää. Uusi terveydenhuoltolaki on tervetullut, se takaa kaikille kaupunkilaisille vapauden valita itse oma terveysasemansa ja lääkärinsä 1.5.2011 alkaen.

Terveydenhuollon henkilöstön jaksamiseen on tärkeää panostaa. Helsinki on Suomen suurin työnantaja ja sen henkilöstön työhyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Työssä viihtyvyyttä voi edistää kehittämällä johtamiskäytäntöjä ja lisäämällä henkilöstön mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä. Suomalaisessa työelämässä jaetaan liian vähän kiitosta työntekijöille.

Turvallisen lapsuuden puolesta

Lapset eivät osaa vaatia, heidän hyvinvointinsa on meidän vastuullamme. Lapsille on tarjottava päivähoitopaikka läheltä kotiaan. Päiväkoteihin on saatava lisätiloja ja enemmän henkilöstöä. Kunnalliselle hoidolle on tarjottava vaihtoehtoja ja yksityisen hoidon tukea ja kotihoidontuen Helsinki-lisää on korotettava.

Kunnan on tuettava iltapäivätoimintaa pienille koululaisille, myös kaupungin leikkipuistojen toiminta on turvattava. Helsingissä on 70 ympäri vuoden arkipäivisin toimivaa leikkipuistoa ja niissä on vuosittain noin 3 miljoonaa käyntikertaa. Puistojen suurin käyttäjäryhmä ovat 7-10-vuotiaat koululaiset.

Koululaisten iltapäivätoiminta on tärkeä varhaisen tuen muoto lapsille ja lapsiperheille. Leikkipuistojen avoin toiminta tavoittaa perheet ja auttaa tunnistamaan lasten ongelmat aikaisessa vaiheessa. Leikkipuistot ovat myös osa päivähoidon palveluverkostoa. Puistot ovat kokoontumispaikka pienille lapsille sekä heitä kotona hoitaville vanhemmille, niissä on järjestettävä toimintaa myös loma-aikoina ja kesäisin.

Olen tehnyt kaupungille aloitteita homekoulujen ja -päiväkotien korjaamiseksi. Monet terveysongelmat voitaisiin välttää tulevaisuudessa huolehtimalla lasten ensimmäisten elinvuosien ympäristön terveellisyydestä. Kyse ei ole rahasta, kuten usein luullaan. Kyse on asenteista ja viitseliäisyydestä. Hoitamalla kiinteistöja oikeaoppisesti ja valvomalla rakentamisen laatua voisi päinvastoin säästää rahaa.

Elämänlaatua ikäihmisille

Kunnalla on moraalinen velvollisuus huolehtia siitä, että ikäihmisille on tarjolla tasokkaita asumis- ja hoivapalveluita. Vanhuspalveluja on kehitettävä kokonaisuutena ja niin, että asiakas saa oikeat palvelut oikeaan aikaan. Tähän asti vanhuspalvelut ovat olleet hajallaan sosiaalitoimessa, terveystoimessa ja HUS:ssa, minkä vuoksi palveluketjut ovat katkenneet ja ihmiset jääneet ilman tarvitsemaansa hoivaa.

Vanhuspalveluiden ydin on rakennettava monipuolistenpalvelukeskusten ympärille. Niissä on tarjolla palveluita aina asumisesta kuntoutukseen ja päivätoimintaan. Ikäihmisten mahdollisuutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään pitää tukea kotihoidon avulla. Periaatteena on oltava, että palvelut liikkuvat asiakkaiden perässä, eikä päinvastoin. Toisaalta ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan myös, mieluiten kodinomaisissa turvallisissa palveluasunnoissa - ei viruen vuodepotilaana laitoksessa!

Lauttasaaressa on kokeiltu ns. seinättömän vanhusten palvelukeskuksen mallia ja kannatan sen jatkokehitystä. Siinä kokeillaan palveluseteleiden ja jopa niitäkin joustavamman, henkilökohtaisen budjetin mallia. Niiden avulla kotihoidon asiakkaat voivat hankkia palveluita vapaammin myös yksityiseltä sektorilta kaupungin tukemana.

Peruspalvelut etusijalle

Kaupungin pitää huolehtia kansalaisten peruspalveluista, kuten terveydenhuollosta, opetuksesta ja lasten päivähoidosta. Laissa kunnalle määrätyt palvelut on asetettava etusijalle. Kun resurssit ovat rajalliset, on keskityttävä olennaiseen. 

Kunnan on kilpailutettava mahdollisimman suuri osa palveluistaan ja käytettävä ostopalveluita aina kun se on järkevää. Asiakkaan kannalta ei ole merkitystä, kuka palvelun tuottaa. Tärkeää on, että palvelut ovat laadukkaita ja että niitä on saatavissa kohtuulliseen hintaan. Palveluntuottajien moninainen kirjo hyödyttää kunnan asukkaita, kun he saavat enemmän sellaisia palveluita kuin itse tarvitsevat.

Joukkoliikenne kuuluu kaupunkiin

Helsingin on tuettava joukkoliikennettä, jonka liikenneyhteydet on pidettävä kattavina, aikataulut tiiviinä ja matkojen hinnat kohtuullisina. Metron laajentamisen ohella pääkaupunkiseudulle on rakennettava laaja raitiotieverkosto. Raideliikenteen lähettyville ja sisääntuloväylille tarvitaan parkkipaikkoja liityntäliikenteelle.

Kyselyjen mukaan joka neljäs autonkäyttäjä vähentäisi autoilua, jos joukkoliikenne olisi halvempaa, yhteydet nopeammat tai reitit sopivat. Tietulleista täytyy saada tarkempaa tietoa ennen päätöksentekoa. Tukholmassa ne ovat vähentäneet autoilua keskustassa, mutta lisänneet sitä kehäteiden ulkopuolella.

Vastuuta ympäristöstä

Maapallo on ainoa kotimme, meidän on pidettävä siitä huolta. Valitettavasti Helsingin seudun ilmastonkehitys ei ole kestävällä pohjalla. Kymmenesosa koko Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy pääkaupunkiseudulla. Helsingin alueen kokonaispäästöt ovat lisääntyneet seitsemän prosenttia vuoden 1990 jälkeen ja ne kasvavat nopeammin kuin alueen asukasluku.

Pääkaupunkiseudun on oltava edelläkävijä ympäristöasioissa. Ilman pienhiukkasia ja kasvihuonekaasuja on vähennettävä. Katupöly on ihmisille vakavin terveyshaitta ja haitallisin ilmansaaste, sallitut pitoisuudet ovat ylittyneet Helsingissä useasti viime vuosina. Kaupungin on otettava kaikki keinot käyttöön katupölyn torjumiseksi.

Pääkaupunkiseutua on kehitettävä eurooppalaiselta pohjalta, jossa asukkaiden tarvitsemat palvelut sijaitsevat lähellä kotia. Tarve yksityisautoiluun vähenee, kun kaupunkirakennetta tiivistetään ja lisätään joukkoliikenteen kustannustehokkuutta. On panostettava uusiutuvaa, ympäristöystävällistä energiaa käyttävän teknologian kehittämiseen. Erityisen tärkeää on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Asunnot tarvitsevat peruskorjausta

Asuntopolitiikassa painopiste on siirrettävä uustuotannosta vanhan asuntokannan peruskorjaukseen. Valtaosa kohtuuhintaisista vuokra- ja omistusasunnoista sijaitsee lähiöissä, joiden kehittäminen lisää alueiden vetovoimaisuutta.

Suuri osa lähiöiden asuntokannasta on peräisin 1960-70-luvuilta ja vaatii jo mittavaa peruskorjausta. Aikoinaan lapsiperheille suunnitellut asunnot on myös uudistettava esteettömiksi, jotta ikääntyneet voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään.

Rakennukset vastaavat jopa 40 prosentista kaikesta energiankulutuksesta ja 30 prosentista Suomen kasvihuonepäästöistä. Asuntopolitiikka onkin tärkeä osa pääkaupungin energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Olen äänestänyt asuntolautakunnassa sen puolesta, että kaupungin vuokra-asunnot suunnattaisiin niitä oikeasti tarvitseville. Verovaroja ei pidä tuhlata tarjoamalla kaupungin asuntoja ihmisille, jotka voisivat hyvin kustantaa asumisensa itse vapailla markkinoilla. Jos asumisoikeus olisi määräaikainen ja asunnon tarve voitaisiin arvioida aika ajoin uudestaan, asuntoja vapautuisi enemmän niitä tarvitseville.

Hitas-järjestelmä on epäonnistunut, ja toistaiseksi asuntojen jakoperusteet ovat olleet liian sattumanvaraista. Koko järjestelmästä pitäisi päästä eroon asteittain, nyt hitas-kohteiden omistajat ovat asuntoloukussa, kun hintataso vapaisiin markkinoihin verrattuna kasvaa koko ajan.

Yhteistyötä ja kilpailua pääkaupunkiseudun kuntien välille

Helsingin ja Vantaan kaupunginvaltuutetut äänestivät tammikuussa 2011 siitä, pitäisikö asettaa ulkopuolinen selvitysmies tutkimaan, millaisia etuja ja haittoja olisi kaupunkien liittämisestä yhteen. Kannatin selvityksen tekemistä, jotta kuntaliitoksesta olisi saatu puolueetonta tietoa päätöksenteon pohjaksi. Esitys ei valitettavasti mennyt läpi, mutta työtä pääkaupunkiseudun yhteystyön lisäämiseksi pitää jatkaa.

Kuntaliitos voisi parantaa seutuliikenteen sujumista ja mm. kaavoitusta. Toisaalta jos pääkaupunkiseudun kunnat yhdistettäisiin, Suur-Helsinki olisi alueellaan monopoliasemassa palveluiden tuottajana sekä verottajana. Selvitysmiehen työtä olisi tarvittu mielestäni sen tutkimiseksi, voidaanko kuntaliitoksen hyödyt saada myös yhteistyötä vapaaehtoisesti tiivistämällä.

Ehkä parasta olisi, jos pääkaupunkiseudulla sijaitsisi muutama suurehko kunta, jotka järjestäisivät yhteistyönä joukkoliikenteen ja tärkeimmät palvelut, mutta jotka myös kilpailisivat keskenään siitä, mikä kunta tarjoaa parhaimmat elinolot asukkaille ja työpaikoille. Ihmisillä ja yrityksillä täytyy olla mahdollisuus muuttaa pois huonoja palveluja tuottavasta kunnasta ja se toimii kunnille kannustimena petrata toimintaansa.