Haluan tehdä työtä ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta Helsingissä. Päättäjien täytyy pitää huolta ihmisistä ja ympäristöstä, eikä pystyttää kalliita monumentteja.

Kun helsinkiläiset maksavat veroja, heillä on oikeus odottaa, että ne käytetään mahdollisimman hyvään tarkoitukseen. Veroja ei pidä enää korottaa, vaan kun resurssit ovat rajalliset, täytyy keskittyä olennaiseen. 

Peruspalvelut kuten sosiaali- ja terveydenhuolto, koulut ja päivähoito sekä vanhuspalvelut on asetettava etusijalle, kun tehdään valintoja sen välillä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. 

HS vaalikoneen arvio mielipiteistäni

Täytin kunnallisvaaleissa 2012 Helsingin Sanomien vaalikoneen. Sen perusteella olen arvomaailmaltani maltillinen keskitien kulkija.

Arvokartan mukaan olen ympäristökysymyksissä keskiverrosti vihreä. Lisäksi arvokartta toteaa minusta, että "talousasioissa ehdokas on puolueensa valtavirtaa. Arvokysymyksissä hän on puolueensa valtavirtaa."

Yleistä

Kun helsinkiläiset maksavat veroja, he odottavat, että rahat käytetään mahdollisimman hyvään tarkoitukseen. Siksi peruspalvelut on asetettava etusijalle.

Olen toiminut näiden periaatteiden mukaan myös kaupunginvaltuustossa. Aloitteeni natriumglutamaatin poistamisesta lasten ruuasta kouluissa ja päiväkodeissa toteutettiin, samoin aloitteeni perustamistuesta yksityisille päiväkodeille.  Helsingin Vanhusneuvoston puheenjohtajana tein aloitteen uusien palveluasuntojen rakentamisesta Helsinkiin. 

Hyvinvointivaltion rahoitus perustuu talouteen. Kilpailukykyisellä yrityselämällä luodaan se kakku, jota voidaan jakaa edelleen hyvinvointivaltion palveluina. Verotusta ei pidä enää kiristää ja julkisen sektorin velkaantuminen on pysäytettävä. Verottomia osinkoja ei ole olemassa. Suurin osa suomalaisista säästäjistä ovat tavallisia ihmisiä, jotka laittavat jo kertaalleen verotetuista tuloistaan osan sivuun tunnollisesti pahan päivän varalle tai täydentääkseen toimeentuloaan eläkkeellä. Tällainen vastuunkantaminen omasta toimeentulosta on hyvä ja kannatettava asia.

Sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden tehtävä on huolehtia ihmisistä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään. Elämä on arvaamatonta ja kuka tahansa meistä voi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee apua. Kun rahaa on rajallisesti tuet on kohdistettava niitä eniten tarvitseville. Samalla pitää muistaa, että arki voi olla taloudellisesti tiukkaa myös ihmisille, joiden täytyy selviytyä kohonneista elinkustannuksista omilla tuloillaan ilman mitään tulonsiirtoja.

Arkipäivän turvallisuus on noussut monen huolenaiheeksi viime aikoina. Varsinkin lasten ja nuorten pahoinvointia täytyy ennaltaehkäistä tehokkaammin. Meidän täytyy pystyä tarjoamaan perheille apua, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. Yksinäisyys on ongelma kaikissa ikäluokissa, tarvitsemmekin siksi yhteiskuntaan lisää inhimillisyyttä ja läheisistämme välittämistä. Ihmisten vastuuta itsestään ja toisistaan ei voi ulkoistaa pelkästään julkiselle sektorille. Turvallisuuden takaamiseksi tarvitsemme kuitenkin myös riittävää järjestyksenvalvontaa. Kannatan poliisin määrärahojen lisäämistä, nykyään liian moni rikos jää ratkaisematta resurssien puutteessa.

Suomen turvallisuuspolitiikan pääasiallinen uhka on yhä tänäkin päivänä Venäjä. Armeijan määrärahoja ei saa leikata. Ruotsi ei meitä puolusta, eikä EU:lla ole yhtään divisioonaa. Suomen mahdollisuudet Nato-jäsenyyteen pitää selvittää. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus ovat sivistysvaltion perusta. Se ei silti tarkoita, etteikö maahamuuton ongelmista saisi puhua. Meidän täytyy torjua terrorismia ja kieltäytyä esimerkiksi päästämästä ISIS-taistelijoiksi lähteneitä takaisin Suomeen.  

Maapallo on ainoa kotimme ja meidän on tunnettava vastuumme luonnonsuojelusta. Kannatan ydinvoimaa, mutta Suomen pitää tehdä siinä yhteistyötä länsimaiden eikä Venäjän kanssa. Jätepolitiikka pitää määritellä Suomessa uudestaan. Vanhat ratkaisut on tehty Vihreiden ideologian tai Keskustan tukiaispolitiikan sanelemina. Biotaloudessa piilee voimavaroja, mutta kaiken ekologisen leiman saaneen toiminnan tukeminen verovaroin ei ole järkevää.  Biojätteiden erikoiskäsittely- ja keräyskustannukset nostavat turhaan asumisen hintaa Helsingissä. Olisi järkevämpää polttaa biojätteet sekajätteiden joukossa sähköksi Vantaan Energian jätteenpolttolaitoksessa.

Ministeri Anne Bernerin (kesk) ehdotus teiden yksityistämisestä perustamalla valtiolle liikenneverkkoyhtiö ei ole järkevä. Ministeri perusteli ehdotustaan sillä, että valtiolla ei olisi varaa ylläpitää teitä. Perustelu on outo, sillä tieliikenteestä kerätään vuosittain kahdeksan 8 mrd € veroina. Siitä vain 2 mrd € palautuu liikenteeseen. Valtio ja kunta ovat olemassa peruspalveluita varten. Julkisen sektorin koko idea on tarjota kansalaisille sellaista hyötyä, joka on paremmin tuotettavissa ison porukan yhteistyönä. Julkinen tie- ja katuverkosto on tällainen peruspalvelu. Katujen ja teiden on oltava vapaasti kaikkien käytössä, sitä vartenhan suomalaiset maksavat veroja. Bernerin ehdotuksesta hyötyisivät eniten mobiilioperaattorit, jotka vetäisivät välistä provisiot mobiililiikenteestä. Viestintäministerin pitäisi tällaisten ehdotusten sijaan keskittyä parantamaan peruspalveluita, kuten postinjakelua.

 

Kunnallisvaalien linjauksia 

Lääkäriaikoja terveyskeskuksesta

Terveydenhuollon saatavuudessa on parantamisen varaa. Terveysasemalta pitää saada lääkäriaika aina tarvittaessa ja hoidon on oltava pätevää. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä pitää tiivistää. Uusi terveydenhuoltolaki on tervetullut, se takaa kaikille kaupunkilaisille vapauden valita itse oma terveysasemansa ja lääkärinsä 1.5.2011 alkaen. Valtakunnallinen sote-uudistus, jos se todellakin joskus toteutuu, muuttaa koko järjestelmän, mutta siihen asti vastuu on vielä kunnilla.

Terveydenhuollon henkilöstön jaksamiseen on tärkeää panostaa. Helsinki on Suomen suurin työnantaja ja sen henkilöstön työhyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Työssä viihtyvyyttä voi edistää kehittämällä johtamiskäytäntöjä ja lisäämällä henkilöstön mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä. Suomalaisessa työelämässä jaetaan liian vähän kiitosta työntekijöille.

Turvallisen lapsuuden puolesta

Lapset eivät osaa vaatia, heidän hyvinvointinsa on meidän vastuullamme. Lapsille on tarjottava päivähoitopaikka läheltä kotiaan. Päiväkoteihin on saatava lisätiloja ja enemmän henkilöstöä. Kunnalliselle hoidolle on tarjottava vaihtoehtoja ja yksityisen hoidon tukea ja kotihoidontuen Helsinki-lisää on korotettava. 

Kunnan on tuettava iltapäivätoimintaa pienille koululaisille, se on tärkeä varhaisen tuen muoto lapsiperheille. Myös leikkipuistojen toiminta on turvattava. Puistot ovat osa päivähoidon palveluverkostoa. Ne ovat kokoontumispaikka pienille lapsille sekä heitä kotona hoitaville vanhemmille, niissä on järjestettävä toimintaa myös loma-aikoina ja kesäisin.

Olen tehnyt kaupungille aloitteita homekoulujen ja -päiväkotien korjaamiseksi. Monet terveysongelmat voitaisiin välttää tulevaisuudessa huolehtimalla lasten ensimmäisten elinvuosien ympäristön terveellisyydestä. Kyse ei ole rahasta, kuten usein luullaan. Kyse on asenteista ja viitseliäisyydestä. Hoitamalla kiinteistöja oikeaoppisesti ja valvomalla rakentamisen laatua voisi päinvastoin säästää rahaa.

Elämänlaatua ikäihmisille

Kunnalla on moraalinen velvollisuus huolehtia siitä, että ikäihmisille on tarjolla tasokkaita asumis- ja hoivapalveluita. Vanhuspalveluja on kehitettävä kokonaisuutena ja niin, että asiakas saa oikeat palvelut oikeaan aikaan. Helsingin Vanhusneuvoston puheenjohtajana sain tutustua vanhuspolitiikan haasteisiin, kiitos siitä kuuluu eläkeläisjärjestöjen aktiiveille!

Vanhuspalveluiden ydin on rakennettava monipuolistenpalvelukeskusten ympärille. Niissä on tarjolla palveluita aina asumisesta kuntoutukseen ja päivätoimintaan. Ikäihmisten mahdollisuutta asua kotonaan mahdollisimman pitkään pitää tukea kotihoidon avulla. Periaatteena on oltava, että palvelut liikkuvat asiakkaiden perässä, eikä päinvastoin. Toisaalta ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan myös, mieluiten kodinomaisissa turvallisissa palveluasunnoissa - ei viruen vuodepotilaana laitoksessa!

Lauttasaaressa on kokeiltu ns. seinättömän vanhusten palvelukeskuksen mallia ja kannatan sen jatkokehitystä. Projektissa kokeillaan palveluseteleiden ja jopa niitäkin joustavamman, henkilökohtaisen budjetin mallia. Niiden avulla kotihoidon asiakkaat voivat hankkia palveluita vapaammin myös yksityiseltä sektorilta kaupungin tukemana. 

Tärkeintä olisi nostaa väestön ikääntyminen merkittävämmäksi näkökulmaksi koko kaupungin toiminnassa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa Helsinkiä kehitetään nykyään aivan liikaa terveiden nuorten näkökulmasta, jotka pyöräilevät ja kävelevät eivätkä kärsi liikkumisen esteistä.

Peruspalvelut etusijalle

Kaupungin pitää huolehtia kansalaisten peruspalveluista, kuten terveydenhuollosta, opetuksesta ja lasten päivähoidosta. Laissa kunnalle määrätyt palvelut on asetettava etusijalle. Kun resurssit ovat rajalliset, on keskityttävä olennaiseen. 

Kunnan on kilpailutettava mahdollisimman suuri osa palveluistaan ja käytettävä ostopalveluita aina kun se on järkevää. Asiakkaan kannalta ei ole merkitystä, kuka palvelun tuottaa. Tärkeää on, että palvelut ovat laadukkaita ja että niitä on saatavissa kohtuulliseen hintaan. Palveluntuottajien moninainen kirjo hyödyttää kunnan asukkaita, kun he saavat enemmän sellaisia palveluita kuin itse tarvitsevat. Palvelusetelien käyttö on arvioitava tapauskohtaisesti - ne voivat tilanteesta riippuen tuoda kaupungille joko säästöjä tai lisämenoja.

Joukkoliikenne kuuluu kaupunkiin 

Helsingin on tuettava joukkoliikennettä, jonka liikenneyhteydet on pidettävä kattavina, aikataulut tiiviinä ja matkojen hinnat kohtuullisina. Metron laajentamisen ohella pääkaupunkiseudulle on rakennettava laaja raitiotieverkosto. Raideliikenteen lähettyville ja sisääntuloväylille tarvitaan parkkipaikkoja liityntäliikenteelle.

En kannata tietulleja enkä ministeri Anne Bernerin väläyytämää mahdollisuutta autojen seurantajärjestelmälle. Se rikkoisi vakavalla tavalla ihmisten yksilönsuojaa, minkä pitää olla sivistysvaltiossa itsestäänselvä perusoikeus. Valtio ja kunta ovat sitä paitsi olemassa peruspalveluita varten. Koko idea julkishallinnossa on tarjota kansalaisille sellaista hyötyä, joka on järkevämmin tuotettavissa ison porukan yhteistyönä kuin yksityisten ihmisten toimesta. Kaikkien käytössä olevat julkiset tie- ja katuverkostot ovat malliesimerkki tällaisesta peruspalvelusta.

 

Vastuuta ympäristöstä

 

Maapallo on ainoa kotimme, meidän on pidettävä siitä huolta. Valitettavasti Helsingin seudun ilmastonkehitys ei ole kestävällä pohjalla. Kymmenesosa koko Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy pääkaupunkiseudulla. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä onkin pyrittävä vähentämään.

Pääkaupunkiseudun on oltava edelläkävijä ympäristöasioissa. Ilman pienhiukkasia ja kasvihuonekaasuja on vähennettävä. Katupöly on ihmisille vakavin terveyshaitta ja haitallisin ilmansaaste, sallitut pitoisuudet ovat ylittyneet Helsingissä useasti viime vuosina. Kaupungin on otettava tehokkaat keinot käyttöön katupölyn torjumiseksi. Rakennusvirastossa on jo selvitettykin mm. asfaltin materiaalin ja erilaisten rengastyyppien merkitystä siihen, paljonko tienpinnasta irtoaa katupölyä.

Malmin lentokenttä ja yleiskaava 

Kannatin Malmin lentokentän suojelua ja äänestin lentokentän asuntorakentamiseen kaavoittamista vastaan sekä molemmilla kerroilla, kun lentokentän vuokrasopimusta käsiteltiin sekä yleiskaavan käsittelyn yhteydessä. Äänestin myös yleiskaavakäsittelyssä sen puolesta, että kaavaesitystä ei olisi hyväksytty vaan se olisi palautettu uudelleen valmisteltavaksi siten, että Malmin lentokenttä olisi säilynyt ilmailukäytössä. 

Helsinki olisi ansainnut vilkkaassa käytössä olevan lentoasemansa ja mittaamattoman arvokkaan, historiallisen kulttuuriaarteen, joka on valittu Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle. Kentällä olisi ollut myös tärkeä turvallisuuspoliittinen merkitys huoltovarmuuden näkökulmasta vaihtoehtoisena lentokenttänä pääkaupungissa, jos Helsinki-Vantaan lentokenttä jostain syystä joutuisi toimintakyvyttömäksi. 

Hämeentien kävelykatu 

Vastustin äänestyksessä Hämeentien muuttamista pelkäksi kävely- ja joukkoliikennekaduksi. On älytöntä kieltää henkilöautojen ajaminen kadulla ihan vain periaatteesta. Pyöräily on kannatettavaa, mutta pyöräteitä on mahdollista rakentaa kaupunkiin ilman, että muita liikennöintimuotoja syrjitään. Kävelykadut eivät vähennä liikennemääriä kokonaisuutena vaan siirtävät ne vain muille kaduille. Lisäksi ne voivat heikentää pienten kauppojen kannattavuutta ja vaikeuttaa kaupungin saavutettavuutta liikuntaesteisiltä.

Kruunuvuoren silta 

Kruunuvuoren silta on niin kallis, että se kannattaa rakentaa vain, jos myös yksityisautot saavat ajaa sillalla. Ehdotinkin kaupuginvaltuustossa, että esitys olisi palautettu uudelleen valmisteltavaksi siten, että myös yksityisautoilu on mahdollista sillalla. Koska hankkeen kustannukset ovat niin korkeat ja sillan elinkaari niin pitkä, että ei ole fiksua sulkea yhtä keskeistä liikennöintimuotoa kokonaan sen ulkopuolelle. Kaupunki- ja liikennesuunnittelun visiot ja tavoitteet voivat olla tulevaisuudessa aivan erilaisia kuin millaisia ne nykyään ovat. Siksi ratkaisujen pitäisi olla tulevina vuosikymmeninä järkevästi muokattavissa vastaamaan silloisia tarpeita, joihin myös yksityisautoilu saattaa kuulua.

Vegaaniruoka päiväkodeissa 

Kun valtuusto käsitteli aloitetta vegaaniruokavalion tuomisesta päiväkoteihin, äänestin sitä vastaan. Ei ole järkeä aikaansaada päivähoitoon ylimääräisiä kustannuksia 1000euroa/lapsi, kun päivähoidon resurssit ovat muutenkin rajalliset ja mm. ryhmäkoot suuret. Allergiat on tietenkin huomioitava lasten ruokavaliossa, sen sijaan vapaaehtoisia, ideologisia omiin elämäntapoihin liittyviä ateriatoiveita ei voi maksattaa muilla veronmaksajilla. Jos kaupungilta löytyy ylimääräistä rahaa päivähoitoon, se pitää laittaa mieluummin ryhmäkokojen pienentämiseen ja hoitajien palkkoihin.

Kaupungin palvelut Suomessa laittomasti oleskeleville

Äänestin kaupunginvaltuustossa Vasemmistoliiton ehdotusta vastaan. Vasemmisto halusi, että Helsingin pitää tarjota ilmainen majoitus myös niille turvapaikanhakijoille, joille valtio ei ole myöntänyt oleskelulupaa ja jotka poliisi haluaa karkottaa Suomesta. Minusta kaupungin pitäisi noudattaa valtiotason ohjeita asiassa eikää luoda muuta maata huomattavasti parempitasoista palvelujärjestelmää maassa laittomasti oleskeleville. Toivon, että Suomen hallitus ja eduskunta laatisivat pikaisesti koko maan kattavat ohjeistukset paperittomien palveluista, jotta käytäntö olisi samanlainen joka puolella Suomea.

Maahanmuuttajien aktivoiminen 

Esitykseni Tallinnan sataman kaltaisen basaarialueesta Helsinkiin sai valtuuston eenemmistön tuen. Ajatuksena on mahdollistaa matalan kynnyksen yrittäjyys ja itsensä työllistäminen vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville. Emme saa päästää maahanmuuttajia syrjäytymään työelämän ulkopuolelle. Heidät pitää aktivoida nopeasti osaksi työmarkkinoita ja hyvinvointivaltion rahoittajajoukkoa.

Asunnot tarvitsevat peruskorjausta

Asuntopolitiikassa painopiste on siirrettävä uustuotannosta vanhan asuntokannan peruskorjaukseen. Valtaosa kohtuuhintaisista vuokra- ja omistusasunnoista sijaitsee lähiöissä, joiden kehittäminen lisää alueiden vetovoimaisuutta. Suuri osa lähiöiden asuntokannasta on peräisin 1960-70-luvuilta ja vaatii jo mittavaa peruskorjausta. Aikoinaan lapsiperheille suunnitellut asunnot on myös uudistettava esteettömiksi, jotta ikääntyneet voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään.

Olen äänestänyt asuntolautakunnassa sen puolesta, että kaupungin vuokra-asunnot suunnattaisiin niitä oikeasti tarvitseville. Verovaroja ei pidä tuhlata tarjoamalla kaupungin asuntoja ihmisille, jotka voisivat hyvin kustantaa asumisensa itse vapailla markkinoilla. Jos asumisoikeus olisi määräaikainen ja asunnon tarve voitaisiin arvioida aika ajoin uudestaan, asuntoja vapautuisi enemmän niitä tarvitseville. 

Hitas-järjestelmä on epäonnistunut, ja toistaiseksi asuntojen jakoperusteet ovat olleet liian sattumanvaraista. Koko järjestelmästä pitäisi päästä eroon asteittain, nyt hitas-kohteiden omistajat ovat asuntoloukussa, kun hintataso vapaisiin markkinoihin verrattuna kasvaa koko ajan.

Yhteistyötä ja kilpailua pääkaupunkiseudun kuntien välille

Helsingin ja Vantaan kaupunginvaltuutetut äänestivät tammikuussa 2011 siitä, pitäisikö asettaa ulkopuolinen selvitysmies tutkimaan, millaisia etuja ja haittoja olisi kaupunkien liittämisestä yhteen. Kannatin selvityksen tekemistä, jotta kuntaliitoksesta olisi saatu puolueetonta tietoa päätöksenteon pohjaksi. Esitys ei valitettavasti mennyt läpi, mutta työtä pääkaupunkiseudun yhteystyön lisäämiseksi pitää jatkaa.

Kuntaliitos voisi parantaa seutuliikenteen sujumista ja mm. kaavoitusta. Toisaalta jos pääkaupunkiseudun kunnat yhdistettäisiin, Suur-Helsinki olisi alueellaan monopoliasemassa palveluiden tuottajana sekä verottajana. Selvitysmiehen työtä olisi tarvittu mielestäni sen tutkimiseksi, voidaanko kuntaliitoksen hyödyt saada myös yhteistyötä vapaaehtoisesti tiivistämällä.