Puistoista ja muilta viheralueilta pyydystettiin viime syksyn ja talven aikana 2700 kania. Määrä on kaikkien aikojen suurin. Kanin pyyntikausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä ja päättyy maaliskuun lopussa. Kanikantaa on pyyntikauden jälkeen vähentänyt myös RHD2-virus, jonka surmaamia kaneja on löytynyt viheralueilta huhtikuun loppupuolelta alkaen.
Helsingin kanien torjuntasuunnitelman pääperiaatteita ovat kasvillisuuden ennakoiva suojaus, kanikannan seuraaminen ja säätely, tehokas tiedotus sekä yhteistyö eri tahojen kanssa. Arvokkaat istutukset kannattaa suojata metalliverkoilla tai muilla suojuksilla. Kanit ovat eteviä kaivajia, joten metalliverkon alaosa on kaivettava maahan tai taivutettava maan myötäisesti. Verkon on oltava vähintään metrin korkea ja verkon silmien tulee olla halkaisijaltaan enintään 3 senttimetriä.
Kaupunki valmistautuu myös metsästämään kaneja jälleen tänä syksynä. Metsästys ajoittuu loka-marraskuuhun ja keskittyy kanien pääasiallisille oleskelualueille. Pyyntimenetelminä käytetään loukkuansojen asentamista ja kaninmetsästystä hillerillä eli fretillä. Suomessa oli ilmeisesti kuusi metsästyshilleriä viime vuonna. Hilleri ajaa kanit pois pesäkoloistaan, jolloin ne säntäävät ympärille kiinnitettyihin verkkoihin. Näin napatut kanit tapetaan kolauttamalla niitä päähän. Mielikuva kieltämättä puistattaa pienten pörröisten eläinten ystävää.
Kauhealta kuulostaa myös kanien ampuminen jousipyssyillä siirtolapuutarhoissa. Kanien pyynti tapahtuu kuitenkin eläinsuojelulain sekä metsästyslain ja -asetuksen mukaisesti. Villikani on Suomen lainsäädännössä luokiteltu riistaeläimeksi. Kanien pyyntiin vaaditaan muiden riistaeläinten tavoin metsästyskortti sekä metsästysoikeus alueelle, jolla pyynti tapahtuu. Tapettuja kaninraatoja kaupunki on syöttänyt Korkeasaaren leijonille.
Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy on vastustanut kanien joukkolahtaamista. Kanien pyytämisen taustalla on kuitenkin se, että villikani on kansallisen vieraslajistrategian mukaan haitallinen vieraslaji, joka ei kuulu Suomen luontoon. Istutukset kärsivät villikaneista eniten, sillä kaneilla on luontainen tarve nakerrella kaikenlaista. Pääkaupunkiseudulla on Suomen suurin kanipopulaatio. Se juontaa juurensa Helsingin Kyläsaaressa 1980-luvulla eläneisiin kaneihin, josta kanta levisi räjähdysmäisesti laajemmalle 2000-luvulla.