Toimenpidealoite pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta

Jätin eduskunalle toimenpidealoitteen pitkäaikaiskoronaan sairastuneiden palveluverkoston perustamisesta Suomeen.

Toimenpidealoitteen sisältö alla.

Eduskunnalle

Kansainvälisistä tutkimuksista on jo kertynyt tietoa niin paljon, että pitkäaikaiskoronan tiedetään olevan vakava osa pandemiaa. WHO on tehnyt pitkälle koronalle oman tautiluokituksen, mutta vielä ei tiedetä, koska se otetaan Suomessa käyttöön.

Koronasta aiheutunutta pitkäaikaista sairastamista kutsutaan eri maissa eri nimillä, mm. long covid, long hauler tai pitkä korona. Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään on jo varmaa, että koronassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä.

Näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että virus saattaa aiheuttaa muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut.

Vielä ei tiedetä sitä, miksi osa sairastuneista saa pitkittyneen tautimuodon. On arveltu, että miehet saattavat sairastaa koronan alkuvaiheen naisia rankemmin, mutta naisilla taas pitkä korona olisi yleisempi kuin miehillä. Korona saattaa sairastuttaa myös perusterveen nuoren ihmisen esimerkiksi sadoiksi päiviksi ja viedä häneltä myös työkyvyn.

Koronan vertaiskyselyissä on myös Suomessa selvinnyt, että oireita esiintyy kaikilla ikäryhmillä perusterveistä alkaen. Kansalaisista nuorten elinaikaodotteen ja tulevan työaikaodotteen pitäisi olla kaikkein pisimmät.

On huolestuttavaa, että myös nuoret voivat sairastua vakavasti ja pitkäaikaisiin oireisiin. On myös hälyttävää, että varsinkaan nuorten saamien sydän- ja keskushermosto-oireiden lopullista merkitystä heidän itsensä ja yhteiskunnan kannalta ei vielä tiedetä.

Suomessa koronan pitkäaikaisoireiden rekisteröinti, seuranta, tutkimus ja hoito ovat ylipäätään lapsenkengissä. Sairaalahoidossa olleiden potilaiden seuranta on sairaanhoitopiirien vastuulla, mutta suuri osa oireista ja pitkäaikaissairastuneista jää pimentoon, jos tautia ei ole todennettu testillä tai ihmiset ovat sairastaneet taudin lievempänä kotonaan.

Toistaiseksi on mahdotonta tietää, kuinka monella suomalaisella todellisuudessa on pitkittynyt COVID-19-sairaus tai pitkäaikaisempi, kenties pysyvä, sairauden aiheuttama vamma tai työkyvyttömyys. Onko heitä satoja,vai tuhansia? Tampereen yliopiston anatomian professorin, lääketieteen tohtorin ja SARS-tutkijan Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10—30 prosenttia koronan sairastaneista.

Toimenpidealoite TPA 128/2020 vp 2

Koronan yhteiskunnallinen hinta saattaa nousta hyvin kalliiksi pitkäaikaiskoronan vuoksi. On uhkana, että pitkä korona tulee maksamaan yhteiskunnalle jopa enemmän kuin akuutti pandemia. On inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti välttämätöntä varmistaa, että koronan pitkäaikaisversioon sairastuneet saavat tarvitsemaansa hoitoa ja tutkimusta.

Avun hakeminen oman paikkakunnan terveydenhuollosta on koronan pitkäaikaisversiosta kärsiville tällä hetkellä haastavaa, sillä yksittäisillä lääkäreillä ei ole viruksen pitkäaikaisoireista tarpeeksi tietoa. Varsinkin perusterveydenhuollossa toimivien lääkäreiden pitäisi paremmin ymmärtää, miten laajamittaista vahinkoa virus kehossa aiheuttaa. Tietoa ja osaamista olisi helpompaa kerryttää, jos potilasryhmälle perustettaisiin oma, siihen erikoistunut toimipiste terveyskeskuksiin.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla Suomeen perustetaan erikoistuneiden palvelupisteiden verkosto SARS-CoV-2:n eli koronan pitkäaikaisoireista kärsiville esimerkiksi isoimpien kaupunkien terveysasemien yhteyteen. Esimerkkiä pitkäaikaiskorona-aseman toimintaan voi hakea Englannista, jossa on toiminnassa lukuisia long covid -oireista kärsivien potilaiden tutkimukseen ja hoitoon erikoistuneita klinikoita. Palvelupisteisiin on päästävä matalalla kynnyksellä, vaikka henkilö ei olisi saanut alkuvaiheessa positiivista testitulosta tai joutunut sairaalahoitoon alkuvaiheen oireiden johdosta.

Suuri osa pitkää koronaa sairastavista on edelleen ilman koronan positiivista testitulosta. Hoidon ja lääkityksen lisäksi koronan pitkäaikaispotilaan on päästävä kokeisiin ja jatkotutkimuksiin sekä kuntouttavan toiminnan piiriin. Pitkäaikaiskoronan tukipisteiden on oltava kaikille avoimia, ja niihin on keskitettävä alueen ajankohtainen tietämys ja osaaminen aiheesta.

Toimenpidealoite: lisää viherrakentamista Suomeen

Jätin eduskunnalle juuri toimenpidealoittamiseen viherrakentamisen lisäämiseksi ja edistämiseksi Suomessa. Alla jättämäni aloitteen sisältö:

Eduskunnalle

Viherrakentaminen on keino parantaa kaupunkilaisten viihtyisyyttä, terveyttä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Kasvillisuuden lisäämisellä kaupungissa on lukuisia eri hyötyjä ja siksi sitä pitäisi edistää entistä voimakkaammin.

Puiden istuttaminen on jopa aiemmin tiedettyä tehokkaampi keino hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä. Puiden ohella hiilinieluna toimivat muutkin kasvit, koska ne yhteyttävät ja tuottavat happea. Meidän pitäisikin lisätä kasvillisuutta kaikkialla, myös kaupungeissa.

Kaikille kaupunkilaiselle ei välttämättä tarjoudu helppoja mahdollisuuksia päästä metsään ja luontoon. Viherrakentamisella luontoa voitaisiin tuoda entistä enemmän osaksi myös kaupunkilaisten arkea. Mitä lähempänä viheralueet ovat ihmisten koteja, sitä enemmän niillä vieraillaan. Tutkimusten mukaan jo noin 300 metrin päässä asuminen vähentää viheralueella käymistä.  Kuitenkin kasvillisuuden lähellä olo on erittäin hyväksi terveydelle vähentäen esimerkiksi stressiä ja alentaen verenpainetta. Lisäksi kasvillisuus ja viherrakentaminen on omiaan vähentämään melua.

Kasvillisuus myös sitoo sateiden ja sulamisen synnyttämää hulevettä ja vähentää keväisen katupölyn määrää.  Istutukset ja monipuoliset viheralueet luovat lisäksi elinympäristöjä erilaisille hyönteisille – esimerkiksi äärimmäisen tärkeille pölyttäjille – ja monipuolistavat muutoinkin kaupunkien ekosysteemiä.

Viherrakentamisella on siis valtavasti erilaisia hyötyjä. Kaupungistuminen on alati kasvava trendi ja sen aiheuttamia haittoja voidaan tehokkaasti kompensoida panostamalla edelleen kaupunkien viherrakentamiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotan

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin viherrakentamisen edistämiseksi suomalaisissa kaupungeissa.

Toimenpidealoite – tiedonkeruuta koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista

Eduskunnalle

Koirahyökkäysten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Helsingin poliisin karkean arvion mukaan koirahyökkäysten määrä olisi lähes kaksinkertaistunut viime vuodesta. Vakuutusyhtiöiden mukaan trendi on nouseva ja koirahyökkäyksistä tulee yhtiöille useampia ilmoituksia viikoittain.

Koirahyökkäyksistä uutisoitaessa on tuotu usein esiin, että esimerkiksi Tanska on kieltänyt useita koirarotuja, Espanjassa taas riskikoirilla pitää olla kuonokoppa julkisilla paikoilla eikä omistajalla saa olla rikostaustaa. Tällä hetkellä on kuitenkin hyvin epäselvää, mikä vaikutus lemmikkieläinten pitoon liittyvillä kielloilla olisi ja mitä rotuja ja millaisia lemmikkien omistajia kieltojen oikein pitäisi koskea.

Suomessa ei ole saatavilla virallista tilastoitua tietoa siitä, mitkä koirarodut useimmiten syyllistyvät hyökkäyksiin muita eläimiä tai ihmisiä kohtaan. Tietoja, kuten koirahyökkäysten lukumäärä, koirarodut tms, ei kirjata systemaattisesti poliisin järjestelmään niin, että niistä voisi saada suoraan tilastoja, saatavilla on ainoastaan suuntaa antavaa tietoa. Näitä tietoja saa poliisiasiaintietojärjestelmästä hakemalla rikosilmoituksista sellaisia asiasanoja kuten ”koira” ja ”hyök*”.

Koirahyökkäysten rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi ”eläimen vartioimatta jättäminen”, mikä tarkoittaa lähtökohtaisesti, että koira on purrut jotakuta. Järjestysrikkomuksessa koiran omistaja on voinut jättää koirankakan keräämättä, pitää koiraa vapaana kielletyllä alueella. Ensimmäisestä rikoksesta tuomitaan yleensä sakkoja, mutta vammantuottamuksista asia menee yleensä tuomioistuinkäsittelyyn. Hurjimmissa tapauksissa tuomio voi olla jopa kuusi kuukautta vankeutta koiran omistajalle.

Poliisi on virallisen tilastoinnin ohella kirjannut epävirallisesti ja epäsystemaattisesti muistiin tietoja purematapauksista ja niiden perusteella purematapauksissa nousevat selvimmin esiin sekarotuiset koirat. Koirahyökkäykset painottuvat vilkkaimmin asutuille alueille eli niitä on eniten pääkaupunkiseudulla. Helsingin poliisi ilmoittikin viime vuonna perustavansa eläinsuojelurikoksiin keskittyvän yksikön.

Koirarotujen ja eläintä koskevien tietojen lisäksi olisi hyödyllistä saada tietoja omistajista, joiden lemmikit syyllistyvät hyökkäyksiin. Millaisille henkilöillä on ongelmakoiria ja keillä näyttäisi olevan suurimpia vaikeuksia lemmikkinsä asianmukaisessa kasvatuksessa ja hoidossa? Jo ennestään tiedetään, että eläinsuojelurikoksiin liittyy yleensä myös muutakin rikollisuutta kuten talous- ja verorikoksia.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla hankitaan systemaattisempaa tilastotietoa koirahyökkäyksistä ja muista eläinsuojelurikoksista ja pohditaan tarpeita mahdollisille lisätoimenpiteille saadun tiedon pohjalta.

Toimenpidealoite: Hoitajille laajempi oikeus osallistua terveydenhuollon koulutuksiin, joissa käsitellään reseptilääkkeitä

On oikein, että reseptilääkkeiden mainonta kuluttajille ei ole Suomessa sallittua, vaan kuluttajille saa markkinoida vain itsehoitolääkkeitä. Lääkemarkkinointi ei myöskään saa olla epäasiallista tai houkutella lääkkeen tarpeettomaan käyttöön. Lisäksi on tärkeää, että lääkeyhtiöiden myynninedistämistoimet eivät saa vaarantaa väestön luottamusta lääkäreiden puolueettomuuteen lääkemääräyksien osalta. Siksi lääketeollisuus on sisällyttänyt eettisiin periaatteisiinsa esimerkiksi sen, että koulutusta ei saa antaa sellaisessa paikassa, kuten hiihtokeskuksessa, joka erityisesti houkuttelisi lääkäreitä osallistumaan tilaisuuksiin, eikä niissä saa tarjota huomattavan hyvää ruokaa tai juomaa.

Tämän selkeän lääkemainonnan kiellon lisäksi lääketieteellisten koulutusten sisältö voidaan tulkita lääkkeiden lainvastaiseksi piilomarkkinoinniksi, jos koulutus sisältää lääkeinformaatiota. Siksi nykyisessä lainsäädännössä on tarkasti rajattu se kohdejoukko, jolla on oikeus osallistua koulutukseen, jossa puhutaan reseptilääkkeistä. Kuluttajille  ei saa antaa koulutusta reseptilääkkeistä. Tämäkin on ymmärrettävää, mutta koulutustilaisuuksiin hyväksyttyjen osallistujien joukon määrittely kaipaa kuitenkin uudistusta.

On ongelma, että monet terveydenhuollon ammattilaiset luetaan koulutustilaisuuksien lääkeinformaation osalta lainsäädännössä kuuluviksi kuluttajaväestöön. Se johtaa tilanteeseen, jossa sairaanhoitajat eivät saa osallistua lääketieteelliseen kongressiin, jos siellä käsiteltäviin aiheisiin lukeutuu reseptilääkkeet. Silloin hoitotiimien jäsenet, kuten esimerkiksi lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja sosiaalityöntekijät, eivät saa käytännössä osallistua yhdessä samoihin koulutustilaisuuksiin, jos niissä käsitellään reseptilääkkeitä.

Nykyään hoitajille on sallittua antaa vain tarvittaessa tietyn lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön liittyvää ohjausta, kuten esimerkiksi koulutus astmapiipun käyttöön ja pistoskoulutus, mutta sen yli menevä koulutus katsotaan reseptilääkkeen piilomarkkinoiniksi. Hoitajat määritellään lääkelaissa siis kuluttajiksi, joihin ei saa kohdistaa reseptilääkemarkkinointia. Rajattu poikkeus tästä ovat sellaiset sairaanhoitajat, optikot ja suuhygienistit, joilla on rajattu lääkkeenmääräämisoikeus.

Moniammatillisilla hoitotiimeillä on kuitenkin nykyaikana yhä suurempi merkitys terveydenhuollossa. Kun väestö vanhenee, potilaiden ongelmat moninaistuvat ja se luo tarvetta moniammatillisen tiimityön lisäämiseen. Potilasta hoidetaan yhä useammin yhteistyössä potilaan ja muun hoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa moniammatillisena tiimityönä.

Siksi ehdotankin eduskunnalle jättämässäni toimenpidealoitteessa, että hallitus antaa hoitajille nykyistä laajemman oikeuden osallistua lääketieteellisiin koulutuksiin, joiden sisältöön kuuluu reseptilääkemarkkinointia. Se parantaisi terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmahdollisuuksia ja antaisi hoitotiimeille mahdollisuuden osallistua yhdessä samoihin koulutuksiin, mikä johtaisi potilasturvallisuuden paranemiseen sekä hoitotiimien osaamisen ja laadun kohenemiseen.

Toimenpidealoite: Loppu koulukiusaamiselle

MLL:n ja Vaasan yliopiston toteuttama ja Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama Pelastakaa koulukiusattu -tutkimuksen mukaan Suomen peruskouluissa toistuvan kiusaamisen kohteiksi joutuu keskimäärin 6–10 prosenttia oppilaista päivittäin. Suomalainen oikeusjärjestelmä ja koulujen kyky puuttua ongelmiin on koulukiusaamisen kohdalla puutteellista.

Keskimääräistä yleisemmin viikoittaista kiusaamista kokevat kouluterveyskyselyn mukaan nuoret, joiden äidin koulutustaso on enintään perusaste, jotka ovat ulkomaalaistaustaisia, joilla on jokin fyysinen tai kognitiivinen toimintarajoite ja jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että fyysinen väkivalta koulukiusaamisen muotona on jopa hieman kasvussa, myös esimerkiksi rahaa tai tavaraa varastetaan tulosten mukaan aiempaa useammin.

Vakavimmissa tilanteissa pitäisi puhua koulukiusaamisen sijasta kouluväkivallasta. Kiusaaminen on rikollista toimintaa, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit. Kiusaamiseen voidaan soveltaa mm. kunnianloukkaukseen, laittomaan uhkaukseen, lievään pahoinpitelyyn ja pahoinpitelyyn liittyviä lainpykäliä. Myös kiusaajan rikoskumppanina, avunantajana ja yllyttäjänä toimiminen ovat lain mukaan rangaistavia tekoja. Lisäksi ”koulu”-liite sanassa on myös harhaanjohtava, sillä kiusaaminen voi tapahtua myös esimerkiksi koulumatkoilla tai muuten koulutilojen ulkopuolella.

Koulussa kiusatuksi tulleet oppilaat kertovat, että aikuiset eivät aina ole puuttuneet kiusaamiseen. Opettajat tarvitsisivat lisää keinoja kiusaamisen havaitsemiseen ja kiusaamisen ehkäiseminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja yhteistyötä koulun, kouluterveydenhuollon ja kodin välillä. Myös muut oppilaat voivat saada kiusaamisen loppumaan. Kun pieni, mutta arvostettu ryhmä oppilaita siirtyy kiusatun puolelle, on mahdollista, että muutkin avaavat silmänsä.

Erään koulukiusatun lapsen isä soitti minulle ja kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan koulukiusaamisesta kannattaa tehdä rikosilmoitus, sillä vain poliisien juttutuokio kiusaajien kanssa oli saanut kiusaamisen loppumaan. Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, että KiVa koulu-ohjelman portaat puuttumiselle ovat liian moninaiset ja lievät ja että jämäkämpiin toimiin pitäisi ryhtyä jo aikaisemmassa vaiheessa. Hän toivoi myös, että kiusaajan vanhemmat pitäisi voida velvoittaa osallistumaan koulun palaveriin kiusaamisesta, he eivät välttämättä saavu niihin paikalle ollenkaan. Lopuksi hän toivoi, että olisi mahdollisuus erottaa kiusaaja koulusta rehtorin päätöksellä edes määräajaksi, kuten vaikka kahdeksi kuukaudeksi.

Nykyiset kurinpitotoimet erittäin raaoissa kiusaamistapauksissa ovatkin riittämättömiä tekijän kannalta, eivätkä ne korjaa uhrille aiheutunutta vahinkoa tai anna uhrille riittävää suojaa. Äärimmäisissä tilanteissa, joissa ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi on nähty siirtää oppilas toiseen kouluun, on lähtijä yleensä ollut uhri. Se asettaa jo ennestään vaikeassa asemassa olevan uhrin kohtuuttomaan tilanteeseen, kun hän joutuu siirtymään täysin uuteen sosiaaliseen ympäristöön. Olisi oikeudenmukaisempaa, että koulua joutuisi vaihtamaan kiusaaja. Se antaisi niin uhrille kuin koko yhteisölle oikeanlaisen signaalin ihmisarvon kunnioittamisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Selvitettäessä ratkaisua siihen, kumman osapuolista on tarpeen vaihtaa koulua, pitää tavoitteena olla uhrin paluu mahdollisimman normaaliin arkeen. Pitää huomioida ja painottaa uhrin toive joko jäädä nykyiseen kouluun tai siirtyä uuteen kouluun, ja sen toiveen tulee olla pohjana korjaaville toimenpiteille. Lähtökohtaisesti, jos katsotaan, että koulunvaihto on ratkaisu, pitäisi koulunvaihtajan olla kiusaaja.

Niinpä tein eduskunnassa toimenpidealoitteen siitä, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädännön korjaamiseksi siten, että oppilaan opetuksen järjestämispaikkaa voidaan perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä vaihtaa, jotta hänen toiselle koulun oppilaalle aiheuttamansa merkittävä ruumiillinen tai henkinen vahinko saadaan loppumaan. Oppilaalle ja hänen vanhemmilleen on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ja mahdollisesta uuden koulupaikan määräämisestä on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollon viranomaisille.

Toimenpidealoite valkohäntäkauriiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi

Valkohäntäkauris on luonnolle ja ihmisille haitallinen vieraslaji Suomessa. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta kauriita tuotiin 1930-luvulla riistaeläimeksi Laukon kartanoon. Eläimet karkasivat aitauksesta vapauteen ja alkoivat lisääntyä luonnossa hallitsemattomasti.

Valkohäntäpeura tunkeutuu ihmisasutuksen piiriin toisin kuin arempi alkuperäinen ja lähes uhanalaisiin lajeihin kuuluva metsäpeura. Valkohäntäkauris aiheuttaa mittavaa vahinkoa viljelyksille ja puutarhoille. Vuonna 2017 korvattiin valtion varoin valkohäntäpeurojen aiheuttamia maatalousvahinkoja satoja tuhansia euroja. Määrä nelinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Kauriista on tullut vitsaus puutarhoissa aivan kuten pääkaupunkiseudullakin.

Kauriit ovat myös borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aiheuttavien punkkien yleisiä isäntäeläimiä. Yhdessä kauriissa voi olla jopa 2 000 punkkia, joita kauris levittää ympäristöön. Lisäksi valkohäntäkauriit aiheuttavat vuosittain myös useita tuhansia liikenneonnettomuuksia, jotka keskittyvät Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Luonnonvarakeskuksen arvioi viime vuonna, että Suomessa on noin satatuhatta valkohäntäkaurista. Kasvua edellisvuodesta oli noin 13 prosenttia. Tiheimmillään valkohäntäkauriita on Satakunnassa, Pohjois- ja Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa sekä Uudenmaalla. Kauriskanta on hyötynyt sekä ilmaston lämpenemisestä että talviruokinnasta.

Vuonna 2012 laadittu kansallinen vieraslajistrategia listasi valkohäntäkauriin tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi lajiksi. Sen jälkeen ongelmat ovat lisääntyneet ja kanta kasvanut, eikä tarkkailu enää riitä. Valkohäntäpeuraongelmaan on nyt tartuttava tosissaan.

Edellä olevan perusteella ehdotinkin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valkohäntäkauriiden kannan merkittäväksi pienentämiseksi.