Soteen tulossa DDR:n vuosisuunnitelmat

Alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin.

Hallitus on julkistanut esityksensä uudeksi sote- ja maakuntahallinnoksi. Se toisi toteutuessaan Suomeen kolmannen hallintotason kuntien ja valtion väliin. Sote-palveluiden tuottamiseen tulisi 4-vuotissuunnitelmat ja keskitetty suunnitelmatalous. Muutos lisäsi byrokratiaa ja kustannuksia sekä johtaisi verotuksen kiristymiseen. Vakavinta ihmisten kannalta on, että soten rahoitusmalli vaarantaisi peruspalvelut osassa Suomea.

Hallituksen esityksessä Uudenmaan sote-rahoja leikataan pysyvästi esimerkiksi Uudellamaalla. Siellä sote-rahoista leikattaisiin vuosittain 300 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi HUS:n vuosibudjetissa ainakin 100 miljoonaa euroa, mikä vastaisi kustannuksiltaan noin 1 500 työntekijän irtisanomista. Voisi kysyä, että haluaako hallitus lakkauttaa Uudellamaalla mieluummin syöpähoidot vai synnytykset?

Hallituksen esittämä rahoitusmalli merkitsisi leikkauksia myös kuntien talouteen. Helsingissä useiden kymmenien miljoonien leikkaus tuloihin vastaisi esimerkiksi useiden päiväkotien lakkautusta.

Periaatteellisella tasolla hallituksen ajama sote-uudistus olisi omituinen taantumuksellinen askel kohti keskitettyä suunnitelmataloutta. Se veisi valtaa pois paikallistasolta ja siirtäisi sitä valtion keskushallinnolle. Maakuntien sote-toimijat joutuisivat esimerkiksi hyväksyttämään isommat investointinsa valtion keskusjohdolla.

Lisäksi sote-alueiden rahoitus pohjaisi valtion määrittelemiin nelivuotisiin rahoituskehyksiin. Kyllä. Luit oikein. Suomeen tulisi sote-palveluihin 4-vuotissuunnitelmat. Voiko sellainen olla edes todellista? Siis 5-vuotissuunnitelmathan kuuluivat Neuvostoliiton ja DDR:n hallinnoimismetodeihin. Suunnitelmatalous on talousjärjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Sen vastakohta on hajautettu markkinatalous.

Neuvostoliiton viimeisestä viisivuotissuunnitelmasta on kulunut aikaa jo 30 vuotta, mutta ilmeisesti sen hohto ei ole himmentynyt joidenkin silmissä. Sinänsä en ihmettele, että hallituksen vasemmistopuolueet nostalgisoivat avoimesti itänaapurimme menneisyyttä, mutta miten ihmeessä myös keskusta ja Rkp ovat tempautuneet tuohon älyttömyyteen mukaan?

Peruspalveluiden järjestämisessä ei pitäisi missään nimessä siirtää vastuuta pois paikallistahoilta. Monin paikoin voi olla erittäin järkevää kannustaa kuntia yhteistyöhön keskenään, mutta silloinkin valta ja vastuu ovat alueella itsellään, eikä ulkopuolisilla. Kunnilla on nykyään tällainen itsehallinto ja sitä pitää vahvistaa, eikä murentaa! Kaikessa toiminnassa on ylipäätään erittäin tärkeää, että valta ja vastuu ovat yhdellä ja samalla taholla.

Opiskeluhuoltoa ei saa siirtää pois kouluista

Hallituksen sote-esitys siirtäisi opiskeluhuollon eli koulukuraattorit ja -psykologit pois kouluista. Tämä ei missään nimessä ole kannatettava uudistus. Kuraattorien ja koulupsykologien tulee olla oppilaiden saavutettavista mahdollisimman helposti: paras vaihtoehto on, että oppilashuollon työntekijät ovat siellä, missä oppilaatkin – kouluissa!

Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet nousussa jo ennen koronaa. Tällä hetkellä oppilas voi saada apua oman koulunsa sisältä. Juttelemaan voi mennä matalalla kynnyksellä, kesken koulupäivän. Siirtämällä palvelut pois koulurakennuksista, tehdään avun hakeminen vaikeammaksi ja kynnys hakea apua ja huomata keskusteluapua tarvitsevat oppilaat kasvaa.

Opiskeluhuollosta vastaavien asiantuntijoiden mukaan nykyinen järjestelmä on toimiva. Mahdollisia ongelmia aiheuttaa enneminkin oppilashuollon vähäiset resurssit, joita tulisi kasvattaa, kuin ongelmat hallinnossa. Soteuudistuksella ei paranneta, vaan päinvastoin heikennetään nykytilannetta. Koulukuraattorit ry huomauttaa, että opiskeluhuolto on ehdottomasti osa opetustoimea – ei koulusta erillistä toimintaa. Myös Psykologiliitto vastustaa uudistusta ja kannattaa opiskeluhuollon järjestämis- ja tuottamisvastuun jättämistä koulujen kunnille.

Soteuudistusta on puolustettu sanomalla, että kaikki opiskeluhuollon toimijat koottaisiin yhteen osaksi samaa organisaatiota. Opiskeluhuolto kuuluu kuitenkin koko koulun henkilöstölle ja koska opettajia ja rehtoreja ei oteta mukaan soteuudistukseen, ei tämä väite pidä paikkaansa. Oppilashuolto ei ole yksilötyötä, vaan oppilaan ja oppilashuollon tueksi tarvitaan koko yhteisö!

Nyt vaikuttaa siltä, että hallitus haluaa mennä maakunnat ja hallinto edellä. Lukuisat asiantuntijat korostavat, että mahdolliset muutoksetkin tulisi tehdä ihminen – potilas, oppilas, palveluiden käyttäjä – edellä! Uusilla hallintohimmeleillä nostetaan ainoastaan veroastetta ja pahimmillaan heikennetään palveluita, jos palveluiden käyttäjää ei oteta huomioon.

Lasten ja nuorten oppilashuoltoa ei saa heikentää!