Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien lasten yksityisyyttä ja sen toteutumista sosiaalisen median aikakaudella. Kirjallinen kysymys löytyy kokonaisuudessaan tästä artikkelista.

Kirjallinen kysymys lasten oikeudesta yksityisyyteen ja lainsäädännön ajantasaisuudesta

Sosiaalinen media on asettanut ihmisten yksityisyyden suojaamiselle erityisiä haasteita. Aikuisilla on erityinen velvollisuus suojella lapsia ja näin ollen myös heidän yksityisyyttään. Kuitenkin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on syntynyt sukupolvi, jonka henkilökohtaisia tietoja ja valokuvia on jaettu laajalle yleisölle heti lapsen syntymästä asti. Aikuisen oikeus julkaista haluamaansa materiaalia ei saa mennä lapsen edun edelle, mutta lainsäädäntö ja vallitsevat käytännöt ovat tämän suhteen melko epäselviä. 

Pieni lapsi ei ole vielä kykenevä ymmärtämään sitä, miten laajalle nettiin leviävä materiaali voi yltää. Näin ollen pieni lapsi ei kykene myöskään antamaan suostumustaan siitä, haluaako hän, että häntä kuvataan ja kuvia jaetaan erilaisilla sosiaalisen median kanavilla. Kun lapsi on viimein sen ikäinen, että hän pystyy tekemään päätöksiä ja on ikänsä puolesta kykenevä myös itse käyttämään sosiaalisen median kanavia, voi hänen digitaalinen jalanjälkensä olla jo huomattavan suuri — etenkin, jos kuvia, videoita ja muuta henkilökohtaista tietoa on jaettu julkisilla tileillä, joilla on lukuisia katsojia tai seuraajia.

Aina lapsen selväsanaisia kieltoja ei oteta huomioon. Pahimmillaan sosiaalisessa mediassa on tuhansille ihmisille esillä videoita, joissa lapsi selvästi näyttää sanallisesti tai muuten, ettei halua olla kuvattavana, mutta vanhemmat tai muut aikuiset jatkavat kuvaamista silti. 

Vanhemmat eivät omista oikeutta lastensa yksityisyyteen. YK:n lastenoikeuksien sopimuksessa, jonka myös Suomi on ratifioinut, todetaan seuraavaa: ”Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etu.” Nolot kuvat ja videot voivat tuntua aikuisista hauskoilta, mutta lapsi kykenee tuntemaan häpeää, ja niillä voi olla ikävä vaikutus lapsen itsetuntoon. Viattomat ja tilanteessa hauskalta vaikuttavat videot ja muistot voivat muuttua hyvin negatiivisiksi, kun ne kiertävät nettiä vuosia ja kuka tahansa tuntematon voi ne löytää. Kerran nettiin jaettua ei saa sieltä pois, eikä jakaja voi myöskään hallita, mitä materiaalille tapahtuu.  

Videon ja kuvien ohella henkilökohtaisten tietojen jakaminen suurelle yleisölle voi johtaa lapsen turvallisuuden heikkenemiseen. Kuka tahansa voi käyttää näitä tietoja hyväksi ja pahimmillaan onnistua rakentamaan luottamuksen lapseen jopa rikollisia tavoitteita edistääkseen.

Yksittäiset tiedot eivät välttämättä johda tähän, mutta lapsista voi kertyä vuosien aikana valtava määrä dataa, joka päätyy suurelle yleisölle: koulusta, kodista, lapsen omasta huoneesta, lempivaatteista, leluista ja niin edelleen. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että hänestä ja hänen perheensä elämästä paljon tietävä aikuinen voi olla joku täysin tuntematon ja jopa vaarallisissa aikeissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo varmistaa, että jokaisen lapsen oikeus yksityisyyteen säilyy sosiaalisen median aikakaudella ja onko lainsäädäntömme aiheesta ajankohtainen, ja mikäli ei, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen uudistamiseksi?

 Helsingissä 9.2.2021 

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus aikoo varmistaa, että jokainen lapsi Suomessa oppii suomen kielen. Kysymys sivuaa myös vanhempien kielitaitoa, joka on aivan keskeisessä roolissa intergroitumisessa Suomeen.

Kirjallisen kysymyksen voi lukea kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen alapuolelta.

Kirjallinen kysymys vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Hyvä suomen kielen taito on yksi merkittävä tekijä yhteiskunnan aktiivisena osan toimimiseen. Kielitaito vaikuttaa paljon myös vieraskielisten lasten mahdollisuuksiin tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

 Maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet ovat etenkin pääkaupunkiseudulla keskittyneet tietyille alueille. Niinpä asuinpaikasta riippuen vieraskielisiä lapsia on paljon samoissa kouluissa ja samoilla luokilla. Tämä osaltaan hidastaa lasten suomen kielen oppimista, jos kieltä ei pääse käyttämään sitä äidinkielenään puhuvien lasten kanssa tarpeeksi usein. Jos koulupäivän jälkeenkin harrastustoiminnassa tai muutoin vapaa-ajalle vietetään aikaa ainoastaan muiden vieraskielisten lasten kanssa, ei suomen kielen kielitaito kehity. Jokainen kieliä koskaan opetellut ja opiskellut tietää, että kielitaidon edistämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää päästä käyttämään sitä tarpeeksi usein ja säännöllisesti.

Kouluissa, joissa on paljon vieraskielisiä lapsia, opetushenkilökunnan opetusaikaa kuluu paljon enemmän kielitaidon aiheuttamiin haasteisiin kuin opetukseen verrattuna kouluihin ja luokkiin, joissa on vähemmän vieraskielisiä lapsia ja nuoria. Vaikeudet suomen kielen kanssa voivat turhauttaa lapsen ja vievät iloa oppimisesta, jossa ei muuten välttämättä olisi mitään ongelmia. Haasteet kielen kanssa voivat kertautua ja heikentää yleisesti opiskelumotivaatiota, vaikka lapsella ei olisikaan itse opittavien aineiden sisältöön liittyviä vaikeuksia. Kielen osaamisella on vaikutus lapsen itsetuntoon ja käsitykseen hänen kyvystään oppia.

Lisäksi haasteita vieraskielisille lapsille voi aiheuttaa vanhempien puutteellinen kielitaito. Lapselle voi koitua kohtuuttomasti taakkaa oman koulutyönsä hoitamisesta, jos vanhemmat eivät ymmärrä koulusta tulevia viestejä eivätkä pysty seuraamaan lapsensa koulunkäyntiä suomen kieltä osaavien vanhempien tavoin. Vaikka jokaisella lapsella on tietynlainen vastuu omien koulutehtäviensä hoitamisesta, on vanhemmilla erittäin tärkeä rooli lastensa opiskelun tukemisessa ja he ovat viimekädessä vastuussa siitä, että lapsi hoitaa koulutyönsä.

Myös erilaisiin käytöshäiriöihin tai vaikkapa lapseen kohdistuvaan kiusaamiseen tulee voida puuttua heti ja tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät koulusta tulevat viestit ja pystyvät kommunikoimaan opetushenkilökunnan kanssa erilaissa ongelmatilanteissa. Vaikka koulussa ei olisikaan ongelmia ja koulutyö sujuisi hyvin, on lapselle helpottavaa, kun hän voi luottaa vanhempiensa olevan tietoisia hänen koulunsa arjessa tapahtuvista asioista.

Maahanmuuttajataustaiset lapset voivat joutua toimimaan perheissään vanhempiensa tulkkina esimerkiksi virallisten lomakkeiden kääntämisessä ja täyttämisessä, mikäli vanhempien kielitaito ei riitä näiden asioiden hoitamiseen. Pahimmillaan lapsi voi joutua vastuuseen esimerkiksi perheen raha-asioista. Tällainen on omiaan lisäämään lasten stressiä ja henkistä kuormitusta ja asettaa vieraskieliset lapset eriarvoiseen asemaan suomenkielisiin lapsiin nähden. Lapsia tulisi suojella eikä heidän tulisi joutua ottamaan vastuuta aikuisten auttamisesta virallisissa asioissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että vieraskieliset lapset oppivat suomen kielen koulussa pärjäämisen edellyttämälle tasolle? Miten vieraskielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan tuetaan käyttämään ja oppimaan suomea myös koulun ulkopuolella? Miten hallitus aikoo toimia ehkäistäkseen vieraskielisten lasten kuormitusta, jota aikuisten virallisten asiakirjojen yms. tulkkauksesta mahdollisesti aiheutuu? Miten hallitus varmistaa, että jokaisen koululaisen vanhemmat osaavat suomen kieltä riittävän hyvin voidakseen huolehtia lastensa koulunkäynnistä ja toimiakseen yhteistyössä koulun kanssa?

Helsingissä 8.12.2020

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys koronan leviämisestä kouluissa ja päiväkodeissa

Jätin juuri eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, miten koronan leviämistä ehkäistään kouluissa ja päiväkodeissa. Lue kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan alta.

SARS-CoV-2 leviämisen estämisestä kouluista ja päiväkodeista

Eduskunnan puhemiehelle

Keväällä hallitus päätti viisaasti sulkea koulut, kun SARS-CoV-2-virus alkoi levitä Suomessa laajalti. Tiukat rajoitukset ja varsinkin koulujen siirtyminen etäopetukseen johtivat siihen, että epidemia saatiin Suomessa kuriin ja se lähes tukahtui keväällä. Syksyllä koulut ovat toimineet pääasiassa lähiopetuksessa. Niinpä heti elokuussa lähtivätkin kasvuun sekä lasten ja nuorten koronatartuntojen määrät että tartunnat muissa väestöryhmissä. Nyt syksyllä on kevääseen verrattuna toisin myös se, että päätöksentekovastuu koronarajoitusten käyttöönotosta on paikallisilla viranomaisilla, eikä valtiojohdolla. Tämä aikaansaa sen, että koronan torjunnassa on poikkeavia käytäntöjä eri puolilla maata. Joissakin kunnissa koulutartuntojen leviämistä muualle väestöön on pyritty ehkäisemään tehokkaammin kuin muualla.

Valtakunnallinen etäkoulu lakkautettiin erikoisena toimenpiteenä jo toukokuun lopussa kahdeksi viimeiseksi viikoksi ennen kesälomia. Päätöksen taustalla vaikutti ilmeisesti vielä keväällä kuviteltu mahdollisuus muodostaa koronalle laumasuoja sairastamisen kautta. Mm. HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen sanoi huhtikuussa, että koska muut infektiosairaudet yleensä vähenevät kesää kohti, joten olisi hyvä idea pitää koronaan sairastuneiden määrässä yllä kesällä ”tasainen kasvuvauhti” ja ”yrittää saada sitä väestönosaa sairastumaan, jolle tauti todennäköisesti ei ole vaarallinen eli lapset, nuoret ja aikuiset”. Toisin sanoen hän vaikutti toivovan, että päiväkotilapset, koululaiset ja heidän vanhempansa sairastuisivat kesäksi koronaan ja auttaisivat muodostamaan virusta kohtaan laumaimmuniteetin. Nämä toiveet laumasuojan muodostumisesta sairastamisen kautta ovat sittemmin osoittautuneet täysin virheellisiksi.

Keväisen koulujen avaamisen jälkeen THL teki erikoisen tutkimuksen koronan leviämisestä kouluista käyttäen aineistonaan vain yhtä (1) aikuista ja yhtä (1) lasta. Koronavirukselle altistuneilta tutkittiin selvityksessä jälkikäteen muodostuneet vasta-aineet, mistä vedettiin johtopäätös, että ainoastaan oireisesta aikuisesta seurasi jatkotartuntoja, mutta lieväoireisesta lapsesta ei seurannut. Tämän jälkeen viralliseksi totuudeksi tuli, että kouluista ei seuraisi koronan jatkotartuntoja. Lasten ja nuorten aikaansaamia jatkotartuntoja vähätelläänkin Suomessa edelleen.

Kun THL selvitti nyt syksyllä uudestaan sitä, seuraako lasten raportoiduista altistustapauksista jatkotartuntoja päiväkodeissa ja kouluissa, jatkotartunnoiksi ei katsottu lapsen perheenjäsenen saamaa jatkotartuntaa. Se oli hyvin erikoinen valinta. Eli vaikka koululainen saisi koronan koulusta ja tartuttaisi siihen kaikki perheenjäsenensä, perheenjäsenten tartuntoja ei THL:n mielestä katsota koulusta seuranneiksi jatkotartunnoiksi. Sellainen tartunta tilastoidaan perheen sisäiseksi tartunnaksi, eikä jatkotartunnaksi koulusta edes siinä tapauksessa, että lapsi olisi ollut käytännössä ainoa vaihtoehto perheenjäsenten tartunnan lähteeksi. Ei siis mikään ihme, että esimerkiksi pk-seudulla, jossa epidemia leviää jatkuvasti, ei enää pystytä selvittämään alkuperää suurimmalle osalle tartunnoista ja kaikista yleisin tartunnanlähde on tilastoissa ”koti”.

Lasten koronainfektiot ovat onneksi usein lievempiä kuin vanhemmilla ikäluokilla, vaikka lapset ja varsinkin teini-ikäiset voivat sairastua koronaan myös vakavasti. Lapsilla on todettu mm. koronan aiheuttamaa hyperinflammatorista oireyhtymää ja lisäksi koronan pitkäaikainen tautimuoto LongCocid voi tulla kaikenikäisille koronan saaneille ja riippumatta siitä, kuinka vakavana tai lievänä henkilö on alkuperäisen tartunnan sairastanut. WHO on antanut tälle pitkäaikaiskoronalle jo virallisen sairausluokituksen, jota Suomi ei ole kuitenkaan ottanut käyttöön. Lasten ja nuorten riskiä koronan suhteen tarkastellaan päätöksenteossa yhä yksinomaan kuolemanriskin näkökulmasta, vaikka vuoden mittaan kertynyt tutkimustieto koronasta on osoittanut, että lapsille ja nuorille riskit tulevat pääosin koronan pitkäkestoisten seurausten muodossa. Jos tämä näkökulma tunnustettaisiin, tulisi näkyväksi myös tarve suojella lapsia koronatartunnoilta.

Lisäksi päätöksenteossa ei näy toistaiseksi kansainvälisten tutkimusten osoittama havainto, että lapset ja nuoret tartuttavat koronaa yhtä tehokkaasti eteenpäin kuin aikuisetkin. Koulut ja päiväkodit ovat merkittävä epidemiaa ylläpitävä moottori yhteiskunnassa ja lasten kautta tartunnat leviävät myös vanhempiin ikäluokkiin. Ympäri maailmaa on havaittu yhteys mm. tartuntojen määrän kasvun ja koulujen aukeamisen kanssa. Tyypillisesti loma-aikaan tartuntojen määrät vähenevät ja koulujen auettua tartuntojen määrät taas kasvavat.

Esimerkiksi marraskuisen SAGE:n brittitutkimuksen mukaan koululaisilla on iso rooli nimenomaan tartuntojen kuljettamisessa perheisiin. Tartuttavuus 2-11 ja 12-16 -vuotiailla on brittitutkimuksen mukaan yhtä suuri kuin aikuisilla, mutta 2-16-vuotiaat lapset tuovat tartuntoja perheeseen jopa enemmän kuin aikuiset.  Marraskuussa myös walesilainen tutkimus osoitti, että koululaiset levittävät tartuntoja huomattavasti enemmän kuin oli oletettu ja varsinkin oireettomasti koronaa sairastaneet 11-17-vuotiaat levittivät jatkotartuntoja perheenjäseniinsä.

Lukuisten tutkimusten, kuten tuoreen belgialaistutkimuksen mukaan lapset sairastavat koronaa saman verran kuin aikuisetkin eikä vasta-ainetutkimuksissa ole eroja eri ikäisten koululaisten välillä. Sciensano terveysinstituutti ja KU Leuven yliopiston tutkijat tutkivat hiljattain 362 koululaista kymmenestä eri koulusta ja totesivat, että huomattavasti suurempi osa lapsista kuin oli oletettu, yli 9%, oli muodostanut vasta-aineita koronalle. Itävaltalaisessa 243 koulua vertailleessa tutkimuksessa havaittiin marraskuussa, että alle 10-vuotiaat lapset saivat koronan yhtä usein kuin vanhemmatkin koululaiset. Tässä Wienin, Linzin, Grazin ja innsbruckin yliopistojen tutkimuksesta havaittiin myös, että koulujen tartunnat ja tartuntojen lisääntyminen muualla yhteiskunnassa linkittyvät toisiinsa ja koululaiset levittävät tartuntoja sitä todennäköisemmin, mitä enemmän alueella on tartuntoja ylipäätään.

Eteläkorealainen tutkimus havaitsi jo aiemmin, että koska moni lapsi sairastaa koronan täysin oireettomana, niin jos koulualtistumisen jälkeen testataan vain oireilevat oppilaat, jatkotartunnoista jää havaitsematta 93%. Eli käytännössä katsoen lähestulkoon kaikki koululaisten tartunnat jäävät pimentoon, jos kaikkia altistuneita ei testata kouluissa ja päiväkodeissa. Vantaa tiedotti marraskuun alussa omasta kokeilustaan, jossa Rekomäen koulussa testattiin tutkimusmielessä kaikki koronatartunnalle koulussa altistuneet oppilaat. Kun myös 58 oireetonta altistunutta testattiin, heistä 6 eli runsas 10% oireettomista sai positiivisen testituloksen.

Jos testauskapasiteettia on aluekohtaisesti käyttämättä, kouluissa ja päiväkodeissa kannattaisikin edes tutkimusmielessä testata kaikki altistuneet alaikäiset vain oireilevien sijasta.  Se tietenkin maksaa paljon, joten taloudellisesti merkittävästi halvempaa olisi yksinkertaisesti siirtyminen etäopetukseen. Ilmeisesti lasten tartuntoja ei edes aina saada kiinni nenätestillä. Geneven yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että lapset ovat aliedustettuina koronan akuuttivaiheen tunnistamisen suhteen nenätestin tuloksissa. Sen sijaan veritestejä tutkimalla todettiin, että seropositiivisten lasten osuus oli vastaava kuin aikuisillakin. Se tarkoitti, että lasten tartunnat olivat vasta-ainetutukimuksen perusteella huimat 100-kertaisia PCR-testillä varmennettuihin tapausmääriin verrattuna.

Washingtonin lastensairaalan infektio-osaston johtaja Roberta L. DeBiasin on muistuttanut päättäjiä siitä, että koululaiset levittävät koronaa yhtä paljon kuin aikuisetkin. Hänen mukaansa koulujen aukiolon turvallisuutta on pohdittava sen perusteella, paljonko alueella on tartuntoja. Jos tartuntoja on vähemmän kuin 5 tartuntaa 100 000 asukasta kohden, koulut voivat olla turvallisesti auki. Lähikoulun turvallisuus on siinä ja siinä, jos tartuntoja on 10 per 100 000 asukasta. Jos tartuntoja on yli 10 tapausta 100 000 asukasta kohti, koulut eivät voi DeBiasin mukaan toimia turvallisesti lähiopetuksessa.

Koronaepidemia on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, jossa todetaan valtaosa maan tartunnoista. HUS-alueella koronan ilmaantuvuus on ollut kasvussa ja 17.11. ilmaantuvuus oli jo 112 tapausta 100 000 asukasta kohden viimeisen kahden viikon ajalta. Samoin korona-altistumisten määrä kasvaa jatkuvasti HUS-alueella ja altistumiset ovat tapahtuneet pääasiassa kouluissa. Kartta HUS-alueen altistumisista osoittaa, että 12.11. altistumisista jo 92% oli kouluissa. Nopeasti pahenevasta epidemiasta huolimatta oireettomia koululaisia ei kuitenkaan testata, vaikka testauskapasiteettia on käyttämättä. Niinpä valtaosa koulualtistuksista seuranneista jatkotarutunnoista jää havaitsematta ja tartunnat leviävät heidän kauttaan vanhempiin ikäluokkiin. 

Koulutartuntoja vähätellään muutenkin. Esimerkiksi Helsinki raportoi koulujen altistumiset viiveellä, koska kaupunki on päättänyt, että tartunnoista saa tiedottaa vasta, kun epidemiologinen yksikkö on selvittänyt kaikki altistuneet. Altistuneiden kartoituksessa on tullut Helsingissä syksyn mittaan pitkiä viiveitä ja kartoitus on voinut kestää jopa viikon. On katastrofaalista viivyttää tiedottamasta mahdollisesta altistumisesta niin pitkään. Tieto mahdollisille altistuneille eli koululaisille, heidän perheilleen ja opettajille, pitäisi saada mahdollisimman pian, mielellään heti seuraavaan koulu- ja työpäivään mennessä, jos tartuntaketjut halutaan oikeasti saada kontrolliin ja katkaistua.

Marraskuun 7. päivän tienoilla kasvoivat Suomessa ikäryhmittäin nopeimmin 0-10 -vuotiaiden ja 10-20 -vuotiaiden tartunnat. Onkin loogista, että runsaan viikon päästä siitä, tartunnat kasvoivat eniten yli 40-vuotiaiden keskuudessa eli koululaisten vanhempien ikäryhmissä. Kehitys on huolestuttava. Tilastollisesti on havaittu, että sairaalapaikat täyttyvät noin 10 päivää sen jälkeen, kun yli 40-vuotiaat saavat tartunnan.

Olisi aika myöntää myös Suomessa, että merkittävä osa koronatartunnoista on peräisin kouluista ja päiväkodeista. Tilastoanalyysissa havaitaan, että päiväkoti- ja peruskouluikäisten saamat tartunnat näyttäisivät olevan linjassa altistuneiden henkilöiden lukumäärän kanssa, noin 5 % altistuneista saa vahvistetun tartunnan 4-5 päivän kuluttua altistumisesta. Koulujen merkitystä koronatartuntojen levittämisessä osoittaa myös se, että tartuntojen kasvu lähti hidastumaan etelän isojen kaupunkien koulujen syyslomien aikaan 12.10., ja lähti nousemaan päivää näiden koulujen avautumisen jälkeen 20.10.

Edinburghin yliopisto tutki hiljattain koronatartuntojen leviämistä 131 eri maassa ja päätyi havaintoon, että koulujen avaaminen lähiopetukseen lisää koronatartuntojen määrää pahimmillaan jopa 24 prosentilla 28 päivässä. Ainoa toinen toimenpide, joka vaikutti yhtä voimakkaasti tartuntojen leviämiseen oli joukkotapahtumien enimmäisosallistujamäärän poistaminen, joka johti r-luvun kasvuun 25 prosentilla. R-luku kertoo sen, kuinka monta henkilöä yksi koronatartunnan saanut jatkotartuntaa. Kun luku on yli yhden, epidemia voi levitä eksponentiaalisesti.  Lancetin artikkelissa oli myös rohkaiseva tieto, joka kaikkien päättäjien pitäisi huomata viimeistään nyt, että koulujen siirtyminen etäopetukseen johti tartuntojen vähenemiseen jo viikossa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että kouluista ja päiväkodeista aiheutuvat SARS-CoV-jatkotartunnat tunnistetaan, että lapsia ja nuoria suojellaan koronatartunnoilta yhtä tehokkaasti kuin aikuisiakin ja miten hallitus aikoo huomioida koronaa hillitsevien rajoitusten määräytymisessä sen, että lapsilla ja nuorilla on merkittävä rooli epidemian moottorina yhteiskunnassa?

Helsingissä 17.11.2020

Terhi Koulumies kok

Kirjallinen kysymys koronastrategiasta

Satuin tekemään kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta yhtä aikaa tutkijoiden Eroon koronasta -ryhmän kanssa. Kirjallinen kysymykseni koronastrategiasta löytyy alempana tästä blogipostauksesta.

Kirjallinen kysymys Suomen koronastrategian päivittämisestä Hetemäen raportin lähtökohtaoletusten osoittauduttua virheellisiksi hybridistrategian pohjana

Hallitus on kertonut pohjaavansa koronatoimensa asiantuntijoiden näkemyksiin. Keskeisen perustan Suomen koronaepidemian hybridistrategialle muodostaa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen työryhmän keväällä laatima raportti.

Työryhmän työ perustui tuolloiseen saatavilla olevaan tietoon, mutta koska SARS-CoV-2 -virus oli keväällä uusi ja pitkälti tuntematon, sitä koskevat tiedot olivat vajavaisia nykytiedon valossa. Sittemmin koronasta on saatu uutta tutkimustietoa ja ymmärrys epidemiasta on parantunut ratkaisevasti. On ilmeistä, että raportin lähtökohtaoletukset ovat osittain vanhentuneet ja siten myös raporttiin pohjautuvaa Suomen koronastrategiaa on syytä muuttaa vastaamaan uutta tilannekuvaa.

Keväällä raportin ilmestyessä koronan haitallisiksi seurauksiksi ymmärrettiin pääasiassa viruksen aiheuttamat kuolemantapaukset. Sen seurauksena johtopäätös oli, että riskiryhmiä on suojeltava tartunnoilta, mutta viruksen voi antaa kiertää muussa väestössä. Viruksen oletettiin lisäksi aiheuttavan sairastuneille hengitystieinfektion ja sitä kutsuttiin raportissa ”nuhakuumeeksi”.

Toisin kuin pandemian alussa ajateltiin, nykyään tiedetään, että Covid-19-epidemiassa ei kyse ole pelkästä hengityselinten sairaudesta, vaan monielinsairaudesta tai useasta eri oireyhtymästä. Virus saattaa aiheuttaa ihmiselle muitakin pitkäaikaisia vaurioita esimerkiksi aivoissa, sydämessä, keuhkoissa ja muissa sisäelimissä sekä verisuonissa. Nykyään tiedetään myös, että ns. pitkäaikaiskorona, Long Covid, on vakava osa pandemiaa ja WHO on tehnyt sille jo oman tautiluokituksenkin. Tutkimusten mukaan pitkäaikaiskorona voi pitkittyä potilaalla riippumatta siitä, kuinka vakavana tämä on koronan akuuttivaiheen sairastanut ja myös perusterveet nuoret sairastuvat siihen. Tampereen yliopiston anatomian professori, lääketieteen tohtori ja SARS-tutkija Seppo Parkkilan mukaan pitkään koronaan sairastuu arvioiden mukaan 10–30 prosenttia koronan sairastaneista.

Hetemäen työryhmän raportissa Suomen tavoitteeksi asetettiin epidemian ”hallittu muttei liian voimakas hidastaminen”, jolla ehkäistään terveydenhuollon ylikuormittumista eli raportin perustana oli ns. flatten the curve -ajattelu sekä mitä ilmeisimmin myös laumasuojan tavoittelua sairastamisen kautta. Raportin mukaan ”vaikka infektio ei antaisi elinikäistä suojaa uudelleentartunnalta, on todennäköistä, että ainakin väliaikainen suoja syntyy ja suojaa pidemmällä ajalla ainakin vakavilta taudinkuvilta” ja ”kun valtaosalla väestöä on ainakin osittainen suoja, vuosittain tartunnan saa varsin pieni joukko”.

Lisäksi oletettiin, että ”vaikka monen virustaudin kohdalla sairaus ei välttämättä anna elinikäistä immunologista suojaa, osittaisen suojan syntyminen on kuitenkin tavallista. Se vähentää sekä tartuttavuutta että oireiden kestoa ja vakavuutta, jos tartunnan saa myöhemmin uudestaan”.Nämä oletukset ovat osoittautuneet jälkikäteen vääriksi. On ensinnäkin havaittu tutkimuksista, että koronaan ei synny laumaimmuniteettia lainkaan.

Tutkimuksia tästä on tehty eri puolilta maailmaa, mm. Lontoon Imperial College -yliopiston tutkijaryhmä on todennut, että vasta-aineiden määrä kehossa alkaa nopeasti vähentyä sen jälkeen, kun ihminen on parantunut Covid-19-infektiosta. Tutkimuksessa käytiin läpi 365 000 ihmisen vasta-ainetestituloksia kesä- ja syyskuun välisenä aikana, ja siinä kävi ilmi, että yli neljännekseltä vasta-aineet olivat hävinneet elimistöstä kolmessa kuukaudessa.

Lisäksi on havaittu, että jos koronatartunnan saa uudestaan, uusi tartunta voi olla jopa vaarallisempi kuin ensimmäinen. Tutkijaryhmä julkaisi lokakuussa ensimmäisen laajan tutkimuksen uudelleentartunnoista. He tutkivat sairaskertomuksen 258 meksikolaiselta henkilöltä, jotka olivat laboratoriotodennetusti sairastuneet Covid-19-infektioon toistamiseen. Suurin osa laboratoriovarmennetuista toisen kierroksen tartunnoista oli 20-50-vuotiaila nuorilla aikuisilla. Toisen tartuntakerran vakavuus oli todennäköisempi niillä, joilla myös ensimmäinen sairastamiskerta oli ollut vakava. Näin siitä huolimatta, että immuniteettitutkimuksista tiedetään, että vakavat koronatartunnat tuottavat enemmän vasta-aineitakin kuin lievät sairausmuodot.

Lokakuussa WHO tuomitsikin laumasuojaa sairastamisen kautta hakevien maiden koronastrategiat epämoraalisiksi.Työryhmän kolmas oletus, jolle koko Suomen koronastrategia perustuu, on myös osoittautunut virheelliseksi. Hetemäen työryhmän raportissa arveltiin keväällä, että ”epidemian täydellinen tukahduttaminen pysyvästi ei ole Suomelle realistinen vaihtoehto.” Sittemmin tukahduttamisen onnistumisesta on kuitenkin saatu runsaasti uutta ja parempaa tietoa, jonka perusteella viruksen tukahduttaminen on sekä kansanterveyden että talouden kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Tukahduttamisstrategiasta on tarjolla sekä tieteellistä tutkimustietoa että käytännön kokemuksia muista maista.

Valtiotieteiden maisteri Thomas Brand, EndCoronavirus.org- ja tekniikan tohtori Pauli Alin, joka on teknologiajohtamisen apulaisprofessori Yhdysvalloissa, ovat hiljattain vertailleet eri maiden koronastrategioita ja todenneet, että jokainen maa, joka on halunnut tukahduttaa epidemian, on onnistunut siinä. Tällöin kyseisissä maissa on voitu palata lähes normaaliin arkeen. Kun aktiivisten tartuntojen määrä on painettu lähelle nollaa, normaaliin kanssakäymiseen liittyvä tartuntariski on minimaalinen, mikä suojaa myös haavoittuvimmassa asemassa olevia. Ihmiset uskaltavat palata ravintoloihin ja henkilökohtaisiin palveluihin, terveydenhuollon ylimääräinen paine vähenee, ja luottamus talouteen palaa. Kun Suomessa ja monissa muissa länsimaissa kärsitään epidemian toisesta aallosta, tukahduttamiseen tähdänneissä Etelä-Koreassa, Uudessa-Seelannissa, Kiinassa, Mongoliassa ja monessa muussa Aasian ja Afrikan maassa on palannut käytännössä normaaleihin uomiinsa. Taiwanissa järjestettiin mm. valtava Pride-tapahtuma ja Australiassa pelataan rugbya uusiseelantilaisten kanssa. Samoin Japanissa ja Vietnamissa jalkapalloa pelataan täysille katsomoille. Kaikki nämä maat valitsivat keväällä strategian, jonka mukaan virusta ei siedetä maassa lainkaan, vaan epidemia pysäytetään.

Hetemäen työryhmän raportin oletus, että tukahduttaminen tulisi taloudelle kalliimmaksi kuin se, että viruksen annettaisiin tasaisesti levitä väestössä, on jälkikäteen tarkasteltuna virheellinen. Uuden näytön perusteella tukahduttamiseen tähtäävien maiden strateginen valinta on päinvastoin osoittautumassa erittäin onnistuneeksi. Ilmeisten kansanterveydellisten etujen lisäksi myös talouskasvu on vahvinta tukahdutusstrategian valinneissa maissa.

Maat, jotka ovat päämäärätietoisesti eliminoineet viruksen (Uusi-Seelanti ja Taiwan), ovat talouden puolesta parhaassa tilanteessa ja pystyneet palaamaan normaaliin elämään maan sisällä. Samaan aikaan Euroopassa Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Liettua, Ranska, Saksa, Sveitsi, Tšekki ja mahdollisesti myös Alankomaat ja Ruotsi ovat pakon edessä taas lockdown-tilanteessa. Siinä ihmisten perusoikeuksia, kuten liikkumisen ja yrittämisen vapautta, rajoitetaan. Kaikki nämä eurooppalaiset maat valitsivat keväällä Suomen tavoin jonkinlaisen testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintamallin.

Syksyn kokemusten perusteella tämä valinta on osoittautumassa epäonnistuneeksi; kansanterveydellisen tragedian lisäksi talous supistuu voimakkaasti maissa, joissa koronaa ei tukahduteta. Kun kansalaisten luottamus turvalliseen arkeen horjuu, myös kulutus putoaa ja yritysten toimintamahdollisuudet heikkenevät.

Koronakriisistä selviävät onnistuneesti maat, joilla on oikea tilannekuva, joiden päättäjät ymmärtävät kyseessä olevan vaarallinen mutta tukahdutettavissa oleva virus ja jotka valitsevat strategiakseen viruksen tukahduttamisen. Epidemian tukahduttanut yhteiskunta on huomattavasti vapaampi ja vauraampi kuin sellainen maa, jossa virus on jatkuvasti läsnä nykyiseen tapaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa koronastrategiaansa siten, että Suomi siirtyisi linjalle, jossa epidemia tukahdutetaan sen sijaan, että sen annetaan levitä keväisen hybridistrategian mukaisesti, varsinkin kun Hetemäen raportin, jolle hybridistrategia pohjaa, tiedetään nyt jälkikäteen perustuneen virheellisiksi osoittautuneille oletuksille?

Helsingissä 10.11.2020

Terhi Koulumies kok

Eduskunnassa kirjallinen kysymys koronasta tiedottamisesta

Jätin tiistaina päivällä tällaisen kirjallisen kysymyksen hallitukselle koronavirukseen varautumiseksi tehdyistä suunnitelmista tiedottamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Koronavirus on levinnyt jo useaan maahan ja on mahdollista, että siitä muodostuu epidemia myös meillä Suomessa. Monet kansalaiset ovat huolissaan sen suhteen, miten viranomaiset ovat varautuneet epidemiaan. Tietoja varautumisen käytännön toimenpiteistä on annettu julkisuuteen niukasti ja se on omiaan lietsomaan huolestuneisuutta. Keskitetyn ja niukan tiedonvälityksen ajat ovat ohi. Ellei riittävää tietoa ole tarjolla luotettavista viranomaislähteistä, ihmiset etsivät sitä muualta ja varsinkin Internetistä. Riski valeuutisten ja propagandan leviämiselle on tällöin suuri. Avoin ja runsas tiedotus on paras lääke sitä vastaan.

Moni kansalainen haluaisi nyt tietää, mitä tapahtuu, jos ihmisiä on suuri joukko samaa aikaa sairaalahoidossa, karanteenissa tai tartuttajina. Miten esimerkiksi terveydenhuolto ja muut tärkeät peruspalvelut turvataan sellaisessa tilanteessa ja miten hallitus aikoo tiedottaa varautumisesta? Epidemian ennaltaehkäisy olisi myös tehokkaampaa, jos kansalaiset otettaisiin mukaan varautumiseen. Ihmisiä askarruttavat tällä hetkellä hyvin yksinkertaiset arkielämään liittyvät käytännön kysymykset ja niihin toivotaan vastauksia. Halutaan tietää, miten toimia, jos epäilee itse tai perheenjäsenensä sairastuneen koronavirukseen. Epäselvyyttä vallitsee mm. siitä, pitäisikö jokainen yksittäinen koronavirustartunta pyrkiä diagnosoimaan testeillä, sillä kriteerit testaamiselle ovat varsin tiukat ja testejä onkin tehty toistaiseksi vain vähän. Vai olisiko järkevää, että lievästi sairastuneet eivät lainkaan lähtisi kuormittamaan terveyskeskuksia, vaan hoitaisivat itsensä kuntoon kotonaan, jos he pystyvät niin tekemään?

Onko hallitus esimerkiksi ohjeistamassa työnantajia siitä, että viruksen leviämisen ehkäisemiseksi työntekijöiden kannattaisi sairastaa ylähengitystietulehduksen kotonaan menemättä työpaikalle tai tarpeettomasti lääkärinvastaanotolle tartuttamaan muita, vai onko linjanveto kotiin jäämisen edellytyksistä ja mahdollisesta etätyöstä riippuvaista yksittäisistä työnantajista? Aikooko hallitus ohjeistaa kansalaisia siitä, pitäisikö esimerkiksi terveen oloisia lapsia viedä päiväkotiin tai kouluun, jos heidän perheenjäsenensä epäilee saaneensa koronavirustartunnan, vaikka viruksen testaamiselle annetut kriteerit eivät olisikaan täyttyneet?

Miten hallituksen suunnitelman mukaisesti toimittaisiin esimerkiksi sellaisessa aika yleisessä tilanteessa, jossa iäkkään kotona asuvan pariskunnan toisen osapuoli epäilee saaneensa koronavirustartunnan, ja hän toimii kotonaan käytännössä, mutta ei virallisesti, puolisonsa omaishoitajana? Eli tilanteessa, jossa sairastunut puoliso on käytännössä hoivannut toista ja huolehtinut siitä, että tämä muistaa mm. ottaa tärkeät lääkkeet ajoissa ja että hänen muutkin perustarpeensa täyttyvät. Mitä jos sairastuneen puolison tila ei sillä hetkellä vaadi sairaalahoitoa, tai jos koronavirustartuntaa ei ole edes virallisesti testeillä todettu, niin siirrettäisiinkö henkilöt kuitenkin asumaan johonkin ulkopuoliseen yksikköön, vai ohjeistettaisiinko heitä pärjäilemään kotonaan, mielellään karanteenissa? Onko resursseja tarpeeksi siihen, että esimerkiksi kunnan kotihoidon työntekijöitä saataisiin joustavasti avuksi tällaisen pariskunnan kotiin, vai toivottaisiinko vanhusten omaisten osallistuvan heidän hoivaansa, vaikka se voisi johtaa mahdollisen viruksen tarttumiseen myös heidän omiin perheenjäseniinsä?

Tällaiset arkiset ja kenties asiantuntijoiden mielestä itsestään selvät kysymykset askarruttavat monia suomalaisia. Olisi järkevää päästää yksityishenkilöt tietoisiksi valtakunnallisista suunnitelmista koronaviruksen varalta, siten he voisivat myös osaltaan edistää epidemiaan varautumista ja sen torjumista Suomessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin ja miten hallitus aikoo tiedottaa koronavirukseen varautumiseksi tehdyistä suunnitelmista Suomessa?

Kirjallinen kysymys aurinkoenergian edistämisestä

Jätin eduskunnalle kirjallisen kysymyksen aurinkoenergian edistämisestä. Kysymyksen sisältö alempana tässä blogipostauksessa.

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa aurinkoenergian hyödyntämistä on tutkittu ja edistetty jo 1970-luvun lopulta lähtien, mutta eteneminen on ollut kuitenkin hidasta aivan viime vuosiin saakka. Tähän ovat vaikuttaneet haasteellisemmat olosuhteet, mutta myös ennakkoluulot ja tukien alhaisuus useimpiin muihin EU-maihin verrattuna. Suomessa on kuitenkin pitkään ollut käytössä tuhansia verkon ulkopuolisia kesämökkien ja erilaisten teknisten kohteiden aurinkosähköjärjestelmiä. Aurinkolämpösovelluksia on myös rakennettu 1980-luvulta lähtien.

Varsinkin monet kotitaloudet ovat viime aikoina kiinnostuneet aurinkoenergiasta, kun sähkön kokonaishinta on noussut varsinkin sähkön siirron kustannusten myötä. Aurinkoenergialaitteet ovat myös kehittyneet merkittävästi alkuajoista. Yhä useampi on huomannut, että aurinkosähkö voi olla varteenotettava vaihtoehto energianlähteenä. Viime vuosina aurinkopaneeleja on hankittu myös isojen yritysten ja liikerakennusten sekä kuntien kiinteistöjen katoille ja nyt aurinkosähköjärjestelmiä voisi olla tulossa myös asuinkerrostaloihin.

Aurinkosähkön läpimurtoa suuressa mittakaavassa ei olla silti kaikesta potentiaalista huolimatta nähty Suomessa. Toisin kuin voisi kuvitella, meillä olisi kuitenkin hyvät mahdollisuudet aurinkosähkön käytölle. Maan pinnalle saapuva vuotuinen auringon säteilyenergia on Etelä-Suomessa samaa suuruusluokkaa kuin Pohjois-Saksassa, Pohjois-Suomessa vähän vähemmän. Vain ajoitus on Suomessa erilainen – meillä tuotto painottuu enemmän kesäaikaan.

Suomessa on myös kasvava joukko aurinkoenergia-alan yrityksiä, jotka pyrkivät kasvamaan niin koti- kuin vientimarkkinoillakin. Kotimarkkinoiden kasvu on jo hieman parantanut alan pk-yritysten tilannetta. Lisäksi Suomessa on useita suuria aurinkosähkön parissa toimivia yrityksiä, jotka tähtäävät kasvuun kansainvälisillä markkinoilla. Toisin sanoen aurinkosähköön perustuvan teknologian kehittämiseen liittyisi myös merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Konkreettiset ja vaikuttavat teot aurinkosähkön edistämiseksi yhteiskunnan puolesta näyttävät kuitenkin puuttuvan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus on tehnyt aurinkovoiman edistämiseksi Suomessa?

Kirjallinen kysymys sähkötupakkana poltettavien makunesteiden myynnin lopettamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Sähkösavukkeet kuuluvat tupakkalain sääntelyn piiriin. Sähkösavukkeita, täyttösäiliöitä ja nikotiinipitoisia nesteitä koskevat vastaavat käyttörajoitukset, ikärajat, esilläpito- ja mainontakiellot kuin savukkeita. Myös nikotiinittomille nesteille on asetettu vastaava ostoikäraja.

Sähkösavuketuotteisiin kuuluvat sähkösavuke, täyttösäiliö ja nestepatruunat, jotka voivat sisältää joko nikotiinitonta tai nikotiinipitoista nestettä. Sähkösavukenesteiden, joiden nikotiinipitoisuus on suurempi kuin 20 mg/ml, myynti on kokonaan kielletty.

Miedommat tupakanmakuiset sähkötupakkanesteet eivät ole kiellettyjä. Sen sijaan kuluttajalle ei saa myydä tai muutoin luovuttaa sähkösavukkeessa käytettäväksi nikotiinittomia nesteitä, joissa on hyvä tuoksu tai maku eli muita makuja ja tuoksuja paitsi tupakan makua ja tuoksua. 

Makunesteiden myyntikiellolla halutaan vähentää sähkötupakan houkuttelevuutta lapsille ja nuorille. Tarkoituksena on, etteivät alaikäiset alkaisi käyttää sähkösavukkeita eikä niistä muodostuisi alaikäisille väylää tupakoinnin aloittamiseen. Sähkötupakointiin käytettäviä makunesteitä on kuitenkin myyty joissakin myymälöissä edelleen. Kauppiaat ovat vedonneet siihen, että makunesteet ovat elintarvikkeita.

Hiljattain on uutisoitu, että Yhdysvalloissa jo viisi ihmistä on kuollut sähkötupakan käytöstä seuranneeseen keuhkosairauteen. Yhdysvaltain terveysviranomaiset kehottavat välttämään sähkötupakan käyttöä. Myös Maailman terveysjärjestö WHO varoitti viime kuussa sähkötupakan vaaroista. WHO:n mukaan sähkötupakointi on kiistatta haitallista terveydelle ja tuotteita tulisi sen vuoksi säännellä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä sähkötupakkana poltettavien makunesteiden myynnin lopettamiseksi Suomessa? Ja mitä hallitus aikoo tehdä miedompien sähkötupakoiden myynnin lopettamiseksi Suomessa?