Aloite Helsingin kaupungin vanhuspalveluiden laadun varmistamiseksi 30.1.2019

Valvira tiedotti tammikuussa keskeyttäneensä Esperi Caren Hoivakoti Ulrikan toiminnan Kristiinankaupungissa. Perusteena keskeytykselle oli asiakasturvallisuuden vakava vaarantuminen ja valitukset, joita paikallinen aluehallintovirasto sai liittyen Ulrikan hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen sekä lähiesimiestyöhön.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on sosiaalihuollon valtakunnallinen ohjaus- ja valvontaviranomainen. Se ohjaa aluehallintovirastoja niin, että vanhustenhuollon valvonta ja siihen liittyvä ohjaus olisivat yhdenmukaisia koko maassa.

Julkisuuteen annettujen tietojen mukaan eri puolilla Suomea toimivissa aluehallintovirastoissa on vireillä kymmeniä palvelutuottajien valvontoja. Muita yksityisiä palvelutuottajia koskevia kanteluja oli vireillä aluehallintovirastossa viisi. Niistä vanhuksia koski yksi, vammaisia kaksi ja muita ryhmiä kaksi. Kuntien omaan toimintaan kohdistuvia kanteluja oli vireillä 12.

Sosiaali- ja terveysministeriön projektipäällikkö ja THL:n tutkimusprofessori Anja Noro varoittikin Esperin tapaukseen liittyen tuudittautumasta luuloon, että ongelmat koskisivat vain yksityistä sektoria. Vanhustenhoivan laatuongelmat koskevat myös julkisia palveluntuottajia. Noron mukaan vielä vuonna 2016 mm. keskimääräinen henkilöstömitoitus oli yksityisellä puolella jopa korkeampi kuin julkisella puolella. Yksityisen puolen työntekijät ovat olleet työssään myös tyytyväisempiä kuin julkisella puolella.

Yksityisiä hoivakoteja valvoo tällä hetkellä sekä kunta että Avi. Kuntien omia palveluita valvoo vain Ai. Kummallakin pitäisi olla siis tietenkin omavalvontaa, mutta siihen ei näköjään voi yhtään luottaa. Ulkopuolinen valvonta on tärkeää.

Iäkkäiden ihmisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuuluu Suomessa kunnille. Esitin aloitteessa, että Helsingin kaupunki ryhtyy pikaisesti erityistoimiin varmistaakseen vanhuspalveluidensa laadun. On selvitettävä, esiintyykö kaupungin omassa vanhusten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa tai laitoshoidossa sellaisia puutteita, joista yksityisiä palveluntuottajia on epäilty.

Julkisen sektorin tavoitteena on, että yhä useampi vanhus asuu kotona mahdollisimman pitkään, mikä johtaa siihen, että kotihoidon piirissä on yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Niinpä on tärkeää turvata myös vanhusten kotihoidon saatavuus ja laatu. Se on erityisen merkittäväää myös siksi, että kotonaan vanhus ja kotihoidon työntekijä ovat vuorovaikutuksessa yksinään ilman ulkopuollisia valvovia silmäpareja, joita hoivakodeissa on aina jonkin verran muun henkilökunnan johdosta. Esitin, että kaupungin on ryhdyttävä erityistoimiin vanhusten kotihoidon laadun varmistamiseksi.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on kärsitty viime aikoina henkilöstövajeesta. Kaupungin on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus eivät vaarannu henkilöstön rekrytoimisvaikeuksien seurauksena. Aloitteessa vaaditaan, etä kaupungin on etsittävä pikaisesti ratkaisut sote-toimialan henkilöstövajeen korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveystoimi on sektori, jolla tehdään runsaasti hankintoja ja kilpailutuksia. Mm. pitkäaikaista ympärivuorokautista palveluasumista järjestetään oman toiminnan lisäksi yksityisten palveluntuottajien palvelutaloissa ostopalveluna ja palvelusetelillä. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston onkin kehitettävä kilpailutusosaamistaan. Sitä kautta kaupunki pystyy myös olennaisesti vaikuttamaan yksityisten ostopalveluidensa tasoon.

Lisää senioriasuntoja Helsinkiin – Vanhuusaloite 2010

ein valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitän, että kaupunginvaltuusto korvamerkitsee osan uudisasunnoistaan vanhusväestön käyttöön senioriasuntokohteiksi.

Helsingin kaupungin tavoitteena on, että yhä useampi seniori asuisi mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se on yleensä myös ikääntyvien oma toive. Huomattavan suuressa osassa helsinkiläisistä kerrostaloista ja muissa asumuksissa on kuitenkin liikkumisen esteitä. Yhdestäkin kohdasta katkeava esteettömyys voi katkaista joiltakin ihmisiltä kulkemisen kokonaan, vaikka liikkumisen helppous on tärkeää varsinkin pyörätuolien ja rollaattorien kanssa kulkeville.

Helsingin esikaupungit on rakennettu pääsääntöisesti 1950-80-luvuilla. Suuren maaltamuuton aikaan eli 1960-1970-luvuilla grynderit rakensivat kokonaisia alueita kerralla valmiiksi. Lähiöasunnot rakennettiin alunperin nuorille lapsiperheille, mutta vuosikymmenten kuluessa niiden asukkaat ovat ikääntyneet ja vaatimukset asumiselle muuttuneet. Talot eivät useinkaan vastaa esteettömyyden tavoitteisiin. Myös hämmästyttävän monissa sellaisissa taloissa, joihin hissi on rakennettu, johtaa hissitasanteelle hankalakulkuinen portaikko.

Asuntojen uudistuotannossa ja asuntoalueiden suunnittelussa esteettömyys huomioidaan hyvin, jopa pieniin yksiöihin edellytetään nykyään rakennettavaksi suuri inva-mitoitettu wc. Rakennusmääräyksille on hyvät perustelut, ristiriitana voi pitää vain sitä, että suurin osa näistä uusista asunnoista ohjautuu sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka eivät kärsi liikkumisen esteistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin asukkaiksi valituista hakijoista 97% oli työikäisiä. Alle 34-vuotiaita ja oletettavasti fyysisesti terveitä nuoria oli 58%, 18-24-vuotiaita oli 26%. Koko vuonna vain 3 % asukkaiksi valituista oli yli 65-vuotiaita henkilöitä, mikä määrä on pysynyt samana vuosien ajan.

Kaupungin asunto- ja maapoliittisena tavoitteena on lisätä monipuolista asuntotarjontaa, parantaa asumisoloja sekä tasapainottaa asuntomarkkinoiden toimintaa. Päämääränä on huomioida erilaiset väestöryhmät ja elämäntilanteet entistä paremmin asuntotuotannossa. Aloitteeni tukee tavoitetta.

Jos osa uusista asuntokohteista varataan ikääntyneille, tarjolla olevien asuntojen määrä ei vähene kokonaisuutena, sillä portaita kävelemään kykeneville nuorille vapautuu vastaavasti asuntoja vanhasta asuntokannasta, asuntotarjonta kuitenkin monipuolistuu. Uudistus edistää myös vanhuspoliittisen strategian toteutumista ja tehostaa erityisesti kotihoidon toimintaa, sillä kaupungille on helpompaa tuottaa palveluita alueellisesti keskitetysti. Uudistus edistää myös vanhusten henkistä hyvinvointia, sillä senioritalot luovat edellytykset kanssakäymiselle ja yhteisöllisyydelle, joka vähentää ikääntyvien yksinäisyyttä.