Perinteinen joulujuhla kouluihin ja päiväkoteihin – 2013

Pari vuotta sitten kymmenettuhannet suomalaiset allekirjoittivat netissä vetoomuksen perinteisen joulujuhlan puolesta kouluissa. He olivat oikealla asialla.

Pääkaupunkiseudulla on monessa koulussa luovuttu joulukuvaelmasta ja Enkeli taivaan -virren laulamisesta joulujuhlassa. Muutosta perustellaan aikojen muuttumisella. Taustalla ovat sekä suomalaisten uskonnottomien vaatimukset että koulujen ja päiväkotien pyrkimys siihen, että eriuskoisia maahanmuuttajia ei loukattaisi kristillisen uskonnon tuputtamisella.

Monet koulut ovat ratkaisseet asian niin, että kaikille oppilaille järjestetään yhteinen ja uskonnollisesti neutraali joulujuhla. Sen lisäksi kirkkoon kuuluvat lapset viedään vielä joulukirkkoon vanhempien luvalla.

Opetushallituksen mukaan perinteisen joulujuhlan voisi hyvin järjestää kaikille oppilaille. Esimerkiksi Enkeli taivaan -virsi tai jouluevankeliumi ei tee joulujuhlasta uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta opetushallituksen ohjeiden mukaan. Lisäksi eduskunnan perustuslakivaliokunta on ottanut kannan, jonka mukaan joulu- ja kevätjuhlan kaltaiset traditiot, joihin saattaa liittyä myös joitain uskontoon viittaavia elementtejä, ovat ensisijassa osa suomalaista kulttuuria.

Mielestäni olisi luonnollista, että koulut ja päiväkodit järjestäisivät lapsille perinteisen suomalaisen joulujuhlan. Se kuuluu suomalaiseen jouluperinteeseen ja olisi tärkeää, että myös nykyisillä koululaisilla olisi mahdollisuus kokea joulujuhla seimikuvaelmineen. Tilaisuuteen ei ole toki kenenkään pakko osallistua, jos sen arvot sotivat omaa maailmankuvaa vastaan.

Kristillinen joulujuhla ei horjuta nuorten kasvamista monikulttuurisuuteen vaan voi päinvastoin tukea sitä. Omien juurien tunteminen kuuluu yleissivistykseen ja se taas mahdollistaa myönteisen ja rakentavan vuorovaikutuksen eri kulttuurien välillä. Monikulttuurisuus on ymmärretty väärin, jos luullaan, että se tarkoittaa omista kulttuuriperinteistä luopumista.

Joulua on juhlittu Jeesuksen syntymäpäivänä n. 300-luvulta lähtien lähtien. Osa jouluperinteistä on kuitenkin taustaltaan pakanallisia, selvimpänä esimerkkinä joulupukki. Jos siis joulujuhlan kulttuurihistoriaa halutaan opettaa lapsille aiempaa moniarvoisemmin, voisi myös näistä jouluperinteiden elementeistä kertoa koulussa. Huonoin vaihtoehto on luopua perinteisestä joulujuhlasta kokonaan.

Aloitteeni Helsingin budjetin julkisuudesta toteutui – 2011

Tein aloitteen, että kaupunki avaisi talousarvionsa taustat julkisiksi. Nyt on kaupungin nettisivuille lisätty kesäkuun alusta suorat linkit hallintokuntien talousarvioehdotuksiin. Hienoa! Erityisesti Jussi Pajunen on edistänyt taloustiedon julkisuutta kaupungissa, kiitos siitä!

Uusien budjettilinkkien kautta voi kätevästi tarkastella ensi vuoden budjetista alkaen hallintokuntakohtaisia talousarvioehdotuksia vastaavalla tasolla, jolla lauta- ja johtokunnat ovat talousarvioehdotuksia tarkastelleet.

Kaupunginvaltuuston hyväksyttyä talousarvion hallintokunnat tarkentavat määrärahojensa käyttösuunnitelmat tulosbudjetteihin, jotka hyväksytään lauta- ja johtokunnissa.

Näissä tulosbudjeteissa esitetään hallintokuntien määrärahojen suunniteltu käyttö ja taustat sekä määrärahojen pohjana olevat suoritteet varsin yksityiskohtaisesti.

Nyt hallintokuntien tulosbudjetit tullaan kokoamaan Helsingin kaupungin talousarvio -sivustolle niiden tultua hyväksytyksi lauta- ja johtokunnissa.

Nuorekas vanhanakin – Kolumni 2011

Osallistuin Helsingin Vanhusneuvoston puheenjohtajana Lääkäriseura Duodecimin seminaariin, jossa pohdittiin hyvän vanhuuden salaisuutta. Kuulijalle kävi selväksi, että nuorekkuuden lähde löytyy terveistä elintavoista. Aktiivinen elämäntyyli eli liikunta yhdistettynä oikeaoppiseen ravintoon ylläpitävät hyvinvointia vanhuksenakin. Hyvän toimintakyvyn kannalta tärkeää ovat lisäksi maltillinen alkoholin käyttö, tupakoinnin lopettaminen ja painonhallinta.

Vanhuksen toimintakykyä heikentää vakavimmin aivohalvaus. Aivohalvauksen suurin riskitekijä on verenpainetauti. Hyvä uutinen on, että terveelliseen elämäntyyliin liittyy pienentynyt aivohalvausriski. Ikävä puoli liittyy siihen, että suurin osa verenpainetautia sairastavista ei tiedä sitä itse. Seminaarissa korostettiin, että kohonneeseen verenpaineeseen taipuvaisten kannattaisi välttää lisäämästä ruokaan suolaa ja syömästä lisäainetta E450, jota piilotetaan lähes kaikkiin lihoihin ja makkaroihin. Verenpainetautia kannattaa välttää, sillä se on myös eräs Alzheimerin taudin riskitekijä.

Muita vanhuksen toimintakykyä vakavimmin haittaavia sairauksia ovat diabetes, muistisairaus sekä sepelvaltimoiden ja ääreisverenkierron taudit. Paino vaikuttaa iäkkään terveyteen kahteen suuntaan. Sekä ali- että ylipaino vaarantavat terveyden nykytiedon mukaan, mutta lievä ylipaino näyttäisi olevan hyvästä. Suurimmassa vaarassa ovat ihmiset, jotka ovat olleet keski-iässä lihavia, mutta laihtuneet ja haurastuneet vanhuudessa. Selvä ylipaino johtaa kuitenkin insuliiniresistenssiin, jolla on yhteys muistisairauksiin.

Muistisairauksien vakavuutta kuvaa, että niistä kärsii joka kolmas kotihoidon asiakkaista. Palveluasunnoissa elävillä vanhuksilla niitä on joka toisella ja ympärivuorokautisessa hoivassa vieläkin useammalla. Dementian riskitekijät ovat pitkälti samoja kuin valtimotaudeillakin, eli vyötärölihavuus, tupakointi, vähäinen liikunta ja huono ruokavalio. Säännöllinen liikunta ennaltaehkäisee muistisairauksia. Koulutustaso suojaa dementialta, samoin aivojumppaharjoitukset kuten ristisanatehtävät. Mikä parasta, aivojumpalla on myönteinen vaikutus vielä viiden vuoden päästä harjoitusten tekemisestä. Huonoon suuntaan vaikuttavat sen sijaan yksinäisyys sekä stressi, ahdistus ja masennus.

Nivelrikko haittaa tunnetusti toimintakykyä ja liikkumista iäkkäänä. Sille altistavat ylipainon lisäksi nivelvammat, virheasennot ja lihasheikkous. Lonkkamurtumilta voi välttyä parantamalla lihasvoimaa ja tasapainoa sekä harrastamalla ylipäänsä liikuntaa. Seminaarissa pohdittiin, olisiko vanhusten lihasvoiman seuraaminen jopa tärkeämpää kuin luuntiheyden mittaaminen. Mukava uutinen oli, että myös rauhallinen venyttely lasketaan tässä liikunnaksi. Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa liikuntaharrastusta. Se suojelee muistisairauksilta jopa lyhyellä aikavälillä.

Iäkkäiden väestöryhmien välillä on suuret sosioekonomiset erot. Mitä heikompi sosiaalinen ja taloudellinen henkilön asema on, sitä lyhyemmäksi hänen elämänsä jää ja sitä todennäköisemmin hän joutuu laitoshoitoon jo varsin nuorena. Osa eroista selittyy alkoholin käytöllä, mutta myös korkeasti koulutettujen ihmisten elintapojen terveellisyydellä. Onneksi nämä ovat asioita, joihin meistä jokainen voi itse vaikuttaa valinnoillaan! Hyvää vanhuutta kannattaa alkaa tavoitella jo nuoresta alkaen.

Kenellä vastuu rakentamisen virheistä? – Puheeni Helsingin budjettikokouksessa 3.11.2010

Kysyin, onko kaupunki koskaan asettanut urakoitsijoita tai remonttien valvojia vastuuseen rakentamisen huonosta laadusta. Halusin myös tietää, kuinka kalliiksi laiminlyönnit esimerkiksi kiinteistöjen kunnossapidossa tulevat veronmaksajille.

Kaupunki investoi ensi vuonnakin homekoulujen korjaamiseen, jotkut ovat toivoneet siihen resursseja enemmänkin. Raha on oleellinen tekijä kiinteistöjen kunnossapidosta, mutta vastoin yleistä käsitystä se ei ole ratkaisevassa asemassa. Paljon enemmän on kyse asenteista, vastuullisella ja asiantuntevalla toiminnalla voidaan jopa säästää rahaa.

Tutkitusti suurin osa kosteus- ja homeongelmista aiheutuu rakentamisvirheistä, jotka ovat seurausta välinpitämättömyydestä. Toivon kaupungilta selvitystä siitä, millä taholla on vastuu, jos investointeihin budjetoitu raha kuluu hukkaan piittaamattomuuden seurauksena. Budjetoinnin tueksi on tarpeen tietää, kuinka usein kaupunki on vaatinut urakoitsijansa vastuuseen tehdyistä virheistä ja kuinka suuria korvaukset ovat olleet.

Kerron taustaksi esimerkin. Tänä vuonna on korjattu Munkkivuoren ala-asteen vesikattoa. Vesikaton uusimisessa on tärkeintä kunnollinen sääsuojaus, jotta sadevesi ei pääse kastelemaan rakenteita ja aikaansaa uusia kosteus- ja homevaurioita. Satuin asumaan koulun lähellä ja kävelin monta kertaa sen ohi sateella. En koskaan nähnyt kattoa suojatun kastumiselta. Siellä puuhanneet virolaiset työmiehet sukelsivat itse suojaan sateelta ja ilmestyivät katolle jatkamaan töitä, kun sää selkeni.

Hankkeelle oli nimetty valvoja Tilakeskuksessa. Olin häneen yhteydessä kesällä ja kyselin vesikattoremontin suojauksen puutteesta. Aluksi valvoja väitti, että urakoitsija olisi suojannut katon asianmukaisesti. Kun kerroin, ettei se selvästikään pitänyt paikkaansa, hän selitti, että hänellä on valvottavanaan niin monta remonttia, ettei niistä kaikista voi olla perillä. Sitten hän totesi, että jos kunnollinen suojaus olisi hankittu, se olisi maksanut kaupungille ylimääräistä. Lopuksi valvoja selitti, että vesikaton alla on betonikatto, joka saa itse asiassa kastuakin. En voinut uskoa korviani.

Sain sitten kutsun remontin työmaakokoukseen, jossa kysyin uudestaan katon suojauksesta. Paikalla olleet suunnittelija ja urakoitsijan edustaja eivät kommentoineet suojausta tarkemmin, paitsi että suunnittelija totesi, että jos katto kastuu, niin ”eihän se ole hyvä juttu”. Työt jatkuivat entiseen malliin. Vertailun vuoksi naapurissa sijaitsee yksityinen taloyhtiö, jonka rivitaloissa – arvokkaassa yksityisomistuksessa – oli myös meneillään kattoremontti. Siinä rakennukset oli suojattu oikeaoppisella telinerakenteella ja muovikatoksella remontin alusta loppuun asti.

Valtuusto on budjetoinut Munkkivuoren koulun remonttiin 1,281 miljoonaa euroa, mikä summa on kulunut hukkaan, jos rakenteisiin on saatu suojaamattomalla remontilla aikaiseksi uusi kosteus- ja homeongelma. Muutama vuosi sitten mm. Pelimannin ala-asteen vesikattoa korjattiin 740 000 eurolla. Olen kuullut koulun opettajilta, että sekin remontti suoritettiin ilman sadesuojausta, mikä aikaansai rakennukseen kosteus- ja homeongelman. Sen seurauksena opettajat ja lapset sairastuivat koulussa. Esimerkkejä on todennäköisesti lukuisia. Tämä ei ole valtuuston tahto. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

Myös kiinteistönhoidolla on ratkaiseva vaikutus investointien tarpeisiin. Toinen konkreettinen esimerkki: Naapurissani sijaitsee kaupungin päiväkoti. Viime talvena siellä aurattiin lumet kaksimetriseksi kasaksi talon seinää vasten. Ne jätettiin keväällä sulamaan siihen itsekseen ja kastelemaan rakennuksen seinän. Todennäköisesti rakennus tarvitsee sen vuoksi kallista peruskorjausta ja niihin investointimäärärahoja tulevina vuosina.

Ihmettelen, onko kaupungin historiassa koskaan asetettu mitään tahoa vastuuseen kiinteistönhoitoon liittyvistä laiminlyönneistään? Kuinka kalliiksi se tulee veronmaksajille?

Esitin toivomusponnen:

Ehdotan, että kaupunginhallitus tai tarkastuslautakunta käy läpi mm. koulujen korjausinvestoinnit ja tekee arvion siitä, täyttääkö rakentamisen laatu tarkoituksensa, vai valuuko osa investointirahoista hukkaan hankkeiden suunnittelijoiden, urakoitsijoiden tai valvojien laiminlyöntien vuoksi. Samoin on saatava selvitys siitä, miten kiinteistöjen huolimaton kunnossapito tai väärä käyttö vaikuttaa investointien määrärahatarpeeseen.

Lisää senioriasuntoja Helsinkiin – Vanhuusaloite 2010

ein valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitän, että kaupunginvaltuusto korvamerkitsee osan uudisasunnoistaan vanhusväestön käyttöön senioriasuntokohteiksi.

Helsingin kaupungin tavoitteena on, että yhä useampi seniori asuisi mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se on yleensä myös ikääntyvien oma toive. Huomattavan suuressa osassa helsinkiläisistä kerrostaloista ja muissa asumuksissa on kuitenkin liikkumisen esteitä. Yhdestäkin kohdasta katkeava esteettömyys voi katkaista joiltakin ihmisiltä kulkemisen kokonaan, vaikka liikkumisen helppous on tärkeää varsinkin pyörätuolien ja rollaattorien kanssa kulkeville.

Helsingin esikaupungit on rakennettu pääsääntöisesti 1950-80-luvuilla. Suuren maaltamuuton aikaan eli 1960-1970-luvuilla grynderit rakensivat kokonaisia alueita kerralla valmiiksi. Lähiöasunnot rakennettiin alunperin nuorille lapsiperheille, mutta vuosikymmenten kuluessa niiden asukkaat ovat ikääntyneet ja vaatimukset asumiselle muuttuneet. Talot eivät useinkaan vastaa esteettömyyden tavoitteisiin. Myös hämmästyttävän monissa sellaisissa taloissa, joihin hissi on rakennettu, johtaa hissitasanteelle hankalakulkuinen portaikko.

Asuntojen uudistuotannossa ja asuntoalueiden suunnittelussa esteettömyys huomioidaan hyvin, jopa pieniin yksiöihin edellytetään nykyään rakennettavaksi suuri inva-mitoitettu wc. Rakennusmääräyksille on hyvät perustelut, ristiriitana voi pitää vain sitä, että suurin osa näistä uusista asunnoista ohjautuu sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka eivät kärsi liikkumisen esteistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin asukkaiksi valituista hakijoista 97% oli työikäisiä. Alle 34-vuotiaita ja oletettavasti fyysisesti terveitä nuoria oli 58%, 18-24-vuotiaita oli 26%. Koko vuonna vain 3 % asukkaiksi valituista oli yli 65-vuotiaita henkilöitä, mikä määrä on pysynyt samana vuosien ajan.

Kaupungin asunto- ja maapoliittisena tavoitteena on lisätä monipuolista asuntotarjontaa, parantaa asumisoloja sekä tasapainottaa asuntomarkkinoiden toimintaa. Päämääränä on huomioida erilaiset väestöryhmät ja elämäntilanteet entistä paremmin asuntotuotannossa. Aloitteeni tukee tavoitetta.

Jos osa uusista asuntokohteista varataan ikääntyneille, tarjolla olevien asuntojen määrä ei vähene kokonaisuutena, sillä portaita kävelemään kykeneville nuorille vapautuu vastaavasti asuntoja vanhasta asuntokannasta, asuntotarjonta kuitenkin monipuolistuu. Uudistus edistää myös vanhuspoliittisen strategian toteutumista ja tehostaa erityisesti kotihoidon toimintaa, sillä kaupungille on helpompaa tuottaa palveluita alueellisesti keskitetysti. Uudistus edistää myös vanhusten henkistä hyvinvointia, sillä senioritalot luovat edellytykset kanssakäymiselle ja yhteisöllisyydelle, joka vähentää ikääntyvien yksinäisyyttä.