Sote- ja maakuntauudistus huono helsinkiläisille – 2018

Nyt on saatu laskelmia siitä, mitä sote- ja maakuntauudistus tarkoittavat helsinkiläisille. Ne muuttavat oman mielipiteeni uudistuksesta huonommaksi. Ainoaa hyvää siinä olisi valinnanvapauden lisääntyminen. Se ei kuitenkaan riitä kompensoimaan huonoja puolia.Laskelmien mukaan maakuntavaltuutettujen pitäisi tehostaa eli leikata sosiaali- ja terveydenhuollosta joka vuosi seuraavan 10 vuoden ajan Uudellamaalla. Uudellamaalla on maakunnan rahoituksessa 350 miljoonan vajaus vuonna 2020. Vaje kasvaa 1,2 miljardiin euroon vuosikymmenen loppuun mennessä.

Säästätarve tulee valtiolta. Se antaa maakunnalle budjetin, jota ei voi ylittää, vaan palvelut täytyy sopeuttaa rahamäärään. Maakuntavaltuustosta tulee sote-palveluiden leikkausorganisaatio. Maakunnalla ei ole säästöistä muuta päätäntävaltaa muuta kuin se, miten ne toteutetaan.Valtionosuuksiin suunniteltu laskentakaava on Uudellemaalle poikkeuksellisen epäedullinen ottaen huomioon väestökasvun. Kasvavat muuttovoittoalueet ovat siinä häviäjiä ja erityisesti pk-seutu. Uudistuksen voittajia ovat muuttotappioalueet.

Nykyään kunnilla on velvollisuus järjestää peruspalvelut, mutta nillä on myös oikeus kerätä veroja palveluiden rahoittamiseksi. Rikkaammissa kunnissa on paremmat palvelut kuin köyhissä. Helsingissä on paremmat sote-palvelut kuin Uudenmaan muissa kunnissa, mutta olemme pystyneet kustantamaankin ne itse.

Nyt kun kaikki Uudenmaan kunat saavat samantasoiset ja samansisältöiset palvelut, niin helsinkiläisten palvelut heikkenevät. Esimerkiksi Helsingin terveysasemaverkostoa tullaan maakuntahallinnossa taatusti karsimaan ensimmäisenä.

Nämä kauhuskenaariot eivät vielä sisällä maakuntamallista aiheutuvia muita menoja. Uuden hallintoportaan luominen Suomeen maksaa. Siitä tulee lisää säästöpaineita palveluihin.

Pitää lohduttautua sillä, että uudistuksesta ei ole lopullisesti päätetty. Laki on eduskunnassa käsittelyssä vielä kevään ajan. Toivon, että hanke peruttaisiin. Jos se kuitenkin etenee, niin Uudellamaalla asetetaan asiantuntijavirkamiehistä koostuva väliaikainen johtoryhmä rakentamaan uutta hallintoa. Sen tehtävä on valmistella myös keinoja, joilla säästöpaineita voitaisiin hillitä. Toivoa asetetaan mm. laitoshoidon vähentämiseen, tietotekniikan ja digitalisaation kehittämiseen ja tilojen eli palveluverkoston karsimiseen.

Vaihtoehto säästöille on tietysti se, että tulevat Suomen hallitukset kasvattavat maakuntien määrärahoja valtion talousarviossa. Kuinka voisi olla mahdollista, että Suomessa ei huolehdittaisi ihmisten keskeisistä peruspalveluista? Silloin voi kysyä, mikä idea koko uudistuksessa on muuta kuin kepulainen rahanjakopolitiikka. Julkisen sektorin tärkein päätösvalta siirretään maakuntiin ja raha kierrätetään sinne valtion budjetin kautta pois pk-seudulta.

Miten kaupunkilainen voi ryhtyä multasormeksi? – 2017

Jotta useammat helsinkiläiset pääsisivät istuttelemaan ja hoitamaan kasveja kaupungin mailla, olen ehdottanut rakennusvirastolle kokeilua kaupunkilaisten yhteisestä istustusalueesta Munkkiniemeen.

Ehdotus se sisältyy Rakennusviraston lautakunnalle esitettyyn Munkin puistosuunnitelmaan, josta pääteetään maaliskuun lopussa. Ideana on että puistosuunnitelman yhteydessä leikkipuiston reunalta osoitettaisiin pieni alue asukkaiden omille istutuksille. Sinne voisi sijoittaa istutuslaatikoita, joihin asukkaat voisivat käydä istuttamassa oman kasvinsa ja hoitaa istutuksia oma-aloitteisesti. Istutukset olisivat kaikkien yhteisiä ja kaikki toiminta tapahtuisi täysin asukkaiden omalla vastuulla ja kustannuksella. Istutuslaatikoista ei siis aiheutuisi yhtään kuluja veronmaksajille.

Jos kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, vastaavia kaupunkilaisten yhteisiä istutusalueita voisi sijoittaa muuallekin Helsinkiin. Nämä pikkuistutukset olisivat tosi kiva puuhakohde vaikkapa lähiseudun lapsiperheille. Myös vaikkapa päiväkodin lapsiryhmä voisi istuttaa sinne oman pikkutaimensa, kastella sitä ja seurata sen kasvua.

Toinen kaikille avoin mahdollisuus harrastaa puutarhanhoitoa on ryhtyä kaupungin puistokummiksi. Se on henkilö, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Helsingissä on kuutisensataa rekisteröityä puistokummia. He voivat hoitaa viheralueita yksin tai ryhmissä ja valita työaikansa oman jaksamisensa mukaan. Myös viheralueen, jossa haluaa puuhailla, voi valita itse. Puistokummin työ voi olla kitkemistä, haravointia, kukkien hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Puistokummiksi voi ryhtyä ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun.

Ihana tapa päästä kiinni puutarhanhoitoon Helsingissä olisi tietysti siirtolapuutarhapalsta. Ne ovat vain törkeän kalliita ja niitä on ihan liian vähän kysyntään verrattuna. Palstoja tarvittaisiin Helsinkiin paljon lisää. Kaupunki järjesti joitakin vuosia sitten arpajaiset, joissa voittaneille jaettiin 15 uutta puutarhapalstaa Marjaniemestä nimellistä korvausta vastaan. Arpajaisiin otti osaa yli 2000 helsinkiläistä. Lähes kaikki halukkaat jäivät siis ilman palstaa. Kaupunki on kaavoittanut siirtolapuutarhoille lisää maata, mutta se ei riitä vastaamaan kovaan näin kysyntään. Palstoja tarvittaisiin paljon lisää.

On tutkittu, keitä siirtolapuutarhurit oikein ovat, niin ei liene yllätys, että 92,1 % heistä asuu kaupungissa kerrostalossa. He ovat myös koulutettua väkeä, kolmasosalla on vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Suurimpia ammattiryhmiä ovat toimihenkilö ja virkamies. Sinkkujen eläkeläisten osuus puutarhureista on melkein puolet. Pariskuntia on eniten nuorissa ja keski-ikäisissä. Alle 44-vuotiaita siirtolapuutarhureista on joka kymmenes. Eli todennäköisesti myös Töölön ja Munkinseudun alueelta löytyy innokkaita kaupunkipuutarhureita.

Rautatientorin mielenosoitukset pitää purkaa – 2017

Rakennusvirastoa johtavan yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana olen sitä mieltä, että molempien mielenosoittajien leirit täytyy pikaisesti purkaa. Saimme tänään rakennusviraston yleisten töiden lautakunnalle katsauksen Rautatientorin mielenosoituksiin.

Olen vedonnut henkilökohtaisesti rakennusviraston virkamiesjohtoon sekä virkamiehiä johtavaan apulaiskapunginjohtaja Pekka Sauriin, että he tekisivät tulkinnan, että mielenosoitusleiristä aiheutuu jo kohtuutonta haittaa ympäristölle ja alueen normaalille käytölle. Vetosin, että kaupunki esittäisi poliisille virkapyynnön purkaa molemmat mielenosoitukset.

Saamieni tietojen mukaan leirit ovat mielenosoituksen kuluessa kasvaneet kooltaan, sivulliset ovat valittaneet sieltä kulkeutuvasta savusta. Ohikulkijat näyttävät arastelevan ja välttelevän mielenosoittajia ja leiri haittaa katujen ja aukion normaalia käyttöä.

Mielestäni on myös selvä, että kahden kasvavan, keskenään vihamielisen, mielenosoituksen pitkittyminen aiheuttaa alueella turvallisuusuhan. Riski sille, että jotakin ikävää tapahtuu, kasvaa koko ajan. Myös sisäministeri Paula Risikon (kok) mukaan vastakkainasetteluun Rautatientorilla sisältyy turvallisuusriskejä, eikä tilanne siksi voi jatkua loputtomiin.

Ihmettelen myös sitä, miten ison alueen tällaisille mielenosoituksille kaupunki aikoo antaa käyttöön. En saanut lautakunnassa vastausta kysymkseen, mikä olisi virkamiesjohdon mielestä maksimialue mielenosoitusleirille tai että milloin mielenilmauksen pitkittyminen alkaa aiheuttaa kohtuutonta haittaa.

Lisäksi leiriytyminen on kielletty kaupunkialueella. Mielenosoituksessa on jo selviä leirimäisiä piirteitä, siellä on patjoja ja ruokahuoltoa. Hämmästelen sitä, voiko kuka tahansa pystyttää kaupungin keskustaan leirimäisen rakennelman, jos liittää siihen höysteeksi mukaan jonkinlaisen mielenilmauksen.

Säännösten mukaan mielenosoitusleirit voisi purkaa torilta tai siirtää uuteen syrjäisempään paikkaan kaupungin tahdosta, jos niistä aiheutuu turvallisuusriski tai kohtuutonta haittaa tontin omistajalle tai ympäristölle. Jotta poliisi voisi siirtää mielenosoittajat pois alueelta, kaupungin pitää esittää poliisille asiasta virkapyyntö.

Kohtuuttoman haitan arvioi rakennusviraston virkamiesjohto tai kaupunginkanslian valmiusyksikkö. Sitä, mikä tulkitaan leiriytymiseksi,arvioi sama taho. Sen, mikä tulkitaan leiriksi, määrittelee myös rakennusviraston virkamiesjohto. Mielenilmaiuksista aiheutuvan turvallisuusriskin arvioi puolestaan poliisi.

Lautakunta ei käsitellyt katsausta päätösasiana vaan sai tilanteen suullisesti tiedoksi. Lautakunta ei myöskään ole tarvittavista toimenpiteistä yksimielinen.

Aloite sen selvittämiseksi, voisiko Vrouw Maria –laivan hylylle perustaa merimuseon Helsinkiin – 2017

Esitin aloitteessa kaupunginvaltuustolle sen selvitettämistä, voisiko Helsinki yhteistyökumppanien kanssa edistää Vrouw Maria –laivan hylyn nostamista merestä ja rakentaa sille museon Kauppatorin viereen Guggenheimille aikaisemmin suunnitelulle tontille.

Vrouw Maria on hollantilainen kauppa-alus, joka upposi vuonna 1771. Aluksen ruumassa arvellaan olleen esimerkiksi taideaarteita, joita keisarinna Katariina Suuri ja muu Venäjän ylimystö oli tilannut Hollannista. Miehistö ja paikallinen väestö ehti pelastaa osan lastista ennen aluksen uppoamista. Aluksen haaksirikosta tuli eräs Suomen etelärannikon kuuluisimmista aarrelaivalegendoista.

Rauno Koivusaaren johtama Pro Vrouw Maria -yhdistyksen sukeltajaryhmä löysi aluksen hylyn vuonna 1999. Hylky sijaitsee Suomen aluevesillä Nauvossa. Turun hovioikeuden mukaan Vrouw Maria -hylyn lasteineen omistaa muinaismuistolain nojalla Suomen valtio.

Maaliskuussa 2008 valmistuneiden ultraääni- ja röntgentutkimusten mukaan hylky on säilynyt yllättävän hyvin ja se voitaisiin periaatteessa nostaa ja museoida. Hylyn nostaminen ja entisöiminen on kallista. Kannattaisikin selvittää, olisiko kustannukset mahdollista kattaa yhteistyökumppanien tai ulkopuolisten sijoittajien kanssa ja sijoittaa tämä historiallinen muinaismuisto pääkaupunkiin museovetonaulaksi.

Tukholmassa on vastaavanlainen, vuonna 1628 uponneen Vasa-laivan museo, joka on erittäin suosittu historiallinen merimuseo.

Kaniparkoja listitään – 2016

Puistoista ja muilta viheralueilta pyydystettiin viime syksyn ja talven aikana 2700 kania. Määrä on kaikkien aikojen suurin. Kanin pyyntikausi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä ja päättyy maaliskuun lopussa. Kanikantaa on pyyntikauden jälkeen vähentänyt myös RHD2-virus, jonka surmaamia kaneja on löytynyt viheralueilta huhtikuun loppupuolelta alkaen.

Helsingin kanien torjuntasuunnitelman pääperiaatteita ovat kasvillisuuden ennakoiva suojaus, kanikannan seuraaminen ja säätely, tehokas tiedotus sekä yhteistyö eri tahojen kanssa. Arvokkaat istutukset kannattaa suojata metalliverkoilla tai muilla suojuksilla. Kanit ovat eteviä kaivajia, joten metalliverkon alaosa on kaivettava maahan tai taivutettava maan myötäisesti. Verkon on oltava vähintään metrin korkea ja verkon silmien tulee olla halkaisijaltaan enintään 3 senttimetriä.

Kaupunki valmistautuu myös metsästämään kaneja jälleen tänä syksynä. Metsästys ajoittuu loka-marraskuuhun ja keskittyy kanien pääasiallisille oleskelualueille. Pyyntimenetelminä käytetään loukkuansojen asentamista ja kaninmetsästystä hillerillä eli fretillä. Suomessa oli ilmeisesti kuusi metsästyshilleriä viime vuonna. Hilleri ajaa kanit pois pesäkoloistaan, jolloin ne säntäävät ympärille kiinnitettyihin verkkoihin. Näin napatut kanit tapetaan kolauttamalla niitä päähän. Mielikuva kieltämättä puistattaa pienten pörröisten eläinten ystävää.

Kauhealta kuulostaa myös kanien ampuminen jousipyssyillä siirtolapuutarhoissa. Kanien pyynti tapahtuu kuitenkin eläinsuojelulain sekä metsästyslain ja -asetuksen mukaisesti. Villikani on Suomen lainsäädännössä luokiteltu riistaeläimeksi. Kanien pyyntiin vaaditaan muiden riistaeläinten tavoin metsästyskortti sekä metsästysoikeus alueelle, jolla pyynti tapahtuu. Tapettuja kaninraatoja kaupunki on syöttänyt Korkeasaaren leijonille.

Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy on vastustanut kanien joukkolahtaamista. Kanien pyytämisen taustalla on kuitenkin se, että villikani on kansallisen vieraslajistrategian mukaan haitallinen vieraslaji, joka ei kuulu Suomen luontoon. Istutukset kärsivät villikaneista eniten, sillä kaneilla on luontainen tarve nakerrella kaikenlaista. Pääkaupunkiseudulla on Suomen suurin kanipopulaatio. Se juontaa juurensa Helsingin Kyläsaaressa 1980-luvulla eläneisiin kaneihin, josta kanta levisi räjähdysmäisesti laajemmalle 2000-luvulla.

Aloitteeni viheralueiden luonnonmukaisesta hoidosta toteutui! – 2016

austana asialle on, että viime vuosina Vihervarikko Oy on myrkyttänyt rikkaruohoja Round upilla kaupungin puistoissa. Kaupungin rakennusvirasto on ostanut myrkytykset Vihervarikolta.

Totesin aloitteessani, että koska puistoissa ulkoilee lapsia ja koiria sekä kissoja, olisi toivottavaa, että rikkaruohot estettäisiin mieluummin esimerkiksi karikkeella tai kitkemällä vaikkapa talkoilla. Myrkyt rasittavat myös alueen pikkulintuja, oravia ja rusakoita.

Nyt rakennusvirasto tiedottaa, ettö Helsinki kokeilee kantakaupungin puistoissa uutta ympäristöystävällistä rikkakasvien torjuntamenetelmää. Työt alkavat tällä viikolla ja kokeilu kestää kuluvan kesän ja käsittää kolme torjuntakäyntiä

Myrkkyjen sijaan NCC Spuma -menetelmässä rikkakasvien päälle levitetään lähes sata-asteista vettä sekä kasvisokerivaahtoa. Vaahto on biologisesti hajoavaa, eikä sisällä vaarallisia kemikaaleja. Se katoaa pinnoilta alle tunnissa, eikä jätä jälkeensä haitallisia aineita. Siksi se on turvallista käyttää myös vesistöjen ja ympäröivien kasvustojen lähellä.

Vesi-vaahtoseos kuihduttaa rikkakasvit muutamassa minuutissa. Jopa kasvien siemenet kuihtuvat. Lisäksi se poistaa purukumin sekä sammal- ja leväkasvustot pinnoilta. Useat muut ympäristöystävälliset menetelmät vaativat jopa kahdeksan käsittelykertaa vuodessa.

Vesi-vaahtoseos voidaan levittää sekä koneellisesti että käsin. Koska menetelmä on lempeä, voidaan sillä käsitellä puiden, kaiteiden, pyörätelineiden ja ulkokalusteiden vierustat. Menetelmällä voidaan käsitellä myös korkealla olevia kohteita jatkovarren avulla.

Haluaisitko ryhtyä puistokummiksi? – 2016

Monella helsinkiläisellä herää kevään tullen kiinnostus puutarhatöihin. Kantakaupungissa harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta hoitaa omaa pihamaata eikä varsinkaan vanhoissa kerrostaloissa ole usein parvekettakaan. Rakennusvirasto on luonut asukkailleen mahdollisuuden ryhtyä hoitamaan kaupungin viheralueita vapaaehtoisesti.

Kannattaa muistaa, että Helsingin puistot kuuluvat kaupunkilaisille! Jokaisella helsinkiläisellä on 15,5 neliömetriä rakennettua puistoa per asukas ja reilut 200 neliötä muita viheralueita, kuten niittyjä, peltoja, metsiä ja luonnonsuojelualueita.

Puistokummi on helsinkiläinen tai muu lähikuntalainen, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Yleisiä viheralueita ovat kaupungin puistot, metsät, vesistöjen varret ja luonnonsuojelualueet. Myös katu- tai katuviheralueilla toimiminen on mahdollista, kun kohteissa noudatetaan erityistä varovaisuutta. Yksityiset ja taloyhtiöiden tontit eivät kuulu puistokummitoiminnan piiriin. Luonteva paikka vapaaehtoistyöhön on oman kodin lähellä sijaitseva viheralue, jossa tykkää liikuskella muutenkin.

Helsingissä on jo 586 rekisteröityä puistokummia. Voit ilmoittautua mukaan ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun Elimäenkatu 5. Voit samalla ilmoittaa mukaan perheenjäseniäsi. Ilmoittautumisen yhteydessä asiakaspalvelija lisää yhteystietosi puistokummirekisteriin ja antaa sinulle vakuutuskortin, Hyvällä asialla -huomioliivin ja roskapihdit. Saat samalla opastajaksesi alueellisen puistokummiohjaajan, hänen kanssaan voit sopia tarkemmin käytännön puutarhatöistä, joita haluaisit tehdä.

Puistokummi voi vapaasti valita työaikansa vuodenaikojen ja oman jaksamisensa mukaan. Puistokummi tekee kuitenkin työtä useammin, kuin kertaluontoisesti toimiva talkoolainen. Kummit voivat toimia yksin tai ryhmissä. Työ voi olla roskien siivoamista, kitkemistä, haravointia, kesäkukkien, ruusujen tai pensaiden hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Halutessaan puistokummi voi tehdä myös roskaamista ehkäisevää ja puistojen hyvinvointia edistävää valistusta.

Myös viheralueen, jossa haluaa työskennellä, voi valita itse. Puistokummit saivat uuden merellisen hoitokohteen Helsingin edustalta viime vuonna, kun Vallisaari liittyi vapaaehtoispuutarhurien toiminta-alueeseen. Vapaaehtoiset ovat mm. hoitaneet saaren kulttuuriympäristöjä niittämällä ja haravoimalla linnoitusniittyjä.

Jos sinulla on puutarhoihin tai kasveihin liittyviä erityistaitoja tai viherhoidon osaamista, niistä kannattaa kertoa omalle puistokummiohjaajallesi. Esimerkkejä erityistaidoista ovat mm. purojen hoito ja ruusutarhan hoito Meilahden arboretumissa ja Talvipuutarhassa tai opastaminen erikoispuistoistossa. Rakennusvirasto kouluttaa puistokummeja myös puistokävely-oppaaksi, mikäli sellainen kiinnostaa.

Puistokummi voi toimia myös koirapuistossa. Tehtävään sopivat ainakin aktiiviset koiranomistajat, jotka haluavat lisätäkoirapuistojen viihtyisyyttä yhdessä rakennusviraston kanssa. Puistokummi voi toimia myös lumikummina. Rankan lumentulon jälkeen lumikummin apua voivat tarvita mm. iäkkäät kaupunkilaiset, jotka eivät itse pysty luomaan lunta esim. asuntokatuja tonttiliittymän edestä. Mikäli lumikummina toimiminen kiinnostaa voi sellaiseksikin ilmoittautua rakennusviraston asiakaspalveluun. Lisätietoja pistuokummitoiminnasta voi lukea netistä: www.hyvakasvaa.fi

Helsinki on metsäinen pääkaupunki – 2015

Metsät ovat pääkaupunkimme arvokas kilpailuvaltti, josta kannattaa pitää huolta. Helsinki on poikkeuksellisen metsäinen kaupunki kansainvälisessä vertailussa. Kaupunkialueella on asukkaiden käytössä metsää yhteensä 4 800 hehtaaria, minkä lisäksi Helsinki omistaa ulkolualuemetsiä 5 300 hehtaaria lähiseudun kunnissa. Yleiskaava mahdollistaa jatkossakin vihreän elinympäristön kaupunkilaisille. Esimerkiksi Munkkivuoressa Ulvilantien varressa sijaitsevat ulkoilupolut ja ulkoliikuntapuisto voidaan säilyttää myös yleiskaavan puitteissa.

Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut-kuntayhtymä on arvioinut pääkaupunkiseutua ilmasta käsin. Saadun aineiston perusteella voidaan todeta, että jopa 70 % pääkaupunkiseudun maanpinnasta on viheraluetta. Se on todella paljon koko maan ruhkaisimmaksi metropolialueeksi. Kolmannes tuosta viherpinnasta on alle kaksi metriä korkeaa kasvustoa ja loput ovat puustoa ja metsää. Voimme olla siis ansaitusti ylpeitä luonnonläheisestä kaupungistamme.

Metsien hoidosta vastaa Helsingissä rakennusvirasto. Perushoitoon kuuluu, että kookkaampaa puustoa harvenetaan tarpeen mukaan ja vesakkoja poistetaan. Pienille puuntaimille tehdään tilaa poistamalla ympäriltä vanhoja ja huonokuntoisia puita. Jos uutta kasvustoa ei ole luonnonmukaisesti syntymässä, harventuneisiin aukkokohtiin istutetaan kasvatettuja taimia.

Kaupunkimetsille on yleensä tyypillistä melko pieni koko. Suomessa kaupunkimetsien pinta-alat vaihtelevat parista hehtaarista satoihin hehtaareihin. Helsingin metsistä valtaosa on tietenkin pieniä, alle kahden hehtaarin kokoisia laikkuja. Niiden yleisimmät puulajit ovat kuusi tai mänty. Suurin metsistä onTöölöseen rajoittuva keskuspuisto.

Keskuspuisto alkaa Töölönlahdelta ja jatkuu siitä aina Vantaanjoelle asti. Se on kooltaan huimat 700 hehtaaria ja enemmänkin, jos Haltialan pellot lasketaan mukaan. Keskuspuistossa voi myös törmätä mitä erikoisempiin eläimiin. Sillä asustavat mm. kettu ja mäyrä pienempien lumikon ja piisamin lisäksi. Puissa elää palokärkiä, hippiäisiä, närhiä ja vaikka mitä muita lintulajeja. Ulkoilija erottaa niistä ehkä helpoiten satakielen hienon laulunsa perusteella.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on kiitellyt pääkaupungin metsiä yllättävän runsaasta monimuotoisuudesta. Sitä edesauttaa, että metsät ovat pääosin vanhaa puustoa ja niissä kasvaa useita eri puu- ja kasvilaljeja. Metsiköissä on myös luonnontilaisia kalliokohteita, jotka rikastuttavat lajistoa.

Toisaalta monimuotoisuutta vähentää se, että kaupunkimetsissä on vain vähän lahoja puita tehokkaan metsänhoidon seurauksena. Jos siis haluaisimme kehittää pääkaupungin metsiä vielä nykyistäkin hienommiksi luontokohteiksi, luonnontilaisen metsän määrää kannattaisi lisätä niissä. Toisin sanoen voisimme jättää suuremman osan metsästä tietoisesti luonnollisen kehityksen varaan.

Haluaisitko ryhtyä puistokummiksi?

2016

Monella helsinkiläisellä herää kevään tullen kiinnostus puutarhatöihin. Kantakaupungissa harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta hoitaa omaa pihamaata eikä varsinkaan vanhoissa kerrostaloissa ole usein parvekettakaan. Rakennusvirasto on luonut asukkailleen mahdollisuuden ryhtyä hoitamaan kaupungin viheralueita vapaaehtoisesti.

Kannattaa muistaa, että Helsingin puistot kuuluvat kaupunkilaisille! Jokaisella helsinkiläisellä on 15,5 neliömetriä rakennettua puistoa per asukas ja reilut 200 neliötä muita viheralueita, kuten niittyjä, peltoja, metsiä ja luonnonsuojelualueita.

Puistokummi on helsinkiläinen tai muu lähikuntalainen, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Yleisiä viheralueita ovat kaupungin puistot, metsät, vesistöjen varret ja luonnonsuojelualueet. Myös katu- tai katuviheralueilla toimiminen on mahdollista, kun kohteissa noudatetaan erityistä varovaisuutta. Yksityiset ja taloyhtiöiden tontit eivät kuulu puistokummitoiminnan piiriin. Luonteva paikka vapaaehtoistyöhön on oman kodin lähellä sijaitseva viheralue, jossa tykkää liikuskella muutenkin.

Helsingissä on jo 586 rekisteröityä puistokummia. Voit ilmoittautua mukaan ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun Elimäenkatu 5. Voit samalla ilmoittaa mukaan perheenjäseniäsi. Ilmoittautumisen yhteydessä asiakaspalvelija lisää yhteystietosi puistokummirekisteriin ja antaa sinulle vakuutuskortin, Hyvällä asialla -huomioliivin ja roskapihdit. Saat samalla opastajaksesi alueellisen puistokummiohjaajan, hänen kanssaan voit sopia tarkemmin käytännön puutarhatöistä, joita haluaisit tehdä.

Puistokummi voi vapaasti valita työaikansa vuodenaikojen ja oman jaksamisensa mukaan. Puistokummi tekee kuitenkin työtä useammin, kuin kertaluontoisesti toimiva talkoolainen. Kummit voivat toimia yksin tai ryhmissä. Työ voi olla roskien siivoamista, kitkemistä, haravointia, kesäkukkien, ruusujen tai pensaiden hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Halutessaan puistokummi voi tehdä myös roskaamista ehkäisevää ja puistojen hyvinvointia edistävää valistusta.

Myös viheralueen, jossa haluaa työskennellä, voi valita itse. Puistokummit saivat uuden merellisen hoitokohteen Helsingin edustalta viime vuonna, kun Vallisaari liittyi vapaaehtoispuutarhurien toiminta-alueeseen. Vapaaehtoiset ovat mm. hoitaneet saaren kulttuuriympäristöjä niittämällä ja haravoimalla linnoitusniittyjä.

Jos sinulla on puutarhoihin tai kasveihin liittyviä erityistaitoja tai viherhoidon osaamista, niistä kannattaa kertoa omalle puistokummiohjaajallesi. Esimerkkejä erityistaidoista ovat mm. purojen hoito ja ruusutarhan hoito Meilahden arboretumissa ja Talvipuutarhassa tai opastaminen erikoispuistoistossa. Rakennusvirasto kouluttaa puistokummeja myös puistokävely-oppaaksi, mikäli sellainen kiinnostaa.

Puistokummi voi toimia myös koirapuistossa. Tehtävään sopivat ainakin aktiiviset koiranomistajat, jotka haluavat lisätäkoirapuistojen viihtyisyyttä yhdessä rakennusviraston kanssa. Puistokummi voi toimia myös lumikummina. Rankan lumentulon jälkeen lumikummin apua voivat tarvita mm. iäkkäät kaupunkilaiset, jotka eivät itse pysty luomaan lunta esim. asuntokatuja tonttiliittymän edestä. Mikäli lumikummina toimiminen kiinnostaa voi sellaiseksikin ilmoittautua rakennusviraston asiakaspalveluun. Lisätietoja pistuokummitoiminnasta voi lukea netistä: www.hyvakasvaa.fi

Pääkaupungin huoltovarmuus sähkönjakelussa turvattava – 2014

Esitin yhdessä 45 muun kaupunginvaltuutetun kanssa, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedon siitä, miten Helsinki on varautunut pääkaupunkiseutua tai koko Suomea koskevan laajamittaisen ja pitkäkestoisen, esimerkiksi viikkoja, kestävän sähkökatkon varalta. Toivomme myös tietoa siitä, kuinka pitkästä ja laajasta sähkökatkosta Helsingin kaupunki ja sen asukkaat voivat selviytyä ilman vakavampia seurauksia.

Moderni yhteiskunta on äärimmäisen riippuvainen siitä, että sähkön saanti on jatkuvasti turvattu. Sähköverkosto voi kuitenkin mennä epäkuntoon esimerkiksi luonnonkatastrofin tai terroriteon johdosta.

Kuinka kerrostalovaltainen kaupunki on varautunut järjestämään asukkaidensa elinolot tilanteessa, jossa kunnan vastuulla olevat nykymuotoiset palvelut, kuten mm. vesi-, viemäri- sekä kaukolämpöverkostot ja jätehuolto ovat toimintakyvyttömiä pitkiä aikoja ja kenties kylmissä talviolosuhteissa? Entä miten kaupunkilaisten peruspalvelut, kuten terveydenhoito ja liikenne turvataan sellaisissa oloissa?

Toivomme, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedoksi myös suunnitelmansa siitä, miten näitä poikkeusolojen tilapäisratkaisuja koskeva tiedonvälitys järjestetään kaupungin ja sen asukkaiden välillä, jos sähköstä riippuvaiset viestintäkanavat eivät toimi. Tärkeää olisi myös tietää, miten kaupunki takaa alueensa yritysten toimintamahdollisuudet, jotta esimerkiksi ruokakaupat, pankit ja huoltoasemat voivat toimia mittavan sähkökatkon aikana.

Kaupunginhallituksen vastaus:

Valtuutettu Terhi Koulumies ja 45 muuta valtuutettua esittävät aloitteessaan, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedon siitä, miten Helsinki on varautunut pääkaupunkiseutua tai koko Suomea koskevan laajamittaisen ja pitkäkestoisen, esimerkiksi viikkoja, kestävän sähkökatkoksen varalta. Valtuutettu Terhi Koulumies ja 45 muuta valtuutettua toivovat aloitteessaan myös tietoa siitä, kuinka pitkästä ja laajasta sähkökatkosta Helsingin kaupunki ja sen asukkaat voivat selviytyä ilman vakavampia seurauksia.

Laajan ja pitkäkestoisen sähkökatkon todennäköisyydestä

Helsingin Energia -liikelaitos, nykyinen Helen Oy toteaa lausunnossaan, että Helen Sähköverkko Oy:n (HSV) verkosta johtuva, koko tai lähes koko Helsingin hetkellisesti pimentävä laaja häiriö on normaalioloissakin mahdollinen useiden yhtäaikaisten vikojen aiheuttamana. Tällainen häiriö olisi kuitenkin kestoltaan todennäköisesti maksimissaan joitakin tunteja, jonka jälkeen sähkönjakelu saataisiin palautetta suurimpaan osaan kaupunkia. Tätä pitkäkestoisempi, laajuudeltaan merkittävä häiriö voisi koskettaa lähinnä yksittäisen sähköaseman jakelualuetta.

Useita päivä tai viikkoja, suurinta osaa Helsinkiä koskeva sähkönjakelun häiriö johtuisi Helsingin Energian lausunnon mukaan todennäköisimmin kantaverkon vakavasta ongelmatilanteesta tai HSV:n suurjännitteisen jakeluverkon rakenteiden laajamittaisesta ja tahallisesta tuhoamisesta.

Kantaverkon vakavassa ongelmatilanteessa kantaverkkoyhtiö Fingrid palauttaa sähköt vaiheittain sähköttömästä tilasta käyttäen alkutilanteessa hyödyksi Pohjois-Suomen vesivoimaa. Sähköjen palautus pääkaupunkiseudulle kestäisi koko Suomen häiriötilanteessa arvioilta 10-24 tuntia.

Tätä pidempi sähkönjakelun häiriö vaatisi Helsingin Energian lausunnon mukaan HSV:n verkon laajamittaista tuhoamista, mikä puolestaan tarkoittaisi sellaisia poikkeusoloja, jolloin käytössä olisi valmiuslain (1552/2011) mukaisia toimivaltuuksia. Tällöin sähköjä palautettaisiin yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiin kohteisiin tärkeimpiä rakenteita korjaamalla ja mahdollisilla tilapäisjärjestelyillä.

Voidaan siis katsoa, että normaalioloissa laajamittainen sähkönjakelun häiriö Helsingissä tarkoittaa noin 10-24 tunnin katkoa sähkönjakelussa.

Helsingin varautuminen laajamittaiseen sähkönjakelun häiriöön

Helenin sähköntuotantokapasiteetti pystyy kattamaan koko alueen sähköntarpeen. Energiatuotanto perustuu useisiin polttoaineisiin. Polttoaineiden saantihäiriöiden varalta Helen varastoi tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilainsäädännön edellyttämät määrät kivihiiltä sekä polttoöljyä.

Tuotantolaitosten käyttövarmuutta pidetään korkeana varastoimella kriittisiä varaosia sekä pitämällä huolta avainhenkilöstön osaamisesta ja saatavuudesta.

Suurjännitteisen verkon osalta jokaiselle sähköasemalle on vähintään kaksi yhteyttä ja asemilta lähtevä keskijänniteverkko on silmukoitu ja siitä yli 99% on kaapeloitu maan alle. Verkon rakenteesta johtuen mahdollisia paikallisia vikakohteista lukuun ottamatta pääosa Helsingin sähköjakelusta voidaan palauttaa normaaliksi muutamassa tunnissa.

Helen sähköverkko Oy on laatinut sähkömarkkinalain (588/2013) 28 § edellyttämän varautumissuunnitelman. Laki velvoittaa huomioimaan erityisesti yhteiskunnan kannalta kriittiset avainkohteet. HSV on vuoden 2014 aikana käynyt keskusteluja keskeisimpien Helsingin verkkoalueella toimivien yhteiskunnan toimivuutta ylläpitävien tahojen kanssa siitä, mikä on sähkön toimitusvarmuus kyseisissä kohteissa ja miten poikkeaviin tilanteisiin on varauduttu.

Helsingin Energia toteaa lausunnossaan, että mahdollisiin valtakunnallisiin sähköpulatilanteisiin on varauduttu ja sähkönjakelun säännöstelemiseksi on olemassa suunnitelmat ja menetelmät.

Sosiaali- ja terveysvirasto toteaa lausunnossaan, että se on huomioinut sähkönjakelun häiriön valmiussuunnitelmassaan. Sosiaali- ja terveysvirasto on pitänyt varautumisensa mitoitusperusteena 12 tunnin sähkökatkosta.

Sosiaali- ja terveysvirasto on varmistanut sähkönsaannin kriittisissä kohteissaan kahta kautta, automaattisesti käynnistyvällä varavoimakoneella sekä akkuvarmennetulla katkeamattomalla UPS-verkolla. Sosiaali- ja terveysvirasto toteaa lausunnossaan, että varavoiman turvin toiminta voi sairaaloissa jatkua rajoitetusti pitkäänkin. Kohteissa, joissa ei ole varavoimaa, on varauduttu kohdekohtaisilla poikkeustilanteiden ohjeistuksilla.

Sosiaali- ja terveysvirasto on varautunut sähkökatkosta aiheutuvaan matkapuhelinverkon toimimattomuuteen säilyttämällä riittävän määrän kiinteän lankapuhelinverkon puhelimia ja faxeja. Viranomaisradioverkko VIRVE on operatiivisessa käytössä päivystyssairaalassa sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Viraston turvallisuusjohdolla on käytössään VIRVE-radioita varajärjestelmänä.

Kaupunginkanslia on varmentanut Helnet-runkoverkon sairaaloihin liittyvät tietoliikenneyhteydet palveluntarjoajan konesaliin asti siten, että sairaaloista on mahdollista käyttää palveluntarjoajien konesaleissa olevia palveluita, kuten potilastietojärjestelmää myös sähkökatkon aikana.

Kantaverkon viasta aiheutuvaa sähkönjakelun häiriötä ja sen aiheuttamia toimenpiteitä harjoiteltiin viimeksi 5.12.2014 pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokouksen yhteydessä. Harjoitukseen osallistui pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien lisäksi kaupunkien valmiusasioista vastaavat asiantuntijat, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä sekä kantaverkkoyhtiö Fingridin asiantuntija. Harjoituksen yhteydessä sovittiin toimenpiteistä varautumisen kehittämiseksi.

Omatoiminen varautuminen

Pelastuslain (379/2011) mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan muun muassa varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteessa. Näin ollen varautuminen sähkökatkoihin jakaantuu muun muassa edellä kuvattuihin toimenpiteisiin, joita Helsingin kaupunki suorittaa toimintaedellytystensä turvaamiseksi sekä kiinteistöjen omistajien, haltijoiden ja toiminnanharjoittajien omatoimiseen varautumiseen. Omatoiminen varautuminen sisältää muun muassa asukkaille ja muille henkilöille annettavat toimintaohjeet vaaratilanteessa toimimiseksi.

Citypöllöllä haku päällä – 2015

Monet maalaiset luulevat, että kaupungeissa ei olisi luontoa. Todellisuudessa Helsingissä luonto on aina lähellä. Itse asiassa täällä näkee paljon enemmän eläimiä kuin kesämökillä, varmaan siksi, että kaupungissa ihmiset ja luonto elävät tiiviisti lähellä toisiaan.

Viime yönä ikkunani takana huhuili seurankipeä pöllö. Siis ihan koko yön ajan ja korvia huumaavalla volyymillä. Putkiremonttimme timanttiporaus olisi hukkunut pöllön huhuilun alle, ja aamulla sillä olikin jo ääni käheänä. Parikymmenen metrin päässä kotoamme voi kuulla tikan näkuttelemasta puunrunkoa.

Pääsiäisenä näin metsäjäniksen napostelevan ruohoa kirkkaassa päivänvalossa Munkkivuoren kirkon pihalla. Talvella kaupungissa näkyykin nykyään enemmän jäniksen kuin citykanin jälkiä. Ketut ovat varmaan metsästäneet ison osan niistä. Näin kerran ketun omin silmin ylittämässä Ulvilantietä. Eräällä iltakävelyllä, kun olin pysähtynyt ihmettelemään jalkakäytävällä loikkivaa sammakkoa, pääni ohitse sujahti lepakko. Talin golfkentällä on havaittu jopa liito-orava sen jälkeen, kun kaupungin kiinteistölautakunta suositteli kentän kaavoittamista asuntorakentamiseen.

Nelosen ratikkapysäkin lähituntumassa kuljeskeli aikoinaan hirvi. Se tapahtui vain kivenheiton päässä lammikosta, jossa ui piisameita. Kun poikani oli pieni, vietimme aikoinaan paljon aikaa Munkin leikkipuistossa. Sen viereisellä niityllä vilisi myyriä, joita haukat saalistivat. Kentän viereisessä pihlajassa laulaa joka kesä satakieli, samoin kuin muuten Töölössä pääministerin kesäasunnon kyljessä.

Tästä kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta pitäisi puhua enemmän. Luonnon ei tarvitse olla koskematonta ollakseen aitoa ja suojelemisen arvoista. Lähipuistikot ovat kaupungin asukkaille nykyään paljon tärkeämpiä virkistysalueita kuin vaikkapa luonnontilaiset metsät, joita niitäkin riittää pääkaupunkiseudulla. Tämä ajattelu ei ole vielä lyönyt läpi Suomessa, jossa kaupunkikulttuuri on nuori.

Kun kaupunginvaltuusto päätti asuntojen rakentamisesta Meri-Rastilaan, ympäristöjärjestöt kampanjoivat ihmeen ankarasti sitä vastaan. Järjestöt ikäänkuin heräsivät Koijärven jälkeisestä horroksestaan ja laittoivat palamaan kymmeniä tuhansia euroja kampanjansa lehti-ilmoitusten rahoittamiseen. Kuitenkin hyvin harva kaupunkilainen harrastaa pystymetsässä vaellusta. En minäkään, koska siellä ei ole vessoja.

Lähiluonto ja jopa yksittäiset puut tarjoavat stadilaiselle paljon tärkeämpiä luontokokemuksia. Silti mm. Vihreät ovat olleet hyväksymässä esimerkiksi Mechelininkadun suunnitelman, jossa töölöläisiltä kaadetaan rakkaita vanhoja lehmuksia. Se oli heille ok, koska tilalle saatiin pyöräteitä, ja nehän ovat nykyään tärkein osa kyseisen puolueen ideologiaa.

Tarve ympäristönsuojelulle ei ole kuitenkaan kuollut, sen haasteet vain ovat nykyään erilaisia. Meidän pitää ymmärtää, että ”luonnonsuojelija” ei enää tarkoita vasemmistohenkistä hippiä, joka harrastaa reppuvaellusta metsässä. Luonnonsuojelija on pikemminkin pikemminkin urbaani kaupunkilainen, joka haluaa säilyttää lähiluonnon kotipiirissään. Sen sijaan, että kutsumme lähimetsiköiden raiskaamista vastustavia kaupunkilaisia nimbyiksi, voisimmekin antaa heille tunnustusta moderneina, kaupunkilaisina luonnonsuojelijoina.