Jätin Helsingin kaupungille kirjallisen kysymyksen siitä, miten tehokkaasti hiilivoimaloiden saasteet puhdistetaan. Kysymys on valstuustossa esillä todennäköisesti 18.maaliskuuta.

Hiilivoiman käyttö keskusta-alueella ei ole vähämerkityksellinen asia ja sen puhdistustekniikkaa on seurattava erityisen tarkasti. Mm. rakennetun Ruoholahden alueelle sijoittuu hiilivoimala, josta leviää ympäristöönsä tuulen mukana raskasmetalleja sisältäviä päästöjä, kuten kadmiumia.

Voimaloiden piipuissa on ollut puhdistuslaitteet jo vuosia, mutta päästöjen saasteettomuus on silti astekysymys. Kuinka monta prosenttia esimerkiksi kadmiumista leviää kaasujen mukana ympäristöön?  Kyseinen raskasmetalli ei häviä luonnosta mihinkään ja 10% päästöt entisen 100% sijasta merkitsevät 10 vuodessa yhtä paljon päästöjä kuin aiemmin vuodessa.

Sekä Ruoholahdessa, että Lauttasaaressa on lukuisia päiväkotia ja leikkipuistoja, jotka altistuvat tietyillä tuulensuunnilla hengitysilman ja myös maaperän kautta haitallisille raskasmetalleille. Päästöt voi todeta matalapaineen vallitessa myös hajuista, heikoilla tuulilla haitta voi jatkua vuorokausia jopa viikkojakin. 30 vuotta sitten raskasmetallipitoisuudet mitattiin voimalan ympäristöstä ja tulos oli huolestuttava.

Kysyin kaupungilta, milloin raskasmetallipitoisuudet on viimeksi mitattu maastosta hiilivoimaloiden ympäristössä 2-3 km säteellä, kuinka arvot ovat kehittyneet viime vuosikymmenien aikana sekä puhdistuslaitteiden asennuksen jälkeen?

Saamieni tietojen mukaan pitoisuudet on mitattu viimeksi yli k10 vuotta sitten eli vuonna 1996, jolloin näytteet otettiin lumesta. Se on mittaustekniikkana äärimmäisen huono ja epäluotettava, sillä lumet ovat yleensä lyhytaikaisia ja tuuli on saattanut mittausaikana tulla muualta kuin tehtaan suunnasta. Näyte pitäisi ehdottomasti tutkia maapäerästä, koska siihen kertyneenä kaikki pitoisuudet ovat jäljellä.