Haluaisitko ryhtyä puistokummiksi? – 2016

Monella helsinkiläisellä herää kevään tullen kiinnostus puutarhatöihin. Kantakaupungissa harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta hoitaa omaa pihamaata eikä varsinkaan vanhoissa kerrostaloissa ole usein parvekettakaan. Rakennusvirasto on luonut asukkailleen mahdollisuuden ryhtyä hoitamaan kaupungin viheralueita vapaaehtoisesti.

Kannattaa muistaa, että Helsingin puistot kuuluvat kaupunkilaisille! Jokaisella helsinkiläisellä on 15,5 neliömetriä rakennettua puistoa per asukas ja reilut 200 neliötä muita viheralueita, kuten niittyjä, peltoja, metsiä ja luonnonsuojelualueita.

Puistokummi on helsinkiläinen tai muu lähikuntalainen, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Yleisiä viheralueita ovat kaupungin puistot, metsät, vesistöjen varret ja luonnonsuojelualueet. Myös katu- tai katuviheralueilla toimiminen on mahdollista, kun kohteissa noudatetaan erityistä varovaisuutta. Yksityiset ja taloyhtiöiden tontit eivät kuulu puistokummitoiminnan piiriin. Luonteva paikka vapaaehtoistyöhön on oman kodin lähellä sijaitseva viheralue, jossa tykkää liikuskella muutenkin.

Helsingissä on jo 586 rekisteröityä puistokummia. Voit ilmoittautua mukaan ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun Elimäenkatu 5. Voit samalla ilmoittaa mukaan perheenjäseniäsi. Ilmoittautumisen yhteydessä asiakaspalvelija lisää yhteystietosi puistokummirekisteriin ja antaa sinulle vakuutuskortin, Hyvällä asialla -huomioliivin ja roskapihdit. Saat samalla opastajaksesi alueellisen puistokummiohjaajan, hänen kanssaan voit sopia tarkemmin käytännön puutarhatöistä, joita haluaisit tehdä.

Puistokummi voi vapaasti valita työaikansa vuodenaikojen ja oman jaksamisensa mukaan. Puistokummi tekee kuitenkin työtä useammin, kuin kertaluontoisesti toimiva talkoolainen. Kummit voivat toimia yksin tai ryhmissä. Työ voi olla roskien siivoamista, kitkemistä, haravointia, kesäkukkien, ruusujen tai pensaiden hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Halutessaan puistokummi voi tehdä myös roskaamista ehkäisevää ja puistojen hyvinvointia edistävää valistusta.

Myös viheralueen, jossa haluaa työskennellä, voi valita itse. Puistokummit saivat uuden merellisen hoitokohteen Helsingin edustalta viime vuonna, kun Vallisaari liittyi vapaaehtoispuutarhurien toiminta-alueeseen. Vapaaehtoiset ovat mm. hoitaneet saaren kulttuuriympäristöjä niittämällä ja haravoimalla linnoitusniittyjä.

Jos sinulla on puutarhoihin tai kasveihin liittyviä erityistaitoja tai viherhoidon osaamista, niistä kannattaa kertoa omalle puistokummiohjaajallesi. Esimerkkejä erityistaidoista ovat mm. purojen hoito ja ruusutarhan hoito Meilahden arboretumissa ja Talvipuutarhassa tai opastaminen erikoispuistoistossa. Rakennusvirasto kouluttaa puistokummeja myös puistokävely-oppaaksi, mikäli sellainen kiinnostaa.

Puistokummi voi toimia myös koirapuistossa. Tehtävään sopivat ainakin aktiiviset koiranomistajat, jotka haluavat lisätäkoirapuistojen viihtyisyyttä yhdessä rakennusviraston kanssa. Puistokummi voi toimia myös lumikummina. Rankan lumentulon jälkeen lumikummin apua voivat tarvita mm. iäkkäät kaupunkilaiset, jotka eivät itse pysty luomaan lunta esim. asuntokatuja tonttiliittymän edestä. Mikäli lumikummina toimiminen kiinnostaa voi sellaiseksikin ilmoittautua rakennusviraston asiakaspalveluun. Lisätietoja pistuokummitoiminnasta voi lukea netistä: www.hyvakasvaa.fi

Helsinki on metsäinen pääkaupunki – 2015

Metsät ovat pääkaupunkimme arvokas kilpailuvaltti, josta kannattaa pitää huolta. Helsinki on poikkeuksellisen metsäinen kaupunki kansainvälisessä vertailussa. Kaupunkialueella on asukkaiden käytössä metsää yhteensä 4 800 hehtaaria, minkä lisäksi Helsinki omistaa ulkolualuemetsiä 5 300 hehtaaria lähiseudun kunnissa. Yleiskaava mahdollistaa jatkossakin vihreän elinympäristön kaupunkilaisille. Esimerkiksi Munkkivuoressa Ulvilantien varressa sijaitsevat ulkoilupolut ja ulkoliikuntapuisto voidaan säilyttää myös yleiskaavan puitteissa.

Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut-kuntayhtymä on arvioinut pääkaupunkiseutua ilmasta käsin. Saadun aineiston perusteella voidaan todeta, että jopa 70 % pääkaupunkiseudun maanpinnasta on viheraluetta. Se on todella paljon koko maan ruhkaisimmaksi metropolialueeksi. Kolmannes tuosta viherpinnasta on alle kaksi metriä korkeaa kasvustoa ja loput ovat puustoa ja metsää. Voimme olla siis ansaitusti ylpeitä luonnonläheisestä kaupungistamme.

Metsien hoidosta vastaa Helsingissä rakennusvirasto. Perushoitoon kuuluu, että kookkaampaa puustoa harvenetaan tarpeen mukaan ja vesakkoja poistetaan. Pienille puuntaimille tehdään tilaa poistamalla ympäriltä vanhoja ja huonokuntoisia puita. Jos uutta kasvustoa ei ole luonnonmukaisesti syntymässä, harventuneisiin aukkokohtiin istutetaan kasvatettuja taimia.

Kaupunkimetsille on yleensä tyypillistä melko pieni koko. Suomessa kaupunkimetsien pinta-alat vaihtelevat parista hehtaarista satoihin hehtaareihin. Helsingin metsistä valtaosa on tietenkin pieniä, alle kahden hehtaarin kokoisia laikkuja. Niiden yleisimmät puulajit ovat kuusi tai mänty. Suurin metsistä onTöölöseen rajoittuva keskuspuisto.

Keskuspuisto alkaa Töölönlahdelta ja jatkuu siitä aina Vantaanjoelle asti. Se on kooltaan huimat 700 hehtaaria ja enemmänkin, jos Haltialan pellot lasketaan mukaan. Keskuspuistossa voi myös törmätä mitä erikoisempiin eläimiin. Sillä asustavat mm. kettu ja mäyrä pienempien lumikon ja piisamin lisäksi. Puissa elää palokärkiä, hippiäisiä, närhiä ja vaikka mitä muita lintulajeja. Ulkoilija erottaa niistä ehkä helpoiten satakielen hienon laulunsa perusteella.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on kiitellyt pääkaupungin metsiä yllättävän runsaasta monimuotoisuudesta. Sitä edesauttaa, että metsät ovat pääosin vanhaa puustoa ja niissä kasvaa useita eri puu- ja kasvilaljeja. Metsiköissä on myös luonnontilaisia kalliokohteita, jotka rikastuttavat lajistoa.

Toisaalta monimuotoisuutta vähentää se, että kaupunkimetsissä on vain vähän lahoja puita tehokkaan metsänhoidon seurauksena. Jos siis haluaisimme kehittää pääkaupungin metsiä vielä nykyistäkin hienommiksi luontokohteiksi, luonnontilaisen metsän määrää kannattaisi lisätä niissä. Toisin sanoen voisimme jättää suuremman osan metsästä tietoisesti luonnollisen kehityksen varaan.

Haluaisitko ryhtyä puistokummiksi?

2016

Monella helsinkiläisellä herää kevään tullen kiinnostus puutarhatöihin. Kantakaupungissa harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta hoitaa omaa pihamaata eikä varsinkaan vanhoissa kerrostaloissa ole usein parvekettakaan. Rakennusvirasto on luonut asukkailleen mahdollisuuden ryhtyä hoitamaan kaupungin viheralueita vapaaehtoisesti.

Kannattaa muistaa, että Helsingin puistot kuuluvat kaupunkilaisille! Jokaisella helsinkiläisellä on 15,5 neliömetriä rakennettua puistoa per asukas ja reilut 200 neliötä muita viheralueita, kuten niittyjä, peltoja, metsiä ja luonnonsuojelualueita.

Puistokummi on helsinkiläinen tai muu lähikuntalainen, joka toimii Helsingin yleisillä viheralueilla vapaaehtoisena. Yleisiä viheralueita ovat kaupungin puistot, metsät, vesistöjen varret ja luonnonsuojelualueet. Myös katu- tai katuviheralueilla toimiminen on mahdollista, kun kohteissa noudatetaan erityistä varovaisuutta. Yksityiset ja taloyhtiöiden tontit eivät kuulu puistokummitoiminnan piiriin. Luonteva paikka vapaaehtoistyöhön on oman kodin lähellä sijaitseva viheralue, jossa tykkää liikuskella muutenkin.

Helsingissä on jo 586 rekisteröityä puistokummia. Voit ilmoittautua mukaan ottamalla yhteyttä rakennusviraston asiakaspalveluun Elimäenkatu 5. Voit samalla ilmoittaa mukaan perheenjäseniäsi. Ilmoittautumisen yhteydessä asiakaspalvelija lisää yhteystietosi puistokummirekisteriin ja antaa sinulle vakuutuskortin, Hyvällä asialla -huomioliivin ja roskapihdit. Saat samalla opastajaksesi alueellisen puistokummiohjaajan, hänen kanssaan voit sopia tarkemmin käytännön puutarhatöistä, joita haluaisit tehdä.

Puistokummi voi vapaasti valita työaikansa vuodenaikojen ja oman jaksamisensa mukaan. Puistokummi tekee kuitenkin työtä useammin, kuin kertaluontoisesti toimiva talkoolainen. Kummit voivat toimia yksin tai ryhmissä. Työ voi olla roskien siivoamista, kitkemistä, haravointia, kesäkukkien, ruusujen tai pensaiden hoitoa sekä muita puistokummiohjaajan kanssa sovittuja tehtäviä. Halutessaan puistokummi voi tehdä myös roskaamista ehkäisevää ja puistojen hyvinvointia edistävää valistusta.

Myös viheralueen, jossa haluaa työskennellä, voi valita itse. Puistokummit saivat uuden merellisen hoitokohteen Helsingin edustalta viime vuonna, kun Vallisaari liittyi vapaaehtoispuutarhurien toiminta-alueeseen. Vapaaehtoiset ovat mm. hoitaneet saaren kulttuuriympäristöjä niittämällä ja haravoimalla linnoitusniittyjä.

Jos sinulla on puutarhoihin tai kasveihin liittyviä erityistaitoja tai viherhoidon osaamista, niistä kannattaa kertoa omalle puistokummiohjaajallesi. Esimerkkejä erityistaidoista ovat mm. purojen hoito ja ruusutarhan hoito Meilahden arboretumissa ja Talvipuutarhassa tai opastaminen erikoispuistoistossa. Rakennusvirasto kouluttaa puistokummeja myös puistokävely-oppaaksi, mikäli sellainen kiinnostaa.

Puistokummi voi toimia myös koirapuistossa. Tehtävään sopivat ainakin aktiiviset koiranomistajat, jotka haluavat lisätäkoirapuistojen viihtyisyyttä yhdessä rakennusviraston kanssa. Puistokummi voi toimia myös lumikummina. Rankan lumentulon jälkeen lumikummin apua voivat tarvita mm. iäkkäät kaupunkilaiset, jotka eivät itse pysty luomaan lunta esim. asuntokatuja tonttiliittymän edestä. Mikäli lumikummina toimiminen kiinnostaa voi sellaiseksikin ilmoittautua rakennusviraston asiakaspalveluun. Lisätietoja pistuokummitoiminnasta voi lukea netistä: www.hyvakasvaa.fi

Pääkaupungin huoltovarmuus sähkönjakelussa turvattava – 2014

Esitin yhdessä 45 muun kaupunginvaltuutetun kanssa, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedon siitä, miten Helsinki on varautunut pääkaupunkiseutua tai koko Suomea koskevan laajamittaisen ja pitkäkestoisen, esimerkiksi viikkoja, kestävän sähkökatkon varalta. Toivomme myös tietoa siitä, kuinka pitkästä ja laajasta sähkökatkosta Helsingin kaupunki ja sen asukkaat voivat selviytyä ilman vakavampia seurauksia.

Moderni yhteiskunta on äärimmäisen riippuvainen siitä, että sähkön saanti on jatkuvasti turvattu. Sähköverkosto voi kuitenkin mennä epäkuntoon esimerkiksi luonnonkatastrofin tai terroriteon johdosta.

Kuinka kerrostalovaltainen kaupunki on varautunut järjestämään asukkaidensa elinolot tilanteessa, jossa kunnan vastuulla olevat nykymuotoiset palvelut, kuten mm. vesi-, viemäri- sekä kaukolämpöverkostot ja jätehuolto ovat toimintakyvyttömiä pitkiä aikoja ja kenties kylmissä talviolosuhteissa? Entä miten kaupunkilaisten peruspalvelut, kuten terveydenhoito ja liikenne turvataan sellaisissa oloissa?

Toivomme, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedoksi myös suunnitelmansa siitä, miten näitä poikkeusolojen tilapäisratkaisuja koskeva tiedonvälitys järjestetään kaupungin ja sen asukkaiden välillä, jos sähköstä riippuvaiset viestintäkanavat eivät toimi. Tärkeää olisi myös tietää, miten kaupunki takaa alueensa yritysten toimintamahdollisuudet, jotta esimerkiksi ruokakaupat, pankit ja huoltoasemat voivat toimia mittavan sähkökatkon aikana.

Kaupunginhallituksen vastaus:

Valtuutettu Terhi Koulumies ja 45 muuta valtuutettua esittävät aloitteessaan, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle tiedon siitä, miten Helsinki on varautunut pääkaupunkiseutua tai koko Suomea koskevan laajamittaisen ja pitkäkestoisen, esimerkiksi viikkoja, kestävän sähkökatkoksen varalta. Valtuutettu Terhi Koulumies ja 45 muuta valtuutettua toivovat aloitteessaan myös tietoa siitä, kuinka pitkästä ja laajasta sähkökatkosta Helsingin kaupunki ja sen asukkaat voivat selviytyä ilman vakavampia seurauksia.

Laajan ja pitkäkestoisen sähkökatkon todennäköisyydestä

Helsingin Energia -liikelaitos, nykyinen Helen Oy toteaa lausunnossaan, että Helen Sähköverkko Oy:n (HSV) verkosta johtuva, koko tai lähes koko Helsingin hetkellisesti pimentävä laaja häiriö on normaalioloissakin mahdollinen useiden yhtäaikaisten vikojen aiheuttamana. Tällainen häiriö olisi kuitenkin kestoltaan todennäköisesti maksimissaan joitakin tunteja, jonka jälkeen sähkönjakelu saataisiin palautetta suurimpaan osaan kaupunkia. Tätä pitkäkestoisempi, laajuudeltaan merkittävä häiriö voisi koskettaa lähinnä yksittäisen sähköaseman jakelualuetta.

Useita päivä tai viikkoja, suurinta osaa Helsinkiä koskeva sähkönjakelun häiriö johtuisi Helsingin Energian lausunnon mukaan todennäköisimmin kantaverkon vakavasta ongelmatilanteesta tai HSV:n suurjännitteisen jakeluverkon rakenteiden laajamittaisesta ja tahallisesta tuhoamisesta.

Kantaverkon vakavassa ongelmatilanteessa kantaverkkoyhtiö Fingrid palauttaa sähköt vaiheittain sähköttömästä tilasta käyttäen alkutilanteessa hyödyksi Pohjois-Suomen vesivoimaa. Sähköjen palautus pääkaupunkiseudulle kestäisi koko Suomen häiriötilanteessa arvioilta 10-24 tuntia.

Tätä pidempi sähkönjakelun häiriö vaatisi Helsingin Energian lausunnon mukaan HSV:n verkon laajamittaista tuhoamista, mikä puolestaan tarkoittaisi sellaisia poikkeusoloja, jolloin käytössä olisi valmiuslain (1552/2011) mukaisia toimivaltuuksia. Tällöin sähköjä palautettaisiin yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiin kohteisiin tärkeimpiä rakenteita korjaamalla ja mahdollisilla tilapäisjärjestelyillä.

Voidaan siis katsoa, että normaalioloissa laajamittainen sähkönjakelun häiriö Helsingissä tarkoittaa noin 10-24 tunnin katkoa sähkönjakelussa.

Helsingin varautuminen laajamittaiseen sähkönjakelun häiriöön

Helenin sähköntuotantokapasiteetti pystyy kattamaan koko alueen sähköntarpeen. Energiatuotanto perustuu useisiin polttoaineisiin. Polttoaineiden saantihäiriöiden varalta Helen varastoi tuontipolttoaineiden velvoitevarastointilainsäädännön edellyttämät määrät kivihiiltä sekä polttoöljyä.

Tuotantolaitosten käyttövarmuutta pidetään korkeana varastoimella kriittisiä varaosia sekä pitämällä huolta avainhenkilöstön osaamisesta ja saatavuudesta.

Suurjännitteisen verkon osalta jokaiselle sähköasemalle on vähintään kaksi yhteyttä ja asemilta lähtevä keskijänniteverkko on silmukoitu ja siitä yli 99% on kaapeloitu maan alle. Verkon rakenteesta johtuen mahdollisia paikallisia vikakohteista lukuun ottamatta pääosa Helsingin sähköjakelusta voidaan palauttaa normaaliksi muutamassa tunnissa.

Helen sähköverkko Oy on laatinut sähkömarkkinalain (588/2013) 28 § edellyttämän varautumissuunnitelman. Laki velvoittaa huomioimaan erityisesti yhteiskunnan kannalta kriittiset avainkohteet. HSV on vuoden 2014 aikana käynyt keskusteluja keskeisimpien Helsingin verkkoalueella toimivien yhteiskunnan toimivuutta ylläpitävien tahojen kanssa siitä, mikä on sähkön toimitusvarmuus kyseisissä kohteissa ja miten poikkeaviin tilanteisiin on varauduttu.

Helsingin Energia toteaa lausunnossaan, että mahdollisiin valtakunnallisiin sähköpulatilanteisiin on varauduttu ja sähkönjakelun säännöstelemiseksi on olemassa suunnitelmat ja menetelmät.

Sosiaali- ja terveysvirasto toteaa lausunnossaan, että se on huomioinut sähkönjakelun häiriön valmiussuunnitelmassaan. Sosiaali- ja terveysvirasto on pitänyt varautumisensa mitoitusperusteena 12 tunnin sähkökatkosta.

Sosiaali- ja terveysvirasto on varmistanut sähkönsaannin kriittisissä kohteissaan kahta kautta, automaattisesti käynnistyvällä varavoimakoneella sekä akkuvarmennetulla katkeamattomalla UPS-verkolla. Sosiaali- ja terveysvirasto toteaa lausunnossaan, että varavoiman turvin toiminta voi sairaaloissa jatkua rajoitetusti pitkäänkin. Kohteissa, joissa ei ole varavoimaa, on varauduttu kohdekohtaisilla poikkeustilanteiden ohjeistuksilla.

Sosiaali- ja terveysvirasto on varautunut sähkökatkosta aiheutuvaan matkapuhelinverkon toimimattomuuteen säilyttämällä riittävän määrän kiinteän lankapuhelinverkon puhelimia ja faxeja. Viranomaisradioverkko VIRVE on operatiivisessa käytössä päivystyssairaalassa sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä. Viraston turvallisuusjohdolla on käytössään VIRVE-radioita varajärjestelmänä.

Kaupunginkanslia on varmentanut Helnet-runkoverkon sairaaloihin liittyvät tietoliikenneyhteydet palveluntarjoajan konesaliin asti siten, että sairaaloista on mahdollista käyttää palveluntarjoajien konesaleissa olevia palveluita, kuten potilastietojärjestelmää myös sähkökatkon aikana.

Kantaverkon viasta aiheutuvaa sähkönjakelun häiriötä ja sen aiheuttamia toimenpiteitä harjoiteltiin viimeksi 5.12.2014 pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokouksen yhteydessä. Harjoitukseen osallistui pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien lisäksi kaupunkien valmiusasioista vastaavat asiantuntijat, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä sekä kantaverkkoyhtiö Fingridin asiantuntija. Harjoituksen yhteydessä sovittiin toimenpiteistä varautumisen kehittämiseksi.

Omatoiminen varautuminen

Pelastuslain (379/2011) mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan muun muassa varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteessa. Näin ollen varautuminen sähkökatkoihin jakaantuu muun muassa edellä kuvattuihin toimenpiteisiin, joita Helsingin kaupunki suorittaa toimintaedellytystensä turvaamiseksi sekä kiinteistöjen omistajien, haltijoiden ja toiminnanharjoittajien omatoimiseen varautumiseen. Omatoiminen varautuminen sisältää muun muassa asukkaille ja muille henkilöille annettavat toimintaohjeet vaaratilanteessa toimimiseksi.

Citypöllöllä haku päällä – 2015

Monet maalaiset luulevat, että kaupungeissa ei olisi luontoa. Todellisuudessa Helsingissä luonto on aina lähellä. Itse asiassa täällä näkee paljon enemmän eläimiä kuin kesämökillä, varmaan siksi, että kaupungissa ihmiset ja luonto elävät tiiviisti lähellä toisiaan.

Viime yönä ikkunani takana huhuili seurankipeä pöllö. Siis ihan koko yön ajan ja korvia huumaavalla volyymillä. Putkiremonttimme timanttiporaus olisi hukkunut pöllön huhuilun alle, ja aamulla sillä olikin jo ääni käheänä. Parikymmenen metrin päässä kotoamme voi kuulla tikan näkuttelemasta puunrunkoa.

Pääsiäisenä näin metsäjäniksen napostelevan ruohoa kirkkaassa päivänvalossa Munkkivuoren kirkon pihalla. Talvella kaupungissa näkyykin nykyään enemmän jäniksen kuin citykanin jälkiä. Ketut ovat varmaan metsästäneet ison osan niistä. Näin kerran ketun omin silmin ylittämässä Ulvilantietä. Eräällä iltakävelyllä, kun olin pysähtynyt ihmettelemään jalkakäytävällä loikkivaa sammakkoa, pääni ohitse sujahti lepakko. Talin golfkentällä on havaittu jopa liito-orava sen jälkeen, kun kaupungin kiinteistölautakunta suositteli kentän kaavoittamista asuntorakentamiseen.

Nelosen ratikkapysäkin lähituntumassa kuljeskeli aikoinaan hirvi. Se tapahtui vain kivenheiton päässä lammikosta, jossa ui piisameita. Kun poikani oli pieni, vietimme aikoinaan paljon aikaa Munkin leikkipuistossa. Sen viereisellä niityllä vilisi myyriä, joita haukat saalistivat. Kentän viereisessä pihlajassa laulaa joka kesä satakieli, samoin kuin muuten Töölössä pääministerin kesäasunnon kyljessä.

Tästä kaupunkiluonnon monimuotoisuudesta pitäisi puhua enemmän. Luonnon ei tarvitse olla koskematonta ollakseen aitoa ja suojelemisen arvoista. Lähipuistikot ovat kaupungin asukkaille nykyään paljon tärkeämpiä virkistysalueita kuin vaikkapa luonnontilaiset metsät, joita niitäkin riittää pääkaupunkiseudulla. Tämä ajattelu ei ole vielä lyönyt läpi Suomessa, jossa kaupunkikulttuuri on nuori.

Kun kaupunginvaltuusto päätti asuntojen rakentamisesta Meri-Rastilaan, ympäristöjärjestöt kampanjoivat ihmeen ankarasti sitä vastaan. Järjestöt ikäänkuin heräsivät Koijärven jälkeisestä horroksestaan ja laittoivat palamaan kymmeniä tuhansia euroja kampanjansa lehti-ilmoitusten rahoittamiseen. Kuitenkin hyvin harva kaupunkilainen harrastaa pystymetsässä vaellusta. En minäkään, koska siellä ei ole vessoja.

Lähiluonto ja jopa yksittäiset puut tarjoavat stadilaiselle paljon tärkeämpiä luontokokemuksia. Silti mm. Vihreät ovat olleet hyväksymässä esimerkiksi Mechelininkadun suunnitelman, jossa töölöläisiltä kaadetaan rakkaita vanhoja lehmuksia. Se oli heille ok, koska tilalle saatiin pyöräteitä, ja nehän ovat nykyään tärkein osa kyseisen puolueen ideologiaa.

Tarve ympäristönsuojelulle ei ole kuitenkaan kuollut, sen haasteet vain ovat nykyään erilaisia. Meidän pitää ymmärtää, että ”luonnonsuojelija” ei enää tarkoita vasemmistohenkistä hippiä, joka harrastaa reppuvaellusta metsässä. Luonnonsuojelija on pikemminkin pikemminkin urbaani kaupunkilainen, joka haluaa säilyttää lähiluonnon kotipiirissään. Sen sijaan, että kutsumme lähimetsiköiden raiskaamista vastustavia kaupunkilaisia nimbyiksi, voisimmekin antaa heille tunnustusta moderneina, kaupunkilaisina luonnonsuojelijoina.

Perinteinen joulujuhla kouluihin ja päiväkoteihin – 2013

Pari vuotta sitten kymmenettuhannet suomalaiset allekirjoittivat netissä vetoomuksen perinteisen joulujuhlan puolesta kouluissa. He olivat oikealla asialla.

Pääkaupunkiseudulla on monessa koulussa luovuttu joulukuvaelmasta ja Enkeli taivaan -virren laulamisesta joulujuhlassa. Muutosta perustellaan aikojen muuttumisella. Taustalla ovat sekä suomalaisten uskonnottomien vaatimukset että koulujen ja päiväkotien pyrkimys siihen, että eriuskoisia maahanmuuttajia ei loukattaisi kristillisen uskonnon tuputtamisella.

Monet koulut ovat ratkaisseet asian niin, että kaikille oppilaille järjestetään yhteinen ja uskonnollisesti neutraali joulujuhla. Sen lisäksi kirkkoon kuuluvat lapset viedään vielä joulukirkkoon vanhempien luvalla.

Opetushallituksen mukaan perinteisen joulujuhlan voisi hyvin järjestää kaikille oppilaille. Esimerkiksi Enkeli taivaan -virsi tai jouluevankeliumi ei tee joulujuhlasta uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta opetushallituksen ohjeiden mukaan. Lisäksi eduskunnan perustuslakivaliokunta on ottanut kannan, jonka mukaan joulu- ja kevätjuhlan kaltaiset traditiot, joihin saattaa liittyä myös joitain uskontoon viittaavia elementtejä, ovat ensisijassa osa suomalaista kulttuuria.

Mielestäni olisi luonnollista, että koulut ja päiväkodit järjestäisivät lapsille perinteisen suomalaisen joulujuhlan. Se kuuluu suomalaiseen jouluperinteeseen ja olisi tärkeää, että myös nykyisillä koululaisilla olisi mahdollisuus kokea joulujuhla seimikuvaelmineen. Tilaisuuteen ei ole toki kenenkään pakko osallistua, jos sen arvot sotivat omaa maailmankuvaa vastaan.

Kristillinen joulujuhla ei horjuta nuorten kasvamista monikulttuurisuuteen vaan voi päinvastoin tukea sitä. Omien juurien tunteminen kuuluu yleissivistykseen ja se taas mahdollistaa myönteisen ja rakentavan vuorovaikutuksen eri kulttuurien välillä. Monikulttuurisuus on ymmärretty väärin, jos luullaan, että se tarkoittaa omista kulttuuriperinteistä luopumista.

Joulua on juhlittu Jeesuksen syntymäpäivänä n. 300-luvulta lähtien lähtien. Osa jouluperinteistä on kuitenkin taustaltaan pakanallisia, selvimpänä esimerkkinä joulupukki. Jos siis joulujuhlan kulttuurihistoriaa halutaan opettaa lapsille aiempaa moniarvoisemmin, voisi myös näistä jouluperinteiden elementeistä kertoa koulussa. Huonoin vaihtoehto on luopua perinteisestä joulujuhlasta kokonaan.

Aloitteeni Helsingin budjetin julkisuudesta toteutui – 2011

Tein aloitteen, että kaupunki avaisi talousarvionsa taustat julkisiksi. Nyt on kaupungin nettisivuille lisätty kesäkuun alusta suorat linkit hallintokuntien talousarvioehdotuksiin. Hienoa! Erityisesti Jussi Pajunen on edistänyt taloustiedon julkisuutta kaupungissa, kiitos siitä!

Uusien budjettilinkkien kautta voi kätevästi tarkastella ensi vuoden budjetista alkaen hallintokuntakohtaisia talousarvioehdotuksia vastaavalla tasolla, jolla lauta- ja johtokunnat ovat talousarvioehdotuksia tarkastelleet.

Kaupunginvaltuuston hyväksyttyä talousarvion hallintokunnat tarkentavat määrärahojensa käyttösuunnitelmat tulosbudjetteihin, jotka hyväksytään lauta- ja johtokunnissa.

Näissä tulosbudjeteissa esitetään hallintokuntien määrärahojen suunniteltu käyttö ja taustat sekä määrärahojen pohjana olevat suoritteet varsin yksityiskohtaisesti.

Nyt hallintokuntien tulosbudjetit tullaan kokoamaan Helsingin kaupungin talousarvio -sivustolle niiden tultua hyväksytyksi lauta- ja johtokunnissa.

Nuorekas vanhanakin – Kolumni 2011

Osallistuin Helsingin Vanhusneuvoston puheenjohtajana Lääkäriseura Duodecimin seminaariin, jossa pohdittiin hyvän vanhuuden salaisuutta. Kuulijalle kävi selväksi, että nuorekkuuden lähde löytyy terveistä elintavoista. Aktiivinen elämäntyyli eli liikunta yhdistettynä oikeaoppiseen ravintoon ylläpitävät hyvinvointia vanhuksenakin. Hyvän toimintakyvyn kannalta tärkeää ovat lisäksi maltillinen alkoholin käyttö, tupakoinnin lopettaminen ja painonhallinta.

Vanhuksen toimintakykyä heikentää vakavimmin aivohalvaus. Aivohalvauksen suurin riskitekijä on verenpainetauti. Hyvä uutinen on, että terveelliseen elämäntyyliin liittyy pienentynyt aivohalvausriski. Ikävä puoli liittyy siihen, että suurin osa verenpainetautia sairastavista ei tiedä sitä itse. Seminaarissa korostettiin, että kohonneeseen verenpaineeseen taipuvaisten kannattaisi välttää lisäämästä ruokaan suolaa ja syömästä lisäainetta E450, jota piilotetaan lähes kaikkiin lihoihin ja makkaroihin. Verenpainetautia kannattaa välttää, sillä se on myös eräs Alzheimerin taudin riskitekijä.

Muita vanhuksen toimintakykyä vakavimmin haittaavia sairauksia ovat diabetes, muistisairaus sekä sepelvaltimoiden ja ääreisverenkierron taudit. Paino vaikuttaa iäkkään terveyteen kahteen suuntaan. Sekä ali- että ylipaino vaarantavat terveyden nykytiedon mukaan, mutta lievä ylipaino näyttäisi olevan hyvästä. Suurimmassa vaarassa ovat ihmiset, jotka ovat olleet keski-iässä lihavia, mutta laihtuneet ja haurastuneet vanhuudessa. Selvä ylipaino johtaa kuitenkin insuliiniresistenssiin, jolla on yhteys muistisairauksiin.

Muistisairauksien vakavuutta kuvaa, että niistä kärsii joka kolmas kotihoidon asiakkaista. Palveluasunnoissa elävillä vanhuksilla niitä on joka toisella ja ympärivuorokautisessa hoivassa vieläkin useammalla. Dementian riskitekijät ovat pitkälti samoja kuin valtimotaudeillakin, eli vyötärölihavuus, tupakointi, vähäinen liikunta ja huono ruokavalio. Säännöllinen liikunta ennaltaehkäisee muistisairauksia. Koulutustaso suojaa dementialta, samoin aivojumppaharjoitukset kuten ristisanatehtävät. Mikä parasta, aivojumpalla on myönteinen vaikutus vielä viiden vuoden päästä harjoitusten tekemisestä. Huonoon suuntaan vaikuttavat sen sijaan yksinäisyys sekä stressi, ahdistus ja masennus.

Nivelrikko haittaa tunnetusti toimintakykyä ja liikkumista iäkkäänä. Sille altistavat ylipainon lisäksi nivelvammat, virheasennot ja lihasheikkous. Lonkkamurtumilta voi välttyä parantamalla lihasvoimaa ja tasapainoa sekä harrastamalla ylipäänsä liikuntaa. Seminaarissa pohdittiin, olisiko vanhusten lihasvoiman seuraaminen jopa tärkeämpää kuin luuntiheyden mittaaminen. Mukava uutinen oli, että myös rauhallinen venyttely lasketaan tässä liikunnaksi. Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa liikuntaharrastusta. Se suojelee muistisairauksilta jopa lyhyellä aikavälillä.

Iäkkäiden väestöryhmien välillä on suuret sosioekonomiset erot. Mitä heikompi sosiaalinen ja taloudellinen henkilön asema on, sitä lyhyemmäksi hänen elämänsä jää ja sitä todennäköisemmin hän joutuu laitoshoitoon jo varsin nuorena. Osa eroista selittyy alkoholin käytöllä, mutta myös korkeasti koulutettujen ihmisten elintapojen terveellisyydellä. Onneksi nämä ovat asioita, joihin meistä jokainen voi itse vaikuttaa valinnoillaan! Hyvää vanhuutta kannattaa alkaa tavoitella jo nuoresta alkaen.

Kenellä vastuu rakentamisen virheistä? – Puheeni Helsingin budjettikokouksessa 3.11.2010

Kysyin, onko kaupunki koskaan asettanut urakoitsijoita tai remonttien valvojia vastuuseen rakentamisen huonosta laadusta. Halusin myös tietää, kuinka kalliiksi laiminlyönnit esimerkiksi kiinteistöjen kunnossapidossa tulevat veronmaksajille.

Kaupunki investoi ensi vuonnakin homekoulujen korjaamiseen, jotkut ovat toivoneet siihen resursseja enemmänkin. Raha on oleellinen tekijä kiinteistöjen kunnossapidosta, mutta vastoin yleistä käsitystä se ei ole ratkaisevassa asemassa. Paljon enemmän on kyse asenteista, vastuullisella ja asiantuntevalla toiminnalla voidaan jopa säästää rahaa.

Tutkitusti suurin osa kosteus- ja homeongelmista aiheutuu rakentamisvirheistä, jotka ovat seurausta välinpitämättömyydestä. Toivon kaupungilta selvitystä siitä, millä taholla on vastuu, jos investointeihin budjetoitu raha kuluu hukkaan piittaamattomuuden seurauksena. Budjetoinnin tueksi on tarpeen tietää, kuinka usein kaupunki on vaatinut urakoitsijansa vastuuseen tehdyistä virheistä ja kuinka suuria korvaukset ovat olleet.

Kerron taustaksi esimerkin. Tänä vuonna on korjattu Munkkivuoren ala-asteen vesikattoa. Vesikaton uusimisessa on tärkeintä kunnollinen sääsuojaus, jotta sadevesi ei pääse kastelemaan rakenteita ja aikaansaa uusia kosteus- ja homevaurioita. Satuin asumaan koulun lähellä ja kävelin monta kertaa sen ohi sateella. En koskaan nähnyt kattoa suojatun kastumiselta. Siellä puuhanneet virolaiset työmiehet sukelsivat itse suojaan sateelta ja ilmestyivät katolle jatkamaan töitä, kun sää selkeni.

Hankkeelle oli nimetty valvoja Tilakeskuksessa. Olin häneen yhteydessä kesällä ja kyselin vesikattoremontin suojauksen puutteesta. Aluksi valvoja väitti, että urakoitsija olisi suojannut katon asianmukaisesti. Kun kerroin, ettei se selvästikään pitänyt paikkaansa, hän selitti, että hänellä on valvottavanaan niin monta remonttia, ettei niistä kaikista voi olla perillä. Sitten hän totesi, että jos kunnollinen suojaus olisi hankittu, se olisi maksanut kaupungille ylimääräistä. Lopuksi valvoja selitti, että vesikaton alla on betonikatto, joka saa itse asiassa kastuakin. En voinut uskoa korviani.

Sain sitten kutsun remontin työmaakokoukseen, jossa kysyin uudestaan katon suojauksesta. Paikalla olleet suunnittelija ja urakoitsijan edustaja eivät kommentoineet suojausta tarkemmin, paitsi että suunnittelija totesi, että jos katto kastuu, niin ”eihän se ole hyvä juttu”. Työt jatkuivat entiseen malliin. Vertailun vuoksi naapurissa sijaitsee yksityinen taloyhtiö, jonka rivitaloissa – arvokkaassa yksityisomistuksessa – oli myös meneillään kattoremontti. Siinä rakennukset oli suojattu oikeaoppisella telinerakenteella ja muovikatoksella remontin alusta loppuun asti.

Valtuusto on budjetoinut Munkkivuoren koulun remonttiin 1,281 miljoonaa euroa, mikä summa on kulunut hukkaan, jos rakenteisiin on saatu suojaamattomalla remontilla aikaiseksi uusi kosteus- ja homeongelma. Muutama vuosi sitten mm. Pelimannin ala-asteen vesikattoa korjattiin 740 000 eurolla. Olen kuullut koulun opettajilta, että sekin remontti suoritettiin ilman sadesuojausta, mikä aikaansai rakennukseen kosteus- ja homeongelman. Sen seurauksena opettajat ja lapset sairastuivat koulussa. Esimerkkejä on todennäköisesti lukuisia. Tämä ei ole valtuuston tahto. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

Myös kiinteistönhoidolla on ratkaiseva vaikutus investointien tarpeisiin. Toinen konkreettinen esimerkki: Naapurissani sijaitsee kaupungin päiväkoti. Viime talvena siellä aurattiin lumet kaksimetriseksi kasaksi talon seinää vasten. Ne jätettiin keväällä sulamaan siihen itsekseen ja kastelemaan rakennuksen seinän. Todennäköisesti rakennus tarvitsee sen vuoksi kallista peruskorjausta ja niihin investointimäärärahoja tulevina vuosina.

Ihmettelen, onko kaupungin historiassa koskaan asetettu mitään tahoa vastuuseen kiinteistönhoitoon liittyvistä laiminlyönneistään? Kuinka kalliiksi se tulee veronmaksajille?

Esitin toivomusponnen:

Ehdotan, että kaupunginhallitus tai tarkastuslautakunta käy läpi mm. koulujen korjausinvestoinnit ja tekee arvion siitä, täyttääkö rakentamisen laatu tarkoituksensa, vai valuuko osa investointirahoista hukkaan hankkeiden suunnittelijoiden, urakoitsijoiden tai valvojien laiminlyöntien vuoksi. Samoin on saatava selvitys siitä, miten kiinteistöjen huolimaton kunnossapito tai väärä käyttö vaikuttaa investointien määrärahatarpeeseen.

Lisää senioriasuntoja Helsinkiin – Vanhuusaloite 2010

ein valtuuston kokouksessa aloitteen, jossa esitän, että kaupunginvaltuusto korvamerkitsee osan uudisasunnoistaan vanhusväestön käyttöön senioriasuntokohteiksi.

Helsingin kaupungin tavoitteena on, että yhä useampi seniori asuisi mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Se on yleensä myös ikääntyvien oma toive. Huomattavan suuressa osassa helsinkiläisistä kerrostaloista ja muissa asumuksissa on kuitenkin liikkumisen esteitä. Yhdestäkin kohdasta katkeava esteettömyys voi katkaista joiltakin ihmisiltä kulkemisen kokonaan, vaikka liikkumisen helppous on tärkeää varsinkin pyörätuolien ja rollaattorien kanssa kulkeville.

Helsingin esikaupungit on rakennettu pääsääntöisesti 1950-80-luvuilla. Suuren maaltamuuton aikaan eli 1960-1970-luvuilla grynderit rakensivat kokonaisia alueita kerralla valmiiksi. Lähiöasunnot rakennettiin alunperin nuorille lapsiperheille, mutta vuosikymmenten kuluessa niiden asukkaat ovat ikääntyneet ja vaatimukset asumiselle muuttuneet. Talot eivät useinkaan vastaa esteettömyyden tavoitteisiin. Myös hämmästyttävän monissa sellaisissa taloissa, joihin hissi on rakennettu, johtaa hissitasanteelle hankalakulkuinen portaikko.

Asuntojen uudistuotannossa ja asuntoalueiden suunnittelussa esteettömyys huomioidaan hyvin, jopa pieniin yksiöihin edellytetään nykyään rakennettavaksi suuri inva-mitoitettu wc. Rakennusmääräyksille on hyvät perustelut, ristiriitana voi pitää vain sitä, että suurin osa näistä uusista asunnoista ohjautuu sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka eivät kärsi liikkumisen esteistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin asukkaiksi valituista hakijoista 97% oli työikäisiä. Alle 34-vuotiaita ja oletettavasti fyysisesti terveitä nuoria oli 58%, 18-24-vuotiaita oli 26%. Koko vuonna vain 3 % asukkaiksi valituista oli yli 65-vuotiaita henkilöitä, mikä määrä on pysynyt samana vuosien ajan.

Kaupungin asunto- ja maapoliittisena tavoitteena on lisätä monipuolista asuntotarjontaa, parantaa asumisoloja sekä tasapainottaa asuntomarkkinoiden toimintaa. Päämääränä on huomioida erilaiset väestöryhmät ja elämäntilanteet entistä paremmin asuntotuotannossa. Aloitteeni tukee tavoitetta.

Jos osa uusista asuntokohteista varataan ikääntyneille, tarjolla olevien asuntojen määrä ei vähene kokonaisuutena, sillä portaita kävelemään kykeneville nuorille vapautuu vastaavasti asuntoja vanhasta asuntokannasta, asuntotarjonta kuitenkin monipuolistuu. Uudistus edistää myös vanhuspoliittisen strategian toteutumista ja tehostaa erityisesti kotihoidon toimintaa, sillä kaupungille on helpompaa tuottaa palveluita alueellisesti keskitetysti. Uudistus edistää myös vanhusten henkistä hyvinvointia, sillä senioritalot luovat edellytykset kanssakäymiselle ja yhteisöllisyydelle, joka vähentää ikääntyvien yksinäisyyttä.